mustakaularastas

Approt nokipeltoon, oot Lepikon torppa!

Geokätköilijänimimerkki Hiltsu täyttää 49 vuotta ja järjestää miitin Pielavedellä. Olen ollut Hiltsun miitissä aiemmin Siilinjärvellä. Tämä tarjosi hyvän syyn lähteä Pielavedelle kartuttamaan geokätköiltyjä kuntia. Kun asuin lapsena Kuopiossa, niin minulla oli pyörä ja kartta ja halu luontoon ja lintuihin. Niinpä sitten pyöräilin maakunnassa niin pitkälle kuin pohkeet kestivät. Siinä maailmassa Pielavesi edusti jotain kaukaista ja eksoottista, vähän niin kuin tässä iässä Afrikka tai Rarotonga. Kun Maaningalla Haatalassa 1984 pidettiin pöllö -ja pikkunisäkäskurssi, kävimme pöllöretkellä myös Pielaveden puolella. Sen lisäksi joskus 1970-luvulla olin käynyt katsomassa Pielaveden pääasiallisimman nähtävyyden, Lepikon torpan.

No, bussilla liikenteeseen. Pohjolan Liikenne vie Helsinkiin, missä tapaan kätköilijäkollegani. Hänen kanssaan lähdemme piilottamaan uusimman kätköni, joka on osa geokätköilijöiden Suomi100-projektia. Oman kätköni aihe on kotimainen filmituotanto ja olin poiminut siitä erityisesti ohjaaja Mikko Niskasen. Niskanen teki töitä monessa paikassa, mutta yksi oli Fennada. Fennada kuvasi Kulosaaressa, missä oli keisarillinen tennispalatsi nykyistä Irakin suurlähetystöä vastapäätä. Rakennus oli upea, mutta seiniä piti tukea parruilla, etteivät ne romahtaneet kasaan.

Kätkemisen jälkeen hän päätti lähteä tapaamaan muita kätköilijöitä ja minä päätin lähteä mukaan. Lopulta päädyimme seikkailemaan öiseen Järvenpäähän. Pielaveden Juhlarannan omistaja soittaa. Olin varannut väärän päivän sinne, mutta sitten saadaan asia puhelimessa kuntoon niin että sovin, että tulen huomenna, enkä tänään. Miten minulla lipsuu jo näin pahasti?

Porukka heitti minut Kampin keskukseen, mistä Pohjolan liikenteen bussi lähti Kuopioon klo 1. Pohjolan liikenne on hyvä bussifirma ja pistin kännykkäni lataukseen ja itse yritin saada nukuttua tai torkuttua. Yleensä vaaditaan hyviin yöuniin vähintään matkaa Helsingistä Kuopion korkeudelle.

Yöllä kännykkä oli ruvennut latailemaan päivitystä. Päivitys on hyvä juttu, eikö. Kuopiossa sitten avaan kännykkäni ja alun viestin jälkeen se sulkeutuu. Teen saman uudestaan, jumittaa ja sulkeutuu. Hiipii mieleen kauhu. Sitten muistan, että näinhän oli 1970-luvulla: ei ole puhelinta. Pielavedellä on pakko olla jokin puhelinhuolto tai jotain. Pielavesi on melkein yhtä kaukana kuin avaruus, siellä on pakko olla kaikki samalla kylällä.

Lähden bussilla siis Pielavedelle. Pielavedellä heti suunnitelman mukaan taksiin ja haastekätkölle. Haastekätkö on Kiuruveden puolella rajaa, Sulkavanjärvellä. Kiuruvedellä olen käynyt joskus 1970-luvulla, en edes muista siitä mitään. Mummo kutsui kaivovedessä olevia hyönteisiä ”kiuruiksi”. Kumpaa ”Kiuruvesi” tarkoittaa, lintua, niin kuin on vaakunassa, vaiko hyönteistä. Mummoni oli savolainen, Vehmersalmen Juonionlahdesta.

Kiuruvesi oli matkamessuilla ja lupasin niille, että käyn siellä matkailemassa kyllä, mutta ettei iskelmäfestivaalit ole minua varten, vaan geokätköt. Nyt siis lunastin lupaukseni.

Olin jo etukäteen katsonut, että kätkö on mökin luona. Ei siihen mitään neroutta tarvita, kun vihje on, että se on nurkan alla. Lähellä nollapistettä sitten pysähdytään ja minä näen mökin ja kirmaan sille. Hanki on melkoisen syvää, joten joudun takapihalla uppuroimaan. Siellä on puoliksi lumeen hautautunut piikkilanka-aitakin. Sitten tajuan, että tämä on väärä mökki. Mutta sitä ennen joudun uppuroimaan piikkilangan yli ja vielä ojan poikki tielle. Oikealta mökiltä kätkö löytyy nopeasti. Mutta koska minulla ei vielä ole vaadittuja kuntia kätköiltynä, en saa logata sitä nettiin löydetyksi. Loggaan sen vain lokivihkoon ja sitten, kun minulla on 250 kuntaa käytynä, voin muuttaa merkintäni myös netissä loggaukseksi. Siksipä halusin Kiuruvedeltä toisenkin kätkön ja sellainen löytyy läheiseltä kyläkirkolta. Ihmeellistä, että täällä keskellä erämaata on pieni kirkko. Joka tapauksessa, nyt minulla on Kiuruvesi kätkökartalla.

IMG_0005

Säviän kyläkirkko

IMG_0007

Mä vain jotenkin rakastan tällaista kaunista kevättalvista savolaismaisemaa, vaikka siihen liittyykin lumi.

IMG_0006

Kiuruvedeltä lähti aikoinaan Elias Simojoki, joka kuuluu niihin henkilöihin, joita on hyvä muistella, mikäli aikoo liittyä kirkkoon. Aikaansa seuraava pappi, joka sanoi mm. ”Oikeusministerin ruotsalaispiiska on sivaltanut vasten kasvojani, mutta hänen paikkansa on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä, jossa hän kerran Sasun, Eeron ja muiden matelijoiden kanssa viettää loppuikänsä linnunsontaa keräten ja vapisten kuunnellen Sinimustien tahdikkaita askelia vartiotulien ääreltä.” Fingerporiainesta.

Palaan Pielavedelle. Ei ole halpaa ajaa taksilla, mutta jos olisin mennyt Kiuruveden kaupunkiin ja sieltä lähtenyt taksilla, olisi maksanut suunnilleen saman. Jos olisin ottanut fillarin mukaan junaan, mennyt Kiuruvedelle ja pyöräillyt kätkölle, olisi maksanut vähemmän, mutta sitten olisin joutunut yöpymään matkalla, joten lopulta olisi kuitenkin maksanut saman. Ehkä jos olisin kesällä mennyt teltan ja fillarin kanssa, olisi ollut halvempaa, mutta kesä menee niin että vilahtaa ohi ja sitä kesää en ajatellut viettää Kiuruvedellä.

