Browsing Tag

Tallinna

Aurinkoinen shoppailupäivä Tallinnassa

Nyt on pogoilevilla popoilla päiväreppu! Pistäydyin vanhankaupungin hattukaupassa.

 

Toukokuun ensimmäisenä Tallinnassa useimmat kaupat ja ravintolat ovat avoinna, vaikka päivää jotenkin juhlitaan ja esim. posti näytti olevan suljettuna. Minä kokeilin uutta laivakyytiä päiväretkelle, ja ohjelmassa oli shoppailu, herkku, shoppailu, herkku, shoppailu…

 

Useamman kerran on sattunut aika harmaat oltavat, mutta nyt oli aurinkoista ja saatoin nauttia kuljailusta pitkin kaupunkia.

Vanhankaupungin kaunis arkkiterhtuuri kiehtoo joka kerta.

Harmikseni en päässyt Balloon Tallinn -retkelle katselemaan kaupunkia yläilmoista. Se ei sinä päivänä lentänyt, olisiko tuulta ollut liikaa? No, ensi kerralla!

 

 

Ensi kertaa Maaisasmokk kohvikissa! Kuuma suklaa on maineensa mukainen herkku, ja näyteikkunoiden edessä vieraähtäisi tovi jos toinenkin.

 

Herkuttteluosuus kattoi pikkukupposen kuumaa suklaata Maiasmokk-kahvilassa. Se on Tallinnan vanhin, ja on mukava huomata, että taso säilyy, vaikka suosiota on. Ettei siis bisneksellä aleta keplotella. (Vertailuna: Minua harmittaa, kun esim. suotitun kirjailijan myöhemmät teokset saattavat maistua siltä, että toisen kirjoittajan tekstinä sitä ei olisi julkaistu. Kun pelkkä nimi myy, hutaisutkin käyvät kaupaksi. Surku sinänsä!)

Kuinkahan monesta blogista olen jo lukenut Maiasmokkin kuumasta kaakaosta? Nyt maistoin, ja se on kuin sulaa suklaata. Paksua kuin mikä ja niin makeaa, että minunkinlaiselleni harkkukertulle pieni kolmen euron kupillinen oli riittämiin.

Olutherkut ovat ehdoton osa Tallinnan-matkailua. Talvihattu ja kesäterassi. Olde Hansa.

Vanhankaupungin vakipaikkojani on Olde Hansa. Tällä kertaa maistelin tummaa hunajaolutta. Vaikka edellisviikonloppuna oli sekä Suomessa että Tallinnassa ollut lumista, terassikauden sai sentään toukokuun alusta auki…

Shoppailuun kuului sitten päiväreppu ja vähän kosmetiikkaa. Ihme kyllä yhdetkään kengät eivät tällä kertaa lähteneet mukaan. Sovitin paria Janitan kenkiä, mutta toetesin sitten, että miksi niitä tuolta asti kantamaan. (Muinoin kun Oulussa sukulainen kerskui, miten oli lapselle ostanut kengät ihan Tukholmasta saakka, löytyi niiden pohjasta leima: Åströmin kenkätehdas, Oulu.)

Repun lisäksi ostin hattukaupasta pashminan. Liikkeen Facebook-sivut tässä.

Kosmetiikkaostokseni eivät olleet sen edullisempia kuin Suomessakaan, vaan olipahan mukava nauttia siitä, että oli vapaapäivä ja kerrankin sekä aikaa että rahaa luuhata ympäriinsä ja shoppailla.

Matkan Helsingistä Tallinnaan taitoin Viking Linen FSTR-aluksella. Seuraavassa jutussa tunnelmia siitä.

 

Mikä on sinun mieliherkkusi Tallinnassa? Tai haluatko jakaa ostosvinkkisi?

 

Kätevä kyyti Tallinnaan

Kun varasin syksyisen risteilyaiheisen #matkachat-tviittailun jälkeen lahjakoodilla päiväristeilyn Tallinnaan, enpä arvannutkaan, että ensikokemukseni Superstar-aluksella jäisi viimeiseksi. Uutta Megastaria tiesin odotella, mutta Superstarin loppuvuodesta 2015 tapahtunut omistajanvaihdos ja se, että laiva muuttaisi nimensä ja maisemansa Tallinnan-reitiltä Kyprokselle oli mennyt uutisista ohi.

