Browsing Tag

Tampere

Kaksi herkkuvinkkiä Tampereelle

#KotimaanKaupunkilomakohteita kysellessäni Tampere oli yksi teidän lukijjoideni puolesta tusinasta suosikista. Maisteltuani Mansen makuja opastetulla retkellä kerkesin vielä kierrellä kaupunkia itsekseni.

Koska olin valinnut tällä kertaa yösijan Forenomin asunnosta (keskeinen sijainti Hämeenkadulla houkutti), majoitukseen ei kuulunut aamiaista. Niinpä läksin haeskelemaan suuhunpantavaa ja päädyin Pella’s Caféhen. Facebook-sivu tässä; kotisivut näyttäisivät olevan työn alla.

Pella’s café, Hämeenkatu, Tampere

Aamiainen, n. 10 e, on raikas ja runsas.

Kahvin tai teen lisäksi aamiaiseen voi valita talon kaakaon. Halusin ylimääräiseksi herkuksi hopeatoffeejuustokakkua.

Kissanystävän kahvila saa hyväntuuliseksi. Yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä::: suklaapala kaakaon kaveriksi.

 

Lounaalle päädyin Kauppahalliin. Jos muuten yhtään tykkäät kuljeskella niissä, varaa aikaa Tampereella! Monta ruoka- ja kahvipaikkaa ja paljon myyjiä, todella tunnelmallinen ja elävä. Päädyin 4 vuodenaikaa -ravintolaan. Lounasravintolassa on tuulahdus ranskalaisuutta, ei ylimielisessä merkityksessä vaan juuri siinä, mikä laadussa ja maussa voi olla parhaimmillaan.

Lounasravintola 4 vuodenaikaa, kauppahalli, Tampere

Yksin ruokaileva voi istahtaa vaikka bistromaisesti tähän.

Alkusallaattia saa lounaaseen

4 vuodenajan lihapullat olivat tiiviitä ja isoja kuin tennispallot.

Kieliverryttelyä. Taulusta paljastuu, että isäntä on ranskalais-suomalainen. Pitänee ensi kerralla maistaa kalakeittoa, joka on suosituin annos.

En taida olla ollenkaan ensimmäinen toteamassa, että Tampere käy hienosti ruokamatkailukaupungiksi. En olisi ensinkään tahtonut tula kotiin. Lähettelin vielä KOuvolasta viestejä kavereille, että voikos tästä bussista karata. Mutta oli kuulemma liian lähellä kotia jo. (Vaikka onhan siellä junia, mihin hypätä.)

Onneksi te lukijat työllistätte #KotimaanKaupunkiloma-teeman ja muiden parissa. Vaikka    voisin hyvin kuvitella asuvani Tampereella tai jossain Hämeessä, käy se näinkin, että livahtaa aika ajoin katsomaan kohteita ja raportoimaan niistä teille.

Joko luit tämänkertaisest kolme Tampereen-juttua? Ehdit sillä aikaa kun minä nuuskin seuraavia aiheita Someron Nostalgiaviikolla, missä kuluu tämä alkuviikko. Minun viikonloppuni, maanantai ja tiistai, ennen kuin toiovttoman torstain työruuhka taas juoksuttaa kotikuvioissa.

Oletko käynyt Pella’s Caaféssa tai 4 vuodenajassa? Entä mikä on sinun herkkuvinkkisi Tampereelle? (Pyydän, jätetään se perinnemakkara pois laskuista.)

Kirjanrakastajan ihanuus Tampereella

Iltakävelyn päätteeksi jämähdin ikkunan eteen

Tulenkantajat ja Teos. Kirjakaupassa on raikas ja vanha fiilis, just semmoinen kuin kirjapuodissa kuuluu olla.

 

Sanoin muille ikkunaa katsoville, että mun kämppä näyttää ihan samanlaiselta: kirjoja levällään ristironkkelissa joka puolella. Tuommoista somistusta minäkin ymmärrän.

Olen voivotellut viime aikoina, että antikvariaatit taitavat olla nykyään se paikka, mistä tutuimman kirjakauppatunnelman löytää. Muutamat hyvinä pitämäni uusien kirjojen myymälät ovat tuntuneen käyneen niin köykäisiksi viime vuosina.

