Browsing Tag

The Helsinki Book

Det litterära Stockholm ja muita #kirjamatkat-ideoita | #IGTT

Punavalkoiset kyltit ovat esitelleet palasia Tukholman kaduista ja kaupunginosista ja ruotsinkielisestä kirjallisuudesta jo vuodesta 1992, mutta minä reagoin kirja-aiheisiin plakaatteihin vasta viimeksi joulukuussa kaupungissa käydessäni. Onko det litterära Stockholm sinulle jo tuttu?

Tukholma esiintyy monenmonessa kirjassa, ja katkelmia teoksista lyhyine kirjailijaesittelyineen on seitsemisenkymmentä pitkin kaupunkia. Tukholman sivuilla kerrotaan niistä jotain kohdassa litterära skyltar.

Det litterära Stockholm. 70 kylttiä pitkin kaupunkia esittelee kohdalle osuvan maiseman, katkelman teoksesta ja vähän perustietoja kirjasta. Mitä sanoisit tällaisesta teemakävelystä pitkin kaupunkia? Oletko törmännyt vastaavaan missään muualla?

Det litterära Stockholm. 70 kylttiä pitkin kaupunkia esittelee kohdalle osuvan maiseman, katkelman teoksesta ja vähän perustietoja kirjasta. Mitä sanoisit tällaisesta teemakävelystä pitkin kaupunkia? Oletko törmännyt vastaavaan missään muualla?

Kirjat ovat enimmäkseen klassikoita, Almqvistia ja sen sellaisia, ja onpa niistä näköjään laadittu opaskin, Nya vägvisaren till litterära skyltar i Stockholm. Muistelen jossain nähneeni tiedon, että voisi lähteä opastetulle kävelylle, jonka reittiin kuuluisi tusina kylttiä, vaan tähän saumaan en löytänyt linkkiä enää mistään.

Joka tapauksessa aloin kuolata ajatusta, kun muutama osui kohdalle ihan sattumalta kaupungilla tallustaessani.

Blogin tämän vuoden uusia teemoja on #kirjamatkat. Kyltinkyttäys Tukholmassa sopisi ehdottomasti siihen teemaan. Haluaisin bongata nuo kaikki, tai mahdollisimman monta (Wikipediassa on listakin, jos nyt moiseen lähteeseen tahtoo luottaa), ja se tietäisi kyllä pitempää kuin vain päiväristeilyä naapuriin. Haluaisin katsoa, mitä kirjoista ja kirjailijoista tunnen muuten kuin nimeltä.

Kirjalliset kyltit Tukholmassa  - seitsemisenkymmentä tekstinpätkää ja tiedonpalasta paikoista, joita kirjallisuudessa kuvaillaan.

Kirjalliset kyltit Tukholmassa – seitsemisenkymmentä tekstinpätkää ja tiedonpalasta paikoista, joita kirjallisuudessa kuvaillaan. Moberghan on tuttu jo lukion ruotsinkirjoista, eikö vain?

 

Muitakin #kirjamatkat-aiheita on jo joltinenkin lista. Kirjailijoiden kaupungit, niin kuin nyt vaikka Tampere Suomessa. Tai kirja kourassa tapahtumapaikoille. En kyllä vielä tiedä, mikä kirja. Mitä ehdottaisit? Päiväkirjoissanikin on kyllä kartanpalasia ja tekstikatkelmia esim. Donald E. Westlaken Dortmunder-dekkareista. Ne pitää melkein lukea New Yorkin kartta kädessä tai muistoissa. Jos tuntee jonkin kirjan kuvaileman kaupungin, on ihanaa vaeltaa ajatuksissaan kirjan maisemissa, eikö? Kääntyä kulmasta päähenkilön kanssa ja tietää, mitä kadulla on vastassa.

Pidän myös ajatuksesta lähteä jonkin vanhan mustavalkokuvin varustetun opuksen kanssa katsomaan, tavoitanko yhtään tunnelmaa. Miten suloinen olisi vaikkapa Kersti Bergrothin ja Liisa Ottosen Tervetuloa Roomaan. Rähjä opas vuodelta 1960 on kotihyllyssä, enkä ole raaskinut heittää pois. (Ai kuka ihmeen Bergroth? Käsi ylös, jos sinäkin olet lukenut Mary Marckin tyttökirjoja helsinkiläisestä kouluelämästä.)

