Oulujokilaakso ja rannikko

Saavuin Vaalan pysäkille huoltoasemalle muutaman kilometrin päähän Vaalan keskustasta. Kun löysin paikallisen kätkön, sain itselleni Vaalan kätkökunnaksi. Vaala tunnetaan lähinnä Pelson vankilasta. Olin ajatellut yöpyä metsässä lähellä huoltoasemaa, mutta sää oli muuttumassa rankkasateiseksi, joten tilasin saman tien taksin Rokuan kansallispuiston eteläpäähän.  Taksi tiesi kertoa, etteivät Pelson karkurit ainakaan Rokuan suuntaan mene. Jo kauan ennen Rokuaa kankaat muuttuivat jäkälikköpeitteisiksi. Itse asiassa, Rokuan kansallispuiston sopisi laajenevan näille kankaille.

Infotaululta oli selkeä ja leveä reitti ensimmäiselle nuotiopaikalle, jossa oli keittokota ja kätkö.

IMG_0025

Rokuan kansallispuistossa

Keittokodalla inisivät itikat perin innokkaasti, joten päätin jatkaa matkaa Pookivaaran autiotuvalle. Hikoilin pitkät portaat ylös pysähtyen välillä vain kätkölle. Pookivaaran tuvalla oli asukkaita, nuoria, jotka ilmoittivat tuvan olevan täysi. Sääntö on autiotuvilla, että viimeisin tulija syrjäyttää edellisen, mutta kun päivätupa oli käytössä, niin siirryin sitten yöksi sinne.

Pookivaaran torni

Pookivaaran torni

Kiipesin illalla Pookivaaran torniin ottamaan valokuvia. Valitettavasti torniin ei voinut kiivetä kuin suunnilleen puoleen väliin, siellä oli lukittu luukku, joka esti kiipeämisen korkeammalle.

IMG_0032

IMG_0029

Seuraavana päivänä nuoriso teki lähtöä Palovartijan mökistä ja asetuin sinne. Koko päiväksi oli luvattu sadetta ja ukkosta, joten päätin kuosittaa sen siellä.

IMG_0001

Palovarijan mökissä. Se lämpeni huomattavan nopeasti, kun kaminaan teki tulet

Seuraavana päivänä lähdin sitten tutustumaan Suomen suurimmaksikin mainittuun suppaan, Syvyydenkaivoon. Se oli juuri sen verran kookas, ettei siellä saanut hyvää kokoa sen mitoista. Supan pohjalla olevan ilman sanotaan olevan ympäristöä kylmemmän, mutten huomannut sitä. Sain kuitenkin logattua kätkön ja kun kunta oli välillä vaihtunut, Utajärvi tuli uudeksi kätkökunnaksi.

Pian opin, että Utajärvi on panostanut Rokuan matkailuun koko lailla enemmän kuin naapuri, sillä siellä puolen oli hiihtokeskus, opastuskeskus ja kylpyläkin. Kauempana olisi ollut vielä perinnekyläkin, mutta se minulta valitettavasti jäi näkemättä.

IMG_0013

Leppälinnun tipi

Itse Urho Kekkonen ja Tahko Pihkala olivat hiihdelleet Rokuan maisemissa. Sääli, että latu-urat olivat pilanneet sammalikot laajalta alueelta.

Hotelli oli tähän aikaan kiinni ja vaikka alun perin olin ajatellut yöpyä alueella, iski päälle hötky ja tilasin taksin pois, Utajärven keskustaan. On mahdotonta kulkea Oulujokilaaksossa ajattelematta tervaa. Minua lähinnä mietitytti se, missä oli Venäjän tai Kanadan tervan tuotanto. Jos Kainuu oli ainoa merkittävä tervantuotantoalue, niin se selittäisi, miksi nuo vuosisadat olivat sotaisia. Ehkäpä Venäjä halusi estää muita maita saamasta tervaa laivoihinsa.

