Kauttualle

Satuin voittamaan Himomatkaajan turinoiden blogiarvonnan palkinnon, ilmaisen yön Hotelli Kauttuassa.  Kauttua on paikkakunta, missä pikkuserkkuni Kaarlo Holmstén asui ja jonka taksoituslautakunnassa hän oli 1918. Hän oli punaisen Euran kunnanvaltuutettu. Hän syntyi Grosnoissa, teki työtä veturinkuljettajana Kauttuan ja Rauman välillä, mutta vuonna 1918 hän kuuli, että hänen vaimoaan ja perhettään ajaa saksalaiset kohti Lahtea ”kuin Karjaa”, joten hän lähti sinne suojelemaan perhettään aseen kanssa, mutta tuli pidätetyksi Loimaalla, toisten lähteiden mukaan Hollolan Vesalassa ja tapettiin sitten kuumetautiin/nälkään Dragsvikin kuolemanleirillä Tammisaaressa. Minä olen käynyt jokaisella noista paikkakunnista, mutta toisaalta olen käynyt ehkä useimpien ihmisten kaikilla paikkakunnilla. Grosnoi tunnetaan parhaiten hyvin kuvatusta rajakivestään, siellä oli Suomen ja Neuvostoliiton raja ennen talvisotaa Laatokan koillispuolella.

Lahtarit järjestivät pienen yllätyksen ja suistivat Kaarlon junan pois raiteilta. Kaarlo suuttui siitä ja kertoi, että meinasi mennä henki siinä. Hän oli kovasti vihainen lahtareille näiden kolttosista, mutta kun häneltä kysyttiin, haluaako hän liittyä punakaartiin, niin hän mielummin valitsi siviiliammattinsa hoitamisen Eurassa.

Minä taas siirryin Turkuun, jonne juna tuli 20 minuuttia myöhässä. Minulla ei ollut aikaa käydä kuin yhdellä geokätköllä, joka oli 100 matkamuiston haaste. Matkamuistot ovat virtuaalisia jääkaappimagneetteja, mitä tienaa erilaisista syistä, ennen kaikkea tietysti siitä, että geokätköilee jossain toisessa maassa. Saksa, Irlanti, USA jakelevat matkamuistoja jokaisesta osavaltiostaan ja sen lisäksi nyt oli käynnissä kampanja, jossa saa matkamuiston kun löytää tietyn määrän geokätköjä.

Bussi oli niin täynnä, että jotkut joutuivat seisomaan Säkylään asti. Onneksi olin varannut nettilipun, joten minut päästettiin ensimmäisten joukossa sisään.

Kauttualla ulos bussista ja tepsuttelin helteessä parin kätkön kautta hotellille. Hotelli oli tehtaan takana ja tehtaassa pussitettiin kahavia. Kahavipussukat olivat esillä ja ehkäpä ne toivat useimmille joitain muistoja, mutta minulle ei. Minä en koskaan juo kahavia ja se on joskus vähän vaikeaa. Lapsena join kahavia, mutta isoisä kiusasi minua ja sanoi, että se on koukuttavaa, jolloin päätin, että kahavinjuominen saa olla. Sen jälkeen join vain teetä.

Teetä oli siellä yksi irtoteepakkaus. Yleensä teetä on joka paikassa hyvin surkeasti, mutta teen puolesta selvisin täällä. Teetä on myös miljoonaa eri laatua, kun taas kahavi on aina vain kahavi, vaikka kahaveissakin on joitain eroja. Luonnollisestikaan minä en tiedä, mitä eroja.

Hotelli Kauttua on vanha tehtaan portinvartijan toimisto. Varsin miellyttävä sellainen. WC oli käytävällä ja siellä oli myös suihkukoppi. Hotellissa oli ilmastointi eikä ikkunaa saanut avattua. Kotosalla nukun lähes aina ikkuna auki, joten vähän kaipasin sitä. Helle teki hotellista aavistuksen lämpimän. Minä en valita, mutta arvaan, että joku toinen valittaisi.

Jääkaapissa oli minulle varattu perin runsas aamupala.

Ennen kaikkea hotelli oli autuaan hiljainen. Luulisi, että kun on tehtaan vieressä, olisi melua, mutta ei. Joitain outoja naksahduksia kuului yöllä pari kertaa.

