Kuukausikohtaiset arkistot

tammikuu 2017

IMG_0053

Sano se. Szczecin! (Osa III)

Aamulla heräsin ja tein aamutoimet ripeästi. Sitten huomasin, että rannekello puuttuu. Avasin oven ja, oho, onpas käytävässä lämmin! Oven vieressä olevalla hellalla oli keittolevy punahehkuinen. Levy oli ollut varmasti päällä koko yön. Missään ei ollut tietenkään minkäänlaisia palovaroittimia. No, vessassa ei ollut kelloa, ei myöskään missään huoneessani. Kirosin jo, että on pöllitty. Siirryin alakertaan ja huomasin, että respassa oli uusi henkilö. Kokeilin hänen kanssaa, josko hän ymmärtäisi englantia. Hän ymmärsi suunnilleen sana kerralla ja ahkerasti viittilöintiä siinä välissä. Kello kuitenkin löytyi. Siitä rohkaistuneena annoin hieman palautetta hostellin pitämisestä, kerroin keittolevystä ja tupakoinnista. Hän näytti huolestuneelta, joten viesti oli ilmeisesti mennyt perille.

Suomessa olin ensin nopeasti vilkaissut, että lentokenttä, joo, tuossahan on kartassa lentokenttä Szczecinin kupeessa. Sitten minulle paljastui, ettei se ollut oikea kenttä. Oikea kenttä, SZS,  sijaitsi huitsin nevadassa Pommerin maaseudulla. Itse asiassa, 46 km maantietä pitkin.

Ratikassa oli tietysti heti aamusta ruuhka-aika. Olin kerran lukenut brittisävytteisen kirjan eurooppalaisten kansallisista ominaisuuksista ja siinä sanottiin puolalaisten olevan laiskoja. No, nämä eivät olleet lukeneet sitä, kun olivat heti aamulla menossa töihin.

Pimeässä sitten yritin kurkkia ikkunoista, missä on oikea pysäkki. Ei ole niin, että ne sanoisivat esimerkiksi ”päärautatieasema” yhtään millään kielellä, vaan se on jokin ihmeen ”Kolumba”. Joka tapauksessa rautatieasema oli sen verta hulppean kokoinen, että näin sen kyllä ja jäin oikealla pois. Seuraavaksi ostan lipun ja yllättävästi siellä oli ihan ihminen myymässä lippuja. Hän vain ei osannut mitään kieltä! Onneksi siellä oli automaatti, jossa oli myös mahdollisuus valita englanti.

Seuraavaksi sitten junaan. Junakin kulkee täydellisessä pimeydessä. Mitään asemia ei kuulutella. Konduktöörinä toimii sellainen vanha täti. Yllätyksekseni täti ymmärsikin venäjää ja hän tarkastellessaan lippuja sanoi, että ei minun olisi tarvinnut ostaa lippua noin vähille matkatavaroille.

Juna ei ollut sellainen umpio kuin VR:n kaukojunat ovat, vaan siellä pelasi GPS. Niinpä olin tietoinen, missä mentiin pimeydessä. Ei vaivauduttu kuuluttamaan. Toki siellä oli ihmisiä samsoniittiensa kanssa. Juna-asema siellä oli laituri keskellä pimeää metsää ja nimeltään ”Port lotniczy Szczecin-Goleniow”, esimerkiksi ”airport” ei lukenut siinä, ei myöskään ”lufthafen” eikä ollut lentokoneen kuvaa. No, junalaiturilta lentoasema sentään näkyi.

Aamu rupesi sarastamaan ja kaunis talviaamu olikin. Koska aikaa oli runsaasti, lähdin kävelemään metsään odottaen esimerkiksi tulipäähippiäisen putkahtavan pusikosta esille. Se on kuitenkin epätoivoista, koska tulipäähippiäinen on muuttolintu. Ehkäpä siellä olisi vihertikka. No, ei ollut vihertikkaa. Myöskään metsässä ei ollut geokätköä. Geokätköhän yleensä tarvitaan olemaan metsän keskellä, kuka nyt päämäärättömästi etsisi tikkaa metsästä. Sen sijaan siellä oli käpytikka ja hippiäisiä.

