Approt nokipeltoon, oot Lepikon torppa!

Geokätköilijänimimerkki Hiltsu täyttää 49 vuotta ja järjestää miitin Pielavedellä. Olen ollut Hiltsun miitissä aiemmin Siilinjärvellä. Tämä tarjosi hyvän syyn lähteä Pielavedelle kartuttamaan geokätköiltyjä kuntia. Kun asuin lapsena Kuopiossa, niin minulla oli pyörä ja kartta ja halu luontoon ja lintuihin. Niinpä sitten pyöräilin maakunnassa niin pitkälle kuin pohkeet kestivät. Siinä maailmassa Pielavesi edusti jotain kaukaista ja eksoottista, vähän niin kuin tässä iässä Afrikka tai Rarotonga. Kun Maaningalla Haatalassa 1984 pidettiin pöllö -ja pikkunisäkäskurssi, kävimme pöllöretkellä myös Pielaveden puolella. Sen lisäksi joskus 1970-luvulla olin käynyt katsomassa Pielaveden pääasiallisimman nähtävyyden, Lepikon torpan.

No, bussilla liikenteeseen. Pohjolan Liikenne vie Helsinkiin, missä tapaan kätköilijäkollegani. Hänen kanssaan lähdemme piilottamaan uusimman kätköni, joka on osa geokätköilijöiden Suomi100-projektia. Oman kätköni aihe on kotimainen filmituotanto ja olin poiminut siitä erityisesti ohjaaja Mikko Niskasen. Niskanen teki töitä monessa paikassa, mutta yksi oli Fennada. Fennada kuvasi Kulosaaressa, missä oli keisarillinen tennispalatsi nykyistä Irakin suurlähetystöä vastapäätä. Rakennus oli upea, mutta seiniä piti tukea parruilla, etteivät ne romahtaneet kasaan.

Kätkemisen jälkeen hän päätti lähteä tapaamaan muita kätköilijöitä ja minä päätin lähteä mukaan. Lopulta päädyimme seikkailemaan öiseen Järvenpäähän. Pielaveden Juhlarannan omistaja soittaa. Olin varannut väärän päivän sinne, mutta sitten saadaan asia puhelimessa kuntoon niin että sovin, että tulen huomenna, enkä tänään. Miten minulla lipsuu jo näin pahasti?

Porukka heitti minut Kampin keskukseen, mistä Pohjolan liikenteen bussi lähti Kuopioon klo 1. Pohjolan liikenne on hyvä bussifirma ja pistin kännykkäni lataukseen ja itse yritin saada nukuttua tai torkuttua. Yleensä vaaditaan hyviin yöuniin vähintään matkaa Helsingistä Kuopion korkeudelle.

Yöllä kännykkä oli ruvennut latailemaan päivitystä. Päivitys on hyvä juttu, eikö. Kuopiossa sitten avaan kännykkäni ja alun viestin jälkeen se sulkeutuu. Teen saman uudestaan, jumittaa ja sulkeutuu. Hiipii mieleen kauhu. Sitten muistan, että näinhän oli 1970-luvulla: ei ole puhelinta. Pielavedellä on pakko olla jokin puhelinhuolto tai jotain. Pielavesi on melkein yhtä kaukana kuin avaruus, siellä on pakko olla kaikki samalla kylällä.

Lähden bussilla siis Pielavedelle. Pielavedellä heti suunnitelman mukaan taksiin ja haastekätkölle. Haastekätkö on Kiuruveden puolella rajaa, Sulkavanjärvellä. Kiuruvedellä olen käynyt joskus 1970-luvulla, en edes muista siitä mitään. Mummo kutsui kaivovedessä olevia hyönteisiä ”kiuruiksi”. Kumpaa ”Kiuruvesi” tarkoittaa, lintua, niin kuin on vaakunassa, vaiko hyönteistä. Mummoni oli savolainen, Vehmersalmen Juonionlahdesta.

Kiuruvesi oli matkamessuilla ja lupasin niille, että käyn siellä matkailemassa kyllä, mutta ettei iskelmäfestivaalit ole minua varten, vaan geokätköt. Nyt siis lunastin lupaukseni.