Utajärveltä siirryin Ouluun, Oulusta Hailuotoon Marjaniemeen. Marjaniemessä geokätköilijäperhe oli kaivamassa kätköä esille, joten sain kätkön logattua ilman omaa vaivaa. Näin Hailuoto minulle kunnaksi. Hailuodossa minulla iski kumma ujous, koska ihmisiä oli kaikkialla ja varasin huoneen itselleni läheisestä Luotsihotellista. Sen yhteydessä oli Luontokeskus, jossa oli esillä täytetty kiljuhanhi. Se ei halpa olekaan, 6391 euroa ja sen lisäksi ase ja ehkä autokin lähtee valtiolle.

IMG_0022

Karikukko Marjaniemessä

Marjaniemi itsessään oli majakoineen ja kalamajoineen erittäin kaunis, avomeren äärellä.

IMG_0043

Marjaniemen kalamajat

IMG_0049

Luotsihotelli ja majakka

Itse asiassa, Hailuodossa aistin jotain samaa, mitä Hangossa ja se on paljon sanottu. Toiseen yöhön minulla ei ollut varaa ja sitä paitsi vettä uhkasi tulla ryöppyämällä. Sitä näytti tulevan vähemmän mantereen puolella, joten oli aika jättää haikeat hyvästit saarelle. Varmaa on se, että jos jollain toisella reissulla kesällä Oulussa minulla on ylimääräistä aikaa, siirryn Hailuotoon.

Hailuodon asukkaiden on sanottu siirtyneen sinne Karjalasta. Isovihan aikaan sinne tuli pakolaisia mantereelta luullen pääsevän rauhaan venäläisiltä, mutta he joutuivatkin ansaan ja siellä tehtiin massamurha.

Oulussa oli satanut kaatamalla ja joka paikka oli täynnä vettä ja nurmikot olivat muuttuneet tundraksi. Jatkoin Oulujokivarteen Muhokselle. Lapsena minua uhkailtiin, että ”joudut Muhokselle”. Minun koulussani olikin poika, joka Muhokselle joutui. Kätkö löytyi nopeasti, joten Muhos uudeksi kunnaksi. Olen jo kätköillyt puolet Suomen kunnista. Muhos on merkittävä koulukotipaikkakunta ja täällä on tapahtunut perhekotisurma, johon epäillyt olivat ”ongelmanuoria”. Minäkin olin ”ongelmanuori” koska olin huomiohakuinen ja ajattelin, että kaikella on hinta ja ”it is not what you know, but who you blow”. Kun aina, kun oli ryhmätöitä, jäin epäsuosittuna oppilaana yksin, niin tajusin, että koulussa sitä siedetään, koska koulu on velvollisuus, mutta töissä jos ei ole suosittu, tulee potkut. Ajattelin, etten koskaan saisi mitään töitä enkä koskaan pystyisi toteuttamaan unelmiani. Istuisin vain yksin, kunnes sydän tilttaa 50 vuoden päästä. Peitin häpeäni pelleilyn taakse, olen hullu, teen mitä vain ja koko ajan häpesin.  Uhattiin sitten tarkkiksella ja Muhoksella eikä jätetty lainkaan epäselväksi sitä, että minut tultaisiin vähintään pahoinpitelemään jommassa kummassa. Kuten Heli Laaksonen on kiteyttänyt: ”Yksin jätetään, mutta rauhassa ei saa olla”. Kukaan aikuinen ei nähnyt minun lävitseni. Saatu paska valutettiin opettajien lemmikkioppilaiden päälle ja siitä syntyi huuto.  Sen sijaan itseen kohdistettua kiusausta katsottiin aina sormien läpi. Systeemi oli niin perkeleellinen, että sen vastustaminen oli velvollisuus. Sitten kerran yhtä hiljaista tyttöä raahattiin vessaan ja minä puutuin siihen ja toisen kerran saman tytön niskaan pistettiin hämähäkki ja hän sai hysteerisen kohtauksen ja minä otin hämähäkin pois. Sen jälkeen meistä tuli ystävykset ja sain lusia rauhassa kouluni loppuun. Paljon puhuttiin poissaoloista ja minä suoritin koko lukion ilman ainoatakaan poissaolotuntia ja sitten lehdet kirjoittivat yhdestä tamperelaisesta, joka oli suorittanut lukionsa vain muutamalla poissaolotunnilla. Palkitsin sen koulun kevätjuhlassa niistämällä nenäni Suomen lippuun. Ymmärrän maahanuuttajia, jotka yrittävät päästä osaksi tätä yhteiskuntaa, mutta joita ei päästetä, olivat he kuinka hyviä tahansa.

