Rantapallo

Karen McKluskyn kuuluisia viimeisiä sanoja

Kirjoittanut rosita - tiistai, toukokuu 15, 2012 - klo 22:19

Varoitus! Tämä postaus sisältää juonipaljastuksen Täykkäreistä!

Pakko jakaa täällä hyvä juttu, nauroin ihan änden kun kuulin Karenin lainin Täykkärien viimeisessä jaksossa! Asiahan on niin, että Karen on saattohoidossa kotonaan. Hän haluaa auttaa Breetä miesasioissa ja hoitelee tämän selän takana pari mutkaa suoraksi. Roy kritisoi, että pitääkö sitä nyt kaikkeen sekaantua, nauttisit mielummin viimeisistä elinpäivistäsi. Siihen McKlusky toteaa, että:

“Why shouldn’t I use my last chance to screw people’s lives before I check out?”

:D

Kirjoita kommentti

Viikonlopun tähtihetket

Kirjoittanut rosita - sunnuntai, toukokuu 13, 2012 - klo 23:33

1. Tein hurjan hyvää torttua, jonka täytteeseen tuli paahdettuja auringonkukansiemeniä, ja jota kuului tarjota timjamilla ja sitruunalla maustetun ranskankerman kanssa!

2.Blogini on noussut korkeammalle kuin koskaan Rantapallon viikon suosituimmissa blogeissa!

3.Ystäväni matkusti Barcelonaan viime viikolla ja osti sieltä täsmälleen samanlaisen (mutta eri värisen) laukun kuin minä, kun menin puoli vuotta sitten Barcelonaan!

4. Perjantaina sain tietää ystävälleni tapahtuneesa niin suuresta vääryydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta, että maailma romahti. Tänään on sunnuntai ja osaan jo elää asian kanssa, ja olemme toiveikkaita asianlaidan pikaisesta paranemisesta!

5. Saan alkaa kirjoittaa pyynnöstä toistakin blogia! Se toinen blogi on oikea työ! Ehkäpä alan nyt painattaa käyntikortteja, joissa lukee tittelin kohdalla “Blogikirjailia”, kun minusta ei ole vieläkään kerran tullut “Taiteilia”!

Näin se oma maailma muuttuu viikossa ruusutarhasta raunioiksi ja toisinpäin. Pientä kasvua ihmisenä on tapahtunut ja vääryyksien keskellä löydetty nopeasti selviytymiskeinoja. Kohti ensi viikkoa siis, ilman kypärää ja suojalasit takataskuun unohtuneena, serpentiini rullia ilmaan auki puhallellen ja Barcelonassa mielikuvashoppaillen!

Kirjoita kommentti

Ruotsin prinsessalla on kissa

Kirjoittanut rosita - perjantai, toukokuu 11, 2012 - klo 21:01

Näin unta viime yönä, että äitini oli kahvilla Ruotsin prinsessa Victorian kanssa. Victoria oli jättänyt Danielin ja Estellen kotiin ja lähtenyt yksin ulos.

Näin äidin ja Victorian kahvipöydässä ja menin puhumaan heille, tai oikeastaan minulla oli äidille asiaa. Unessa ajattelin, että hei, tuossa istuu itse Victoria, minun täytyy sanoa hänelle jotain! Kävimme tällaisen keskustelun:

Minä: “Victoria, har du en katt?”

Victoria:”Ja, det har jag.”

Minä:”Men hur många katter har du?”

Victoria:”Bara en.”

Minä”En själv?” (Kyllä, muistan, että sanoin unessa juuri noin!!!)

Victoria:”Ja, bara en.”

Keskustelun jälkeen käännyin lähteäkseni pois tilanteesta, mutta palasin vielä, koska halusin saada Victorian nimmarin. Sen sijaan, että Victoria olisi kirjoittanut paperiin nimekseen Victoria Bernadotte, hän kirjoitti Victoria Silvstedt.