Mutta Teoksen nykyään omistama Tulenkantajien kirjakauppa Tampereella tuoksui ja tuntui juuri sellaiselta kuin kirjanystävän olohuoneen kuuluukin. Käyntiajankohtani oli rauhallinen tiistaiaamu, liikkeessä tosin järjestetään hirmuisesti tapahtumia, joista lisätietoja vaikka täältä.

Uusien ja käytettyjen kirjojen myynnin ohella kirjakauppa on piskuinen museo. Sinne on ilmaantunut muutamien kirjailijoiden kirjoituskoneita, jotka ovat houkuttelevasti rivissä esillä.

Kahviakin saa hörppiä, kunhan pudottaa kolikon lippaaseen. Kierrellessään voi huomata museonurkkauksessa runoilijan takin:

Runoilijan takki. Esillä Tulenkantajat ja Teos -kirjakaupassa Tampereella, Hämeenkatu 25

 

Kierrätys kunniaan! Jos takki osaisi puhua…

 

Eihän Tulenkantajat enää ihan sama ole kuin mielikuvat Mika Waltarin, Saima Harmajan ja muiden runoilijoiden ajasta näyttävät. Mutta runous on yllättävästi esillä, heti näyteikkunan  viereinen hylly sisältää melkein seinäntäyden runoja. Mukavaa, niin mukavaa, että runoutta pidetään yllä ja esillä vielä näinä aikoina.

Ja parhaimpia puolia puodissa oli palvelun ja rauhaan jättämisen yhdistelmä. Tervehdys heti, ja perusteluni tulla ikkunasosmistuksen perusteella sisään ymmärrettiin selvästi. Kaupan väki keskittyi sitten omiin töihinsä ja anoti minun nuuskia ympäriinsä, mutta tuntui silti helposti lähestyttävältä siinä vaiheessa kun halusin jutella.

Pidin tunnelmasta ja kysyi lupaa jutuntekoon. Toki se sopi. Hän harmitteli vain, etten ollut käynyt liikkeessä aiemmin. Joskus ennen se oli ollut olohuone, jopa piilopaikka, kirjailijoillekin. He tulivat notkumaan sinne.

Omistaja on pariin kertaan vaihtunut, ja kauppa on ollut muistaakseni vuodesta 2009.

Se on aina ihanaa, kun myyjä tuntee valikoimansa. Kysäisin, onko muuta vinkkiä Oslon-matkaan valmistautuakseni kuin viime viikkoina harrastamani Jo Nesbøn dekkareiden lukeminen. Jossain vaellusoppaassa olisi saattanut olla, mutta ne oli myyty. Toisestakin norjalaisdekkarista sain vinkin, vaan ei tarttunut vielä mukaan.

Kassintäysi toki ostoksia pakattiin. Nuorisokirjallisuutta ja tietokirja nimeltä Käsikirja. Se kertoo tosiaan käsiasiaa.

Mikäl on sinun suosikkipuuhaasi kirjakaupassa? Toivoisitko, että kahvila tai jokin muu yhdistyisi niihin nykyistä useammin?

 

Miksi mennä Pariisiin, kun voi mennä Paraisille?

Jenna Antila (@Jenna_messuaa) ottaa minut hymyillen vastaan pressihuoneessa  ennen kahdeksaa, kun kahvisäiliö on vasta kärrätty sisään. Ovet ovat auki ammattilaisaamuun tuleville jo varhain, ja viritellessäni laitteita lataukseen juttelemme matkabloggaamisesta, messujen tunnettuudesta ja kotimaanmatkailun kasvun syistä.

Vaihdamme matka- ja säästösuunitelmia ja Antila lausahtaa kuolemattomankuuloisen kiteytyksen, jonka tviittaan heti eteenpäin: ”Miksi mennä Pariisiin, kun voi mennä Paraisille.” Joo, nämä messut ovat selvästi ammattilaisten käsissä.

Vuoden uutuus on sujuttaa perjantaiaamuun pari ohjelmatuntia, jotka on tarkoitettu ammattilaisille. Matkailuyrittäjien lisäksi joukkoon luetaan matkailusta kirjoittavat, joten blogistipassi päästää sisään. Olen viettänyt puoli yötä jazzin ääressä ja torkkunut kevyesti loput, joten nakotan nenä ovenraossa heti kun mahdollista. Kahvia ja juttelua ja artikkeliluonnoksia, kyllä tästä ammattilaiseksi ruvetaan itsekin.