Pielavedellä menen kirjastoon ja kerron ongelmani, että kännykkä on kaputt ja minun pitäisi saada tietää avainkätkö Juhlarannan omistajalta, että pääsen illalla sisään majapaikkaani, etten joudu yöpymään lumikiepissä, kun pakkastakin on melkein kaksikymmentä astetta. No, kirjasto neuvoo minut paikallisen S-Marketin alakertaan lounasravintolaan, jossa on sama omistaja kuin Juhlarannalla. Menin sinne ja tapasin omistajan ja sain asian selvitettyä. Sen lisäksi sain tietää, että kirjakauppa kulman takana fiksaa kännyköitä. Meninkin sinne. Kirjakauppias pisti kännykän lataukseen ja kännykkä lähti päivittämään. Ilmeisesti päivitys oli imaissut akun tyhjäksi ja muutenkin vaati aivan hirveän paljon virtaa. Kun se sai päivitykset asennettua, se oli kunnossa. Akku kuitenkin oli heikko, eikä kirjakaupassa sattunut olemaan akkua. Pystynhän minä kännykkää lataamaan kuitenkin, kun minulla on sen johto mukana. Kun vielä oli aikaa, löysin paikallisen geokätkön ja Pielavesi kätkökartalle. Pielavedellä taajamamerkeissä on Batman-merkki.

Pielavesi on tietysti Kekkonen. Jälkipolvet kysyvät, oliko Kekkonen hyvä presidentti. Kyllä hän oli hyvä presidentti, ehkäpä hyvä esimerkki valistuneesta itsevaltiaasta. Kekkonen jyräsi ja tuhosi monen vastustajansa poliittisen uran, mutta mitä olisivat olleet tissutteluun viehtynyt Ahti Karjalainen tai CIA-yhteyksistään tunnettu Johannes Virolainen. Kekkonen itse oli KGB:n taskussa ja sääli KGB:tä, sillä keskustalaiseen ei voi luottaa ja jos keskustalaisen pistää taskuun, niin taskuun syöpyy reikä. Vironperän isäntä vanhoilla päivillään osoittautui humanistiksi, mutta olisiko hän kauaa istunut, jos olisi ollut presidentti, tuskinpa. Kuitenkin myös Kekkonen yritettiin murhata. Minä sanon siihen: Gladio. Loppujen lopuksi Kekkonen oli suoja pahaa maailmaa vastaan ja joutui tekemään töitään, vaikka kunto oli pettänyt.

Pielavedeltä on myös arkkipiispa Leo ja hänet olen tavannut.

Takaisin bussiasemalle ja Keiteleelle. Bussi menee Lepikon torpan ohitse ja saan näpsäistyä kuvan.

IMG_0013

Lepikon torppa

Maisema on kaunis ja talvinen ja saavun Keiteleelle. Keitele on ruma. Keitele on teollisuuspaikkakunta Nilakan rannalla. Keitele ei siis ole edes Keiteleen rannalla eikä Keitele-niminen järvi ole edes Keiteleellä vaan Viitasaarella. Keiteleellä tuotetaan kuitenkin farkkuja. Ehkä jokainen suomalainen on kulkenut Keiteleellä tehdyissä farkuissa. Siellä on myös tehtaanmyymälöitä. Minun kokoani ei tietenkään ole, joten turha mennä sellaiseen. Eikä minulla ole sitä paitsi rahaakaan. Ehkä jos en matkailisi, kaappini olisi täynnä Keiteleellä tehtyjä farkkuja. Pidän enemmän matkailusta.

IMG_0010

Keiteleen kirkko

Kirkkoa valvoo valvontakamera. Kysyinpä papilta, eikös kirkon pitäisi uskoa, että jumala valvoo ja rankaisee. Juttu on niin, että vakuutusyhtiöt tarjoavat alennusta, jos on valvontakamera ja jos on valvontakamera, siitä pitää ilmoittaa. Siksipä on päädytty sellaiseen omituiseen ratkaisuun, että kirkoissa on valvontakamerakylttejä. Ei kaikissa, mutta Valtimolla, Keiteleellä ja Viitasaarella.

Olin kerran nuorena Keiteleellä hiihtokilpailuissa. Ne eivät menneet hyvin, mutta sain palkinnon silti. Keiteleellä sai niin surkeita palkintoja, että se oli melkein vitsi.

Olisin voinut hakea toisenkin kätkön, mutta en oikein viitsinyt. Se osoitti vähän hankalaan paikkaan ja minua unetti. Ei se uni siellä bussissa niin sikeää ollut etteikö minua olisi ruvennut unen tarve vaivaamaan. Palasin Pielavedelle, jossa menin suorilla Hiltsun synttäreille. Ai no, olihan siellä tietysti kätkö. Kätkö toimi niin, että oveen oli laitettu lähetin ja gps pystyi vastaanottamaan sen lähettimen viestin ja se viesti kertoi kätkön sijainnin.

Hiltsu toivotti oikein käsipäivää tervetulleeksi. Väkeä oli niin paljon, ettei kaikki mahtuneet edes istumaan. Tilasin sitten taksin ja lähdin hostellille Juhlarantaan. Oikeammin se on ”Motelli Piela ja ravintola Juhlaranta”. Suunnilleen heti kun olin laskeutunut pedille, rupesi silmissä hämärtämään ja vajosin uneen. Nukuin niin sikeästi että tuntui, että taju olisi mennyt.

20170210_182000[1]

Minulle oli varattu eväät aamuksi. Nami!

20170211_123425[1]

Seinälle oli laitettu taulu vanhoista lehdistä.

Rikkumattoman hiljaista ja ihanaa. Minä voisin viettää täällä enemmänkin aikaa. Minulle oli laitettu eväät jääkaappiin ja erittäin hyvät eväät olikin. Aamulla tapasin itse paikan omistajan ja tunsin virkistyneeni.

Iltapäivällä lähti bussi Viitasaarelle. Viitasaarella oli kirkkokätkö saaressa, jonne johti silta. Menin ensin sillan kautta, mutta paluumatkalla oikaisin jäitse. Jäällä oli myös autoja. Olen aina säikky jäiden suhteen. Olinpa kauan aikaa sitten naimisissa yhden amerikkalaisen kanssa ja kerran jäällä hän sanoi, että hän tunsi jään liikkuvan allaan. Minä sanoin, miten se voi liikkua, kestäähän se autonkin painon. Sitten rupesi ryskymään. Hyppäsi sydän kurkkuun. No, juoksujalkaa läheiseen Halkosaareen ja sitten salmen yli mantereelle.

