Browsing Tag

yritysyhteistyö

Bloggaajamatka Hotel Sopotiin

Viimetalviset #Matka17-messut poikivat monenlaista mukavaa, ja yksi tapaaminen toi kokemuksen uudesta maasta, herkullisen jazzvinkin ja monta makumietettä. Vietin viikon Puolassa muuten omakustanteisesti ja järjestin matkani itse, mutta Hotel Sopot tarjosi yhden yön majoituksen. Englanninkieliselle verkkosivulle pääset tästä.

Polveilevaa kirjeenvaihtoa

Kesällä sain sähköpostia. Hotelli tahtoisi kutsua minut majoittumaan yhdeksi yöksi, mutta juuri muista matkajärjestelyistä kuin aamiaisesta ei ollut puhetta. Lähtisinkö siis blogimatkalle, jonka järjestäisin itse, vain viettääkseni yönseudun Sopotissa saakka? Imartelihan se, että pieni blogikyhäelmäni kelpuutettiin yhteistyökumppaniksi. Mutta kun juttupalkkiosta ei henkäisty tavuakaan, kannattaisiko kokemus kokemuksena?  Mitä syytä minulla lopulta olisi lähteä Puolaan? Millä rahalla?

Kirjeenvaihtoa käytiin kai ainakin kolmen ihmisen kanssa, ideat siitä, mitä hotellista voisi saada, olivat välillä villejäkin (ja ne heitettyään kyseinen kirjoittaja katosi sanottuaan, että olisi helpompaa soitella), mutta lopulta päädyimme yösijaan ja aamupalaan tuossa neljän tähden hotellissa. Vastineeksi julkaisisin jotain somekanavissani ja kirjoituksen blogissa.

Uteliaisuus sai selvittelemään vähän lisää, ja huomasin, että Turusta Gdanskiin lentäisi Wizz Air. Jos ei olisi edes cabin-kokoista matkalaukkua vaan jokin minipieni kassi tai reppu, ja viipyisin viikon, maksaisin lokakuulle ajoittuvasta lennosta 20 euroa. Hmmm, no saattaisi olla kannattava sijoitus. Mitä muuta tehtävää siellä olisi kuin yöpyä Hotel Sopotissa kerran?

 

Photo credit: Hotel Sopot

 

Photo credit: Hotel Sopot

Sopot Jazz Festival

Katselin tapahtumatarjontaa, ja eikäs vain lokakuun alkuun osunut Sopot Jazz Festival! En ollut mokomasta koskaan kuullutkaan, mutta tahdoin ilman muuta mukaan.

Kolmena iltana olisi konsertti, johon voisi ostaa lippuja, sekä jamit toisaalla. Tutkaile englanninkielistä verrkosivua tästä. Konsertit olivat liki loppuunmyytyjä, joten tapahtuma on ilmeisen tunnettu, vaikka minä opin paljon uutta. Festivaali ei keskity niinkään perinteiseen jazziin, vaikka jameissa soivatkin vanhat tutut kappaleet. Minulla oli hillittömän hauskaa kuunnellessani esim. sellaisia nimiä kuin Sam Newsome tai Tali Rubinstein.

Soolosielu ja yhden lasillisen ongelma

Saapumispäivänä pohdin hetken, söisinkö omaan piikkiini, kun majoittaja ei kirjeenvaihdon lomassa vilahdelleista ajatuksista huolimatta tarjonnutkaan muuta kuin aamiaisen. Onneksi menin! Ravintola osoittautui herkkusuulle sellaiseksi nähtävyydeksi, että siitä en alkuun malttanutkaan erota monen metrin päähän…

Photo credit: Hotel Sopot

Pitkä neule ja sadeviitta osoittautuivat oivaksi varustukseksi pienissä matkatavaroissa: syksy se oli Puolassakin. Teki mieli keittoa, ja tarjoilijan suosituksesta päädyin bouillabaisseen. Siinä olisi simpukkaa, rapua, monenlaista kalaa.