Sitten minulla tuli mieleen, että mitenkähän Puolassa on jokamiehenoikeudet ja jos joku minut siellä näkee ja kysyy, mitä minä etsin ja sanon etsiväni tulipäähippiäistä ja vihertikkaa, niin jos vaikka poikkeuksellisesti ymmärtäisikin englantia, niin pitäisi minua varmasti seonneena. Kaukomailla suhtaudutaan oudon niuhottavasti metsissä liikuskeleviin ihmisiin saati sitten metsässä yöpymiseen ja se onkin se nimenomainen laki, jota minä kaikkein eniten rikon. Ymmärrän toki rajoitukset sellaisissa paikoissa kuin Kalifornia, jossa väestöä on kymmeniä miljoonia ja suuri osa haaveilee sisäisen hippinsä vapauttamisesta luonnon helmassa.

IMG_0046

Kaunista pommerilaismetsää

Palasin lentokentälle tekemään lähtöselvitystä. Jotain outoa sähläystä oli minun lippuni kanssa ja lopulta ne saivat minulta kysyttyä: ”Mikä on ”Vantaa” tässä lipussa?”. Outo kysymys, ottaen huomioon, että paikka on Szczecin-Goleniow. Ne eivät myöskään kysyneet, mikä on Gardermoen Oslo-Gardermoenin kentällä. Ne kysyivät, mikä on Vantaa.

IMG_0047

IMG_0048

Lentokoneeseen ei ollut bussikuljetusta eikä putkea, vaan se pysähtyi terminaalin viereen ja sinne käveltiin kuin bussiin. Ei tällaista kovin usein tapahdu, taisi olla Iquitosissa viimeksi.

Tällä kertaa ei ollut ongelmia lennon kanssa. Pujottauduin läskeineni turvavöihin.

IMG_0053

Norjassa sää olikin ihan toisenlainen ja vettä tuli taivaan täydeltä, niin kuin Norjassa yleensä. Koska aikaa oli runsaasti, kävelin terminaalista ulos geokätkölle. Se oli pysäköintihallin lähellä, mutta minä eksyin sinne valtavaan pysäköintihalliin ja kävelin kilometritolkulla käytäviä. Lopulta pääsin purnukalle ja loggasin itselleni Norjan uudeksi maaksi. Sinne ilmaantui myös toinen kätköilijä. Paitsi ettei ulkoilukeli ollut kiva, niin myös metsää oli arveluttavan vähän lentoaseman lähistöllä. Se muistutti vähän Helsinki-Vantaata siinä suhteessa. Ei vihertikka viihdy sellaisissa metsissä.

Gardemoen on moderni kenttä, kaikki ei ole vielä edes valmista. Jos Norjassa on korkeat hinnat, niin miksi sitten Gardemoenin hintoja kutsuisi. Kaikkea eivät kuitenkaan norjalaisetkaan osaa, vaan tuoleissa on käsinojat niin ettei penkillä rötköttäminen onnistu niin kuin Helsinki-Vantaalla. Kaikkein parasta olisi tietysti, jos olisi riippumatot niin kuin Eestissä puistossa.

Illallapa lähti lento Helsinki-Vantaalle ja nukuin yön Kainuu-huoneessa. Minulla oli makuualusta ja kevyt makuupussi ja silmälaput, mikäs siinä nukkuessa. Menomatkalla oli vielä puhallettava tyynykin, mutta siihen tuli reikä. Kukapa kotona tarkistaa, onko puhallettava tyyny kunnossa. Terävän pään haittana on se, että tyyny puhkeaa.

Aamulla sitten vaelsin rautatieasemalle. VR:n lippukone tilttasi kesken lipun ostamisen. Kun kerta juna kuitenkin oli jo tulossa, niin hyppäsin siihen ja matkustin pummilla Pasilaan. Jos olisin saanut tarkastusmaksun, niin se olisi ollut maailman turhin sellainen, saman se maksaa lentoasemalta Hankoon kuin Pasilastakin.

Szczecin on paikka, jota minä uskallan kaikille suositella. Eipä rullaa samsoniitti varpaille eikä selfiekepit puhko silmiä. Hostel Firlik on kuitenkin mitä en suosittele. Kävi tietysti jälkikäteen sellainen mielessä, että Polski Bussilla voisi kätsästi reissata Puolassa enemmänkin, myöskin keskitysleiripaikkakunnille. Minulla vain on sellainen fiilis, että jos minä kävisin keskitysleirikohteessa, rupeaisin ihan hysteerisesti itkemään. Jo pelkkä Voivodinviraston edessä oleminen paikassa missä Adolf Hitleristä oli otettu kuva vaikutti minuun.