Autot siis hajottavat jäätä, etenkin kun ajaa liian lujaa. Jäällä oli myös nuorisoa keulimassa mopoilla. Näytti tosi tyhmältä touhulta, mutta ehkäpä heillä on hauskaa. Voi myös olla todella tyhmää, sillä Viitasaarelta äänestettiin Teuvo Hakkarainen eduskuntaan. Se jo vaatii melkoista pölvästien keskittymää. Kaikki ikävä liittyy jotenkin Viitasaareen. Kerran tapasin nuoren tytön, joka epäonnekseen oli joutunut pääkaupunkiseudun huumekuvioon. Hän oli Viitasaarelta. Minä kehotin häntä menemään takaisin Viitasaarelle. Vaajakosken pankkirosvo, jonka olen joskus tavannut, arvatkaapa minne hän pakeni ja missä joutui kiinni. Aivan niin. Hollywoodissa on sellainen talo, jonka ympärillä on tapahtunut paljon murhia ja itsemurhia ja jonne on dumpattu muuallakin murhattujen ruumiita. Viitasaari on vähän samanlainen. Konginkankaan bussiturma tapahtui Äänekoskella, mutta nekin olivat juuri ohittaneet Viitasaaren.

20170211_130459[1]

Emme ole terve yhteiskunta. Pielavesi.

IMG_0015

Viitasaaren kirkko

IMG_0016

Viitasaaren tsasouna

IMG_0020

Viitasaaren kirkkovenevaja

Lähdin heti seuraavalla bussilla Äänekoskelle. Päätin nähdä koskikaran Äänekoskella. Viittaahan paikkakunnan nimikin koskeen, joten pakko siellä on sellainen olla. Mutta koko kosken alue oli aidattu tehdasalueeksi. Aitahelvettiä jatkui pitkälle alavirtaan. Iltapäivä koko ajan pimeni. Kun pääsin sieltä tulemaan takaisin, oli jo melkoisen pimeää. Olin paikassa, missä vesi virtasi hiljakseen, mutta sitten kun kiikaroin, näin koskikaran lentävän.

IMG_0021

Äänekosken rantaa

Äänekoskella kaikki ovat varmasti juutalaisia. Muuten ei voi käsittää, että joka paikka on kiinni. Kirjastot, kahvilat, ostoskeskukset, kaikki kiinni. Kuitenkin löysin keskustasta muutaman kätkön, joten Äänekoski kuntakartalle. Aika tylyä, Äänekoski on varmasti tähänastisista kiinniolevin paikkakunta Iisalmen jälkeen. Täällä ei hipsterit luo elävää kaupunkikulttuuria.

Torilla huomasin, että lähellä on kätkö Mikonpuistossa Mikonraitilla. Kauheasti Mikkoja, ikään kuin Mikko Niskanen. Ja kyllä vain, siellä oli sijainnut aikoinaan Mikko Niskasen synnyintalo. Yritin läheiseen urheilutaloon, se oli kiinni. Paikallinen ohjasi minut Shellille, joka oli auki yhdeksään. Aistin, että paikallinen oli otettu siitä, kun ulkopaikkakuntalainen tulee Mikko Niskasen jäljille Äänekoskelle. Shellissä istuskelin teekupposen äärellä. Ajattelin, että mikä on, kun tämäkin paikka on tehty pelihalliksi. Kaikkein pahin on hedelmäpeli, jossa jos voittaa, niin tippuvat kolikot kolisevat hirveän kovaa. Vihaan niiden 1980-lukulaista designiä ja 1980-luvun tietokonepeleistä tulevia ääniä, vihaan, että joka pöytä on täynnä veikkauskuponkeja ja vihaan TOTO-tv:tä. Kuulemma rahis maksaa sikana rahaa yrittäjille siitä, että tämä muuttaa kahvilansa pelihalliksi. En muista nähneeni vastaavaa muissa maissa. Juuri tuon takia kaipaan kahvilaa. Kahvilan rauhaa.

Yhdeksän jälkeen ystävälliset kahvilatyöntekijät kertoivat, että vielä on muutama kauppa auki kaupungissa. Kaupalle mennessä huomasin, että tällä kylällä tapahtuu Mikko-päivät ja että ne olivat edellisellä viikolla. Ei esimerkiksi Matkamessuilla tällaista haluttu mainostaa.

Mikko-päivistä sanottua:

Mikko-päivien kantavana ajatuksena on kotiseutunäkökulma. Hyvä niin, sillä miksi pitää kynttilää vakan alla, kun kerran on mistä ammentaa.

– Mikko Niskanen oli meidän paikkakunnan ihmisiä. Äänekoskella on KinoMikko, muistolaatta ja Mikonpuiston päiväkoti, Mikko oli niin  taitava ohjaaja, että hän ansaitsee vielä lisää, hän on meidän voimavaramme, joka kuvaa mentaliteettiamme. Mikko ja hänet työnsä ovat kansallisesti isoja asioita ja Äänekoskelle jättimäisiä. Mikko teki arvokasta työtä ja haluamme nostaa sitä esille, Tani sanoo.

Voiko asiaa paremmin ilmaista. Ei voi. Älä ole kuitenkaan äänekoskelaisten kotiseudulla lauantai-iltana, sillä silloin äänekoskelaisten kynttilät ovat vakan alla.

Kaikista puutteistaan huolimatta Äänekoski oli hyvä paikka, koska siellä opastettiin eksynyttä turakaista.

Lähdin bussilla Helsinkiin. Koiviston Liikenne ja Kuopion Liikenne ja mahdollisesti muut ”liikenteet” ovat kalliita busseja. Ovatko ne myös hyviä. Eivät ne ole, sillä tämä oli eka kerta, kun en kerta kaikkiaan mahtunut bussin vessaan. Luulisi, että olisi edes paremmat bussit kuin muilla. Pohjolan Liikenteellä on minusta paras hinta/laatu -suhde.

Aamulla Helsingissä. Verkkokaupassa on 24h kioski, joten tilaan uuden akun kännykkääni ja siirryn lataamaan sitä läheiselle terminaalille. Tietysti sen lataaminen vie tuntikaudet, mutta mitäs siitä, tuli bussikin aikaisin.

Käväisen Kaivopuistossa, koska siellä on nähty mustakaularastas. Minä olen nähnyt niitä muutaman kerran aiemminkin.

mustakaularastas

Mustakaularastas

Kaivopuistossa on porukkaa epäilyttävän näköisesti kameroiden kanssa ja menen sinne jatkoksi. Pian rastas ilmaantuu ja näppäisen kuvan. Linnun mentyä piiloon esittelen kuvaa muille. ”Tuollaisen kuvan napsaisit tuolla pokkarilla !!”.  Virkistävää. Aina, kun minulla on hyvä kuva, ihmiset sanovat, että minulla on hyvä kamera. Kerrankin joku sanoo, että minulla on huono kamera, mutta olen hyvä kuvaaja. Tai ainakin tuon kerran olin.  Mustakaularastas tulee Uralin takaa Aasiasta.

Päätin mennä lämmittelemään katolilaiseen kirkkoon. Siellä oli hyvin monietnistä porukkaa sisällä ja pappi paasasi armosta. Armo on sellaista, että jos paskantaa housunsa, voi pyytää anteeksi Jeesukselta, minkä jälkeen voikin jatkaa elämäänsä. Katolilainen vielä kertoo asian ripissä papille.

Kirkosta inspiroituneena kävin vielä Johanneksenkin kirkossa, kun sinne pääsi sisälle näin sunnuntaina. Siellä laulettiin ”diipa daapa diipa daapa”, tai siltä ne virret ainakin kuulostavat ja kannettiin ristiä valkoiset vaatteet päällä.