Olin jo etukäteen katsonut, että kätkö on mökin luona. Ei siihen mitään neroutta tarvita, kun vihje on, että se on nurkan alla. Lähellä nollapistettä sitten pysähdytään ja minä näen mökin ja kirmaan sille. Hanki on melkoisen syvää, joten joudun takapihalla uppuroimaan. Siellä on puoliksi lumeen hautautunut piikkilanka-aitakin. Sitten tajuan, että tämä on väärä mökki. Mutta sitä ennen joudun uppuroimaan piikkilangan yli ja vielä ojan poikki tielle. Oikealta mökiltä kätkö löytyy nopeasti. Mutta koska minulla ei vielä ole vaadittuja kuntia kätköiltynä, en saa logata sitä nettiin löydetyksi. Loggaan sen vain lokivihkoon ja sitten, kun minulla on 250 kuntaa käytynä, voin muuttaa merkintäni myös netissä loggaukseksi. Siksipä halusin Kiuruvedeltä toisenkin kätkön ja sellainen löytyy läheiseltä kyläkirkolta. Ihmeellistä, että täällä keskellä erämaata on pieni kirkko. Joka tapauksessa, nyt minulla on Kiuruvesi kätkökartalla.

IMG_0005

Säviän kyläkirkko

IMG_0007

Mä vain jotenkin rakastan tällaista kaunista kevättalvista savolaismaisemaa, vaikka siihen liittyykin lumi.

IMG_0006

Kiuruvedeltä lähti aikoinaan Elias Simojoki, joka kuuluu niihin henkilöihin, joita on hyvä muistella, mikäli aikoo liittyä kirkkoon. Aikaansa seuraava pappi, joka sanoi mm. ”Oikeusministerin ruotsalaispiiska on sivaltanut vasten kasvojani, mutta hänen paikkansa on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä, jossa hän kerran Sasun, Eeron ja muiden matelijoiden kanssa viettää loppuikänsä linnunsontaa keräten ja vapisten kuunnellen Sinimustien tahdikkaita askelia vartiotulien ääreltä.” Fingerporiainesta.

Palaan Pielavedelle. Ei ole halpaa ajaa taksilla, mutta jos olisin mennyt Kiuruveden kaupunkiin ja sieltä lähtenyt taksilla, olisi maksanut suunnilleen saman. Jos olisin ottanut fillarin mukaan junaan, mennyt Kiuruvedelle ja pyöräillyt kätkölle, olisi maksanut vähemmän, mutta sitten olisin joutunut yöpymään matkalla, joten lopulta olisi kuitenkin maksanut saman. Ehkä jos olisin kesällä mennyt teltan ja fillarin kanssa, olisi ollut halvempaa, mutta kesä menee niin että vilahtaa ohi ja sitä kesää en ajatellut viettää Kiuruvedellä.

Pielavedellä menen kirjastoon ja kerron ongelmani, että kännykkä on kaputt ja minun pitäisi saada tietää avainkätkö Juhlarannan omistajalta, että pääsen illalla sisään majapaikkaani, etten joudu yöpymään lumikiepissä, kun pakkastakin on melkein kaksikymmentä astetta. No, kirjasto neuvoo minut paikallisen S-Marketin alakertaan lounasravintolaan, jossa on sama omistaja kuin Juhlarannalla. Menin sinne ja tapasin omistajan ja sain asian selvitettyä. Sen lisäksi sain tietää, että kirjakauppa kulman takana fiksaa kännyköitä. Meninkin sinne. Kirjakauppias pisti kännykän lataukseen ja kännykkä lähti päivittämään. Ilmeisesti päivitys oli imaissut akun tyhjäksi ja muutenkin vaati aivan hirveän paljon virtaa. Kun se sai päivitykset asennettua, se oli kunnossa. Akku kuitenkin oli heikko, eikä kirjakaupassa sattunut olemaan akkua. Pystynhän minä kännykkää lataamaan kuitenkin, kun minulla on sen johto mukana. Kun vielä oli aikaa, löysin paikallisen geokätkön ja Pielavesi kätkökartalle. Pielavedellä taajamamerkeissä on Batman-merkki.

Pielavesi on tietysti Kekkonen. Jälkipolvet kysyvät, oliko Kekkonen hyvä presidentti. Kyllä hän oli hyvä presidentti, ehkäpä hyvä esimerkki valistuneesta itsevaltiaasta. Kekkonen jyräsi ja tuhosi monen vastustajansa poliittisen uran, mutta mitä olisivat olleet tissutteluun viehtynyt Ahti Karjalainen tai CIA-yhteyksistään tunnettu Johannes Virolainen. Kekkonen itse oli KGB:n taskussa ja sääli KGB:tä, sillä keskustalaiseen ei voi luottaa ja jos keskustalaisen pistää taskuun, niin taskuun syöpyy reikä. Vironperän isäntä vanhoilla päivillään osoittautui humanistiksi, mutta olisiko hän kauaa istunut, jos olisi ollut presidentti, tuskinpa. Kuitenkin myös Kekkonen yritettiin murhata. Minä sanon siihen: Gladio. Loppujen lopuksi Kekkonen oli suoja pahaa maailmaa vastaan ja joutui tekemään töitään, vaikka kunto oli pettänyt.