Muhoksen kirjastossa pääsin käyttämään reissussa kovin kallisarvoista tulostinta ja tilaamaan lipun Onnariin. Bussiasemalla paikallinen kansanmies halusi jutella minun kanssani. Hän oli ollut myyntimies ja Suomussalmelta ja kiertänyt koko Pohjois-Suomen. Tiedä hänen puheistaan, kovin ihmeellisiä ne olivat, mutta ainakin juttua riitti. Kun sanoin tulleeni Hailuodosta, niin hän oli asunut siellä ja sanoi, ettei paikalliset tykänneet siitä, että hän toi kalaa sinne, kas kun Hailuoto vie kalaa, ei tuo sitä. Hän sanoi myös, että Hailuoto on sisäänpäin kääntynyt yhteisö, eikä se ota vastaan ihmisiä, jotka eivät ole kotoisin sieltä, toisin kuin Muhos. Sanoin hänelle, että tiesin, että Muhokselle muutetaan ja että minulle muhoslaisuutta suorastaan tyrkytettiin.

Muhokselta lähtiessä oli vielä tien varressa Jemma-patsas kunnioittamaan asekätkentää. Kun Suomi oli sotansa hävinnyt, armeijan aseita katosi asekätköihin ja niitä on kätkettynä varmasti vieläkin. Tarkoitus tällä oli, että jos Neuvostoliitto miehittäisi Suomen, suomalaiset voisivat ryhtyä siviilivastarintaan. Myöhemmin NATOlla oli samanlainen Gladio-suunnitelma Neuvostoliiton hyökkäyksen varalle. Gladion toimijat syyllistyivät useisiin false flag-iskuihin ympäri Eurooppaa. Erityisesti minä epäilen Kekkoseen kohdistunutta murhayritystä 1957 Naantalissa.

Muhokselta siirryin Ouluun ja yön onnarilla Raaheen. Raahessa löysinkin paikan, jossa yöpyä ja nukuin yöni tien varressa pientaloalueella.

Aamulla lähdin liikkeelle ja Raahe tuli kätkökunnaksi jäähallilla. Toinenkin kätkö löytyi, mutta yleensä Raahe oli puutteellisesti kätkötetty. Onneksi kätkö johdatti minut turakais-infoon, joten sain kysyttyä, minne seuraavaksi. Minut ohjattiin satamaan, jossa sitten istuinkin paikallisessa kahvilassa. Päätin kuitenkin kokeilla, olisiko museo auki, sitä kun tunnuttiin kehuttavan. Olihan se ja se olikin mielenkiintoinen.

IMG_0061

Raahe-koirat

Raahe-koirat katsovat ulos ikkunasta, kun isäntä on merillä. Kun isäntä on kotona, koirat on käännetty katsomaan sisälle.

IMG_0074

Hylkeenpyyntiin käytetty ase

IMG_0077

Berdan-kivääri

Berdan-kiväärillä pidettiin Venäjän valtakunnassa sosialistit ja itsenäisyysmiehet kurissa. Kenties verisunnuntain murhateot tehtiin Berdanilla. Myös Venäjän vallankumouksessa 1917 nähtiin Berdaneita. Berdanissa oli 10.75×58mm patruuna. Sekä tämä, että hyljekivääri toi mieleen hoilotuksen, ”ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta, hiiohoi!” Tuollaiset aseet potkaisevat julmetusti ja miehen todella pitää olla rautaa, että saa osuman. No, Venäjän alamäki alkoi siitä, kun kaliiberi muuttui 7,62 milliin, mitä nykyisin Suomessakin käytetään. Pieneneminen jatkuu, Venäjä on siirtynyt osin jopa 5,45 millisiin.