Ajattelin mennä vielä kätkölle, mutta ratikassa näin, että paperittomat pitävät mielenosoitusta, joten menin rohkaisemaan heitä. Paperittomien lähettäminen takaisin tapettavaksi on sama kuin se, kun Suomi lähetti juutalaisia Saksaan keskitysleirille.

IMG_0044

 

Illalla vielä menen Gnostilaisen seuran tilaisuuteen. Gnostilainen paskoo housunsa ja miettii, mikä opetus siihen liittyy. Yksi asia näyttää minusta kuitenkin ilmeiseltä: kaikki uskonnot ovat väärässä.

Illalla taistelen väsymystä vastaan ja meinaan nukahtaa junaan. Onneksi pääsen kuitenkin onnellisesti kotiin lämpimien lakanoiden väliin.

20170203_015445[1]

Tuu tii

Minä jo arvasin, että tästä tulee rankka reissu. Kuopioon ja Kuopiosta eteenpäin on helppo matkustaa bussilla, kun saa nukuttua penkillä, mutta lähikohteisiin tupsahtaa keskellä yötä. Se olikin se syy, miksi Pertunmaa ja Hirvensalmi olivat geokartalla punaisia.

Heti ensimmäiseksi, kun juna tuli asemalle, kuulutettiin, että ”juna tulee poikkeuksellisesti raiteelle yksi”. Hangossa ei ole mitään raidetta yksi ja juna saapui normaalisti. Karjaalla Turku-Helsinki -juna oli puoli tuntia myöhässä ja nippa nappa kerkisin vaihtaa itselleni vanhat matkavaluutat euroiksi.

Keskellä yötä sitten bussilla Kuorttiin, jossa löytyikin geokätkö lähes välittömästi, joten sain Pertunmaan itselleni uudeksi kunnaksi geokartalle. Pertunmaalla on vahva keskustapuolueen kannatus ja kunnassa myytiin eniten alkoholia Utsjoen jälkeen. Utsjoen lukema syntyy norjalaisten ostoista. Liittyyköhän keskustan kannatus ja alkoholismi toisiinsa vai ostavatkohan Pertunmaaltakin viinaa ulkopaikkakuntakaiset. Minun kokemukseni uskovaisuus (mitä suuri osa keskustalaisista on) ja alkoholismi liittyvät toisiinsa, kun uskovaisen elämä on rankkaa.

Pertunmaasta kuitenkin tiedetään lähinnä Kuortti, mistä on tullut mittavimpiin kuuluva taukopaikka autoilijoille. Mikä miellyttävintä, Kuortin ABC on avoinna myös öisin, mitä mieluusti käytin hyväkseni.

Kvak

 

Palvelu oli ystävällistä, niin kuin monessa paikassa nykyisin on. Minä sain jopa luvan olla hetken pitkäkseen, mitä en voinut oikein käyttää hyväkseni, koska aikaa siellä bussin tuloon oli vain parisen tuntia. Siirryin lopulta ulos ja roskaiselle bussipysäkille. Kuortissa oli hiiskumaton hiljaisuus. Ei kuulunut pöllöjen huhuilua, ei koirien haukuntaa ja autojakin ajoi harvakseltaan.

Seuraavaksi Mikkeliin. Kun oli vielä varhainen aamu, päätin kätköillä.

kivisakasti

Kivisakasti

Kun kerään kirkkokätköjä, niin Mikkelistä oli yksi kirkko vielä käymättä, joten kävin sitten siellä. Se oli varsin söpö, ikivanha kivisakasti. Kuulemma 1500-luvulta peräisin oleva kivisakasti on Mikkelin tunnetuimpia maamerkkejä, mutta minä en ainakaan ollut kuullut siitä mitään. Näin geokätköily opettaa.

Minun suhtautumiseni itse aiheeseen on sellainen, että kun olen Saaristomerellä Jurmon saaressa ja oli pilkkipimeää ja lähdin yöllä huussireissulle, niin jätin valon talolle, jotta näkisin palata sinne takaisin. Minusta Jumala on samanlainen valo, joka ohjaa oikeaan, ettei eksy. Tietysti se on henkilön itsensä asettama, niin kuin minä itse sytytin valon siellä saaressa. Filippuksen evankeliumi sanoo, että jumala loi ihmisen ja ihminen loi jumalan. Mikä todella on räjäyttävää, minä kirjoitin Filippuksen evankeliumin itselleni muistiinpanoiksi 1700 vuotta myöhäisemmälle ajalle. Siksi, koska kaikki ovat pohjimmiltaan yhtä. Koska kuitenkin itse kukin sen valonsa laittaa, niin kaikilla on vahvasti subjektiivinen käsitys valosta. Krisselit pitävät minua kerettiläisenä, mutta eikös kerettiläinen ole sellainen, joka sanoo olevansa oikeassa, mutta minä taas julistan olevani väärässä.  Kuitenkin tiedän, mitä usko ei ainakaan ole. Sitä se ei ole, että kunniapaikan sakastista saivat sen ajan vaikutusvaltaisimmat ihmiset.

Mikkelissä oli perin talvista, eikä aamulla ollut mikään paikka auki, ei edes sairaala. Kun aikani palloilin kaupungilla, avautui sentään rautatieasema, jonne menin pötköttämään vähäksi aikaa.

Waltti-vuoron piti lähteä 7:45. Sitten menin pysäkille ja siellä lukee, että lähtee 7:30. Rupesi kylmäämään. Näin kuitenkin Hirvensalmen auton. Kävin kysymässä, moneltako bussi lähtee. 7:50.

Waltti on vienyt joukkoliikenteen kehitysmaatasolle. Kun ihmiset totutettiin etsimään bussinsa Matkahuollon matkahaulla, eikä Waltti-liikenne siihen päässyt, ihmiset luulevat, ettei joukkoliikennettä ole lainkaan. Julkinen liikenne onkin salainen liikenne. Säästyy ainakin rahaa. Samalla tavoin voisi olla salainen kirjasto ja salainen terveyskeskus, nekin säästäisivät rahaa. Uusi tämä ajatus ei ole, sillä Stalinilla oli salainen perustuslaki.

Waltin aikataulussa sanotaan ”Mikkelin matkakeskus” ja se kyllä on tuttu, ainakin jos on tullut Mikkeliin joukkoliikenteen avulla. Laituria ei olla vaivauduttu kertomaan. Mutta toisessa päässä, Hirvensalmella, ei olla kerrottu, minne se menee. Ei myöskään reittikarttaa ole missään näkyvillä.