Pielavedeltä on myös arkkipiispa Leo ja hänet olen tavannut.

Takaisin bussiasemalle ja Keiteleelle. Bussi menee Lepikon torpan ohitse ja saan näpsäistyä kuvan.

IMG_0013

Lepikon torppa

Maisema on kaunis ja talvinen ja saavun Keiteleelle. Keitele on ruma. Keitele on teollisuuspaikkakunta Nilakan rannalla. Keitele ei siis ole edes Keiteleen rannalla eikä Keitele-niminen järvi ole edes Keiteleellä vaan Viitasaarella. Keiteleellä tuotetaan kuitenkin farkkuja. Ehkä jokainen suomalainen on kulkenut Keiteleellä tehdyissä farkuissa. Siellä on myös tehtaanmyymälöitä. Minun kokoani ei tietenkään ole, joten turha mennä sellaiseen. Eikä minulla ole sitä paitsi rahaakaan. Ehkä jos en matkailisi, kaappini olisi täynnä Keiteleellä tehtyjä farkkuja. Pidän enemmän matkailusta.

IMG_0010

Keiteleen kirkko

Kirkkoa valvoo valvontakamera. Kysyinpä papilta, eikös kirkon pitäisi uskoa, että jumala valvoo ja rankaisee. Juttu on niin, että vakuutusyhtiöt tarjoavat alennusta, jos on valvontakamera ja jos on valvontakamera, siitä pitää ilmoittaa. Siksipä on päädytty sellaiseen omituiseen ratkaisuun, että kirkoissa on valvontakamerakylttejä. Ei kaikissa, mutta Valtimolla, Keiteleellä ja Viitasaarella.

Olin kerran nuorena Keiteleellä hiihtokilpailuissa. Ne eivät menneet hyvin, mutta sain palkinnon silti. Keiteleellä sai niin surkeita palkintoja, että se oli melkein vitsi.

Olisin voinut hakea toisenkin kätkön, mutta en oikein viitsinyt. Se osoitti vähän hankalaan paikkaan ja minua unetti. Ei se uni siellä bussissa niin sikeää ollut etteikö minua olisi ruvennut unen tarve vaivaamaan. Palasin Pielavedelle, jossa menin suorilla Hiltsun synttäreille. Ai no, olihan siellä tietysti kätkö. Kätkö toimi niin, että oveen oli laitettu lähetin ja gps pystyi vastaanottamaan sen lähettimen viestin ja se viesti kertoi kätkön sijainnin.

Hiltsu toivotti oikein käsipäivää tervetulleeksi. Väkeä oli niin paljon, ettei kaikki mahtuneet edes istumaan. Tilasin sitten taksin ja lähdin hostellille Juhlarantaan. Oikeammin se on ”Motelli Piela ja ravintola Juhlaranta”. Suunnilleen heti kun olin laskeutunut pedille, rupesi silmissä hämärtämään ja vajosin uneen. Nukuin niin sikeästi että tuntui, että taju olisi mennyt.

20170210_182000[1]

Minulle oli varattu eväät aamuksi. Nami!

20170211_123425[1]

Seinälle oli laitettu taulu vanhoista lehdistä.

Rikkumattoman hiljaista ja ihanaa. Minä voisin viettää täällä enemmänkin aikaa. Minulle oli laitettu eväät jääkaappiin ja erittäin hyvät eväät olikin. Aamulla tapasin itse paikan omistajan ja tunsin virkistyneeni.

Iltapäivällä lähti bussi Viitasaarelle. Viitasaarella oli kirkkokätkö saaressa, jonne johti silta. Menin ensin sillan kautta, mutta paluumatkalla oikaisin jäitse. Jäällä oli myös autoja. Olen aina säikky jäiden suhteen. Olinpa kauan aikaa sitten naimisissa yhden amerikkalaisen kanssa ja kerran jäällä hän sanoi, että hän tunsi jään liikkuvan allaan. Minä sanoin, miten se voi liikkua, kestäähän se autonkin painon. Sitten rupesi ryskymään. Hyppäsi sydän kurkkuun. No, juoksujalkaa läheiseen Halkosaareen ja sitten salmen yli mantereelle.