IMG_0037

SANO SE. SZCZECIN! (OSA II)

Aamulla hiukan laiskotti, mutta sää näytti ensimmäistä kertaa vähän paremmalta, joten ylös ja ulos. Pikkupakkanen tuntui kirpeältä, kun lähdin kaupunkia kohden. Löysin postitoimiston ja siellä yllättävästi osattiin englantia ja oli kortteja, joten saatoin lähettää sellaisen Suomeen.

IMG_0012

Slavomira, ihan satunnainen kaunis katu.

Ensimmäinen kohteeni oli tietysti geokätkö, Haudankaivajan talo, Domek Grabarza. 300 vuotta sitten Preussin kuningas Friedrich Wilhelm halusi valtakuntaansa mamuja ja hän houkutteli ranskalaisia hugenotteja alueelle avokätisin eduin. Hugenotit olivat kalvinisteja aivan kuin Friedrich Wilhelminkin dynastia. Kalvinistit uskovat vähän samalla tavoin kuin henkisissä piireissä on tapana (tästä esimerkkinä Michael Newtonin ”Sielujen matka”), että kohtalo on lukittu jo ennen syntymää ja olet joko matkalla taivaaseen tai helvettiin, eikä mikään mitä teet voi muuttaa sitä. Luonnollisesti ne, jotka olivat matkalla helvettiin eivät pitäneet hugenoteista ja he saivat lähteä. Tämä kuulostaa oudosti rikkaita suosivalta uskonnolta tai menestysteologialta, sillä se päästää taivaspaikan ansaitsemisen vaivasta (näin myös luterilaisuus tekee). En tiedä, onko tällä yhteyttä Hitlerin ajatuksiin, mutta hänhän tuki silloista rasistista ajatusta, että jotkut ovat ali-ihmisiä eikä heillä ole oikeutta elää tai sitten heidän pitää olla herrakansan orjia. No, joka tapauksessa Stettinissä, miksi kaupunkia kutsuttiin ennen vuotta 1945, oli suuri ranskalaisyhteisö ja täällä oli kappeli ja hautausmaa ja haudankaivajan talo. Vuonna 1944 sitten kappeli paloi ja suuri osa muistakin Stettinin puisista rakennuksista, mutta tämä jäi jäljelle. Talon pihalla on vielä hautakiviä jäljellä, mutta minä en niitä nähnyt, koska ne olivat jääneet lumen alle.

IMG_0013

Haudankaivajan talo

Haudankaivajan talon lähellä oli Länsi-Pommerin voivodinvirasto.

IMG_0018

Länsi-Pommerin voivodinvirasto

Hitler

…mikä on sama rakennus kuin tässä kuvassa.