Onkohan maailmassa mitään, mitä vihaan enemmän kuin melua.
Luonnollisesti silloin, kun ei ole ainoa asukas hotellissa, sitä on enemmän. Sattui käymään kuitenkin tuuri, sillä kukaan täyteen pakatun bussin väestä ei ollut tulossa hotelli Kauttuaan.

Hellettä oli luvattu kuukaudeksi. Seuraavana päivänä heräsin sateen ropinaan. Tänä kesänä kun ihmiset valittivat katastrofaalista kuivuutta, olin sateessa Enonkoskella ja kun piti olla helleviikko ja olin pyörällä Pohjanmaalla, tulikin sadeviikko. Nyt piti olla kuukausi hellettä ja jo heti seuraavana päivänä satoi rankasti. Sitten kun minä olen kotona, niin aurinko paistaa täydeltä terältä.

Kaveri otti yhteyttä, että hän haluaisi näyttää minulle paikkoja alueella. Hän tulikin sinne puolen päivän maissa. Kävimme muutamalla geokätköllä, mutta myös Kauttuan ruukilla.

Olenkohan nähnyt Suomen kaikki ruukit? Joka tapauksessa, yksi ruukki lisää ei tuonut kokemukseeni mitään uutta. Kun on nähnyt yhden ruukin, on nähnyt kaikki? Teijo, Fiskari ja Fagervik ovat suosikkejani. Ruukeista on tullut hipstereiden puuhamaita, ennen niissä sulatettiin rautaa. Vanhan ajan metallimiehet kääntyisivät haudoissaan, jos tietäisivät, että ruukit ovat täynnä savityöpajoja ja joogaretriittejä.

Geokätköt johdattivat historialliselle arvorakennukselle Jukolaan, jossa toimi aikoinaan päiväkoti silloin 1940-luvulla, kun keksittiin järjestää äitiyslomia. Jukolan talo oli pahasti ränsistynyt. Toinen kätkö oli Tyttöpuistossa, jossa puolestaan oli tehty kivikauden löytöjä muinaisista hylkeenpyytäjistä. Tuolloin meri ulottui sinne asti.

Mietin, että norppa on Saimaassa ja Laatokalla, mutta onkohan norppia ollut Päijänteellä tai Äänisellä tai vaikka Oulujärvellä. Suomesta ei puutu järviä, jotka olivat muinoin yhteyksissä mereen. Ihan varmasti niihin on jäänyt norppia. Todennäköisesti ihmiset ovat tappaneet ne sukupuuttoon. Ääninen oli vahva kulttuurin keskus, joten ehkäpä muinaiset saamelaiset ja lyydiläiset metsästivät norpat. Toisaalta sitten myös Laatokka oli voimakas kahden kulttuurin (Korelan linna ja Staraja Ladogan viikinkiajan kaupunki) keskus ja Laatokalla on yhä norppia. Kiusaan museoihmisiä tällä kysymyksellä jatkossa.

Kaverin Johannan kanssa siirryimme Pyhäjärven länsirantaa alas. En ole ikinä kulkenut Pyhäjärven länsirantaa. Maisemat eivät ole kummoiset, Pyhäjärvi on mökitetty hyvin tiheästi, eikä tieltä näy järvelle. Sitä paitsi, vettä tuli kaatamalla, ei nyt näkisi muutenkaan.

Johanna ajoi Pöytyän kunnan ajamalle yleiselle saunalle. Kuka tahansa saattoi tulla sinne vapaasti saunomaan. Tuollaista etua ei ole Hangon kunta keksinyt kuntalaisille järjestää.

Näkymä saunalta Pyhäjärvelle

Kävimme vielä järven eteläpäässä Valasrannalla. Siellä oli tanssileiri ja paikka oli täynnä tanssiväkeä. Siinä on kanssa asia, joka ei ole kiinnostanut minua koskaan. Mummo tanssitti minua lapsena, kun koki, että se taito on minun pakko opetella. Minä en käsitä, mitä hauskaa on siinä, että kieli keskellä suuta muistelee askeleita ja on jäykkänä. Juice Leskinen on sanonut, ”on tanssi sairasta, ellei mallia ota aidasta”.