Autot siis hajottavat jäätä, etenkin kun ajaa liian lujaa. Jäällä oli myös nuorisoa keulimassa mopoilla. Näytti tosi tyhmältä touhulta, mutta ehkäpä heillä on hauskaa. Voi myös olla todella tyhmää, sillä Viitasaarelta äänestettiin Teuvo Hakkarainen eduskuntaan. Se jo vaatii melkoista pölvästien keskittymää. Kaikki ikävä liittyy jotenkin Viitasaareen. Kerran tapasin nuoren tytön, joka epäonnekseen oli joutunut pääkaupunkiseudun huumekuvioon. Hän oli Viitasaarelta. Minä kehotin häntä menemään takaisin Viitasaarelle. Vaajakosken pankkirosvo, jonka olen joskus tavannut, arvatkaapa minne hän pakeni ja missä joutui kiinni. Aivan niin. Hollywoodissa on sellainen talo, jonka ympärillä on tapahtunut paljon murhia ja itsemurhia ja jonne on dumpattu muuallakin murhattujen ruumiita. Viitasaari on vähän samanlainen. Konginkankaan bussiturma tapahtui Äänekoskella, mutta nekin olivat juuri ohittaneet Viitasaaren.

20170211_130459[1]

Emme ole terve yhteiskunta. Pielavesi.

IMG_0015

Viitasaaren kirkko

IMG_0016

Viitasaaren tsasouna

IMG_0020

Viitasaaren kirkkovenevaja

Lähdin heti seuraavalla bussilla Äänekoskelle. Päätin nähdä koskikaran Äänekoskella. Viittaahan paikkakunnan nimikin koskeen, joten pakko siellä on sellainen olla. Mutta koko kosken alue oli aidattu tehdasalueeksi. Aitahelvettiä jatkui pitkälle alavirtaan. Iltapäivä koko ajan pimeni. Kun pääsin sieltä tulemaan takaisin, oli jo melkoisen pimeää. Olin paikassa, missä vesi virtasi hiljakseen, mutta sitten kun kiikaroin, näin koskikaran lentävän.

IMG_0021

Äänekosken rantaa

Äänekoskella kaikki ovat varmasti juutalaisia. Muuten ei voi käsittää, että joka paikka on kiinni. Kirjastot, kahvilat, ostoskeskukset, kaikki kiinni. Kuitenkin löysin keskustasta muutaman kätkön, joten Äänekoski kuntakartalle. Aika tylyä, Äänekoski on varmasti tähänastisista kiinniolevin paikkakunta Iisalmen jälkeen. Täällä ei hipsterit luo elävää kaupunkikulttuuria.

Torilla huomasin, että lähellä on kätkö Mikonpuistossa Mikonraitilla. Kauheasti Mikkoja, ikään kuin Mikko Niskanen. Ja kyllä vain, siellä oli sijainnut aikoinaan Mikko Niskasen synnyintalo. Yritin läheiseen urheilutaloon, se oli kiinni. Paikallinen ohjasi minut Shellille, joka oli auki yhdeksään. Aistin, että paikallinen oli otettu siitä, kun ulkopaikkakuntalainen tulee Mikko Niskasen jäljille Äänekoskelle. Shellissä istuskelin teekupposen äärellä. Ajattelin, että mikä on, kun tämäkin paikka on tehty pelihalliksi. Kaikkein pahin on hedelmäpeli, jossa jos voittaa, niin tippuvat kolikot kolisevat hirveän kovaa. Vihaan niiden 1980-lukulaista designiä ja 1980-luvun tietokonepeleistä tulevia ääniä, vihaan, että joka pöytä on täynnä veikkauskuponkeja ja vihaan TOTO-tv:tä. Kuulemma rahis maksaa sikana rahaa yrittäjille siitä, että tämä muuttaa kahvilansa pelihalliksi. En muista nähneeni vastaavaa muissa maissa. Juuri tuon takia kaipaan kahvilaa. Kahvilan rauhaa.

Yhdeksän jälkeen ystävälliset kahvilatyöntekijät kertoivat, että vielä on muutama kauppa auki kaupungissa. Kaupalle mennessä huomasin, että tällä kylällä tapahtuu Mikko-päivät ja että ne olivat edellisellä viikolla. Ei esimerkiksi Matkamessuilla tällaista haluttu mainostaa.