IMG_0080

Niskatukityttö

Siellä oli myös kuva tytöstä, jonka niskatuki oli retusoitu pois ja toden totta, kuvassa näkyy tytön takaa pilkottavan omituinen jalusta. Kysymys, johon en saanut oppaalta vastausta, oli, oliko tyttö kuvattaessa elossa vaiko kuollut. Viktoriaanisena aikanahan kuvattiin vainajiakin. EDIT 11.8.: Nyt sain museolta vastauksen – tyttö oli elossa. Tuohon aikaan valotusajat olivat pitkiä ja tärähtämätön otos varmistettiin telineellä.

IMG_0081

Tyttö on ainoa, joka leikkienkin keskellä varoo, ettei vaatteet likaannu

IMG_0071

Tunnen itseni vanhaksi, kun tiedän, mitä kauluulaudoilla tehtiin ja olen nähnyt vielä niitä käytössä.

Pyörin vähän aikaa vielä viihtyisässä Raahen vanhassakaupungissa, ennen kuin suuntasin bussiasemalle.

IMG_0055

Jäätävä darra? Vai yrittääkö tuo capoeiran negativaa?

Siirryin Rosatom… Fennovoi… Pyhäjoelle. Pyhäjoki tunnetaan lähinnä ydinvoimalahankkeestaan ja että ne pistivät parhaan luontokohteensa päreiksi ydinvoimalan takia. Siellä myös aseettomia siviilejä on ammuskeltu ns. projektiiliaseella.  Jos jotain voi Verisunnuntaista oppia, niin rupeaa olemaan valtakunnan lopun alkua, kun aseettomia siviilejä ammutaan. Nyt kytät ensin pistivät leirin tuhannen päreiksi ja sitten näyttivät medialle, kuinka sotkuista leirillä on ollut.

Minun aikanani leiri on ikävä kyllä tauolla. Sen sijaan suuntaan Kielosaareen ja pistän teltan pystyyn nurmikolle. Sitä ennen kuitenkin Pyhäjoki kätkökartalle.

IMG_0094

Käyn uimassa rannassa ja Pyhäjoen virtaus on niin voimakasta, että nippa nappa pääsen takaisin laiturille. Uinti oli kylläkin virkistävää. Yöllä sataa paljon, niinkin rankasti, että pisara oli tippunut sisäteltan katolle asti. Seuraavaksi yöksi luvataan vielä suurempaa sadetta. Kun kuitenkin aamulla on aurinkoista, lähden luontopolulle, joka onkin nätti.

IMG_0101

20160804_081358[1]

Lappsettaa… jos Lappset suunnittelisi lintutornin, miltä se näyttäisi. No, tässä tulos. Miltähän se näyttäisi, jos Vuolukivi suunnittelisi lintutornin.

IMG_0095

Koska teltta ei täysin kunnialla suoriutunut edellisen yön sateesta, varaan itselleni mökin. Välirahaa ei tarvinnut maksaa kuin kymppi. Hyvä sijoitus, sillä seuraavana yönä todella sataa kaatamalla koko ajan.

Päivällä lähden sitten odottamaan bussia. Pyhäjoen vaakunassa on ankka.

Siirryn Kalajoelle hiekkasärkille ja Kalajoki tulee kätkökunnaksi. Myöhemmin tapaan muut, jotka majoittuvat samassa mökissä. Kalajoen keskusvaraamo oli nostanut mökin hintaa, koska viikonloppu ja tapahtuma. Ei hyvä, en tiedä, onko laillistakaan. Tuossa on mainittu hinnat, jos niistä poiketaan, niin alaspäin.