Tallink Siljan kanta-asiakaskortti minulla kyllä on, millä lie risteilyllä olen sen matkan aikana napannut, kun sattuivat aulassa markkinoimaan. Pistetiedote vilkutteli pitkään (lohduttavaa?) ilmoitusta, että lähikuukausina olisi nolla pistettä vanhenemassa. Pari muuta yhtiötä tarjosi risteilyjä jopa kymmenesosalla valkokylkien hinnoista, joten miksi pulittamaan pelkästä kyydistä kummoisia summia. Ja mitä eroa laivoissa muka olisi maksaakseni kymppikaupalla ajelusta Tallinnaan? Kun ratkaisevaa on kulkuneuvo eikä varustus, varsinkaan parin tunnin menossa. En oikein osaa orientoitua näihin kuluta laivalla -matkoihin.

Tuona päivänä olimme menossa kahden vuoden jälkeen päiväreissulle Kauko Kirahvin kanssa. Edellinen Tallinnan-matkamme oli ollut hotelliloma ja nyt piti päästä ostoksille taas. Sovimme aamiaisesta laivassa ja aikaisesta lähdöstä.

Aamukyyti hoitui Tallink Starilla. Kokeilin ensimmäistä kertaa lähtöselvitystä automaatilla, ja minä kyllä sain lippuni puhelimeen, mutta sekosin siinä, miten kaverin laiva-avain järjestyisi. Olin saanut varausvahvistuksen omaan sähköpostiini, ja olisikin hyvä, jos voisi valita mahdollisuuden lähettää se eri meiliosoitteisiin kun on useampi lähtijä. Tätähän jotkin bussiyhtiöiden verkkokaupat tarjoavat. Perinteiseen tapaan asiakaspalvelukolossa järjestyi. Sain somessa jälkeenpäin ihmetellessäni vielä lisäapua, ja sivustolla on tällaista tietoa lähtöselvityksestä.

Aamupala oli ok, vaikka arkisen kahvimerkin huomatessani (en osta sitä kotiinkaan) kysyin kyllä, mistä minä näille oikein maksan (kerroin sen kilpailijallekin tässä postauksessa). Koska erikoisaamiaista oli tarjolla vain viikonloppuna, siirryimme toisaalle nauttimaan juhlakuplivat. Niitä sentään arkenakin aamusella myytiin (kello ei tainnut olla 9). Hakuhötäkässä unohdin tiskille Club One -korttini, ja kohta kaikui kuulutus, että minulle on asiaa laivan infossa. Kortti oli viety sinne. Istuin tosin paljon lähempänä kassaa kuin infoa, ja sen palauttaminen pöytään olisi säästänyt henkilökunnankin askelet. Mutta eihän sitä kaikkien naamoja muista tai selkäpuolia varksinkaan.

Suunnitellut ostokset kaverille, pilvinen kiertelypäivä Tallinnassa, ja jostain kumman syystä olin niin yhteisissä lomapäivätunnelmissa, etten ottanut monta kuvaakaan. Mutta käykää herkuttelemassa Kadriorgin puiston kahvilassa. Se on ihana lounas- ja herkkupaikka. Olen käynyt siellä kahdesti. Katharinenthalin kotisivut englanniksi tässä.

Herkullisen, tiiviinmehevän katkarapuleivän ääressä päivän tunnelmia purkaessa ja jutellessa palasimme Helsinkiin. Superstarille en kotiutunut senkään vertaa; kyllä oli työlääntuntuista löytää karkkikauppaan! Monen suosikki laiva silti tuntuu olevan. Ja tuo monta vuoroa päivässä ajava näppärä kyyti Tallinnaan on mainio juttu.

Superstarin katkarapuleipä illallsena paluumatkalla #miljoonatapaaristeillä

Superstarin katkarapuleipä illallsena paluumatkalla #miljoonatapaaristeillä

Sushilaiva Silja Symphony pitäisi myös maistella. Serenadella ei sushiravintolaa ole. Niin aivan! Parina päivänä Matkamessuilta lähtiessäni tuli lahjakortti käteen portaiden päädyssä. Toivottavasti saavat yleisön käyttämään niitä. Ja näyttäähän tuo Rantapallon blogisivullakin paraikaa Matti Jämsénin Nordic menuta mainostavan.

Suvussani on muuten menneiden polvien takaa norjalainen meripoika nimeltä Jämsen. Nimi muuttui myöhemmin Suomessa Jämsäksi. Tarinasta on myös kerskaileva versio, jonka mukaan kyseessä olis ollut ihan kapteeni, mutta tokkopa vain, vaikka merikaupunki Oulun tervasatama tunnettu olikin jo kauan sitten. No, tämä mielleyhtymä ei liity mitenkään kokkiin.

Olisin muuten halunnut sirotella jutun kuvitukseksi Tallink Siljan kuvanpankista isot laivat. Mutta olivat liian isoja mahtuakseen  blogialustan mediasäilöön! Enkä osannut ruveta kutistamaan niitä. Sivuston mediavälilehdellä on laivayhtiön kuvapankin linkki ja yhteystiedot.