Mikko-päivistä sanottua:

Mikko-päivien kantavana ajatuksena on kotiseutunäkökulma. Hyvä niin, sillä miksi pitää kynttilää vakan alla, kun kerran on mistä ammentaa.

– Mikko Niskanen oli meidän paikkakunnan ihmisiä. Äänekoskella on KinoMikko, muistolaatta ja Mikonpuiston päiväkoti, Mikko oli niin  taitava ohjaaja, että hän ansaitsee vielä lisää, hän on meidän voimavaramme, joka kuvaa mentaliteettiamme. Mikko ja hänet työnsä ovat kansallisesti isoja asioita ja Äänekoskelle jättimäisiä. Mikko teki arvokasta työtä ja haluamme nostaa sitä esille, Tani sanoo.

Voiko asiaa paremmin ilmaista. Ei voi. Älä ole kuitenkaan äänekoskelaisten kotiseudulla lauantai-iltana, sillä silloin äänekoskelaisten kynttilät ovat vakan alla.

Kaikista puutteistaan huolimatta Äänekoski oli hyvä paikka, koska siellä opastettiin eksynyttä turakaista.

Lähdin bussilla Helsinkiin. Koiviston Liikenne ja Kuopion Liikenne ja mahdollisesti muut ”liikenteet” ovat kalliita busseja. Ovatko ne myös hyviä. Eivät ne ole, sillä tämä oli eka kerta, kun en kerta kaikkiaan mahtunut bussin vessaan. Luulisi, että olisi edes paremmat bussit kuin muilla. Pohjolan Liikenteellä on minusta paras hinta/laatu -suhde.

Aamulla Helsingissä. Verkkokaupassa on 24h kioski, joten tilaan uuden akun kännykkääni ja siirryn lataamaan sitä läheiselle terminaalille. Tietysti sen lataaminen vie tuntikaudet, mutta mitäs siitä, tuli bussikin aikaisin.

Käväisen Kaivopuistossa, koska siellä on nähty mustakaularastas. Minä olen nähnyt niitä muutaman kerran aiemminkin.

mustakaularastas

Mustakaularastas

Kaivopuistossa on porukkaa epäilyttävän näköisesti kameroiden kanssa ja menen sinne jatkoksi. Pian rastas ilmaantuu ja näppäisen kuvan. Linnun mentyä piiloon esittelen kuvaa muille. ”Tuollaisen kuvan napsaisit tuolla pokkarilla !!”.  Virkistävää. Aina, kun minulla on hyvä kuva, ihmiset sanovat, että minulla on hyvä kamera. Kerrankin joku sanoo, että minulla on huono kamera, mutta olen hyvä kuvaaja. Tai ainakin tuon kerran olin.  Mustakaularastas tulee Uralin takaa Aasiasta.

Päätin mennä lämmittelemään katolilaiseen kirkkoon. Siellä oli hyvin monietnistä porukkaa sisällä ja pappi paasasi armosta. Armo on sellaista, että jos paskantaa housunsa, voi pyytää anteeksi Jeesukselta, minkä jälkeen voikin jatkaa elämäänsä. Katolilainen vielä kertoo asian ripissä papille.

Kirkosta inspiroituneena kävin vielä Johanneksenkin kirkossa, kun sinne pääsi sisälle näin sunnuntaina. Siellä laulettiin ”diipa daapa diipa daapa”, tai siltä ne virret ainakin kuulostavat ja kannettiin ristiä valkoiset vaatteet päällä.

Ajattelin mennä vielä kätkölle, mutta ratikassa näin, että paperittomat pitävät mielenosoitusta, joten menin rohkaisemaan heitä. Paperittomien lähettäminen takaisin tapettavaksi on sama kuin se, kun Suomi lähetti juutalaisia Saksaan keskitysleirille.

IMG_0044

 

Illalla vielä menen Gnostilaisen seuran tilaisuuteen. Gnostilainen paskoo housunsa ja miettii, mikä opetus siihen liittyy. Yksi asia näyttää minusta kuitenkin ilmeiseltä: kaikki uskonnot ovat väärässä.

Illalla taistelen väsymystä vastaan ja meinaan nukahtaa junaan. Onneksi pääsen kuitenkin onnellisesti kotiin lämpimien lakanoiden väliin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

33 Comments

  • Reply Lotta | Watia.fi sunnuntai, helmikuu 19, 2017 at 15:52

    Aurinkoisena ja kirkkaana päivänä ei tosiaan harmita, että on talvi. Harmaana ja pilvisenä päivänä sitä sitäkin enemmän toivoisi, että olisi kesä.