Seuraavana päivänä piti olla lähtö Kiira-laivalla Maakallaan, jos saadaan kuusi ihmistä kasaan. Ei saatu. Sitten odotin toista vuoroa puoleen päivään asti, ei saatu siihenkään. Tämä homma on kuin jossain Afrikassa, missä odotetaan, kunnes lentokone tulee täyteen. Totta, että ne Afrikan lennot ovat hyötyliikennettä eikä turakaisten huviajeluita, mutta jospa minulla ei ole loputtomasti aikaa odotella. Kotkassa toimii liikenne saariin kaupungin puolesta. Koska oli geokätköilyn megatapahtuma, minulla oli kyllä ohjelmaa koko päiväksi esimerkiksi labkätköjen muodossa.

20160806_095217[1]

Labkätkö ankkalampi. Ankat ovat rynnänneet niin nopeasti, että on tullut vesiliirto

Jostain syystä tapasin paljon ihmisiä, joilla oli naama näkkärillä. Leirintäalueen portin luona vedettiin viinaa ja minut ajettiin saunalta pois, kun olin tullut sinne ennen aikojani. Ei siinä mitään, ei minun olisi pitänyt siellä olla ja lähdin, kun käskettiin, mutta kun vielä jälkikäteenkin jaksoivat rutkuttaa siitä.

Kalajoen hiekkarannat olivat kuitenkin ihania ja vesi oli lämmintä.

Seuravana aamuna osallistuin siivoustapahtumaan keräämällä lähinnä kourallisen roskia, mutta siirryin kuitenkin päätien varteen, josta Onnari poimi minut. Matka Turkuun oli brutaalin pitkä ja bussi oli osan aikaa ihan täynnä. Vaasassa kuitenkin pääsin näyttämään kätkön parille kätköilijälle, itsehän olin logannut sen jo aiemmin.

Turussa juna oli myöhässä.

20160807_205739[1]

Lopulta se pääsi 50 minuuttia myöhässä matkaan. Karjaalla juna odotti ja oli myös ihan täynnä. Onneksi eräs turvapaikanhakijamies tarjosi minulle paikkansa, niin pääsin istumaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply Minttisaa keskiviikko, elokuu 10, 2016 at 13:22

    Hauska juttu! Sinulla on lakonisen toteava kirjoitustyyli josta tykkään!
    Oli muuten väkeä Kalajoella melkoisesti, kun oli tuo tapahtuma. Kalajoki on ihana, upea ranta paljon kaikkea kivaa kesällä, mutta on totta että leirintäalueella ja keskusvaraamolla on kamala palvelu! En yhtään ihmettele tuota hintojen nostoa! Itsestä tuntuu, että jos Kalajoki todella haluaa kotimaisen turismin vetonaulaksi, siellä täytyy ensin panostaa asiakaspalveluun vähän joka paikassa!
    Itse olen Ouluun suuntaamassa pian, onko vinkkejä sinne?

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, elokuu 14, 2016 at 17:33

      Jep, siellä oli sattumoisin monta muutakin tapahtumaa ja kaikkea muutakin kivaa, niin kuin esimerkiksi seikkailupuisto, johon teki mieli, mutta iski sosiaalinen pelko, että jospa kömpelönä lihavana hölmöilisin. Sitä paitsi, ohjelmaa oli ihan Megankin puitteissa riittävästi ja jopa liikaa.
      Minulla tulee Oulusta mieleen vain mainitsemani luontokohteet. Olen kätköillyt Oulussa, mutta todennut sen ainakin kätköjen perusteella tylsäksi kaupungiksi. Toivottavasti joudun syömään sanani joskus.

  • Reply Teija / Lähdetään taas sunnuntai, elokuu 14, 2016 at 12:25

    Hassua, että tuossa Kalajoen mökkien hinnastossa ei ole mainittu jo valmiiksi erikoishintoja, jos on kerta erikoisviikonloppu. Voisin melkein yhtyä tuohon, että jos jonkun hinnan hinnastossa antaa, niin siinä on pidättäydyttävä, jollei mitään mainintaa erikoispäivistä ole.