Adolf Hitler konkretisoitui minulle tässä. Olin hänen jalanjäljillään. Minulle Hitler oli melkein antikristukseen verrattava hahmo, ikään kuin ei lihaa ja verta lainkaan ja vaikutti vain hänen omissa paikoissaan: Braunau, Münchenin oluttupa, Nürnbergin puoluekokous, Sudenpesä, Kotkanpesä, bunkkeri Berliinissä ja nämä ovat suurimmaksi osaksi tuhottu, kun on pelätty uusnatsien tekevän näistä jotain palvontakohteita. Hitler kuitenkin oli siis muualla ja hän näyttäytyi Stettinissä ja hän sai kunniakaupunkilaisen arvonimen. Pommerissa Hitler nautti suurta suosiota ja suurin osa väestöstä kannatti häntä. Karma is a bitch, sodan jälkeen Saksa menetti nämä alueet, väestö pakotettiin tien päälle, osa raiskattiin, osa tapettiin, ehkä ne kuolivat puolustaessaan Johtajaansa. Tilalle siirrettiin täysin uusi väestö Itä-Puolasta ja Szczecin on kuin nykyinen Viipuri ja szczeciniläiset ovat kuin nykyisiä viipurilaisia. Viipurilaiset eivät ansainneet kohtaloaan, mutta Perikadossa Josef Göbbels sanoo: ” I feel no sympathy. I repeat, I feel no sympathy! The German people chose their fate. That may surprise some people. Don’t fool yourself. We didn’t force the German people. They gave us a mandate, and now their little throats are being cut!”. Minä tuppaan ajatella samalla tavoin: äänestitte väärin, joten kärsikää sitten. Mutta suuri osa pommerilaisiakaan ei äänestänyt Hitleriä ja osa äänestäneistäkin tajusi myöhemmin tulleensa vedätetyiksi eikä olisi varmasti äänestänyt Hitleriä uudestaan, jos siihen olisi ollut tilaisuus. Eivät he myöskään antaneet äänellään mandaattia Hitlerin hirmuteoille. Hitler opetti myös sen, että ”it is dangerous to be right, when your government is wrong”.  Kennedy oli väärässä, emme me ole berliiniläisiä, me olemme stettiniläisiä. Minä en ole ikinä äänestänyt ketään kansanedustajaa enkä kunnanvaltuutettua enkä euroedustajaa virkaansa, silti minä kärsin leikkauksista samalla lailla kuin muutkin. Olen tehnyt Hitler-tilintekoni, en olisi lähtenyt mukaan kannattamana Hitleriä vaikka muut kannattivatkin. Sen sijaan bolševismi on eri asia. Olisin varmasti ainakin alkuun kannattanut tai ainakin myötäillyt bolševismia ja koen tuskaa kommunismin hirmuteoista, olen kuitenkin anarkisti enkä marksisti-leninisti. Puolassa vaikuttaa lustraatio ja entisiä kommunisteja on puhdistettu viroista. Sellainen ei eroa mitenkään siitä, kun kommunistit pistivät Emil Zatopekin roskakuskiksi. On kuitenkin väärin rinnastaa kommunismia ja natsismia. Natsismin ideologian keskiössä on ali-ihmiset, orjakansat ja juutalaisten tuhoaminen, heitä vainotaan sen perusteella, mitä he ovat, kun taas kommunistit vainosivat ihmisiä ainakin periaatteessa sillä perusteella, mitä he tekivät tai väitettiin tekevän.

Näistä mietteistä sitten siirryin geokohteelle, hiekkakivestä tehdyn Herkules-patsaan tutkimiselle. Jotkin kysymykset olivat vaikeita ja lähellä oleva museo oli kiinni, joten en saanut apua vastauksiin sieltäkään. Jatkoin sen sijaan läheiseen Stefan Żeromskin puistoon katselemaan lintuja. Lustraatio on johtanut siihen, että katujen ja puistojen nimiä on vaihdettu sosialismin jälkeen.

Puistossa oli tiaisparvi, ihan kotoisia talitiaisia ja sinitiaisia. Yleensä näihin parviin tulee mukaan myös muita lintuja, niinpä näinkin suloisen pähkinänakkelin. Suomenlahden takia Eurooppalaista alalajia oleva pähkinänakkeli ei ole levinnyt Suomeen, vaan tänne sen sijaan vaeltaa Siperiasta pähkinänakkeleita. Tilanne kuitenkin sähköistyi, kun kuulin etelänpuukiipijän äänen. Etelänpuukiipijän kutsuääni eroaa puukiipijän äänestä selkeästi, mutta tiaiset tunnetusti matkivat kaikkia ääniä ja puukiipijä matkii myös ainakin etelänpuukiipijän laulua. Lintu piti siis nähdä ja pian se tulikin esille.

Etelänpuukiipijä

Kaksi lajia ovat kovasti toistensa kaltaisia. Etelänpuukiipijällä on kuitenkin rusehtavampi alapuoli, lyhyt takavarpaan kynsi, siipijuova kulkee tasaportain, siipien kärkitäplät ovat pyöreitä, kun taas puukiipijällä ne ovat sirppimäisiä ja useita muita erittäin pieniä yksityiskohtia. Sen lisäksi puukiipijän paikallinen alalaji on ulkonäöltään lähempänä etelänpuukiipijää kuin meikäläinen alalaji. Suuri osa näistä on hyviä ja pitäviä tuntomerkkejä tutkijankammiossa ja museoiden nahkakokoelmissa ja lintuasemalla, kun lintu on kädessä, mutta vaikeita maastossa, missä lintu vilistää pitkin puunrunkoa.