    Meinasin sanoa, että Pielavedeltä on kotoisin Marutei Tsurunen, alunperin Martti Turunen, mutta tarkistettuani asian se olikin Pielisjärvi. Kamalan vaikea näitä Suomen pikkukuntia sijoittaa kartalle.

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas sunnuntai, helmikuu 19, 2017 at 18:36

    Mustakaularastaasta uskomaton kuva! Kamerasta viis, tarvitaan oikea hetki. Pidän kirkoista ja tykkään vierailla niissä. Äänekoski ja tuo seutu tuttua. Vietin tehtaan vieressä kaksi vuotta elämästäni. Aikamonta kätköä on kuulunut viikonloppuusi.

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, helmikuu 19, 2017 at 19:28

      Helppo viettää tehtaan vieressä aikaa, kun se on niin iso, ainakin jos sitä erehtyy jalkaisin kiertämään.

  • Reply Merituuli sunnuntai, helmikuu 19, 2017 at 19:20

    Näistä paikoista (Helsingin lisäksi) ainoastaan Äänekoskella olen käynyt. Oksentamassa.

  • Reply Terhi / Muru Mou sunnuntai, helmikuu 19, 2017 at 19:42

    Keitele ei tosiaankaan ole kovinkaan nätti paikka. Kävin siellä viime kesänä, kun olimme kumppanini kanssa Suomessa ja vierailemassa siskoni luona, joka asui silloin Viitasaaren ja Keiteleen välissä. Yritettiin löytää pitseriaa, mutta ei onnistuttu, vaan jouduttiin tyytymään S-Marketin pakastepitsoihin.
    Ala-asteella luokkamme opettaja harrasti palindromeja ja joka perjantai hän antoi meille palindromin, joka täytyi opetella ulkoa maanantain testiä varten. Inhosin niitä! 😀

  • Reply Pirkko / Meriharakka sunnuntai, helmikuu 19, 2017 at 20:41

    Pikkunisäkäskurssi … uskomatonta, mutta totta, meikäläinen on joskus käynyt Lopella jo edesmenneen Asko Kaikusalon pitämällä nylkemiskurssilla. Nyljettävät eläimet taisivat mennä jotenkin tässä järjestyksessä: kala, käärme, sammakko, myyrä, orava. Muita riitti jokaiselle omansa, mutta oravia sattui olemaan sopivasti kuolleena pakastimessa vähemmän. Kurssin opeilla nyljin sittemmin myös muutaman hamsterini, niiden heitettyä luonnollisesti veivinsä 🙂

  • Reply Reissaaja1 sunnuntai, helmikuu 19, 2017 at 21:18

    Hienon näköinen kuvan sait tuosta mustakaulusrastaasta otettua.
    Ja varsinainen seikkailu oli sinulla tuolla Savonmaalla. Siellä immeiset ovat mukavia, kuten jututstasikin paistaa läpi. Siellä autetaan, jos apua tarvitset. Aina se ei ole saletti juttu täällä piäkaupuntiseurulla…

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi sunnuntai, helmikuu 19, 2017 at 22:28

    ”Hiipii mieleen kauhu. Sitten muistan, että näinhän oli 1970-luvulla: ei ole puhelinta. ”

    Itse olen syntynyt -70 ja jotenkin tuo aika ennen kännykkää on päässyt unohtumaan. Jos en saa yhteyttä lapsiini HETI, mieleeni hiipii kauhu. Jos en pääse nettiin, mieleeni hiipii kauhu. Jos en voi lukea sähköpostiani 5 min välein, mieleeni hiipii kauhu jne. : D

  • Reply Mira / Exploras maanantai, helmikuu 20, 2017 at 15:56

    Luulen, että tuon Äänekosken jättäisin väliin, sen verran kuvaavasti ja hauskasti sitä kommentoit: ”tähänastisista kiinniolevin paikkakunta” 😀

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta maanantai, helmikuu 20, 2017 at 16:59

    Savo on nättiä seutua kirkkaalla talvisella säällä 🙂

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana tiistai, helmikuu 21, 2017 at 19:37

    Nyt oli semmoinen kooste tuttuja paikkoja, ettei ole tosikaan! Ensinnäkin synnyinkaupunkini (siihen aikaan vielä kunta) on Kiuruvesi. Harmi, että seikkailit vain syrjäkylillä, olisi ollut hauska kuulla mitä sanottavaa sinulla olisi ollut taajamasta. 🙂 Pielavesi lapsuusajan sukuloinneista tuttu mutta Keitele, Viitasaari, Äänekoski lähinnä pakollisten pistäytymisten takia.