Tai mitenkähän lie, mahtaakohan Charing Cross Road olla vielä kirjakatu Lontoossa? Jos tiedät, niin vihjaisisitko kommenteissa, millä mielin sitä nykyään kannattaa nuuskia.

Tykkään myös luuhata kirjastoissa, kirjakaupoissa ja -kahviloissa ja joskus löytää todellisia interiöörejä. Voisin esitellä ainakin muutaman tietämäni kauniin kirjaston. Ainakin Suomesta. Hei, annapa minulle kirjakauppavinkki, kun Akateeminen Helsingissä on niin nuiva nykyään sekä tunnelmaltaan että valikoimaltaan. Missä sinä tykkäät käydä?

Ja onhan niitä kirjakauppamuistoja vaikka muinaisilta Berliinin-matkoilta. Miten vieläkin Say You, Say Me paiskaa minut aina siihen kirjakauppaan, missä selasin opusta, joka pohdiskeli, täytyykö taiteilijoiden olla yksinäisiä. Ja kaupassa alkoi soida tuo laulu juuri silloin.

Oletko muuten koskaan innostunut kohteesta lukemasi perusteella? Enkä nyt kerrankaan viittaa matkablogeihin vaan tietokirjoihin tai tarinoihin. Minkä kirjan maisemiin sinä olisit tahtonut? Onko jokin lukemasi muuttanut mielikuvaasi jostain paikasta? Miten? Oletko toteuttanut haaveesi ja matkustanut katsomaan, oliko kirja oikeassa?

The Helsinki Book väläyttää yhden sydämestään tekemiseensä paneutuvan näkemyksen Helsingistä.

The Helsinki Book väläyttää yhden sydämestään tekemiseensä paneutuvan näkemyksen Helsingistä. Marc Aulénin teksti ja Jaeseong Parkin kuvat kuljettavat monille retkille, makuelämyksiin ja tunnelmiin pitkin kaupunkia.

Ja aivan varmasti vuoden mittaan jutunaiheita antaa The Helsinki Book. Haluaisin laatia muutaman kävelykierroksen jo sen pohjalta, ja onpa kirja vienyt minua jo sivupoluillekin uusiin kohteisiin Helsingissä, se tosin on pikemminkin musiikki- kuin kirjajuttu se.

Mitä sinulle tulee mieleen #kirjamatkat-teemasta? Millainen olisi sinun kirjamatkasi tai kirjallisuusaiheinen matkasi? Innoita minut kommenteissa!

 

Tämä blogikirjoitus on osa #InstagramTravelThursday-kampanjaa, jonka tarkoitus on jakaa matkailoa ja -tietoa ja jonka kuvituksena käytetään vain Instagram-kuvia. Tempauksen järjestäjinä ovat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco, ja heidän sivuiltaan löydät kaikki sinne linkitetyt postaukset. Helmikuussa igtt:llä ei ollut teemaa, mutta parittomina kuukausina aihe annetaan tänäkin vuonna.

Melkein tuli matkailutöitä messuviikolle

The Helsinki Book väläyttää yhden sydämestään tekemiseensä paneutuvan näkemyksen Helsingistä.

The Helsinki Book väläyttää yhden sydämestään tekemiseensä paneutuvan kirjoittajan näkemyksen Helsingistä.

The Helsinki Book

Niin kuin en muutenkin kanniskelisi aina luettavaa mukanani. Matkamessuviikolla ahkerasti selattavana on ollut myös The Helsinki Book. Käy katsomassa verkkosivuja. Kirjoitan tästä vielä lisääkin, sillä sain kirjan arvostelukappaleeksi ja kyytipojaksi hedelmäistä chilikastiketta, jonka ohje on myös kirjassa. Tästä hihkuin jo  aiemmin, ja minulla on mukava juttuvinkki takataskussa.

Olen kirjalahjasta tosikiitollinen, ja toivon opukselle menestystä.

Olisin niin mielelläni vetänyt muutaman opastuksen kirjan pohjalta. Vienyt seuralaiseni sopalle Qulmaan ja jatkanut vinkkien pohjalta siitä.