Saavun kuitenkin Hirvensalmelle. Hirvensalmi on Ahti Karjalaisen synnyinpitäjä. Siellä on myös museoitu Ahti Karjalaisen synnyinkoti. Ahti Karjalaisesta muistuu lukuisat vitsit, jota veisteltiin hänen tankero-englannistaan ja känneistään.  Silloin oli maan tapa ryypätä ja rellestää, mutta hän pääsi alkoholisoitumaan. Hän onnistui hankkimaan vielä Kekkosenkin vihat päälleen, kun uskalsi ehdottaa itseään presidentinvaaleihin. Se olisi merkinnyt loppua itsevaltiaaksi ryhtyneelle Kekkoselle. Kun Kekkonen sitten lopulta väistyi, huonokuntoinen Karjalainen sivuutettiin ja kuten tunnettua, Mauno Koivistosta tuli presidentti. Milloinkahan Ahti Karjalaisesta tehdään elokuva.

Hirvensalmi on lähinnä mökkikunta. Kirkasvetinen Puulavesi houkuttelee mökkeilijöitä. Hirvensalmella on myös kartano Satulinna hotellikäytössä minua itseäni rikkaammille turakaisille.

Istuin hetken kahvilassa geokätköilijätapaamisessa, kunnes huomasin, että sama bussi oli pysäkillä. Tein rakettilähdön tapaamisesta ja lähdin bussilla takaisin. Kun olin uninen, halusin vielä ennen iltamyöhää päästä kotiin Hankoon. Muuten olisin Hirvensalmella viihtynyt pitempäänkin. Mutta geokätköilijätapaamisesta tuli minulle Hirvensalmi uudeksi kätköilykunnaksi.

Sen sijaan siirryin Otavaan, mistä löysin kätkön. Otavassa oli aikaa odottaa bussin tuloa, joten siirryin sielläkin kahvilaan. Koska olin juuri syönyt, ei tehnyt mieli muuta kuin juoda teetä. Ostin kuitenkin vastaleivottua, vielä lämmintä leipää syödäkseni sen myöhemmin. Ai että oli hyvää!

20170203_095502[1]

Haapasen kotileipomon kahvila

Kotileipomossa kannattaa pysähtyä tuoreen leivän takia. En älynnyt kysyä, mikseivät tee kukkoa. No, kukosta olisin köyhtynyt enemmän kuin mitä olin varautunut.

Siirryin bussiin ja aloitin kotimatkan. Heinolassa tuli mieleen lintutarha ja mietin, ovatkohan tarhan pöllöt aktiivisia yöllä. Olisipa jännä käydä niitä tapaamassa yöaikaan. Lintutarhan viereisessä lammessa oli sorsaruuhka. En nähnyt lapasorsaa. Lapasorsa on talvehtinut monena vuotena siellä, heinolalaiset taisivat nimetäkin sen.

Ovat sorsat kyllä kauniita. Olen nähnyt kotingoja, momotteja, rubiinityrannin, tangaroita, mutta rubiinityrannia lukuunottamatta ne ovat piilotelleet lehvästössä ja korkeintaan jotkut tangarat uskaltautuneet ruokinnalle. Sorsat ovat kuitenkin kauniita ja ne ovat näkyvillä.

Karjaalla luki Helsingin junan taulussa, että junan vaunut ovat muuttuneet, joten paikkaliput eivät pidä paikkansa. On tämä ihmeellinen maa, ”mikään ei toimi ikinä, mutta kaikki järjestyy”, kutsun tätä itäsähläykseksi tai itäsäädöksi. Se syntyy siitä, että valtio on paha, mutta ihmiset ovat hyviä. Suomi onkin vakiinnuttanut paikkansa Itä-Euroopassa. Jos Stalin olisi käyttänyt VR:ää vankikuljetuksiin, ketään ei olisi saatu Siperiaan asti.

IMG_0053

Sano se. Szczecin! (Osa III)

Aamulla heräsin ja tein aamutoimet ripeästi. Sitten huomasin, että rannekello puuttuu. Avasin oven ja, oho, onpas käytävässä lämmin! Oven vieressä olevalla hellalla oli keittolevy punahehkuinen. Levy oli ollut varmasti päällä koko yön. Missään ei ollut tietenkään minkäänlaisia palovaroittimia. No, vessassa ei ollut kelloa, ei myöskään missään huoneessani. Kirosin jo, että on pöllitty. Siirryin alakertaan ja huomasin, että respassa oli uusi henkilö. Kokeilin hänen kanssaa, josko hän ymmärtäisi englantia. Hän ymmärsi suunnilleen sana kerralla ja ahkerasti viittilöintiä siinä välissä. Kello kuitenkin löytyi. Siitä rohkaistuneena annoin hieman palautetta hostellin pitämisestä, kerroin keittolevystä ja tupakoinnista. Hän näytti huolestuneelta, joten viesti oli ilmeisesti mennyt perille.

Suomessa olin ensin nopeasti vilkaissut, että lentokenttä, joo, tuossahan on kartassa lentokenttä Szczecinin kupeessa. Sitten minulle paljastui, ettei se ollut oikea kenttä. Oikea kenttä, SZS,  sijaitsi huitsin nevadassa Pommerin maaseudulla. Itse asiassa, 46 km maantietä pitkin.

Ratikassa oli tietysti heti aamusta ruuhka-aika. Olin kerran lukenut brittisävytteisen kirjan eurooppalaisten kansallisista ominaisuuksista ja siinä sanottiin puolalaisten olevan laiskoja. No, nämä eivät olleet lukeneet sitä, kun olivat heti aamulla menossa töihin.

Pimeässä sitten yritin kurkkia ikkunoista, missä on oikea pysäkki. Ei ole niin, että ne sanoisivat esimerkiksi ”päärautatieasema” yhtään millään kielellä, vaan se on jokin ihmeen ”Kolumba”. Joka tapauksessa rautatieasema oli sen verta hulppean kokoinen, että näin sen kyllä ja jäin oikealla pois. Seuraavaksi ostan lipun ja yllättävästi siellä oli ihan ihminen myymässä lippuja. Hän vain ei osannut mitään kieltä! Onneksi siellä oli automaatti, jossa oli myös mahdollisuus valita englanti.

Seuraavaksi sitten junaan. Junakin kulkee täydellisessä pimeydessä. Mitään asemia ei kuulutella. Konduktöörinä toimii sellainen vanha täti. Yllätyksekseni täti ymmärsikin venäjää ja hän tarkastellessaan lippuja sanoi, että ei minun olisi tarvinnut ostaa lippua noin vähille matkatavaroille.

Juna ei ollut sellainen umpio kuin VR:n kaukojunat ovat, vaan siellä pelasi GPS. Niinpä olin tietoinen, missä mentiin pimeydessä. Ei vaivauduttu kuuluttamaan. Toki siellä oli ihmisiä samsoniittiensa kanssa. Juna-asema siellä oli laituri keskellä pimeää metsää ja nimeltään ”Port lotniczy Szczecin-Goleniow”, esimerkiksi ”airport” ei lukenut siinä, ei myöskään ”lufthafen” eikä ollut lentokoneen kuvaa. No, junalaiturilta lentoasema sentään näkyi.