Valasranta on liian matala uimiseen, paitsi lapsille. Johanna näytti pari muuta paikkaa vapaa-ajan viettoon järven rannalla, Loimaan ja Turun kaupunkien lomakeskukset. Muuten ranta oli taajaan mökitetty. Jokisuussa oli ollut autolla leiriytyjä jonkin pressun alla pitkän aikaa ja jättänyt jälkeensä hirveän sotkun muiden siivottavaksi. Minä en tietenkään sellaista pysty ymmärtämään.

Kun tarkistimme aikataulut, niin juuri ehdin bussiin Yläneellä. Sekin oli varsin täynnä.

Yläne ja Pöytyä ovat Skywolfin seutua. Angelica Skywolf on antanut tavallisista poikkeavia vastauksia yleisiin kysymyksiin. Hän on eri tasolla kuin muut, paljon diipimmällä tasolla. Kerran kävin Skywolfin kanssa Eestissä ja joku kysyi hänen matkatavaroistaan, miksi viedä kaljaa Suomesta Eestiin. Hyvä kysymys. Vähän kuin veisi hiekkaa Saharaan. Kerran tähtikirkkaana yönä olin Skywolfin kanssa Yläneellä ja hän kertoi nähneensä UFOn. Minä taas näin meteorin pomppivan maapallon ilmakehää vastaan.

Minulla on suhde foliohattuiluun, sillä minusta tuli truther. Se alkoi siitä, että trutherismiin viitattiin salaliittoteoriana, mutta kuitenkin virallinen 9-11 kertomus on itse salaliittoteoria. Trutherismi ja moni muu foliohattuilu ei kuitenkaan tarkoita, että uskoisin Mona Lisaan kuussa tai Nibiruun tai muinaisiin astronautteihin. Mikä se minusta tekee, kevytfoliohatun, puolisyvän?

Turussa sataa, enkä löydä ensimmäistä kätköä. Täytyi luopua etsinnöistä. Seuraavat pari kätköä löydän kyllä ja menen viettämään sadetta kortteliravintola Kerttuun. Kerttu on minun suosikkini Turussa, mutta minusta se on jotenkin taantunut erinomaisesta pelkästään kohtalaiseksi.

Vedän nassuun Newcastle-olutta, mikä aiheuttaa hirveän kivun leukaperiin. Joskus viini tekee minulle tuota, joskus olut. Joskus samaa olutta olen juonut ilman ongelmaa kerran ja toisella kertaa on iskenyt kipu. Salaperäinen vaiva, mitä kukaan ei osaa selittää. Ihme juttu, kaikki moderni teknologia ja miljardikaupalla rahaa lääketieteeseen ja tutkimukseen ja sitten kun on jokin vaiva, niin kukaan ei tiedä syytä. Toinen on tietysti, että talvella jään paksuuden tietää kivikaudelta peräisin olevilla menetelmillä eikä jollain säteellä tai vastaavalla pysty määrittämään jään kantavuutta. Uusprimitivismiä.

Turussa on satanut niin rajusti, että kadut ovat tulleet liukkaammaksi kuin talvella. Amazoniassa on sellaista, että kun sataa, sataa aina vaan ja rankasti, niin joka paikka on liukas. Edes Riku Rantala ei ole koskaan kertonut tätä oleellista seikkaa.

Turusta siirryn sitten kotiin ja junat ovat jopa ajoissa. Väsytti turkaisesti.

 

Hangon praasniekka

Äidin isän suku on viettänyt praasniekkoja aina niin pitkälle, kuin kirjoitettua sukuhistoriaa on olemassa, ehkä 1600-luvulle ja varmasti ennenkin sitä. Praasniekka on juhla, kirjaimellisesti ja tulee venäjänkielisestä ilmaisusta Престольный праздник.  Ainakin nuorille se kirkollinen osuus on ollut sivuseikka ja pääasiana on ollut tavata muita nuoria ja sopia treffejä. Sitä varten ihmiset tykkäsivät matkustaa viettämään toisten kylien praasniekkoja. Minä en ole koskaan aiemmin viettänyt praasniekkaa.