Lähellä oli Cafe 22, mutta se oli vielä kiinni, joten päätin syödä läheisessä ostoshelvetissä Galaxyssä. Cafe 22 tietysti sijaitsi 22. kerroksessa ja sieltä näkyi koko kaupungin ylle. Siihen liittyi mysteerikätkö, jossa piti mennä Cafe 22:ssa olevalle kaukoputkelle, mutta putkipa olikin poistettu, eikä henkilökunta tiennyt, missä se oli aiemmin sijainnut, joten en löytänyt kätköä. Sen sijaan nautin maisemista ja tuskailin ikkunan läpi kuvaamisen vaikeutta.

IMG_0024

Herttuan linna

IMG_0021

Jäälohkareen näköinen talo vasemmassa laidassa on filharmonia.

Lähdin palloilemaan sen jälkeen kaupungille kohti herttuan linnaa. Sillä matkalla kävin vielä geokätköllä, joka oli paikallisella Pietari-Paavalin katolilaisella kirkolla. Siellä oli nimittäin aneloota ja käsitin, että ne ovat perin harvinaisia.

IMG_0034

Anelaatikko

IMG_0036

Ilmeisesti stettiniläisillä oli paljon syntejä, kun aneilla saatiin tällainen kirkko rakennettua

Almulaatikko on 1400-luvun alkupuolelta ja sen vieressä olevat kuvat 1300-luvun lopusta.  1600-luvulla kuitenkin 30-vuotinen sota raivosi Euroopassa ja pääasiallinen syy sille olivat aneet. Wikipediasta suoraan lainattuna: ”Anekauppa sai alkunsa ajatuksesta, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja.” Minusta tämä on varsin järkevä ajatus. Gnostilaisena ajattelen, että ”teot määräävät kohtalon”. Minun oma ajatukseni on, että ympäröi itsesi olemalla muille hyvä, koska hyvää syntyy hyvästä. Minä en oikein usko karman siihen puoleen, että rankaisemalla saataisiin aikaan hyvää, joskin on niin, että on niin vaarallisia ihmisyksilöitä, ettei heitä voi pitää samassa yhteisössä muiden kanssa. Jos ”kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat”, niin ihmisethän etsisivät kärsimystä ja afrikkalaiset olisivat pyhimyksiä ja vankilat luostareita. Jos historia jotain opettaa niin sen, että ideoilla on seuraamuksensa.

Joka tapauksessa, tämä anekauppa sai aikaan 30-vuotisen sodan ja uskonpuhdistuksen. Toki siihen vaikutti moni muukin asia, mutta tämä kuuluu varmasti typerimpiin syihin aloittaa sota. Sota vieläpä tuhosi Saksan tappaen suuren osan sen väestöstä. Kun ajattelee, että eletään islamilaisen terrorin aikaa ja se on alkanut islamilaisesta vallankumouksesta 1979, niin siinäpä sota, jota on kestänyt 30 vuotta ja sitä voi verrata tuhoisuudessaan 30-vuotiseen sotaan. Ehkä sodan syyn ymmärtää paremmin niin, että protestantit olivat ahneita eivätkä halunneet maksaa ja katolilaiset olivat korruptoituneita ja hassasivat rahat sellaiseen kuin sikstiiniläiskappeli.

Kartassani luki lähellä isolla ”Stare miasto” eli ”stara mesta”, mikä kuulosti oikein hyvältä paikalta. Sinne mennessä oli jopa matkamuistomyymälä, josta sain ostettua hihamerkin ja jääkaappimagneetin. Menin sitten linnaan ja siellä oli turakaisinfo. Päätin esittää muutaman kysymyksen, kun kerta museo oli kiinni, enkä ollut saanut tietoa Herkules-patsaasta siellä. Infotiskillä nopeasti löydettiin se, että minun kysymykseni viittasivat geokohteeseen, jonka jälkeen työntekijä snaijasi, että minun pitäisi oikeasti itse löytää vastaukset näihin kysymyksiin ja ehdotti kirjastoa. Hän myös tiesi kertoa, että Hitlerin kunniakaupunkilaisuus ja sen peruminen oli vaikea lainopillinen ongelma Szczecinissä, eikä siihen ole helppoa ratkaisua. Szczecin kuitenkin aloitti puhtaalta pöydältä, kirjaimellisesti raunioista, eikä sillä ole suoraa yhteyttä saksalaisen Stettinin tekoihin tai tekemättä jättämisiin. Toisin kuitenkin on sosialistisen ajan monumenttien ja kadun nimien kanssa. Parasta oli kuitenkin käytännöllinen tieto siitä, kuinka pääsisin lentokentälle huomenna junalla. Taksi vähän kaiveli, ei niin että minua olisi varsinaisesti huijattu, mutta minusta tuntui, että niillä on jokin vähimmäismäärä aikaa, jonka ne veloittavat, kun ne joutuvat odottamaan. Sitä paitsi, halusin kokea junailun tässä maassa.