Aamu rupesi sarastamaan ja kaunis talviaamu olikin. Koska aikaa oli runsaasti, lähdin kävelemään metsään odottaen esimerkiksi tulipäähippiäisen putkahtavan pusikosta esille. Se on kuitenkin epätoivoista, koska tulipäähippiäinen on muuttolintu. Ehkäpä siellä olisi vihertikka. No, ei ollut vihertikkaa. Myöskään metsässä ei ollut geokätköä. Geokätköhän yleensä tarvitaan olemaan metsän keskellä, kuka nyt päämäärättömästi etsisi tikkaa metsästä. Sen sijaan siellä oli käpytikka ja hippiäisiä.

Sitten minulla tuli mieleen, että mitenkähän Puolassa on jokamiehenoikeudet ja jos joku minut siellä näkee ja kysyy, mitä minä etsin ja sanon etsiväni tulipäähippiäistä ja vihertikkaa, niin jos vaikka poikkeuksellisesti ymmärtäisikin englantia, niin pitäisi minua varmasti seonneena. Kaukomailla suhtaudutaan oudon niuhottavasti metsissä liikuskeleviin ihmisiin saati sitten metsässä yöpymiseen ja se onkin se nimenomainen laki, jota minä kaikkein eniten rikon. Ymmärrän toki rajoitukset sellaisissa paikoissa kuin Kalifornia, jossa väestöä on kymmeniä miljoonia ja suuri osa haaveilee sisäisen hippinsä vapauttamisesta luonnon helmassa.

IMG_0046

Kaunista pommerilaismetsää

Palasin lentokentälle tekemään lähtöselvitystä. Jotain outoa sähläystä oli minun lippuni kanssa ja lopulta ne saivat minulta kysyttyä: ”Mikä on ”Vantaa” tässä lipussa?”. Outo kysymys, ottaen huomioon, että paikka on Szczecin-Goleniow. Ne eivät myöskään kysyneet, mikä on Gardermoen Oslo-Gardermoenin kentällä. Ne kysyivät, mikä on Vantaa.

IMG_0047

IMG_0048

Lentokoneeseen ei ollut bussikuljetusta eikä putkea, vaan se pysähtyi terminaalin viereen ja sinne käveltiin kuin bussiin. Ei tällaista kovin usein tapahdu, taisi olla Iquitosissa viimeksi.

Tällä kertaa ei ollut ongelmia lennon kanssa. Pujottauduin läskeineni turvavöihin.

IMG_0053

Norjassa sää olikin ihan toisenlainen ja vettä tuli taivaan täydeltä, niin kuin Norjassa yleensä. Koska aikaa oli runsaasti, kävelin terminaalista ulos geokätkölle. Se oli pysäköintihallin lähellä, mutta minä eksyin sinne valtavaan pysäköintihalliin ja kävelin kilometritolkulla käytäviä. Lopulta pääsin purnukalle ja loggasin itselleni Norjan uudeksi maaksi. Sinne ilmaantui myös toinen kätköilijä. Paitsi ettei ulkoilukeli ollut kiva, niin myös metsää oli arveluttavan vähän lentoaseman lähistöllä. Se muistutti vähän Helsinki-Vantaata siinä suhteessa. Ei vihertikka viihdy sellaisissa metsissä.

Gardemoen on moderni kenttä, kaikki ei ole vielä edes valmista. Jos Norjassa on korkeat hinnat, niin miksi sitten Gardemoenin hintoja kutsuisi. Kaikkea eivät kuitenkaan norjalaisetkaan osaa, vaan tuoleissa on käsinojat niin ettei penkillä rötköttäminen onnistu niin kuin Helsinki-Vantaalla. Kaikkein parasta olisi tietysti, jos olisi riippumatot niin kuin Eestissä puistossa.

Illallapa lähti lento Helsinki-Vantaalle ja nukuin yön Kainuu-huoneessa. Minulla oli makuualusta ja kevyt makuupussi ja silmälaput, mikäs siinä nukkuessa. Menomatkalla oli vielä puhallettava tyynykin, mutta siihen tuli reikä. Kukapa kotona tarkistaa, onko puhallettava tyyny kunnossa. Terävän pään haittana on se, että tyyny puhkeaa.

Aamulla sitten vaelsin rautatieasemalle. VR:n lippukone tilttasi kesken lipun ostamisen. Kun kerta juna kuitenkin oli jo tulossa, niin hyppäsin siihen ja matkustin pummilla Pasilaan. Jos olisin saanut tarkastusmaksun, niin se olisi ollut maailman turhin sellainen, saman se maksaa lentoasemalta Hankoon kuin Pasilastakin.

Szczecin on paikka, jota minä uskallan kaikille suositella. Eipä rullaa samsoniitti varpaille eikä selfiekepit puhko silmiä. Hostel Firlik on kuitenkin mitä en suosittele. Kävi tietysti jälkikäteen sellainen mielessä, että Polski Bussilla voisi kätsästi reissata Puolassa enemmänkin, myöskin keskitysleiripaikkakunnille. Minulla vain on sellainen fiilis, että jos minä kävisin keskitysleirikohteessa, rupeaisin ihan hysteerisesti itkemään. Jo pelkkä Voivodinviraston edessä oleminen paikassa missä Adolf Hitleristä oli otettu kuva vaikutti minuun.

IMG_0037

SANO SE. SZCZECIN! (OSA II)

Aamulla hiukan laiskotti, mutta sää näytti ensimmäistä kertaa vähän paremmalta, joten ylös ja ulos. Pikkupakkanen tuntui kirpeältä, kun lähdin kaupunkia kohden. Löysin postitoimiston ja siellä yllättävästi osattiin englantia ja oli kortteja, joten saatoin lähettää sellaisen Suomeen.

IMG_0012

Slavomira, ihan satunnainen kaunis katu.

Ensimmäinen kohteeni oli tietysti geokätkö, Haudankaivajan talo, Domek Grabarza. 300 vuotta sitten Preussin kuningas Friedrich Wilhelm halusi valtakuntaansa mamuja ja hän houkutteli ranskalaisia hugenotteja alueelle avokätisin eduin. Hugenotit olivat kalvinisteja aivan kuin Friedrich Wilhelminkin dynastia. Kalvinistit uskovat vähän samalla tavoin kuin henkisissä piireissä on tapana (tästä esimerkkinä Michael Newtonin ”Sielujen matka”), että kohtalo on lukittu jo ennen syntymää ja olet joko matkalla taivaaseen tai helvettiin, eikä mikään mitä teet voi muuttaa sitä. Luonnollisesti ne, jotka olivat matkalla helvettiin eivät pitäneet hugenoteista ja he saivat lähteä. Tämä kuulostaa oudosti rikkaita suosivalta uskonnolta tai menestysteologialta, sillä se päästää taivaspaikan ansaitsemisen vaivasta (näin myös luterilaisuus tekee). En tiedä, onko tällä yhteyttä Hitlerin ajatuksiin, mutta hänhän tuki silloista rasistista ajatusta, että jotkut ovat ali-ihmisiä eikä heillä ole oikeutta elää tai sitten heidän pitää olla herrakansan orjia. No, joka tapauksessa Stettinissä, miksi kaupunkia kutsuttiin ennen vuotta 1945, oli suuri ranskalaisyhteisö ja täällä oli kappeli ja hautausmaa ja haudankaivajan talo. Vuonna 1944 sitten kappeli paloi ja suuri osa muistakin Stettinin puisista rakennuksista, mutta tämä jäi jäljelle. Talon pihalla on vielä hautakiviä jäljellä, mutta minä en niitä nähnyt, koska ne olivat jääneet lumen alle.