Matka Local Guide

Blogin Facebook-sivua seuraavat tietävätkin jo, että messuviikoksi pääsin mukaan ParisRion #localguides-ohjelmaan. Palvelu on ihan uusi sivustossa, joka auttaa vertailemaan lentoja ja hotelleja ja esittelee blogeja. Kuulin, että se oli herättänyt kiinnostusta Matkamessujen aikaan, kun pistäydyin osastolla portaiden juuressa kysymässä kuulumisia.

ParisRio sopi Matkamessujen kanssa useamman oppaan ottamisesta remmiin messuviikoksi, ei toki pelkästään näytteilleasettajaille ja messukävijöille vaan ihan kaikille, jotka sattuisivat olemaan Helsingissä ja tahtoisivat paikallista seuraa. Pääsin mukaan, vaikken asu kaupungissa, olenhan pienen ikäni siellä lomaillut ja hyppään Helsingissä jatkuvasti. Into ja rakkaus kaupunkiin sekä profiilini tarina vakuutti.

Tuli myös lohduttava viesti, ettei syytä huoleen, vaikka kalenteri jäisikin tyhjäksi: palvelu on niin uusi. Jospa se saataisiin hyvin vauhtiin sesongin alkuun mennessä. Kotoisa olo ParisRion kanssa.

Otturi, anturi

Hieman toisin sen sijaan kävi kiinnostavan mutta minulle vieraanpuoleisen Matkailuteknologian minimessujen kanssa. Huomasin ilmoituksen Facebookissa ja tahdoin uteliaisuuttani mukaan. Ajattelin, että nuuhkisin tietoa sovelluksista ja kirjoittaisin muiden messukuulumisten seassa blogiin muutaman rivin varjotapahtumastakin.

Sitten ilmoiteltiin, että tapahtuma alkaa täyttyä ja etusija on niillä osallistujilla, jotka oikeasti ovat ostajia. Ilmoittautuminen sähköpostitse. Käsitin täysin ja kirjoitin, että vaikka olenkin utelias, voin kaikin mokomin väistyä.

Järjestäjä  vastasi, että heistä on reilua antaa etusija niille, jotka tekevät kauppaa, vaikkeivät muitakaan haluaisi torjua. Kirjoittaisinko sisäänpääsyä vastaan jutun?

Hei haloo! Siinä vaiheessa minimessuille oli vielä ilmainen sisäänpääsy, joten tekisinkö tuntikausia töitä esivalmisteluina (tutustuisin näytteilleasettajiin, jotta osaisin kysyä jotain kunnollista heidän teknologiastaan ym.) ja näkisin vaivaa blogikirjoituksen muokkaamiseen korvauksetta? Ehdotin kohtuullista juttupalkkiota kokonaisesta blogikirjoituksesta, mutta nollabudjetilla menevillä järjestäjillä ei ollut varaa minuun.

Seuraava juonenkäänne oli viime tingassa ilmoitettu 50 euron pääsymaksu kolmituntiseen tapahtumaan, jotta tosikiinnostuneet erottuisivat porukasta. Kokeilin ja kysäisin, joko lipputuloista kertyisi kirjoituspalkkio, mutta ei. Ystävällinen vastaus, että toivottavasti löydän siihen ajankohtaan jotain muuta tekemistä.

Löysinhän minä. Muutakin kuin tuon ajattelun ihmettelyä: Näen kovasti vaivaa järjestääkseni tapahtuman ja mainostaakseni sitä. Sitten ällistyn, kun ihmiset kiinnostuvatkin siitä mitä tarjoan ja alan rajoittaa heidän pääsyään tapahtumaani. Humanistina en paljon markkinoinnista käsitä, mutta… suon heille jälkikäteen tämän verran ilmaista mainosta.

Taisivat olla ensi kertaa asialla.

Mitä kysyn jazzmuusikoilta

Ja se kutkuttavin tähän loppuun, messutorstaina hotellimiehen kanssa kahvin yli innostunut hihkunta. Olen todella utelias näkemään, tietääkö tämä jopa työtä vai pelkästään touhua. Olen luvannut ottaa selkoa muutamasta osaamastani ja tietämästäni ja tuntemastani, ja ensi viikolla lienen jo viisaampi. Perjantai-illan kyselin keikoilla, miltä muusikoista tuntuisi soittaa Lapissa.