Tuo oli niitä ravintoloita, missä liemi kaadetaan tarjoiltaessa sattumien päälle. Ja mikä liemi! En ole ikikuunapäivänä syönyt mitään niin hyvää. Kysyin, onko joukossa kalalientä, sillä se ei selvästikään ollut pelkkä tomaattikeitto. Ei. ”Seafood in vegetables”, kuului kuvaus. Tarjoilijani ymmärsi, että tekee mieli syödä hitaasti, koska se on niin hyvää. Olisin toisaalta halunnut ryystää ja hörppiä, mutta hidas nautinto oli sittenkin paras.

Alkupalana oli parasta savulohta, jota olin koskaan saanut, ja väitänpä, että eräskin kalanpala on nielustani lupsahtanut. Tämä oli kuulemma baltic salmon ja söi luonnollisesti, mitä sai, eikä mitä kasvattamossa ruokittaisiin.

Yhtenä matkani teemana oli paikalliset viinit. Hotellin baarin puolella oli yksi puolalainen valkoviini, ja sitä myytiin pulloittain. Koska asuin hotellissa, kävi päinsä nauttia herkkua aterialla ja ottaa loppu mukaan huoneeseen. Hotellin verkkosivuston välilehdeltä tästä voit kuikata ravintolaan ja aulabaariin.

Onneksi satuin istumaan ravintolassa, kun puolan- ja englanninkielinen mies- ja naisääni alkoivat toistaa kuulutusta poistua hotellista heti lähintä hätäpoistumistietä. Tarjoilija kantoi annokset naapuripöytään ja arveli kaiken olevan ok. Pihassa kävi kaksi paloautoa mutta lähti kohta pois. Luultavasti joku oli tupakoinut väärässä paikassa ja herkät hälyttimet reagoivat oitis.

Tarjoilijani oli ystävällinen, ja koska ilta oli hiljainen – tai minä aterialla epätyypilliseen aikaan -, hän ehti vähän jututtaa. Seuraavana päivänä söin lounaaksi hänen mainitsemaansa lohta. ”Yritän ensi kerralla suosittaa jotain muuta, vaikkapa lihaa”, kuului kumarruksen seasta.

Photo credit: Hotel Sopot

Tulisinko uudestaan?

Huoneestani oli näköala merelle, samaan suuntaan kuin ylimmässä kuvassa, jossa on ateria terassille katettuna. Ilmastointi teki huoneen vilpoisaksi, mutta kaikki oli siistiä ja viihtyisää. Aivan varmasti tutkailisin kaupunkia – tai noiden kahden, kolmen rypästä – uudemmankin kerran ja kävisin takuulla ainakin syömässä. Olisin voinut omalla kustannuksella jatkaa normaalihintaan, mutta olin jo suunnitellut majoitukseni toisin.

Aamupala oli semmoinen runsaudensarvi, että edes minä en jaksanut maistaa jokaisesta kipposesta. Ennenkokematonta! Tuleekohan hävikkiä, kun sitrushedelmätkin on kuorittu kalvottomiksi lohkoiksi? Toivottavasti keittiö käyttää kaiken taiten.

Henkilökunta oli todella ystävällistä niin vastaanotossa kuin baarissa ja ravintolassa. Varaustani piti hetki etsiskellä, mikä tuntuu olevan tyypillistä silloin kun hotellin kanssa on sovittu blogiyhteistyöstä. Ehkä se menee järjestelmässä johonkin muuhun lokeroon? Aloin heti nikotella, että viivyn kyllä viikon, ja voin tulla toisenakin päivänä, jos nyt ei sovi. Tekee mieli kutsua virkailijan reaktiota helläksi sääliksi. Istahtaisinko hetkeksi, niin selvitetään asia? Pian kaikki oli kunnossa.

Huone tuntui minusta superior-huoneen tasoiselta maksuttomine vesipulloineen ja pikku kylpytuotteineen. Sivustolla on standard-huoneita erillisin tai queen size -sängyin sekä merinäköalalla ja studioita, sitten menee sviitteihin.

Kun yhteistyöstä sovittiin, nappasin hintatietoja muistiin. Standard-huone merinäköaloineen ja aamiaisineen oli silloin 465 zlotya, noin 115 euroa. Marraskuun alkuun sen saisi 378 zlotylla, n. 94 eurolla. Ei hassumpi hinta tuontasoisesta hotellista, joka on hyvinkin neljä tähteään ansainnut. Voi varata myös teemapaketteja. Sivuston tarjoukset vaihtuvat aika usein, joten kuikistele sinne ajoittain nähdäksesi, millaiset kolme päivää saisit.

Kylpyläosastolla en käynyt eikä minulla ollut esittelykierrosta hotellissa ja esim. eri huoneluokissa. Toisaalta ihanan mutkatonta vain tulla, olla, kokea ja kirjata elämyksensä.

Oletko sinä käynyt Sopotissa, Gdanskissa, Gdyniassa? Tahtoisitko majoittua meren rannalle?

*** Hotel Sopot tarjosi majoituksen aamiaisineen huoneessa, jossa oli merinäköala. Muut ateriat ja juomat maksoin omasta pussistani. ***

Kiitoskirje Sokos Hotellien ja SOK:n väelle

Luotettavuus. Joustavuus, joka merkitsee uudistumista, vaikka vakiintunut yritys onkin.

Olen kiitollinen asiakkaanne ja pian vuoden verran yhteistyökumppaninne bloggaajana. Ilokseni ja yllätyksekseni uskalsitte käyttää uutta bloggaajaa #sokoshotels40-kampanjassanne, eikä yöpyminen kotiani isommassa sviitissä jäänyt suinkaan ainoaksi. Olen tehnyt chiliöljyanalyysiä Helsingissä, muistellut menneitä museokierroksella ja oppinut uusia tarinoita Tallinnassa.

Firman juhlissa viime syksynä, kun jazz säesti jatkoja, tajusin vielä yhden huojentavan piirteen. Palattuani Remun huoneeseen tutustumasta istahdin pöytäryhmään, ja joku puheli Porista. Kysyin, oliko hän sieltä, ja mies hoiti tilanteen luontevasti, vailla ylemmyydentuntoa ja nolaamatta. Kaiveli rennosti nimikortin esiin, ja siinä luki, että hän on toimitusjohtaja. Siellä juttelemassa matkabloggaamisesta ja sanomassa tarjoiluhenkilökunnalle, että saisikos iltapalaa. Kiitos siitä hetkestä, ja moista muista.

Ihanaa, kun voi olla varma ja rento. Vaikka on iso, vakiintunut ja tunnettu yritys, ei ole luutunut ja muuttumattoman kankea. Vähän kuin vanha raha, että ei tarvitse kerskailla…

En ollut varma, oliko bloggaajille varattu markkinointibudjetti kytköksissä juhlavuoteen, mutta päätin kokeilla, miten yhteistyö jatkuisi. Niinpä järjestäessämme #bloggaritmansessa-viikonloppua kysyimme Tampereen Sokos-hotellien mahdollisuuksia majoittaa osa meistä, ja kyllä vain, saimme majoittua kaikkiaan neljään hotelliin. Koska majailin Kaaosta ja kukkamekkoja -blogin Jonnan kanssa Ilveksessä, eikä kissaihminen tietenkään voi majailla missään muualla, taidan esitellä hotellin kissablogin puolella, jahka matkamessutohinasta tokenen.

Niin, tervehdys Matkamessuilta. Arvatkaa, missä olin yhden yön? Työmatkalla Original Sokos Hotel Pasilassa.

IMG_20150116_001252

Eezy Osuuskunta ja matkabloggaajat

 

Kirjoitin aiemmin siitä, voiko matkabloggaaja toimia Eezyn kautta.

Nyt kun blogi on alkanut jo saada vähän hahmoa ja ymmärrän paremmin, millaista yhteistyö niin bloggaajakollegoiden kuin yritystenkin kanssa voisi olla, otin uudestaan yhteyttä Eezy Osuuskuntaan. Olen laskuttanut osan arkitöistäni (sekä jotkin fyysisistä töistäni että oman alan kirjallisista puuhista) sen kautta ja kun heillä on myös kampanja, että Eezyä saa mainostaa blogissa, kysyin, saisiko heiltä banneria tai vastaavaa sopivaan postaukseen liitettäväksi. Kokeilin ensimmäistä kertaa chattia, joka aukeaa ainakin Extranetiin kirjautuneelle.

Miten mainostan Eezyä blogissa?

Eezyn mainostaminen blogissa käy näin: Osuuskunnasta, joka ei siis peri jäsen- tai vuosimaksua, vaan laskuttaa palkkionaan osan palkastani, sopii kertoa aiheeseen liittyvässä postauksessa. Voin osallistua suosittelukampanjaan antamalla rekrytointikoodini tiedoksi. Kun sitten joku kiinnostuu ja rekisteröityy Eezyyn käyttäen koodia, kummallekin voi koitua hyötyä.

Eezyyn liittyvä saa 25 euron rekrytointiedun käyttämällä koodia 00022295. Sen voi käyttää palvelumaksun alennuksena.

Mikäli uusi eezyläinen tienaa (ilman alv) 500 euroa puolessa vuodessa, minulle koituu 120 euron suosittelupalkkio. Chattikumppanini tosin vakuutti, että jokainen katsotaan tapauksittain, joten jos summa on muutaman kympin vajaa, palkkio saatetaan maksaa. Minun rahoissani tuo 120 euroa on kuin mikä tahansa palkka, ts. voin kerätä niitä ja maksan summasta kulut kuten työsaatavistakin.

Ovatko tietoni turvassa?

Koska rekrytointikoodi piilee kirjautumista vaativan Extranetin Omat tiedot -välilehdellä, ja olen antanut sen tähän mennessä vain kerran ystävälle, olin hieman yllättynyt ajatuksesta panna koodi noin vain julkiseen postaukseen. Onneksi työntekijä osasi rauhoitella. Vaikka koodin saakin tästä kuka lukija tahansa, minua sen avulla ei voi jäljittää.

Sama pätee toisinkin päin. Vaikka käytät koodiani ja tienaat Eezyn kautta niin, että saan 120 euron rekrytointipalkkion, en saa selville, kuka olet. Koodin avulla en voi selvittää, ketkä teistä ovat alkaneet työskennellä Eezyn kautta postauksen antaman tiedon turvin. Eri juttu on sitten, jos vaikka käyt kommentoimassa tätä tai mahdollisia tulevia postauksia. Jos puolestasi bloggaat tästä itse, olisi tietysti mukava kuulla se vaikka kommenttiosiossa.

Kirjoituspalkkio Eezystä

Tämänkertaisesta postauksesta Eezy ei maksa minulle kirjoituspalkkiota, kuten ei tuosta alkuun linkaamastani aiemmastakaan, vaikka olenkin kertonut kirjoituksistani heille ja kiittelivät edellistä tekstiä. Lupasin ilmoittaa tästä postauksesta henkilölle, jonka kanssa juttelin chatissa.

Jotta Eezyltä voisi laskuttaa kirjoituspalkkion, pitäisi olla toiminimi tai jotain, minkä kautta lähettää lasku. Eezyä ei voi laskuttaa Eezyn kautta. Heidän tarjoamansa palkkiot ovat pieniä, mutta muutaman satasen kirjoituspalkkiota voisi ajatella postauksesta, joka kerää vaikkapa tuhat lukijaa.

Oho! Taitaa olla hurjemmat vaatimukset kuin Rantapallon bloggaajakorttiin. Mutta ehkäpä idea kiinnostaisi ja hyödyttäisi teitä kokeneita bloggaajia ja saisittekin tienatuksi postauksellanne vähäsen?  Eezyn toimistoväki on altista ja ystävällistä. Sähköpostiinkin vastataan viimeistään seuraavana päivänä, useimmiten samana.

Sovin chatissa, että olen tämän tiimoilta vastedes yhteydessä suoraan juttukumppaniini. Lupasin linkata tämän postauksen ja ehdotin, että teen joka tapauksessa nyt ruudullanne olevan jutun Eezyyn rekisteröitymisestä käyttämällä rekrytointikoodia 00022295. Kunhan niitä rekrytointipalkkioita on alkanut kertyä ja blogillani on entistä enemmän lukijoita, mietitään sitten sitä kirjoituspalkkiota ja uutta postausta. Hyvältä kuulemma kuulosti.

.Mahdollisuuteni tienata tämän myötä on, että väki  tarttuu ajatukseen ja toimeen ja suosituspalkkioita alkaa kertyä.

Kokemuksia Eezyn käyttäjältä

Sellainen erinomainen sivuhyöty jo talvisista Eezy-mietteistäni oli, että yhytin Angatan Rositan. Hän kommentoi taannoista postaustani, ja luulin ilman muuta, että hän oli osunut lukijakseni yhteisen ystävän suosituksesta. Tunnen Rositan ranskaelämästäni, mutta yhteys blogimaailmassa oli uutta. Ja seitsemän kommenttia yhteen postaukseen oli helmikuussa paljon.

Olemme keskustelleet Rositan kanssa Eezyn kokeilemisesta, ja hän sai rekrytointikoodini taannoin. Pyysin häneltä ajatuksia ja sain luvan käyttää niitä tässä jutussa. Tietosuojan osittaisesta hälventämisestä olemme siis sopineet yhdessä.

”Käyttöliittymä nettisivuilla on erittäin helppokäyttöinen”, Rosita sanoo. Hänellä ja minulla on samansuuntaiset ajatukset siitä, että nimenomaan helppouden takia Eezy kiinnosti alun perinkin. Yrittäjäksi alkaminen ja verojen ja papereiden kanssa hikoileminen ei niin vain kiehdo.

”Eezyssä laskutusasioille ei tarvitse uhrata ajatustakaan sen jälkeen kun laskun on saanut kirjoitettua ja lähetettyä Extranetissä. Eezyssä ei myöskään haittaa, vaikka laskutettavia asiakkaita olisi vain yksi. Verottajalle tämä olisi ongelma”, Rosita täydentää. Hän laskuttaa kuukausittain 1 – 3 asiakasta.

Minulla on yhä haave pikkuisesta kielenkieputustoimistosta, mutta en tahtoisi elää päivää, jolloin on vouti niskassa ulosmittaamassa päiväkirjojani. Niinpä Eezy Osk, y-tunnus 2197002-2, on kelpo tapa kokeilla yrittäjän elämää ja asiakashankintaa ennen kuin kaikki viralliset vastuut ovat omilla harteilla. Verottajan silmissä eezyläinen on palkansaaja, ei yrittäjä.

Vaikkei Eezyn kautta voikaan laskuttaa kirjoituspalkkioita talolta, toinen eezyläinen voi laskuttaa toista. Popot pogoilevat uudessa sarjassa #jazzkaupunki. Seuraavaksi siinä odottaa julkaisuvuoroaan Rositan esittely eräästä #jazzkaupungista, missä vierailuni on vasta haavelistalla. Maksoin kirjoituspalkkion Rositalle Eezyn kautta.

Bloggaaja on iloinen: yritysyhteistyöhön kahtaalle

Aloitin bloggaamisen mm. siksi, että kirjoittamisen ilo säilyisi. Halusin myös kokeilla, onnistuisinko tekemään siitä jotenkin ammattimaista, vaikken läheskään vielä ole siinä pisteessä, että kirjoittaisin toiminimellä.

Siksi onkin ollut mukava huomata, että uuttakin naputtelijaa uskalletaan käyttää.

”Käytkö usein Helsingissä?”, ParisRion (parisrio.com) nuori yrittäjä kyseli, kun meilissä mainitsin taannoisesta bloggaajaillasta. Sovimme Petri Vänskän kanssa tapaamisen kahvin ääreen jutellaksemme blogi- ja matkamietteistä.

Ainakin viitisentoista bloggaajaa on antanut luvan linkittää tekstinsä ParisRion uudistuville sivuille. Ideana on, että kun hakee sivuston kautta lentoa, löytää linkin blogeihin, joista voi lukea lisää kohteesta. Maustoimme kahvimme ideoiden pallottelulla: kohde-esittelyjä, ehkä lentoyhtiöiden vertailuja tai lentoasemista kertovia postauksia…

Yhteistyö ParisRion kanssa ei merkitse artikkelipalkkioita, mutta minä kirjoitan blogiani heidän sanelematta, mistä, ja linkki heidän sivuillaan tuo näkyvyyttä ja lukijoita. En siis kirjoittele heidän pyynnöstään mitään korvauksetta (siitä olisikin seurannut kitinää, jos olisi muuta ilmaista tekstiä toivottu kuin blogi, jota joka tapauksessa kirjoitan; tällainen vapaaehtoisuus on käypää) eivätkä he maksa mitään kenellekään. Toivon voivani osaltani tehdä uutta yritystä näkyväksi, ja uudet lukijat tietysti voisivat merkitä minulle edistysaskelta Rantapallon bloggaajakorttia kohti…

Kenties sivusto tästä vielä laajenee, ja tarjottelin saksantaitoani erikseen käyttöön myöhemmin.Lupasin olla paljastamatta liikesalaisuuksia, jotka ovat idean testaamisen tasolla: kas vain, muutkin ajattelevat, että hyvä juttu…  Mutta alkuun päästään tuolla blogilinkkijutulla. Kerron teille heti, kun uusi sivusto on käytössä. Tietääkseni toukokuussa viimeistään kuuluu lisää.

 

Samaisena Helsinki-päivänä pistäydyin Rantapallon toimistossa Fredrikinkadulla. Vähän matkan päässä Freda 19:ssä on Brooklyn-niminen cupcake-puoti. Arvelin, että ne varmaan popsivat kuorrutettuja muffineja joka päivä, mutta otetaan riski. Oli syytä juhlia:

”Onneksi olkoon”, sähköpostiin pulpahtanut Rantapallon kirje alkoi. Pääsin mukaan #sokoshotels40-hankkeeseen! Luvassa on hotelliyö illallisineen ja tietenkin aamupala ja kirjoitan jutun. Paras neljästäkymmenestä postauksesta palkitaan vielä erikseen. ”Ahaa”, sanoi matkaseura, kun loppuviikosta puntaroimme hotellivaihtoehtoja lounaalla. Sain luvan kirjoittaa valintamme mahdollisimman vetoavaksi siltä varalta, että 35 bloggaajaa on päätynyt samaan hotelliin…

 

Hanke etenee niin, että kukin kirjoittaja valitsee 2 – 3 kohdetta ja meilaa ne Pienen Ideapuodin Tanjalle. Kesän mittaan, touko-elokuussa, käynti ja juttu

 

Tiedättekö, olin ihan varma, että #sokoshotels40 meniminulta ohi, kun jo olivat hemmotelleet simpukkaperjantaina. Mutta ei, yhteistyö sai jatkos. Jos ei tämä saa minua entistä uskollisemmaksi Sokos-hotelleille, niin mikä sitten?

Kummallista, miten iloon sekoittuu analyyttinen ällistys hyväksytyksi tulemisesta. Päätin silti riemuita kyselemättä, vaikka olisikin kiva tietää, montako erikoisvieraaksi haki. Mukavaa tulee kanssabloggaajien kokemusten seuraamisesta ja omansa jakamisesta.

 

Pistäydyin Tampereella kotimaanmatkailun messuilla, ja johan tuli tukuittain jutunaiheita sieltäkin. Onneksi on luvassa vapaapäiviä niiden naputtelemiseksi.