Praasniekka alkoi illalla vigilialla. Pappi jutteli minun kanssani. Hänen sukunsa oli lähtöisin Kirkkojoelta eli samasta kunnasta Laatokan koillispuolelta kuin äitini isän suku. Hän jopa mainitsi nimeni osana kirkonmenoja.

Vigilian jälkeen siirryimme hautausmaalle parin kilometrin päähän. Vanha ortodoksinen kirkko seisoi jossain lähempänä ortodoksista hautausmaata joskus ennen. Fillaroin sinne vauhdikkaasti. Huomasin, että kun se oli ollut yön Helsingissä ulkona, siitä oli jo ehditty varastaa lamppu telineineen. Sain myös selville, että pyörän kantokapasiteetti oli 120 kg, joten minulla on 30-40 kg ylikuormaa. Ei ole mikään ihme, että pyörä on aina rikki. Nopat on painotettu minua vastaan.

Hautausmaalla oli lyhyt palvelus, mutta ennen kaikkea se oli niin muurahaisten valtaama, että jopa Amazonian mittapuulla siellä oli niitä paljon.

Litania hautausmaalla

Seuraavana päivänä takaisin kirkkoon. Puhe toi esille lepakonkakkahullun Raamatun jakeen Johanneksen 5:4 :n. Siinä enkeli tekee Bethesdan lätäköstä porealtaan, minne ensimmäiseksi mennyt sairas paranee taudeistaan, oli tauti mikä tahansa. Jae on niin pahaa fantasiaa (ja julma), että se jo antiikissa sensuroitiin monista käsikirjoituksista ja puuttuu joistain Raamatuista (vuoden 1933/19938 kirkkoraamatusta, esimerkiksi). Sen lisäksi kerrottiin, että se, että Jeesus meni kasteelle Jordanissa pyhitti Jordanin vedet.

Siirryimme sitten ristisaatossa uimarannalle, missä oli paljon ihmisiä uimasillaan ja pappi dippasi ristin meriveteen. Sieltä tullessa hän sitten rätki sellaisella pikkuisella harjalla vettä ympärilleen. Se oli aika virkistävää, koska oli helle.

Pienilläkin oli osansa tapahtumassa

 

Autoon rätkittiin pyhää vettä

Kirkolle tultua kirkko kierrettiin kulkueessa. Sen jälkeen kirkkokansan luokse ajoi auto ja pappi toimitti sen siunauksen rätkimällä siihen sanottua vettä. Se oli minusta aika hevisti absurdia. No, minusta kaikki on hokkuspokkusta. Kirkossa keskityttiin Vladimirin legendaan. Vladimir oli tsaari Kiovassa reilut tuhat vuotta sitten ja hän meni kasteelle ja sai takaisin menetetyn näkönsä että myös hengellisen näkökykynsä. Hän omaksui ortodoksisen uskon ja sitä kautta se sitten levisi Novgorodiin ja Karjalaan ja lopulta Hankoon.

Pyhää vettä sai ottaa pikkupullossa kotiinkin. Otin minäkin, en kyllä tiedä, mitä sillä tehdä. Placebo kuitenkin toimii, vaikka tietää, että on placebo. Ehkäpä siis pyhä vesi auttaa vaivoihin vaikka tiedän, että se on pelkkää hokkuspokkusta. Onhan monet todelliset ”lääkkeet” samaa luokkaa placebon kanssa, mutta aiheuttavat hyvin todellisia sivuoireita ja ainakin pyhä vesi on yhtä tehokasta kuin homeopatia.

Minähän kuulun tulehtuneisiin autoimmuuni-ihmisiin, niin kuin nykyään vähän kaikki ja siihen vaikuttaa myös stressi ja vastaavat psyyken asiat. Jos minä saisin esimerkiksi stressiä alemmaksi taikatempuilla, niin se saattaisi auttaa tulehdukseen.

Pyhää vettä pulloihin

Kirkossa muistettiin erikseen sitä, että yhdellä pienistä oli syntymäpäivä (täytti kahdeksan) ja laulettiin armorikkaita vuosia.

Lopuksi sitten oli runsas ruokatarjoilu sekä lisää kuorolaulua. Jopa pidin kuorosta, onkohan minusta tulossa vanha?