Pyörin autiolla linnan pihalla jonkin aikaa.

IMG_0037 IMG_0039

Linna rakennettiin 1346 kaupunkilaisten vastustuksesta huolimatta ja siinä hallitsi ensin Barnim Suuri. Sitä asutti myöhemmin heppu, jonka tytär oli Katariina Suuri. Samoin se oli ruotsalaisten hallussa vähän aikaa sen jälkeen kun sota aneista oli loppunut Westfalenin rauhaan. Toisessa maailmansodassa 60% linnasta tuhoutui, samoin kuin stara mestasta, mutta puolalaiset entisöivät kaikki. Olisivatpa venäläisetkin yhtä ahkeria entisöimään luovutetulla alueella Karjalassa.

Stara mestasta menin vielä katsomaan Szczecinin tunnusmerkkiä, neitsyttornia.

IMG_0041

Neitsyttorni, kylmä ja etäinen.

Minä en löytänyt sen kätköä, johtui varmaan siitä, että olin väsynyt kävellessä. Painan kuitenkin 167 kg ja se tuntuu joka askeleella. Toivottavasti lopullisesti kyllästyin tähän tällä reissulla. Kilpirauhastani ei olla saatu kuriin ja exä nauroi katketakseen, kun minä olin ottanut itselleni sopivan lautasen hyllystä ja se oli kissan lautanen. Kullakin vaivansa, jotkut viiltelevät itseään, jotkut oksentavat ateriansa pönttöön, toiset uhkapelaavat, minulla, minulla on vähän muuta.

Siirryin odottamaan ratikkaa. Siltojen alle oli maalattu nättejä graffiteja.

IMG_0043 IMG_0044 IMG_0042

Tai-joen sillan alla oli myös parvi nokikanoja. Nokikanojen määrä on vähentynyt huomattavasti. Jo ensisilmäyksellä Oder on merkittävä talvehtimisalue myös niille. Ehkäpä nekin nokikanat ovat keväällä Stadsfjärdenillä Tammisaaressa tai Suomenojalla Espoossa.

Kävin ostamassa itselleni ruokaa ja siirryin hostelliin, missä pesin hiukseni altaalla ja unohdin rannekelloni altaan reunalle. Vessassa oli yksi hostellin miesasukkaista tupakalla. Mitäpä siihen sanoa, kun en kerta osaa puolaa. Venäjäksi se on ”njeltsa kurit'”. No, googlen mukaan ” palenie zabronione”. Ei ihan, ei ihan ole sama. ”Stara mesta” sai jo hetkeksi luulemaan, että venäjän ja puolan välillä on yhteys. Niin ne kielet muuttuvat. Suomessakin stara tarkoittaa vanhaa niin että sillä on positiivinen merkitys, ”vanha tekijä”. Laitoin kellon soimaan varhain ja menin nukkumaan vielä kun muut asukkaat kolistelivat hellan kanssa oveni takana.

 

Sano se. Szczecin! (Osa I)

16114272_1231139943671048_5287710981076180874_n

Sano se. Szczecin!

Around the Baltic  Sea geokätköilyhaasteessa seuraava maa listallani oli Puola ja Norski lensikin sopivasti Szczeciniin. Tietysti Itämereen liittyvän haasteen kohteet ovat aina olleet Itämeren rannalta, joten valittavaksi jäi Gdansk tai Szczecin. Edellisissä uhkaa samsoniittien kolina ja selfietikut, mutta jälkimmäinen oli eksoottinen jo nimeltään. Sitä paitsi, Szczecin sijaitsee vain vajaan kymmenen mailin päässä Saksan Mecklenburg-Vorpommernin rajasta ja Saksassa jokaisesta osavaltiosta saa oman virtuaalisen geokätköilymatkamuistonsa, kun taas, esimerkiksi, koko Puolasta (tai Suomesta, tai Venäjästä) saa vain yhden.