Ja kyllä minuakin hippoiluttaa varata muutama Tallinkin-risteily: kokeilla upouutta Megastaria ja mennä joskus Tukholmaan – laiva saapuu eri kohtaan kuin Viking Line, joten kaupungista näkisi uusia puolia. Ja taitaa vielä olla Tukholman satamassa nyt uusi paikka, jos oikein ymmärsin.Niin että #miljoonatapaaristeillä voisi sisältää ainakin vielä pari uutta laivaa, joiden kansia pogoilevat popot eivät toistaiseksi ole kuluttaneet.

Mitä sanotte, kannattaisiko Tallink Siljalla Tukholmaan lähteä Turusta vai Helsingistä? Miksi? Ja käytätkö sinä pisteesi hyttiluokan korotuksiin vai mihin ne on kätevintä upottaa?

 

Eesti Lastenkirjanduse keskus on mukava käyntikohde Tallinnassa

Eesti Lastenkirjanduse Keskus, Pikk 73, on käymisen arvoinen

Eesti Lastenkirjanduse Keskus, Pikk 73, on käymisen arvoinen

Suloisesti sisustetussa Eestin lastenkirjallisuuden keskuksessa on kirjasto ja näyttelytiloja.

Suloisesti sisustetussa Eestin lastenkirjallisuuden keskuksessa on kirjasto ja näyttelytiloja.

ELK, Pikk 73

ELK, Pikk 73

Etsi kirjan kuvitusta vastaava tuoli!

Etsi kirjan kuvitusta vastaava tuoli!

Keskuksessa on 40 rilaista jakkaraa.

Keskuksessa on 40 erilaista jakkaraa.

Jos olet Tallinnan vanhassakaupungissa, pistäydy Pikk-kadulla Eestin lastenkirjalliuuden keskuksessa. Kotisivut ovat englanniksi ja eestiksi.

Keskuksessa on yleinen kirjasto ja näyttelytila, ja sellaisena se poikkeaa vaikkapa Tampereella toimivasta Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutista. Koska olen kirjahullu ja tykkään luuhata kirjastoissa ja kirjakaupoissa  pitkin matkaa, tämä oli oiva kohde minulle, vaikkei perhematkailu muuten niin kosketakaan.

Keskuksessa käy paljon ryhmiä. Hauska piirre on, että talon 40 jakkaraa on koristeltu kuvituksin. Lapsi saattaa vaikkapa saada kirjan käteensä ja tehtäväkseen etsiä tuoli, jossa on sama kuva.

Kakssikerroksisessa rakennuksessa on jonkin verran portaita kavuttavana. Rattaiden kanssa tai muuten esteettömyyttä tarvitsevalle se ei ole helpoin mahdollinen paikka.

Aulassa on pieni myymälä, ja opastusta saa englanniksi.

Tunnelma on suloinen. Kävin keskuksessa kaksi kertaa keväällä, ja toukokuussa yllätykseksi tuli lisämauste, kun joku soittiyläkerrassa pianoa… hetkinen, oliko siellä jopa flyygeli!

Jos siis kaipaat syyslomatekemistä tai Tallinnan-retkesi osuu sadepäivään, tässä on mukava vaihtoehto. Seuraatko sinä, mitä nuorisokirjallisuudessa tapahtuu? Joko olet käynyt Eesti Lastenkirjanduse Keskuksessa tai haluaisitko poiketa siellä?

Tiesitkö, että Estoriassa Tallinnassa on värejä nautiskelijoille?

Tiesitkö, että suklaata mutustellessa on mukava suunnitella blogijuttua?

Tiesitkö, että suklaata mutustellessa on mukava suunnitella blogijuttua?

Estoria. Hotellin nimi tulee sanoista story ja Estonia, ja toden totta jokainen kerros ja yksittäinen huone sisältää tarinan. Huoneita ei edes ole nimetty huoneiksi, vaan asukas majoittuu tarinaan numero sejase. Meidän huoneemme ovessa oli lisäksi kyltti ”Business Class”, joten kylläpä bloggaajaa seuralaisineen hemmoteltiin kaikin tavoin. Helsingissä viettämämme hotelliyön lisäksi saimme siis Tallinassa majoituksen, hotelli- ja museokierroksen bloggaajayhteistyönä Sokos Hotellilta. Mukana oli suklaarasia tervehdyskortteineen. Joka puolella viljeltiin tarinoita, jotka alkoivat: Tiesitkö, että…

Tiesitkö, että jokainen huone Asioi on tarina, ja että hotellin nimi on sanojen story ja Estonia yhdistelmä?