IMG_0013

Haudankaivajan talo

Haudankaivajan talon lähellä oli Länsi-Pommerin voivodinvirasto.

IMG_0018

Länsi-Pommerin voivodinvirasto

Hitler

…mikä on sama rakennus kuin tässä kuvassa.

Adolf Hitler konkretisoitui minulle tässä. Olin hänen jalanjäljillään. Minulle Hitler oli melkein antikristukseen verrattava hahmo, ikään kuin ei lihaa ja verta lainkaan ja vaikutti vain hänen omissa paikoissaan: Braunau, Münchenin oluttupa, Nürnbergin puoluekokous, Sudenpesä, Kotkanpesä, bunkkeri Berliinissä ja nämä ovat suurimmaksi osaksi tuhottu, kun on pelätty uusnatsien tekevän näistä jotain palvontakohteita. Hitler kuitenkin oli siis muualla ja hän näyttäytyi Stettinissä ja hän sai kunniakaupunkilaisen arvonimen. Pommerissa Hitler nautti suurta suosiota ja suurin osa väestöstä kannatti häntä. Karma is a bitch, sodan jälkeen Saksa menetti nämä alueet, väestö pakotettiin tien päälle, osa raiskattiin, osa tapettiin, ehkä ne kuolivat puolustaessaan Johtajaansa. Tilalle siirrettiin täysin uusi väestö Itä-Puolasta ja Szczecin on kuin nykyinen Viipuri ja szczeciniläiset ovat kuin nykyisiä viipurilaisia. Viipurilaiset eivät ansainneet kohtaloaan, mutta Perikadossa Josef Göbbels sanoo: ” I feel no sympathy. I repeat, I feel no sympathy! The German people chose their fate. That may surprise some people. Don’t fool yourself. We didn’t force the German people. They gave us a mandate, and now their little throats are being cut!”. Minä tuppaan ajatella samalla tavoin: äänestitte väärin, joten kärsikää sitten. Mutta suuri osa pommerilaisiakaan ei äänestänyt Hitleriä ja osa äänestäneistäkin tajusi myöhemmin tulleensa vedätetyiksi eikä olisi varmasti äänestänyt Hitleriä uudestaan, jos siihen olisi ollut tilaisuus. Eivät he myöskään antaneet äänellään mandaattia Hitlerin hirmuteoille. Hitler opetti myös sen, että ”it is dangerous to be right, when your government is wrong”.  Kennedy oli väärässä, emme me ole berliiniläisiä, me olemme stettiniläisiä. Minä en ole ikinä äänestänyt ketään kansanedustajaa enkä kunnanvaltuutettua enkä euroedustajaa virkaansa, silti minä kärsin leikkauksista samalla lailla kuin muutkin. Olen tehnyt Hitler-tilintekoni, en olisi lähtenyt mukaan kannattamana Hitleriä vaikka muut kannattivatkin. Sen sijaan bolševismi on eri asia. Olisin varmasti ainakin alkuun kannattanut tai ainakin myötäillyt bolševismia ja koen tuskaa kommunismin hirmuteoista, olen kuitenkin anarkisti enkä marksisti-leninisti. Puolassa vaikuttaa lustraatio ja entisiä kommunisteja on puhdistettu viroista. Sellainen ei eroa mitenkään siitä, kun kommunistit pistivät Emil Zatopekin roskakuskiksi. On kuitenkin väärin rinnastaa kommunismia ja natsismia. Natsismin ideologian keskiössä on ali-ihmiset, orjakansat ja juutalaisten tuhoaminen, heitä vainotaan sen perusteella, mitä he ovat, kun taas kommunistit vainosivat ihmisiä ainakin periaatteessa sillä perusteella, mitä he tekivät tai väitettiin tekevän.

Näistä mietteistä sitten siirryin geokohteelle, hiekkakivestä tehdyn Herkules-patsaan tutkimiselle. Jotkin kysymykset olivat vaikeita ja lähellä oleva museo oli kiinni, joten en saanut apua vastauksiin sieltäkään. Jatkoin sen sijaan läheiseen Stefan Żeromskin puistoon katselemaan lintuja. Lustraatio on johtanut siihen, että katujen ja puistojen nimiä on vaihdettu sosialismin jälkeen.

Puistossa oli tiaisparvi, ihan kotoisia talitiaisia ja sinitiaisia. Yleensä näihin parviin tulee mukaan myös muita lintuja, niinpä näinkin suloisen pähkinänakkelin. Suomenlahden takia Eurooppalaista alalajia oleva pähkinänakkeli ei ole levinnyt Suomeen, vaan tänne sen sijaan vaeltaa Siperiasta pähkinänakkeleita. Tilanne kuitenkin sähköistyi, kun kuulin etelänpuukiipijän äänen. Etelänpuukiipijän kutsuääni eroaa puukiipijän äänestä selkeästi, mutta tiaiset tunnetusti matkivat kaikkia ääniä ja puukiipijä matkii myös ainakin etelänpuukiipijän laulua. Lintu piti siis nähdä ja pian se tulikin esille.

Etelänpuukiipijä

Kaksi lajia ovat kovasti toistensa kaltaisia. Etelänpuukiipijällä on kuitenkin rusehtavampi alapuoli, lyhyt takavarpaan kynsi, siipijuova kulkee tasaportain, siipien kärkitäplät ovat pyöreitä, kun taas puukiipijällä ne ovat sirppimäisiä ja useita muita erittäin pieniä yksityiskohtia. Sen lisäksi puukiipijän paikallinen alalaji on ulkonäöltään lähempänä etelänpuukiipijää kuin meikäläinen alalaji. Suuri osa näistä on hyviä ja pitäviä tuntomerkkejä tutkijankammiossa ja museoiden nahkakokoelmissa ja lintuasemalla, kun lintu on kädessä, mutta vaikeita maastossa, missä lintu vilistää pitkin puunrunkoa.

Lähellä oli Cafe 22, mutta se oli vielä kiinni, joten päätin syödä läheisessä ostoshelvetissä Galaxyssä. Cafe 22 tietysti sijaitsi 22. kerroksessa ja sieltä näkyi koko kaupungin ylle. Siihen liittyi mysteerikätkö, jossa piti mennä Cafe 22:ssa olevalle kaukoputkelle, mutta putkipa olikin poistettu, eikä henkilökunta tiennyt, missä se oli aiemmin sijainnut, joten en löytänyt kätköä. Sen sijaan nautin maisemista ja tuskailin ikkunan läpi kuvaamisen vaikeutta.

IMG_0024

Herttuan linna

IMG_0021

Jäälohkareen näköinen talo vasemmassa laidassa on filharmonia.