    Kiva geokätköilykirjoitus! Ja upea kuva linnusta!

  • Reply Heidi / Maailman äärellä keskiviikko, helmikuu 22, 2017 at 10:30

    Tosi hauskasti kirjoitat! 😀
    Nyt tällainen super oleellinen kommentti, mutta olet kyllä harvoja ihmisiä, jonka olen koskana kuullut puhuvan Maaningan Haatalasta (jos ei omia sukaulaisia lasketa). Olin siellä pienenä tyttönä useinakin kesinä, kun äitini on sieltä kotoisin. Veressä on myös Tuovilanlahti, missä edelleen silloin tällöin käyn. Ihania muistoja näihin paikkoihin liittyy.
    Äänekoskea et saanut minullekaan myytyä – etkä Keitelettä. Ja juu mieluummin makustan minäkin kuin ostan niitä Keiteleen farkkuja.

    • Reply Stacy Siivonen torstai, helmikuu 23, 2017 at 07:25

      Sitä paitsi, ne farkut tuskin mahtuisivat minulle. Mikähän minä olisin, jos vaatteista edes useimmat mahtuisivat minulle.

  • Reply Johanna Hulda keskiviikko, helmikuu 22, 2017 at 13:40

    Näköjään samalla Äänekosken tehdasalueella olet pyörinyt missä mekin pari viikkoa takaperin! Me marssimme koskiretkellämme härskisti tehtaan aidan toiselle puolelle ison ryhmän turvin, mutta en tiedä olisinko yksin viitsinyt sitä tehdä. Minä aina ihmettelen näitä sinun yöbussiseikkailuja! Itse olen ihan naatti jos joudun bussissa nukkumaan, vaikka olenkin sikeäuninen, mutta toiset ne näyttää porskuttavan bussiunienkin voimalla vaikka minne. Hieno kuva mustakaularastaasta tosiaan!

    • Reply Stacy Siivonen torstai, helmikuu 23, 2017 at 07:28

      No se aina vähän riippuu. Kyllä siinä välissä olisi hyvä saada kunnon unet. Pitäisi olla kaupungeissakin paikkoja, joissa saisi rauhassa vetäistä päikkärit, kun väsyttää. Helsinki-Kuopio on kyllä ehkä lyhyin väli, millä saa edes välttävät unet.

  • Reply Hanneli/ duunireissaaja keskiviikko, helmikuu 22, 2017 at 21:13

    Keiteleen farkut jäävät mullakin kauppaan, niin kuin moni muukin juttu, kun matkustamisen palo on suuri. Suomen pienillä paikkakunnilla on kyllä hurja meininki.

  • Reply Anna | Muuttolintu.com keskiviikko, helmikuu 22, 2017 at 23:29

    Ihmisistä on kyllä tullut niin lyhyessä ajassa niin riippuvaisia puhelimista. Ja ai että miten oon monta kertaa repinyt hiuksia noiden puhelinpäivitysten takia, jotka aina sattuu väärään aikaan. Kiva, että asia selvisi, hauskasti pikkukylän tyyliin 🙂 Kyllä näyttää eväät hyviltä, vähän on karjalanpiirakoita ikävä, pitäis varmaan vääntää joku päivä.

  • Reply Pia / Lyhyenä hetkenä torstai, helmikuu 23, 2017 at 12:56

    Pitääkin herätellä kätköilyharrastusta henkiin, kiitos inspiraatiosta!

    • Reply Stacy Siivonen torstai, helmikuu 23, 2017 at 22:27

      Eipä kestä kiittää!

  • Reply Miika & Gia | matkakuume.net torstai, helmikuu 23, 2017 at 18:43

    Kylläpä oli taas kerran lennokasta tekstiä! Puhelimet ovat kyllä nykyajan suuri vitsaus niin monella tapaa. Niihin ihminen saa kulumaan todella paljon aikaakin. Puhelinkielto olisi välillä ihan paikallaan ja näkyyhän niitä erinäisissä paikoissa.