Huhtikuun puolivälin aamu on Tampereella kylmä, ja kylmää on messuhallissakin. Ymmärrän, että parasta on tuulettaa kunnolla, kun väenpaljous ja innosta hehkuminen alkavat lämmittää Messu- ja urheilukeskusta, mutta olisikohan aloituspäivän ensimmäiset tunnit voinut pitää vähän pienempää puhuria? Täytyy ensi keväänä muistaa villamekko, jota harkitsin, vaan Kymenlaaksossa en huomannut ajatella, että Hämeessä voi olla talvisen viluista.

Kiertelin melko tuttujen kuvioiden mukaan, jos kohta aamun pari tuntia ammattilaispäivää tarjosivat uudenlaistakin ohjelmaa. Rimman ja Lauran esitys blogimarkkinoinnista oli kiintoisaa kuultavaa. Matkailualan yrittäjillä oli monta kiinnostunutta ja asiallista kysymystä, ja toivottavasti meitä matkabloggaajia uskalletaan käyttää yhä enemmän.

Kolmas perättäinen kevät messuilla merkitsee jo tuttujen tapaamista. Sovimme Vihreä Sydän -matkailuyrittäjien pisteessä viime vuonna työkiireideni nielaiseman retken pitämisestä ohjelmassa tänä kesänä. Tervehdin Matkailu kotimaassa -lehden väkeä, ja saan saman vastauksen kuin ennenkin, etteivät he tee yhteistyötä bloggaajien kanssa. Sävy on niin lopullinen, etten osaa jatkaa keskustelua. Taaskaan.

Päivän kiertely antaa jokseenkin hyvän kuvan tarjonnasta, enkä oikein osaa solmia uusia suhteita. Otan vastaan muutaman esitteen, vaikka useimmiten vastaan käyväni mieluummin verkkosivuilla. Jokunen kontakti sentään syntyy.

Uuttakin kuuluu: Tervetuloa kylään -palvelu on juuri saanut uuden verkkosivun ja kyselee messuosastollaan mielikuvia kyläelämästä. Maaseutumatkailu on niin iso osa kotimaanmatkailua, että minun pitäisi kiinnostua siitä enemmän… Taas se tulee mieleen.

Sivustolla voi selata kyliä alueittain tai palvelujen mukaan. Muutama kohde-esittely on etusivullakin muistuttamassa siitä, että elämys voi löytyä läheltä.

Piipahdan iltapäivästä AprilFestin puolella. Lehdistöhuoneessa saan vinkin Viisasten juomat -blogin kirjoittajalta, että jos yhtään olen olutihminen, niin kannattaa käydä maistamassa Hopping Brewsters -panimon tuotteita. Niin kannatti! Kuuntelin myös  messuohjelman vinkkejä siitä, miten kannattaa maistella erilaisia oluita löytääkseen sen, mistä pitää.

Ja lopulta messuväsymys saa voiton. Kaksi puoliksi valvottua yötä jazzin merkeissä saa minut kipuamaan varhaisen lauantaiaamun bussiin ja suunnittelemaan eteenpäin linjanviilausta blogissani.

Latailen messukuvia Instagramiin.

Messuväsymystä perjantaina. Tampereen teatterin messuosaston sisutus hätkäytti jo aamulla, iltapäivällä ymmärsin päivän pötkötellyttä nukkea. Heikki Ihanamäki otti kuvan.

Messuväsymystä perjantaina. Tampereen teatterin messuosaston sisutus hätkäytti jo aamulla, iltapäivällä ymmärsin päivän pötkötellyttä aidonnäköistä nukkea. Heikki Ihanamäki otti kuvan.

 

 

 

Toivottavasti #KotimaanMatkailumessut eivät jää tuntemattomiksi

10 lippua supermessuille arvotaan lukijoille

10 lippua supermessuille arvotaan lukijoille

Uutta kiintoisaa kevään merkkiin, Kotimaan Matkailumessuihin. Olen käynyt niillä niin kauan kuin olen blogannut, ja tällä kertaa ohjelmassa on ensimmäistä kertaa ammattilaisaamu. Pariin aamupäivän tuntiin voivat osallistua alan ammattilaiset, myös bloggaajat, ja keskipäivällä Supermessut avautuvat yleisölle.