Lähdin palloilemaan sen jälkeen kaupungille kohti herttuan linnaa. Sillä matkalla kävin vielä geokätköllä, joka oli paikallisella Pietari-Paavalin katolilaisella kirkolla. Siellä oli nimittäin aneloota ja käsitin, että ne ovat perin harvinaisia.

IMG_0034

Anelaatikko

IMG_0036

Ilmeisesti stettiniläisillä oli paljon syntejä, kun aneilla saatiin tällainen kirkko rakennettua

Almulaatikko on 1400-luvun alkupuolelta ja sen vieressä olevat kuvat 1300-luvun lopusta.  1600-luvulla kuitenkin 30-vuotinen sota raivosi Euroopassa ja pääasiallinen syy sille olivat aneet. Wikipediasta suoraan lainattuna: ”Anekauppa sai alkunsa ajatuksesta, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja.” Minusta tämä on varsin järkevä ajatus. Gnostilaisena ajattelen, että ”teot määräävät kohtalon”. Minun oma ajatukseni on, että ympäröi itsesi olemalla muille hyvä, koska hyvää syntyy hyvästä. Minä en oikein usko karman siihen puoleen, että rankaisemalla saataisiin aikaan hyvää, joskin on niin, että on niin vaarallisia ihmisyksilöitä, ettei heitä voi pitää samassa yhteisössä muiden kanssa. Jos ”kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat”, niin ihmisethän etsisivät kärsimystä ja afrikkalaiset olisivat pyhimyksiä ja vankilat luostareita. Jos historia jotain opettaa niin sen, että ideoilla on seuraamuksensa.

Joka tapauksessa, tämä anekauppa sai aikaan 30-vuotisen sodan ja uskonpuhdistuksen. Toki siihen vaikutti moni muukin asia, mutta tämä kuuluu varmasti typerimpiin syihin aloittaa sota. Sota vieläpä tuhosi Saksan tappaen suuren osan sen väestöstä. Kun ajattelee, että eletään islamilaisen terrorin aikaa ja se on alkanut islamilaisesta vallankumouksesta 1979, niin siinäpä sota, jota on kestänyt 30 vuotta ja sitä voi verrata tuhoisuudessaan 30-vuotiseen sotaan. Ehkä sodan syyn ymmärtää paremmin niin, että protestantit olivat ahneita eivätkä halunneet maksaa ja katolilaiset olivat korruptoituneita ja hassasivat rahat sellaiseen kuin sikstiiniläiskappeli.

Kartassani luki lähellä isolla ”Stare miasto” eli ”stara mesta”, mikä kuulosti oikein hyvältä paikalta. Sinne mennessä oli jopa matkamuistomyymälä, josta sain ostettua hihamerkin ja jääkaappimagneetin. Menin sitten linnaan ja siellä oli turakaisinfo. Päätin esittää muutaman kysymyksen, kun kerta museo oli kiinni, enkä ollut saanut tietoa Herkules-patsaasta siellä. Infotiskillä nopeasti löydettiin se, että minun kysymykseni viittasivat geokohteeseen, jonka jälkeen työntekijä snaijasi, että minun pitäisi oikeasti itse löytää vastaukset näihin kysymyksiin ja ehdotti kirjastoa. Hän myös tiesi kertoa, että Hitlerin kunniakaupunkilaisuus ja sen peruminen oli vaikea lainopillinen ongelma Szczecinissä, eikä siihen ole helppoa ratkaisua. Szczecin kuitenkin aloitti puhtaalta pöydältä, kirjaimellisesti raunioista, eikä sillä ole suoraa yhteyttä saksalaisen Stettinin tekoihin tai tekemättä jättämisiin. Toisin kuitenkin on sosialistisen ajan monumenttien ja kadun nimien kanssa. Parasta oli kuitenkin käytännöllinen tieto siitä, kuinka pääsisin lentokentälle huomenna junalla. Taksi vähän kaiveli, ei niin että minua olisi varsinaisesti huijattu, mutta minusta tuntui, että niillä on jokin vähimmäismäärä aikaa, jonka ne veloittavat, kun ne joutuvat odottamaan. Sitä paitsi, halusin kokea junailun tässä maassa.

Pyörin autiolla linnan pihalla jonkin aikaa.

IMG_0037 IMG_0039

Linna rakennettiin 1346 kaupunkilaisten vastustuksesta huolimatta ja siinä hallitsi ensin Barnim Suuri. Sitä asutti myöhemmin heppu, jonka tytär oli Katariina Suuri. Samoin se oli ruotsalaisten hallussa vähän aikaa sen jälkeen kun sota aneista oli loppunut Westfalenin rauhaan. Toisessa maailmansodassa 60% linnasta tuhoutui, samoin kuin stara mestasta, mutta puolalaiset entisöivät kaikki. Olisivatpa venäläisetkin yhtä ahkeria entisöimään luovutetulla alueella Karjalassa.

Stara mestasta menin vielä katsomaan Szczecinin tunnusmerkkiä, neitsyttornia.

IMG_0041

Neitsyttorni, kylmä ja etäinen.

Minä en löytänyt sen kätköä, johtui varmaan siitä, että olin väsynyt kävellessä. Painan kuitenkin 167 kg ja se tuntuu joka askeleella. Toivottavasti lopullisesti kyllästyin tähän tällä reissulla. Kilpirauhastani ei olla saatu kuriin ja exä nauroi katketakseen, kun minä olin ottanut itselleni sopivan lautasen hyllystä ja se oli kissan lautanen. Kullakin vaivansa, jotkut viiltelevät itseään, jotkut oksentavat ateriansa pönttöön, toiset uhkapelaavat, minulla, minulla on vähän muuta.

Siirryin odottamaan ratikkaa. Siltojen alle oli maalattu nättejä graffiteja.

IMG_0043 IMG_0044 IMG_0042

Tai-joen sillan alla oli myös parvi nokikanoja. Nokikanojen määrä on vähentynyt huomattavasti. Jo ensisilmäyksellä Oder on merkittävä talvehtimisalue myös niille. Ehkäpä nekin nokikanat ovat keväällä Stadsfjärdenillä Tammisaaressa tai Suomenojalla Espoossa.

Kävin ostamassa itselleni ruokaa ja siirryin hostelliin, missä pesin hiukseni altaalla ja unohdin rannekelloni altaan reunalle. Vessassa oli yksi hostellin miesasukkaista tupakalla. Mitäpä siihen sanoa, kun en kerta osaa puolaa. Venäjäksi se on ”njeltsa kurit'”. No, googlen mukaan ” palenie zabronione”. Ei ihan, ei ihan ole sama. ”Stara mesta” sai jo hetkeksi luulemaan, että venäjän ja puolan välillä on yhteys. Niin ne kielet muuttuvat. Suomessakin stara tarkoittaa vanhaa niin että sillä on positiivinen merkitys, ”vanha tekijä”. Laitoin kellon soimaan varhain ja menin nukkumaan vielä kun muut asukkaat kolistelivat hellan kanssa oveni takana.