Aamulla heräsin ja ihmettelin, että kuka ihme on Victoria Silvstedt. Minulla ei ollut asiasta hajuakaan, joten googletin nimen. Löysin vastaukseski tällaisen kuvan. Nyt on kafkaa, siis ihan alitajuntaa.

2 kommenttia

Kasvissyönti- onko se minua varten?

Kirjoittanut rosita - torstai, toukokuu 10, 2012 - klo 18:07

Päähäni pälkähti tänään sellainen ajatus, että entäpä jos ostaisi kesäkuun ajan vain kasvisruoka-asioita kotiin ja kokkailisi vain niistä ruokaa. Olisi hauskaa kokeilla, muuttuuko olo olennaisesti. Olisinko onnellisempi, jos söisin vain viljaa, kasviksia, hedelmiä ja pähkinöitä? Ehkä aloitan varovaisesti jo seuraavalla kauppareissulla, ja katson, mitä saan aikaiseksi. Luulen, että kaikkea hyvää. Olen sattumalta törmännyt ikäviin lihan tehotuotanto-uutisiin niin monta kertaa, että alkaa jo pikkuhiljaa tehdä mieli jättää lihat kaupanhyllylle. Kaupungissani on paikallinen pieni kalakauppa, jota alan kyllä nyt oikeasti tukea. Sitten en kyllä olisi täyskasvissyöjä. Kuukausi tuntuu kyllä pitkältä ajalta ilman mitään lihaa, joten ehkä tuo kalajuttu ei haittaa.

Tästä lähtee, katsotaan miten pärjäämme!

13 kommenttia

Sipsikertomus

Kirjoittanut rosita - keskiviikko, toukokuu 9, 2012 - klo 17:57

 

Minä rakastan sipsejä ja dippikastiketta. Syön niitä niin usein kuin vain voin. Jos niitä syö liian monena päivänä peräkkäin, tulee huono olo. Tästä voi melkein päätellä, että ne ovat kyllä niin epäterveellistä tavaraa, että kroppakin kiittäisi  jos niitä ei söisi. Mutta kuten sanottu, rakastan sipsejä ja dippikastiketta.

Kerran, kun olin Prismassa, näin siellä pullean tytön, joka selvästi rakasti sipsejä yhtä paljon kuin minä. Tytön poikaystävä oli kuitenkin pitkä ja laiha, sekä selvästi urheilullinen, niin että hän kielsi pulleaa tyttöystäväänsä ostamasta sipsejä! Tytön kasvoille pääsi silloin niin surkea ilme, että poika antoi pitkin hampain tytön ostaa sellaisen pikkubagin Broadway-lastuja, mutta ei dippiä. Minun mieheni taas hymyili hyväksyvästi, kun heitin ostoskärryyn kaksi megapussia samoja Estrellan tuotteita, kuin edellinenkin sipsifani, ja vielä juustonaksuja, koska ne olivat tarjouksessa. Mieheni totesi, että toivottavasti saan lisää matskua menoon mukaan sipsirasvan myötä. Tämä on ehkä paras kulttuuriero ikinä! Saan syödä iloisin mielin kaikkea mitä haluan ja vaikka lihoa 10 kiloa ilman, että saisin kuulla edes puolikasta pahaa sanaa asiasta! Mahtavaa, minulla ei ole energiaa kalorien laskemiseen ja syömisteni miettimiseen. Eläköön afrikkalainen näkemys ruoasta, syömisestä ja pyöreydestä!
Afrikassa asuessa ruoanlaitto oli niin vaivalloista, että ystäväni muistavat, miten pidin aina ruokailun aikana pienen monologin siitä, miten upea lahja ruoasta nauttimisen kyky ja jokapäiväinen syömisen ilo on. Tämän saman puheen pidän nykyään joka kerta, kun avaan sipsipussin. Nyt olen yksin junassa menossa Helsinkiin, eikä ole pokkaa pitää ylistyssaarnaa sipseistä tuolle vieruskaverille, joten siksi ilahdutan sipsitarinallani teitä, blogin lukijat. Rouskis!
Kirjoita kommentti