Vuodentakainen juttuni osoitti, ettei tapahtuma ole ollenkaan itsestäänselvyys matkabloggaajille, vaan aika moni kommentoi, että mitkä ihmeen messut. Huomiotta se ei ole jäänyt messuorganisaatioltakaan. Ottivat sähköpostitse yhteyttä, kiittivät kirjoituksesta ja pyysivät ennakkojuttua messuista. Vastineeksi saisin lippupaketin lukijoille.

Niinpä minulla on teille arvottavana peräti kymmenen messulippua. Mainitsethan kommentissa, missä aiot kierrellä koko valikoimasta, ja mikä kotimaankohde on suunnitelmissasi. Supermessujen verkkosivuilla on myös näytteilleasettajien osallistujalista.

Tulen aina muistelleeksi sitä, kuinka uutena bloggaajana selailin hakusanaa matkailu, ja satuin selaamaan kevätpuoleen ennen messuja. En ollut koskaan kuullutkaan kotimaan matkailumessuista; olin siis samassa pisteessä kuin moni teistä vuosi sitten. Kirjoitin ujosti, että saisinko tulla, ja kiertelin päivän verran pressipassi puserossa.

Matkabloggaaja kiinnosti ja hämmensi näytteilleasettajia. Usein suhtauduttiin tyyliin sepä jännää, mutta mitä te oikein teette. Onko teitä paljonkin? Muistikirjassa on monta mukavaa kohdetta, joista joissakin olen käynytkin.

Viime vuonna lehdistöllä ja toisaalta blogisteilla oli omat tunnisteensa. Ihmetteletkö Tampereen Messujen käyttämää sanaa? Blogisti käy muiden varianttien ohella ja rinnastuu kolumnistiin. Kun kyse on matkakirjoittamisesta, niin sehän sopii hyvin, eikö vain.

2015 Tampereella oli jo tuttuja, mm. Vihreä Sydän Matkailuyrittäjät -verkostoon kuuluva Hiking Travel HITin Liisa Tyllilä, joka oli kierrättänyt meitä aiemmin samana vuonna #bloggaritmansessa-tapahtumassa.

Odotan jo Rimman ja Lauran osuutta tämän kevään ohjelmassa. Heillä on asiaa matkabloggaamisesta ja muustakin. Ennakkojutun on ehtinyt kirjoittaa myös ainakin Teea.

Kotimaanmatkailu on minulle lapsesta saakka tuttua. Perheenjäsenen sairauden vuoksi ei niin paljon ulkomailla käyty, eikä se siihen aikaan samanlainen itsestäänselvyys jo vauvana ollut kuin sittemmin. Mutta vaikka aloitellessani luulin, etteivät popot pogoilisi lähes pelkästään kotimaassa, kuten näyttää käyneen, ja viimeksi viikonvaihteessa kitisin, että yhtä paljon tai enemmän maksoin yön yli matkasta Tallinnassa kuin junalipuista Riihimäelle, tai vaikka en tule lähteneeksi esittelemään saappaanheittoa ja suopotkupalloa suomalaisen kulttuurin ilmentyminä, toivon silti, että muistaisimme kulkea kotimaankohteissa ja tutustua niihin messutarjonnassa.

Minne sinä lähdet seuraavaksi? Kerro kommentissasi, mistä kotimaankohteista pidät ja oletko tulossa yksin vai kaverin tai perheen kanssa. Koetan saada nämä kymmenen pääsylippua (arvo 14 euroa, koko alueella voi E-hallin lisäksi käydä) jakoon järkevästi. Löydämmekö kymmenen tulijaa huhtikuun puolivälin tapahtumaan? Pannaanpa aikarajaksi vaikka 10.4.2016.

Tulen Tampereelle torstai-iltana ja menen ammattilaisaamuun perjantaina 15.4. Otan liput mukaan nimeämissäni kirjekuorissa (oma nimesi tai nimimerkkisi, miten sovitaan. Vaihdetaan sähköpostia voittajien kesken.). Löydät lippusi pääaulan PRESSI-tiskiltä.

Seuraa messuviestintää myös blogin Facebookista, Instagramista ja Twitteristä.

Mukavaa messujen odotusta! Nähdään siellä!