Kun matkakohde oli selvillä, varasin matkan hyvissä ajoin, vähän liiankin, koska pitkitettyä matkakuumetta on vaikea sietää, mutta tulipa aika, kun nukuin taas Helsinki-Vantaan Kainuu-huoneen lattialla. Aamulla sitten oli pomppu Oslon Gardermoeniin ja Szczecinin koneeseen. Joko kapteenit ovat parempia tai sitten koneet ovat, kun suurin lentomatkustamisen iloni, eli penkin läpi työntävä nousukiito on niin pehmeä nykyisin. Netin viisaat sanovat, että g-voimina se on yhden g:n luokkaa. Ehkä minun pitää jatkossa varata lippuni Linnanmäelle eikä lentokentälle.

Läskihuomautuksena kerron myös sen, että penkin vyö nippa nappa ylettää minun ympäri ja tarvitsi pientä voimistelua ennen kuin sain sen päälle. Vannoin ryhtyväni laihikselle. (Minulla on vaikea kilpirauhasen vajaatoiminta)

Kapteeni ilmoittaa, että Szczecinissä on myrsky ja kone kaarteli lentokentän ympärillä. Lopulta, kun oli käynyt ilmeiseksi, että myrskyn ennustettiin jatkuvan seuraavat 30 tuntia, kone jatkoi Berliinin Schönefeldin lentokentälle. Maantieteellisenä huomiona, se on Brandenburgin osavaltiossa eikä Berliinissä.

Viimassa ja myrskyssä odottelen sitten bussia. Aikakin ilmoitetaan, mutta mitään ei näy missään. Muutkin odottelevat laukkuineen, näen, että heillä on ”SZS”-laput matkalaukuissa. Sinne tulee pikkubussi, jonka päämäärä on Szczecin, mutta minulle kerrottiin, ettei se ole oikea ja pitäisi odottaa lisää. Lopulta tulee peräti kolme uutta pikkubussia. Ajattelen, että nämä täytyy olla Norwegianin lähettämiä. Yhdessä bussissa kuski sanoo menevänsä kolmeksi tunniksi tauolle. Toinen menee Goleniowiin, Szczecinin lentokentälle. Menen siihen, kunnes paikalle tulee se kolmas, joka menee itse kaupunkiin ja siihen menen minäkin. Schönefeldissä ei ole edes mitään geokätköä juuri siinä lähellä noukittavissa.

Matka on tuskallisen pitkä ja GPS:n mukaan kierretään alkajaisiksi puoliympyrä Berliinin osavaltion ympäri. Ihmettelen, kuinka koko Brandenburg on pelkkää ranteen paksuista mäntymetsää, eikä kunnon asutuskeskuksia missään. Ensin ajattelin, että Adolf Hitler oli siihen syyllinen, koska toisen maailmansodan lopputaistelut käytiin juuri ennen Berliiniä (kartta videoissa ”Hitler saa kuulla”). Toinen selitys on kolmikymmenvuotinen sota, joka autioitti suuret alueet Brandenburgia ja raunioitti Berliinin samalla. Kolmas selitys on se, että Brandenburg on ”Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan hiekkalaatikko” eikä niin karussa maaperässä kasva paljon mitään. Metsät ovat kyllä hienoja, mutta ei ole oikein kiva matkustaa pienessä kopperossa, kun tulee taivaan täydeltä tiskirättejä.

Valtakunta vaihtuu ja saavumme Szczeciniin. Siinä vaiheessa kuski kysyy, olenko maksanut ja sanon, etten ole ja hän ottaa minulta 20 euroa matkasta. Ihan normaalihinta, mutta suomalaisittain vähän korkea. Sitä paitsi, Norwegianin piti järjestää kuljetus ilmaiseksi, mutta ne oharoivat. Tästä olen tehnyt reklamaation.

En kiinnitä paljon huomiota puistoon, johon minut jätetään päärautatieaseman lähellä, mutta se oli ennen nimeltään ”Adolf Hitler Platz”.

Vatsassa kurnii, mutta ensimmäinen asia on tietysti mennä geokätkölle. Sellainen on aseman lähellä, missä on vanha veturi.

IMG_0002

Ensimmäinen löydetty geokätkö Puolassa.