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, elokuu 14, 2016 at 17:35

      Olivat ne hinnat sitten olleet esillä itse varausta tehdessä, mutta minulle annettiin linkkinä vain se sivu, jossa oli arkihinnat, sekin on tietysti hämäävää, muttei laitonta. Kaiken lisäksi, mökin varannut hyvitti minulle erotuksen, jotain 12 euroa. Ei se paljon ole, mutta kumminkin ja viiden ihmisen kanssa se on jo kuusikymmentä euroa.

  • Reply Ansku BCN maanantai, elokuu 15, 2016 at 09:28

    Samaa mieltä kuin Minttisaa: tykkään kirjoitustyylistäsi! Ja reissuistasi, ihan mahtavaa, miten näistä pikkukaupungeistakin löytyy nähtävää, kun vain asennoituu sopivasti!

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, elokuu 15, 2016 at 13:03

    Olihan tässä taas melkoinen retki takana lisättynä tuhtiin osuuteen myös historiaan. Sitten tietysti myös bloggaaja kertoi omasta historiastaan ja ideologiastaan enemmän kuin monet kaikissa postauksissaan yhteensä, joten lukija saa samalla ”kasvot kirjoittajalle”.

    Tuo autiotupasääntö lähtijän järjestyksestä oli mielenkiintoista tietää, tosin hieman tässä jäi mietityttämään se oliko autiotupa oikeasti täynnä vai sanottiinko sen olevan täynnä. No onneksi majapaikka löytyi ja pääsit lopulta myös Palovartian mökkiin.

    Marjaniemen punaiset tönöt näyttävät upealta. Täytyisi itse kyllä jossakin vaiheessa käydä myös Hailuodossa.

    P.S. Tuo valokuvauksen niskatukijuttu oli kyllä sellainen, että moista en ole ikinä kuullut. Oppia ikä kaikki.

    • Reply Stacy Siivonen maanantai, elokuu 15, 2016 at 13:13

      Autiotuvassa oli kaksi vuodepaikkaa ja sinne mennessä oli jo yksi nukkumassa lattialla. Päivätuvassa ei ollut ketään ja se oli isompi, lavitsoja ei tietenkään yhtään. Viimeksi tullut syrjäyttää aikaisemmin tulleen, mutta ei se olisi välttämättä sänkypaikkaa tiennyt, joten ihan sama oli nukkua päivätuvassa.
      Hailuoto on sellainen paikka, että sinne aina haluaa uudestaan. Kuulemma Marjaniemessä se hotellin viereinen tölli tarjosi tosi päsäyttävää mässyä hyvän palvelun kera. Pitää mennä sinne paremmalla ilmalla.

  • Reply Reason for Season tiistai, elokuu 16, 2016 at 20:31

    Kouluajat ovat kyllä monille rankkoja ja jäävät kummittelemaan pitkälle elämään. En voi sanoa itsekään olevani poikkeus siinä. Valitettavaa, että se vaan sukupolvesta toiseen menee niin. Mutta mitä matkailuun tulee, tykkään tästä alueesta Suomessa. Viikko sitten ajeltiin tuosta läpi (Rovaniemeltä rannikkoa pitkin Kankaanpäähän) ja ehdittiin pysähtyä Kalajoella vaan kahvilla. Kalajoella pitäisi kyllä panostaa ihan kaikkeen tuossa matkailumeiningissä, jos se halutaan nostaa siihen suosioon, jonka se puitteiden puolesta ansaitsisi. Markkinointia ei ainakaan ole tarpeeksi. Mene ihmeessä seuraavalla kerralla vaan sinne seikkailupuistoon muista välittämättä. Osallistuin tuon puiston avajaisiin viime vuonna, mutta korkeanpaikankammoisena jäin maan pinnalle :D.

    • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, elokuu 17, 2016 at 13:08

      Lapista suuret osat ovat turakoituneet piloille, mutta Lapista etelään saa vielä kuljeskella kauniissa maisemissa suhteellisen rauhassa. No, Rokualla kyllä oli porukkaa. Mielenkiintoista olisi käydä kurkkaamassa myös Venäjän puolelle joskus, kun kerkiää. Venäjän puolen Lapissa/Karjalassa on kyllä se huono puoli, ettei ole geokätköjä.

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, elokuu 17, 2016 at 12:01

    Karikukkohan on väritykseltään lähellä meriharakkaa – pitäisiköhän yrittää tutustua moiseen tipuun vähän tarkemminkin! Isäni retkeili paljon pohjoisessa ja yöpyi tuollaisissa tuvissa, varmaan, mutta tältä osin ei tyttärestä polvi ole parantunut vai miten sitä sanotaan, itselleni ei retkeily(hirvi)kärpänen ole vielä ainakaan puraissut.

    • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, elokuu 17, 2016 at 13:05

      Karikukko on erittäin kiva tipi, mutta valitettavan harvinainen näin maakravulle. Taitaa tykätä enemmän somerikkorannoista, kuin Hangon hiekasta. Pieni lohdutuspalkinto oli se, että näin niitä myös Perussa, joten se on perin kansainvälinen.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita keskiviikko, elokuu 17, 2016 at 18:24

    Hyvä seikkailu sulla taas takana ja jälleen ihailen tuota historian tuntemustasi + että sinulta tulee mielenkiintoista pohdintaa niin luontevasti tilanteisiin, paikkoihin, ym. missä kuljetkin.
    Olipas Kalajoella hiukan tyly meininki.

    • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, elokuu 17, 2016 at 21:23

      No, paikkoihin tutustuminenhan on se syy, miksi minä geokätköjen perässä kuljen ja sitten tulee vielä mahdollisesti kätköihin liittyvät omat haasteensa. Ihan satunnaisisistakin paikoista löytyy kaikkea yllättävää.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää keskiviikko, elokuu 17, 2016 at 19:34

    Siinäpä tulikin kaksi minulle hyvin tuttua kaupunkia. Olin Kalajoen Hiekkasärkillä aikoinaan töissä, Kylypylä-hotelli SaniFanin myynti- ja markkinointiosastolla. Silloin kun vielä omistivat sekä leirintäalueen että JukuJukumaan. Eli niidenkin hommat kuului meille. Silloin kyllä vielä pokattiin matkailijaa ja tehtiin kaikkemme, että ihmiset olisi tyytyväisiä, mutta ihmeen riitaisaa oli se yrittäjäväki siellä. Yhteistyötä muiden kanssa oli aina vaikeaa viritellä. Sitten tuli uudet ajat ja hommat muuttui, onneksi olin jo muualla töissä silloin. Harmi, että sait noin huonoa palvelua! Hiekkasärkät on niin ihana paikka, että oikein v…taa, että sitä jatkuvasti rakennetaan lisää. Kohta ei ole luontoa jäljellä lainkaan.

    Vaasassa asuin kolme vuotta opiskelujen vuoksi.

    • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, elokuu 17, 2016 at 21:20

      Sanos muuta, mutta Kalajoella ei taida olla muuta suurta työllistäjää. Todellakaan se ei ole mikään luontokohde enää. Olen tyytyväinen siitä, että Hanko on säästynyt ja Hailuoto kanssa, koska ne eivät ole valtaväylän varrella, eikä kumpaankaan edes mahdu mitään suurta jukujukumaata.

  • Reply Mia / Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog torstai, elokuu 18, 2016 at 21:14

    Ai pahus, olipa kenkku veto Kalajoella. Olisin ollut kyllä tuossa tilanteessa aika hiilenä, jos annetaan puutteelista infoa ja sitten pompsautetaan hinta ylös.