Mihinkähän oikein olen pääni pistänyt…

Fonifanin hedelmäinen chilihemmottelu

Marc Aul+n, ravintola !Qulma

Marc Aulén, ravintola Qulma. Soppataituri ja kirjailija pursuu ihanaa intoa.

 

”Hei! Etkö sinä ole se Pogoillen?” Marc Aulénilla täytyy olla ilmiämäinen asiakasmuisti. Edellisestä lounashetkestä oli vierähtänhyt jonkin verran aikaa, mutta Qulman sopat olivat yhtä ihania kuin ennenkin.

Sattumoisin osuinkin sillä kertaa hyvänä päivänä syömään, sillä kävi ilmi, että isäntä oli ollut poissa kauhanvarresta. Konsepti toki pyörii: kolmenlaista keittoa, salaatteja ja uuniperunoita reilun kympin hintaan. Se, mikä piti ravintoloitsija-kirjailijaa muussa työssä, oli tekeillä oleva The Helsinki Book. Niin kuin en jo muutenkin kuolaisi Mariankadulla, kuulinpa tuona keväisenä päivänä paljon ihanaa, ja kohta se ihanuus on saatavila.

Toisinaan on lounasmusiikkiakin. Seven Mugs -yhtyeessä soittanut Eldar Gadimov tuli saksofoneineen ravintolaan, ja mikäs sen mukavampaa. Hivelyä korviin ja kitalakeen, ei kai autuaampaa voi enää olla? (Sittemmin olen kuullut lisää yhä verrattomampaa Eldaria, kun olin The Seven Mugsin konsertissa, mutta se on ihan toinen juttu.)

Eldaar Gadimov soittaa ssasksofonia toisinaan myös Qulman lounasviraille

Eldar Gadimov soittaa saksofonia toisinaan myös Qulman lounasvieraille.

Qulma on kaikkein ihanin juuri siksi, että Aulén heittäytyy tekemiseensä niin sydämestään. Vaikka ravintola on varmasti vakiinnuttanut asemansa ja bisnestä täytyy hoitaa, into ja palo ei ole hiipunut. Sellainen nautiskeleva riemu on aina yhtä makoisaa.

Sain vinkin tulisesta chilitahnasta, ja Nordic dynamite -kulhosta maistiaiset ensin keittooni. Kun aloin hymistä silmät kiinni, Marc Aulén toi keittiöstä vielä jälkiruokasuupalan: jugurttia, hunajaa ja hedelmäistä chilitahnaa. ”Sä oot vähän spessu.”

Hedelmäistä chiliherkkua jälkiruoaksi. Maistiaisannoksessa on turkkilaista jugurttia ja hunajaa. Koska cilitahnasda ei ole etikkaa tai valkosipulia, sitä voi lisätä käytännössä minne vain.

Hedelmäistä chiliherkkua jälkiruoaksi. Maistiaisannoksessa on turkkilaista jugurttia ja hunajaa. Koska cilitahnassa ei ole etikkaa tai valkosipulia, sitä voi lisätä käytännössä minne vain.

Tuo oli todella jännä makuelämys! En ole ikinä liittänyt chilikatikkeeseen tunkkaisuuden ajatusta, mutta nyt kun maistoin hedelmäistä versiota, huomasin, että sehän onkin erityisen raikas. Kyllä rassaa, kun edes minun mielikuvitukseni ei auta päättelemään reseptin perille. Minähän tiedän ohjetta lukemalla, miltä lopputulos maistuu, ja ravintolassa on hauskaa arvailla, mitä tietä annokseen on päädytty. Vaan tämä oli tallaamaton polku Anna-Ananaksen aivoradoissa.

The Helsinki Book sen ihmeen kuulemma sisältää, ja kun kuulin painoksen olevan menossa enimmäkseen ulkomaille, sureksin pitkin kesää sen menevän sivu suun. Vaan tämän viikonlopun kirjamessulla se Helsingissä julkaistaan. Saat arvata kolmesti, minne karkasin töistä.