    Hyvät on olleet reissueväätkin. 🙂

    • Reply Stacy Siivonen torstai, helmikuu 23, 2017 at 22:31

      Mä absoluuttisesti vihaan papereita. Paperithan rutistuvat, kastuvat ja hukkuvat ja aiheuttavat sotkua. Sitä paitsi, ne ovat epäekologisia. Mutta tuollaisissa tapauksissa paperi on korvaamaton. Toinen, missä paperi toimii tosi hyvin on paikat, missä ei jostain syystä ole sähköä. Sen lisäksi paperilla on käyttöä wc:ssä ja geokätköillä.

  • Reply Teija / Lähdetään Taas torstai, helmikuu 23, 2017 at 20:51

    Voihan Pielavesi sentään 😀 Ja Äänekoski myös. Niin monesti tulee ajettua ihan Äänekosken läheltä joko vanhempien mökille tai mummoa katsomaan. Mutta eipä ole vielä tullut tarve pysähtyä. Ei näemmä kannatakkaan, jos kaikki paikat on kiinni, heh 😀

    • Reply Stacy Siivonen torstai, helmikuu 23, 2017 at 22:35

      Minulle nuo seudut ovat ehkä Suomen eksoottisimmat, sillä Suomenselällä sijaitsee suurin osa kunnista, missä en ole koskaan käynyt. Niitä ei ole paljon, mutta silti. Asia pitää korjata.

  • Reply Merja / Merjan matkassa perjantai, helmikuu 24, 2017 at 16:45

    Onpas sinulla ollut taas seikkailu. Näitä on hauska lukea. Kännykän tilttaaminen aiheuttaa nykyisin sydämentykytyksiä ja ihmetellään miten ennen vanhaan pärjättiin, kun ei ollut kännyköitä. Onneksi sait apuja!

  • Reply Kohteena maailma / Rami perjantai, helmikuu 24, 2017 at 22:50

    Olipahan taas reissu. Pielaveden kuva oli omalla tavallaan kohokohta. Liikuttiin itselle aika tuntemattomilla alueilla eli on ollut lähinnä ohikulkuliikenteen paikkoina. Viitasaarella on sentään yövytty. Vieläkön mahtaa hajuvesikeisari Max Perttulan liike olla pystyssä?

    • Reply Stacy Siivonen perjantai, helmikuu 24, 2017 at 23:49

      Hesassa näyttäisi vaikuttavan.

  • Reply Terhi/ Fammo matkalla perjantai, helmikuu 24, 2017 at 23:51

    Jaa-a kylläpäs sinulla on taas ollut tapahtumarikas retki. Itse en ole noilla paikkakunnilla vieraillut ja kannattaako esim. Äänekoskelle lähteä jos kaikki paikat ovat kiinni eikä tuttuja paikkakunnalta löydy.
    Hienoa, että sait taas bongatuksi pari uutta paikkakuntaa

  • Reply Arto / Cocoa etsimässä lauantai, helmikuu 25, 2017 at 15:37

    Pielavedeltä on myös meikäläisen isä lähtöisin! Muistan siellä joskus 80-luvulla käyneeni. Eksoottiselta paikalta se kai tuntui – kaukaiselta ainakin. Juuri mitään en paikasta muista, paitsi että jonkun sukulaisen töllin takana käytiin ihmettelemässä lepakoita… Pienen pojan silmin ne oli aika jännittäviä otuksia.

    • Reply Stacy Siivonen lauantai, helmikuu 25, 2017 at 23:11

      Joo, ilmeisesti niin jännittäviä, että niitä on taajamamerkeissäkin joka paikassa.

  • Reply Anna K. lauantai, helmikuu 25, 2017 at 21:56

    Kauniita talvisia maisemia! Vaikka olenkin kesäihminen, niin aina välillä on hyvä saada muistutus siitä, että Suomi on kaunis talvellakin. Harvemmin tulee Suomessa reissattua, ellei ole sitten jollekin kaverille menossa.

  • Reply OTTOIZAKAYA.COM / OTTO lauantai, helmikuu 25, 2017 at 22:05

    Lapsuudesta tuttuja maisemia. Tuli jotenkin aika nostalginen fiilis tätä selatessa. 😀

  • Reply Kaisa lauantai, helmikuu 25, 2017 at 23:07

    Hauskaa maakuntamatkailua ja kiva lukea välillä pikkupaikkakunnista 🙂

  • Reply Heidi / Fiiliksiä & hetkiä sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 09:22

    Olipa kuvaileva tarina talvisista pikkupaikoista Suomessa. Jotain rauhoittavaa noissa kuvissa kyllä myös on.

  • Leave a Reply

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat