Browsing Tag

Twitter

ParisRiossa nyt myös blogilinkkejä

Keväällä vihjailin ilonaiheista: luvassa olisi yritysyhteistyötä kahtaalla. Päivänä, jona kuulin pääseväni mukaan hotelliketjun 40-vuotista tarinaa jatkamaan, kahvittelin Matkamessuilla tapaamani ParisRiossa työskentelevän yrittäjän Petri Vänskän kanssa ja kuulin sivuston uusista ideoista.

Parisrio.comhan on lentohakusivusto, jonka grafiikka poikkeaa totutuista. Sanallisen pudotusvalikon lisäksi lentovertailu näkyy grafiikkana, ja suorat, halvimmat, nopeimmat, nuoriso- ja muut lennot erottuvat erivärisinä pisteinä taulukossa. Mukana on yli 700 lentoyhtiötä ja monta matkatoimistoa.

Lentohakukin on viime vuoden mittaan uudistunut; nyt voi hakea helpommin vaikkapa stop over -lentoja ja tietoja alliansseista. Sivusto toimii nyt myös mobiilissa, mikä on erinomainen parannus matkabloggaajan kannalta. Minä Helsingissä, Reissusisko mökillä, ja silti voi kuikuilla tulevia haaveita.

Ja keväällä Kampissa kahvitellessamme kuulin muutakin hienoa, mistä huuleni ovat olleet tähän saakka sinetöidyt.

Parisrio.comissa avautui uusi välilehti. Blogihaku on  beta-vaiheessa. Aluksi mukana on 15 matkabloggaajaa, ja popotkin siellä pogoilevat.

Postauksien tarjoamaa kohdetietoa voi hakea joko blogin tai kohteen mukaan. Jos klikkaat blogin nimeä (jokaisesta on pieni kuvaus), ajankohtaisten postauksien lista avautuu. Kun kirjoituksia oltiin lisäämässä sivustolle, havaittiin paljon blogikohtaista vaihtelua siinä, kuinka monta RSS-syötettä sai hakea. Jokaisesta ei niin vain sadan jutun linkkejä noudetakaan.  Kun olin ulkomailla viimeksi keväällä, Lontoossa, on vähän työlästä kaivella niitä esiin, eivätkä ne nyt taida olla siellä linkitettyinä. Tähän varmaan tulee ratkaisu ajan mittaan.

Karttaa klikkaamalla näet heti, montako kirjoitusta on vaikkapa Japanista. Postausten aikajärjestys voi olla uusimmat tai vanhimmat ensin.

Voit myös kirjoittaa paikannimen hakuun, ja pudotusvalikossa näkyvät juttujen otsikkolinkit.

Nyt julkaistu versio etenee ja muokkautuu vielä. Nyt suuri osa postauksista on vuodelta 2014, ja tämä saattaa muuttua. Eikä matkabloggaajien määrässäkään ole numerus claususta. joten sivustolta näet, mihin ottaa yhteyttä, jos haluat blogisi mukaan.

Petri Vänskän kanssa jutellessani huomasin ParisRion toimintatavoissa pari mukavaa linjaa: Yritys on innovatiivinen; ei kannata tehdä samoin kuin kaikki muut tekevät. Tähän liittyy ideoita, joista varmaan kuulemme lisää myöhemmin. He olivat myös lentohaun kehittämisen suhteen avoimia mieleen tuleville ideoille, ja olinpa havaitsevinani jonkin omankin pointtini kesällä  uudistuneessa sivustossa. Ja halusivat palautetta kertomiinsa ideoihin. Miltä se kuulosti? Olisiko tällä käyttöä?

Yritys tahtoo myös tuottaa hyvää mieltä. Niinpä jokaisesta parisrio.comin kautta tehdystä lentovarauksesta annetaan euro uutta lastensairaalaa varten.

Olen kovin iloinen siitä, että olen päässyt mukaan parisrio.comiin. Joukossa on varsin kokeneitakin matkabloggaajia, ja luottamus tuntuu hivelevältä.

Hakua kannattaa kokeilla ja antaa siitä palautetta. Sähköpostin lisäksi ParisRiolla on Facebook– ja Twitter-tilit.

Porvoo on #jazzkaupunki: Porvoo Jazz Festival tulossa

Olen sijoittanut kymmenen euroa matkailuun: Viikon päästä lauantaina Onnibussilla Porvooseen ja yötä myöten Pohjolan liikenteen autolla takaisin.

Kaikenlaisia hassuja polkuja sitä onkin. Koska satun seuraamaan Aviador-kustantamoa Twitterissä, muistattehan, se, joka julkaisi jazzkitaristin elämäkerran, löysin Porvoo Jazz Festivalin, Twitteristäpä tietysti senkin. Kustantamo kun seurasi jazzfestiä.

Kirjoitin Porvoo Jazz Festivalin infon sähköpostiin, että matkablogissani on #jazzkaupunki-sarja, jonka tarkoituksena on esitellä tapahtumia ja paikkoja, missä nauttia jazzista. Millaista yhteistyötä he tekisivät kanssani?

Viikkoihin ei kuulunut mitään, ja koska sivumennen olen aina valmis pelkäämään hylätyksi tulemista, ajattelin meilini tulleen tykkänään ohitetuksi. Eivät ne piittaakaan mistään, eivät edes ilmoita, ettei mitään ole tarjolla, arvelin.

Syyskuun alussa tuli postia, ja kun se alkoi ”Kiitos mielenkiinnostasi”, luulin vieläkin viestin sisällön olevan kiitos, mutta ei kiitos. Mutta lähettäjä pahoitteli vastauksen venymistä ja sanoi tässä vaiheessa heidän voivan tarjota vain median akkreditoitumiseen tarkoitetun lipun valittuna päivänä. Linkistä pääsi hakemaan päivälippua. Jos asuisin Helsingissä,  saisi hakea vielä bussikuljetuksenkin.

Niinpä niin, taisi olla osin kesälomien syytä ja osin vain käytännöllistä palata asiaan vasta kun tapahtuma on lähempänä.

Saman tien tuli vahvistusviestissä kiitos akkreditoitumishakemuksesta. Minulle ei ole aivan selvää, vieläkö sen on läpäistävä jokin seula, ennen kuin minulla todella on pääsy tapahtumaan. Saanko lipun tai jonkin vahvistuksen tai muuta infoa sähköpostiini vai löydänkö paikalta, kulttuuritalo Grandista kenties, nimelläni jonkin lapun, jossa lukee hienosti Press? Nähtäväksi jää. Mikä ihme tässä nyt näin jännittävää on? Lukihan siinä, että tervetuloa Porvooseen.

Konsertit ovat illalla; yö on jazzin aikaa. Tuumin silti huristaa Porvooseen jo aamutuimaan ja mietin päiväohjelmaa. Joka tapauksessa tulee siis päiväretki Porvooseen ja täälläkin tarinaa siitä.

Ja katsokaa, mitä löysin Porvoon kaupungin matkailun sivuilta! Millaisia kokemuksia teillä on? Mitkä tahot ja kuinka moni visitsejasekaupunki-sivu linkkaa blogit sivuilleen, kun jutussa esitellään kohdetta? Oletteko päässeet mukaan?

Kirjoitin Porvoon matkailulle Tourist Infon sähköpostiosoitteeseen, jonka löysin alapalkista, ja sain ilahduttavan vastauksen. Totta kai he voivat linkata postaukseni sivuilleen, kun se on julkaistu. Ottaisinko varmuuden vuoksi vielä yhteyttä viestin kirjoittajaan, niin hän varmistaa asian?

Kysyin, mitä muuta yhteistyötä Porvoon matkailu tekee bloggaajien kanssa, ja sain siihenkin perusteellisen vastauksen. Ensi viikolla käynnistyy #TravelHousePorvoo, johon on kutsuttu aktiivisia bloggareita/instagrammaajia, ja Porvoo oli mukana myös Nordic Bloggers Experiencessä. Hienoa, että Porvoo ottaa näin aktiivisesti matkabloggaajia huomioon. Olinpa kerrassaan hyvilläni, kun tämän huomasin. Myös nykyaikainen Porvoo on siis viehättävä…

 

 

Banaaninkuoripäiväkirjasta käyttäjätilehin: someuudistus, 1. osa

Puhelin soi lauantai-iltapäivänä. Ystäväni kertoo lukeneensa blogiani ja pitävänsä siitä. Ehdottaa paria muuta aihepiiriä: olenko ajatellut pitää kissablogia tai miten olisi eri maiden ruokiin ja juomiin keskittyvä blogi?

Isossa porukassa tunnen nyhjäisyn hihassa. ”Sujuvaa tekstiä”, toinen ystävä sanoo. Perheenjäsen oli vinkannut blogista. ”Jatka vain kirjoittamista.”

Vasta bloggaamisen myötä olen suopunut ajatukseen perustaa käyttäjätilejä sosiaalisessa mediassa. Suhtauduin somen tilapäivityksiin aika kielteisesti, kun minulla oli niistä se kuva, että joka ikinen vesilasillinen ja kauppareissu raportoidaan virtuaalitorikojussa. Aihetta sivuttiin äskettäin täällä. Koska minkä tahansa julkaiseminen verkossa on minulle julkista kirjoittamista, olen tarkka siitä, miten levällään elämäni täällä on. Jos mainitsenkin työasioiden heittävän kuperkeikkaa, ei siitä sen enempää.

Paperista muistikirjaa olen kirjoittanut kahdeksanvuotiaasta ja kirjoitan kynällä yhä vielä. Siellä on sitten ne salamat ja sydämenkuvat, vaikka ajattelen kyllä persoonallisuuteni näkyvän myös blogin kirjoitustyylistä. Silti olen vähän nihkeä sanomaan blogia nettipäiväkirjaksi.

Muistikirjojen lehtiä koristavat pääsyliput, postikortit, tarrat, lehtileikkeet ja karkkipaperit. Kaverit joskus kysyvät, haluaisinko heidän mukista onkimansa teepussin tai banaaninkuoretkin, kun kerran sullon päiväkirjaani kaikki roskat. Aina mua kiusataan…

 

paperipäiväkirjat

 

Mutta jos bloggaaja aikoo olla sinnepäinkään ammattimainen – ja sitä paperista päiväkirjaa voi kirjoitella vain itselleen, täällä kai ollaan mm. lukijoiden vuoksi -, blogin on hyvä näkyä somessa.

Suunnitelmissani on montakin kanavaa. Tutuimmaksi ja kotoisimmaksi tunsin heti alkuun Twitterin. Niinpä @ananas2go sai nopeasti oman tilinsä, ja minulla on nyt 71 seuraajaa. Millaisethan juhlat pidetään, kun tulee sata täyteen?

Viihdyn Twitterissä, koska se on tekstipohjainen ja kätevä käyttää mobiililaitteilla. Melkein kuin tekstiviestejä naputtelisi mutta koko sakille kerralla. Uudelleentviittausta pidän myös varsin kätevänä, ja suosikkeja on joskus kiva selata.

En lupaa automaattisesti seurata sitä, joka seuraa minua. Enhän kiinny jokaiseen ohikulkijaankaan, joka minuun reagoi katuviertä pitkin kävellessäni.

Onko teistä helpompi seurata somessa jotakuta, jonka kanssa olette arjessa korkeintaan hyvänpäiväntuttu? Pitäisikö blogin sivuilla somessa olla muutakin kuin ilmoitukset uusista postauksista? Mitä muuta? Millä elävöität Twitter-tiliäsi? Julkaisetko Twitterissä paljon kuvia? Oletko palkinnut n:n seuraajasi tai tykkääjäsi?

Keskustele kommenttiosiossa tai Twitterissä @ananas2go.