GPS-signaali osoittaa kääntöpöydän montun reunalle ja tutkittuani vähän veturia, lähden seikkailemaan sinne alas, ilman mitään tulosta. Onneksi sinne menee kääntöpöydältä tikkaat. Sitten ajattelen, ettei tämä näin vaikeaa voi olla ja tutkin veturin koneistoa taskulampun avulla ja paikallistan kätkön. Fiilis nousee kattoon, reissun päätavoite on saavutettu, enkä ole ollut perillä kunnolla tuntiakaan!

Läheiseltä kioskilta saan puhumalla lähes kaikkia tuntemiani kieliä itselleni ratikkalipun. Ne ovat täällä minuuttiperustaisia. Miten ikinä tietää, kuinka monta minuuttia ratikka menee hostellille, jos ei ole aikaisemmin ollut kaupungissa.

Joka tapauksessa, aseman toisella puolella kulkee ratikkalinja ja pian kolistelenkin ratikalla hostellille. Hostellia ennen ostan läheisestä kaupasta ruokaa. Oder-joella on paljon tipuja: merimetsoja, sinisorsia ja nokikanoja, sekä kalalokkeja ja keväisesti kirkuvia naurulokkeja.

15965823_1229484760503233_565420345096944701_n

Ei sanaakaan muilla kielillä kuin puolaksi

Hostellin vastaanotossa ei puhuta englantia eikä muitakaan kieliä. Sanoisin, että aika haastava lähtökohta pitää hostellia. Vähän niin kuin sokea pitäisi optikkoliikettä.

Kävelen yläkertaan, missä on huoneeni, onneksi se ei ole jaettu ja sänkykin on pehmoinen. Huoneeni oven ulkopuolella on hella ja pöytä tuoleineen. Ei ole minkäänlaista tiskiallasta eikä aterimia. Ilmeisesti sellaisia saa maksua vastaan hostellin vastaanotosta. Mistäpä sen tietäisin, kun kaikki on puolaksi. Kaikkialla haisee vahva, pinttynyt tupakansavu, vaikka tupakointi on täälläkin kielletty.

WC oli yhteinen miesten kanssa, mutta sitten huomaan, että myös suihku on, eikä suihkuhuoneen ovea saa lukkoon. Se oli vähän liikaa, ei peseytymistä, ei ruoanlaittoa.

Illalla huomaan, että hostelli on myös meluisa. Käytävässä kaikuu kaikki, eikä ovi juuri vaimenna ääniä. On kuin Aunuksessa, missä oli tuollainen viiden sentin rako oven alla. Kaikki kuuluu.

Seuraavaksi päiväksi olin varannut itselleni taksin Tofy-appsilla. Taksi vei minut ensin paikalliselle mysteerikätkölle. Sen koordinaatit olin laskenut valmiiksi jo Suomessa. Tehtävänä oli löytää oikeat koordinaatit kasasta puolalaisia postimerkkejä, joista oli poistettu nimellisarvomerkinnät. Ei varmaan vaikea arvata, mutta purkki löytyi postilaatikon luota. Olin jo aiemmin katsellut paikkaa Google Mapsista.

Seuraava purkki oli Saksan puolella ja se löytyi sikäläiseltä parkkipaikalta. Tällä tienasin itselleni Mecklenburg-Vorpommern -matkamuiston. Parkkipaikalta lähti lentoon iso, tumma lintu. Se oli hiirihaukka. Täällä kannattaa pitää silmät auki, sillä näillä mailla asustelee uhanalaisia isotrappeja. En kyllä kuvitellut sellaista harvinaisuutta näkeväni.

Sen jälkeen palasimme hostellille. Taksimatkan hinta oli iso, muttei mikään vedätys. Minusta tuntui, että matka oli veloitettu oikein, mutta pysähdykset vähän suurpiirteisesti. Suosittelen käyttämään Tofya.

Kävin vielä kaupassa. Tuli taas lunta, mutta tämä oli päivän ohjelma. Vähän tietysti kaduttaa, etten pakannut päivääni tiiviimmäksi, koska niin puutteellisessa hostellissa en halunnut viettää aikaani.

IMG_0009

Kiikari paljastaa ihmeellisiä asioita: tuokin on misteli, eikä tuulenpesä.

romupiha

Hostelli tarjosi maiseman romupihalle