Ortodoksisuudessa on moni asia, joka kutsuu minua, mutta sitten toiset työntävät pois, ennen kaikkea tietysti se, etten usko Raamatun hölynpölyyn. Haluan kuitenkin testata plaseboa ja jos kirkossa resitoidaan ja lauletaan armoa koko ajan, niin ehkäpä opin olemaan armollinen itseäni kohtaan joskus.

Kansaa muistutettiin myös Elian praasniekasta Helsingissä. Hankoonkin tulleista suurin osa oli muualta kuin Hangosta. Kuulemma Hangon praasniekka on suosittu, koska on kaunis hiekkaranta ja sää on yleensä hyvä.

 

Haapajärvi, museo ja kotiinpaluu

Läpiajettava aitta oli museon arvokkain rakennus

Kalevala ja Lars Levi olivat tähän aikaan vielä kaukana tulevaisuudessa.

Viimeinen päiväni Haapajärvellä ja ajan Tiitonrannasta aamupalan kautta kotiseutumuseolle, joka avautuu puolelta päivin. Museolla on kätkö, jonka löydän. Löysin myös sattumalta lab-kätkön koodin, joten saan lab-kätkönkin suoritetuksi.

Museo avautuu ja pääsen tutustumaan rakennuksiin myös sisältä.

Minusta tuntuu, että moni on unohtanut tämän. Minulle on ollut alusta pitäen selvää, että jos elämää ei elä kieli keskellä suuta, niin joutuu pian multakuoppaan. Saattaa joutua vaikka eläisikin. Iia Kinnunen, Jorma Tuomainen, Petra Yli-Rajala, Susanna Berdnikova, Johanna Ilanne olivat kaikki ihmisiä, jotka tunsin ja jotka kuolema riisti hautaan ennen vanhuusvuosia. Vanhoina aikoina kuolema riisti tietysti vielä kovemmalla kouralla, nälkävuosina kuoli Kalajokilaaksossa 27% väestöstä ja moni tila autioitui.

Rukinlapa. Pojat väsäsivät näitä hiki hatussa. Jos ei saanut tehtyä upeaa rukin lapaa, ei saanut ikinä itselleen emäntää. Joutui vanhana renkinä keskelle nälkävuosia yksin selättämään kaikki vastukset ja lopulta kuopattiin nimettömään hautaan koivun juurelle. Kaikki pelkästään sen takia, kun ei pysynyt veistelypuukko käsissä. Varmaan itkua tuhertaen on noita veistelty kaikki illat.

Minun päivittäisannokseni

Alueella oli myös muun muassa huussi, savusauna, maitolaituri ja 1950-luvun savottakämppä. Päärakennuksessa oli penkki, millä sanottiin itse Ståhlbergin veistelleen lapsena.

Sain ajan kulumaan museolla hyvin, mutta sitten siirryin asemalle. Veturinkuljettaja oli altis yleisön palvelulle ja auttoi pyörän junaan, laituri oli aika matalalla. Juna meni Iisalmeen, missä vaihto toiselle laiturille kävi helposti, kun ei ollut alikulkutunnelia. Oulu-Helsinki -junalla sitten etelään.

Kun junasta ottaa pyöräpaikan, niin se antaa lippuun istumapaikan, jota ei ole olemassa. Konduktööri tietää kyllä oikean paikan omalta päätteeltään ja nyt se on kahdesti ollut vaunussa viisi, kun pyöriä kuljettava vaunu on neljä, joten vaunu 4 paikka 40 olisikin vaunu 5 paikka 40.

Jossain vaiheessa pyörätilaan ilmeistyi ylimääräinen pyörä. Fillaripaikkoja junissa on perin surkeasti.

Pasilassa pyörä ulos. Arvelin, ettei Pasilassa pääse mistään mihinkään, mutta kuitenkin pääsin aika helposti fillaroimaan Vallilaan, missä olin varannut yön Cheap Sleepistä. Cheap Sleep ei ota fillareita sisälle rakennukseen, joten pyörä joutui olemaan yön ulkona. Huono juttu. Arvelin, ettei sitä aamulla enää siellä ole.