    Kuulin muuten joitakin aikoja sitten juttua, että ennen Kalajokea oltaisiin haluttu rakentaa tänne Fäbodaan vastaava matkailualue, mutta kaupungin väki ja johto ei tälle lämmennyt, vaan haluttiin säilyttää Fäbodan alue luonnontilaisena ja kaikille kaupunkilaisille avoimena. Kertoman mukaan hanke siirrettin sen jälkeen Kalajoen hiekkasärkille. No, varmaa en osaa sanoa, oliko asia todella näin, mutta eilen Fäbodan rantakalliolla auringonlaskua katsoessa olin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että alue on haluttu pitää luonnontilaisena ja kaikille avoimena.

    • Reply Stacy Siivonen perjantai, elokuu 19, 2016 at 13:36

      Niin minäkin. Tämä kamppailu on kaikkialla. Kuulemma eestiläiset olivat niin viisaita, että julistivat koko rannikkonsa yleiseksi alueeksi. Hangossa kamppailu on Långörenin kanssa, se on pitkä ja valokuvauksellinen sorasärkkä, joka jatkuu kauaksi merelle ja siellä on mökkikylä ja sen mökkikylän omistajan kanssa on ollut ongelma.

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi perjantai, elokuu 19, 2016 at 13:49

    Tuo Luotsihoteli vaikuttaa jännältä vaihtoehdolta… vaikka juurikin uo inisevät itikat eivät kyllä erityisemmin allekirjoittanutta innosta metsiin 🙂

  • Reply Kaisa lauantai, elokuu 20, 2016 at 11:10

    Kiva lukea eri näkökulmasta Hailuodosta ja Rokuasta joissa on itse tullut käytyä 🙂

  • Reply Liza in London lauantai, elokuu 20, 2016 at 20:18

    Tosi surullista, että sun ja niin monen muun kouluajat kärsi kiusaamisesta. Olen jonkun verran lukenut tuosta Muhoksen keissistä ja myös siitä, millaisissa oloissa nuoret joutuvat siellä olemaan, ja on vaikea kuvitella että olisin itse teini-ikäisenä pärjännyt siellä viikkoakaan, kun nytkin nousee iho kananlihalle ihan vain aiheesta lukiessa. Mutta nyt menen ihan sivuraiteille – taas kerran en voi olla ihailematta sitä, miten reippaasti ja väsymättä tunnut jaksavan Suomea kiertää. Noistakaan paikoista ei minulle ole oikeastaan mikään kunnolla tuttu, pitäisi kyllä matkustaa enemmän Suomessa kunhan vain kerkiäisi :).

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net sunnuntai, elokuu 21, 2016 at 01:34

    Olipas taas seikkailut, ja vielä aika hienoissa paikoissa!

    Sen sijan on kyllä kurja kuulla että kouluaikasi ovat olleet noin vaikeita. Kuitenkin nuoruus muotoilee aikuisuutta, ja sitä millaiseksi ihmiseksi sitä aikuisena tulee. Hienoia kuitenkin että löysit jossain vaiheessa ystävän, jonka kanssa jakaa tuo aika. Ja erittäin hienoa vielä että löysit hänet tuota kautta – puolustamalla heikompaa.

    Luotsihotelli vaikutti sijainniltaan aika hyvältä, sieltä lienee näkymätkin kohdillaan?

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, elokuu 21, 2016 at 13:30

      En voi sanoa, vaikuttiko kouluaika ja kiusaaminen tai jokin muu, mutta aikuisiällä olen ollut pitkiä jaksoja masentunut ja joskus itsetuhoinenkin enkä ole sen takia koskaan päässyt kunnolla ns. oikeisiin töihin, jossa ei raadeta siis pätkää nollasopimuksella ja jotka vastaisivat minun älyäni ja lahjakkuuttani. Nyt minua armahdettiin sen verran, että pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle masennukseni takia. Toki tähän myös vaikuttaa hoitamaton kilpirauhanen. Kuka siitäkään tietää, oliko ensin kilpirauhanen vaiko masennus.

    Leave a Reply

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 22 UN countries (11.3%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.