Aamulla sitten huomaan, että pyörä onkin tallella, mutta naapuripyörästä on lähtenyt satula. Vallilassa on satulavaras, minultakin vietiin siellä satula vuosia sitten. Minä ajan asemalle ja huomaan, ettei pyörää saa mihinkään vuoroon.

Fillari matkustaa pummilla

Fillaripaikat täyttyivät Leppävaarassa. Menin siihen, kun mies, joka tuli kahden pyörän kanssa, sumpli niitä pyöriä ja päädyttiin tuollaiseen ratkaisuun. Pasilassa olin katsellut kauhuissani, kun pari naista oli kulkenut pyörineen, joissa oli raskaat pakaasit molemmissa, mutta onneksi ne eivät tulleet samaan junaan. Joka tapauksessa pyörätilanne on junissa kaoottinen.

Karjaalla vaihdoin kiskobussiin, joka myös oli täynnä pyöriä. Oma pyöräni oli kuudes siinä junassa, joka oli mitoitettu kolmelle pyörälle. Istuin siinä ostamaan lippua, kun mies sanoi, että paikka on varattu. Minä sanoin, ettei näissä junassa ole varattuja paikkoja, jolloin häneen iski aikuiskoliikki ja hän antoi minulle laihdutusneuvoja.
Minä hyvin harvoin törmään reissuillani ikäviin ihmisiin, mikä on ihme, koska esimerkiksi päälläni pitämä paita ”Setojemme veteraanit” saattaa hyvin provosoida jotakuta. Ehkä provosoi juuri häntä, mene tiedä, kun ei maininnut. Aika usein rankka alkoholinkäyttö tai alkoholismi ja riidanhaluisuus, myös selvin päin ollessa, rasismi, homofobia, transfobia, naisviha, muukalaiskammo, läskifobia kuuluvat yhteen. Rupeavatkohan aggressiiviset ja impulsiiviset ryyppäämään vai muuttaako ryyppääminen luonnetta aggressiiviseksi ja impulsiiviseksi.
Aseluvankin kanssa syynättiin nimenomaan päihdekäyttäytymistä. Rattijuoppous tai muu häröily päissään ja luvat aseisiin menee nopeasti.

Palatakseni ajatukseen ”Elämä on taistelua kehdosta hautaan”, rupesin vuosia sitten skiniksi. Ihmiset joskus ryttyilivät mulle, mutta kukaan ei ryttyile skinille. Pelkäsin, että maahanmuuttajat saavat väärää signaalia, mutta kaikki ne ovat suhtautuneet ihan normaalisti, jopa yöbussissa tullut viereiselle penkille nukkumaan loppumatkan ajaksi. Jos ei ole pikkaisen kovis, niin joutuu kynnysmatoksi ja sitten ulos ihan kaikesta, syrjäytyy, eristyy, käyttää päihteitä ja masentuu ja haudataan monttuun koivun alle.  Pitää tehdä selväksi muille, mitkä on rajat.

 

Geokätköilyn Megatapahtuma Pull Together Haapajärvellä

Nukuin yön Tiiton koululla lattialla. Olin ottanut käyttöön liikuntasalista tatamin, mutta totta puhuen tatami ei ollut pehmeämpi kuin itse lattia. Ennen tapahtuman alkua kävin hakemassa lähikätköjä. Hannu Österberg on kätköttänyt kaikki teiden varret Tiitonrannassa, eli ajoa pyörällä pari sataa metriä ja sitten pusikkoon. Itikoita oli runsaasti. Niille riittää kyllä tänään syömistä.

Hannu oli löytänyt kasan raksakypäriä ja keksinyt ajatuksen sarjalle, YT-neuvottelut. Sarja seurailee fiktiivistä YT-Arskaa, joka katosi YT-neuvotteluista masentuneena ja joka kätköllä tarina Arskasta saa jatkoa. Näitä YT-kätköjä on noin 400 kaiken kaikkiaan, eikä pelkästään Haapajärvellä.

Pienen koukkauksen jälkeen saavun Haapajärvelle ABC:lle. Haapajärvi on teekaupunki, mutta ABC:llä ei ole haudutettua. Kuulemma aiemmin oli, mutta sille ei ollut kysyntää. Haapajärvestä tuli teekaupunki sattumalta, sillä Unilever otti teemainokseensa viime vuosisadalla Haapajärven jostain tuntemattomasta syystä.  Käytännössä se näkyy niin, että Haapajärvellä on oma teensä (pahaa) ja kaupungintalolla on kokoelma teekuppeja.

Mega-alueena toimii pesäpallostadion, mikä on varsin laaja ja kuitenkin kävijöitä on vähän. Käy ilmi, että suurin osa kätköilijöistä touhuaa maastossa koko päivän ja saapuu sitten Megaan vain kirjoittamaan nimensä logikirjaan ja näin väki vaihtui päivän mittaan. Nimimerkkejä oli tähän mennessä kirjattu 842 kappaletta ja nimimerkin takana saattoi olla useitakin ihmisiä. Megan alaraja on 500 ilmoittautunutta nimimerkkiä.

Puttu sponsoroi tapahtumaa ilmaisilla makkaroilla. Niitä oli niin paljon, ettei muuta tarvinnutkaan syödä. Haapajärvellä ollaan melkoisen sporttihenkisiä, kun yritykset lähtivät hyvin sponsoroimaan tapahtumaa.

Makkaroiden lisäksi siellä oli book crossing -piste, geokätköilytarvikkeiden myyjiä, 4H ja paikallisia tuottajia ja kätköilijähaastatteluja koko päivän. Oma taikurikin tuli lasten iloksi. Sitten siellä tietysti oli lab kätköpisteitä. Labeissa ei ole kätköpurkkia, vaan pitää suorittaa jokin tehtävä ja kun teema oli ”pull together”, niin piti suorittaa yhdessä, joten minulta jäi niistä suurin osa tekemättä.

Hienoin näkemäni lab-kätkö oli koripallotorni. Koripallo lingotaan pesukoneeseen 23 asteessa. 

Koripallotornilla sain kuitenkin yllättävästi tehtyä korin pesukoneeseen. Toisella puolella kaveri piti kiinni naruista niin, että luukku pysyi auki. Tornin tekijää, Jaut5:ttä haastateltiin myöhemmin. Hän asuu Pielavedellä ja hänellä on omaa maata, minne hän on värkännyt mitä ihmeellisempiä kätkötoteutuksia. Koripallotorni antaa viitettä, mitä sieltä saattaa löytyä. En tiedä, onko muualla Euroopassa näin luovia kätköjä. Veikkaan kuitenkin, että kuuluu parhaimmistoon, kun vain sana kulkisi. Se ”sana” on suosikkipisteet tai oikeammin, kuinka suuri prosentti kävijöistä on suositellut kätköä. Satunnainen marjastaja kuitenkin saattaa ihmetellä, jos eksyy kätköilijöiden puuhamaahan.

GPS:n mittaustarkkuus.

Paikalla myös oli kilpailu tarkimmasta GPS:tä. Annettiin koordinaatit ja siihen sitten tökättiin merkki. Minun Garmin Oregon 600 ei ole tarkka, mutta joidenkin piste oli ehkä 20 metrin päässä lipputihentymästä. Jos GPS:n suoritukset ovat yleisesti tuota luokkaa, ihme, että yhtään kätköä löytyy. Edes netin kartat eivät ole tarkkoja suhteessa koordinaatteihin.

Kaikille ei makkarat olleet kelvanneet, sillä kuulin, että pizzeria oli Haapajärven keskustassa joutunut pistämään putiikin kiinni kun oli tarveaineet loppuneet kesken päivän.

Suomen pienin sauna. Ehkäpä joku lapsi mahtuu sisälle. Pienempi kuin Onnibussin vessa

Mega loppui viiden maissa, kun viereisellä kentällä alkoi toinen tapahtuma. Haapajärvellä tuntui olevan koko ajan jotain tapahtumaa tuona viikonloppuna. Minä ajoin Tiitonrantaan ja kävin siellä vielä muutamalla tienvarsikätköllä.

 

 

 

Aiemmat postaukset


Vieraillut maat

How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
Visited 22 UN countries (11.3%) out of 193.
Make your own visited countries map.

ParisRio

ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.