Tiesitkö, että jokainen huone on tarina, ja että hotellin nimi on sanojen story ja Estonia yhdistelmä?

Solo Sokos Hotel Estoria sijaitsee Viru-hotellin yhteydessä kerroksissa 7 – 9. Entinen Viru-hotellin lisäsiipi muutettiin Solo-hotelliksi, käytäviin asennettiin väliovet sähkölukkoineen, ja hotelli esittelee paljon koko Viron historiaa, kulttuuria ja designia. Kaikki 93 huonetta ovat superior-luokkaa. Niinpä vakiovarustukseen kuuluvat kylpytakit tohveleineen ja kahvikone kapseleineen.

Tiesitkö, että Solo Sokos Hotel Estoriassa ei tarvitse tyytyä tylsään valkoiseen?

Tiesitkö, että Solo Sokos Hotel Estoriassa ei tarvitse tyytyä tylsään valkoiseen?

Koska värit ovat minulle tärkeitä ja kaihdan muodikasta valkoista, olin iloinen siitä, että Estorian sisustuksessa oli rohjettu leikitellä väreillä ja vastaväreillä. Jokainen huone kertoo oman tarinansa aivan kuten kullakin kerroksella on teemansa. Kerrosaulat olivatkin varsinaisia olohuoneita:

20141004_17125020141004_214021
Saavuttuamme vastaanoton Fred tuli mukaan – matkatavaroita meillä oli niin niukasti, ettei niitä tarvinnut tarjoutua kantamaan, mutta joka tapauksessa hän tuli opastamaan meidät perille ja pysähtyi esittelemään kerrosaulaa.

Kerroksessa soi paikallinen musiikki ja tarjolla on kahvia ja pientä naposteltavaa, kuten makeisia ja banaalilastuja. On otettu huomioon se, ettei karamelleissa ole pähkinää, joten allergiset voivat maistella niitä huoletta. Fiksua!

Nojatuolin kangas herättää muistoja kansallispuvun väreistä, ja kirjahyllyssä on maan kirjailijoiden kirjoja sekä Viroa ja Tallinnaa esitteleviä teoksia. Aulassa voi siis kaikin puolin oikeasti viihtyä ja viettää aikaa, ja mekin leikimme kahvikoneella muutaman kerran. Lurps!

 

Myös huoneemme vieressä oli käytävän päädyn oleskelutila, ja ikkunassa kuvatekstejä selfiehin, joita voi ottaa. Jos halusi hetken ylhäistä yksinäisyyttä, kulmaikkunaa vastapäätä selin käytävään oli sinioranssi pehmeä pikku katos, jossa sai olla piilossa, jos halusi. Varsinainen mökötysmökki!

20141005_094456

20141004_154940

Kerrassaan hauska kenkälusikka huoneissa. Sikäläistä muotoilua.

Arvatkaa vain, ehtivätkö popot pogoilla kenkäostoksille. No surku, ei! Aivan ilman kenkäideoita ei sentään tarvinnut jäädä, sillä johtaja Harry Põderilla on muitakin taitoja kuin johtaminen: Vastaanoton somisteena on hänen muotoilemiaan kenkiä, joiden kuvat lisäsin Pinterestiin. Tässä hotellivirkailijamme Fred esittelee niitä:

Estoria, Tallinna, hotellivirkailija Fred esittelee johtajan muotoilemia kenkiä

20141004_155019

Uutta ilmettä ja ideaa sisustuksessa näkyi myös siinä, että hotellikansio ei ollut perinteinen kansio ensinkään eikä myöskään muoviteline esiteriveineen kirjoituspöydällä. Mustassa pahvirasiassa oli tarvittavat tiedot.

Jo kesällä Helsingin Vaakunassa ihastelin viestikylttien pikku oivalluksia, ja osataan sitä näköjään muillakin kielillä. ”Love is in the hair” tai ”Koristan kodus, siin mitte”.

Illan ainoa harmi kävi ilmi, kun pyyhkeiden kuivausteline irtosi seinästä. Ilmoitin siitä heti vastaanottoon, ja he sanoivat leppoisasti, että huoltomies on siltä päivältä jo lähtenyt kotiin mutta käy katsomassa seuraavana päivänä, ellei meillä ole mitään… Eipä meillä vaateita ollut, kun ei ollut sattunut mitään haavaa tai muuta, vaan teline irtosi pyyhettä ripustaessa.

Makoisasti nukutun yön jälkeen oli vuorossa aamiainen toisen kerroksen ravintola Merineitsissä. Original Hotel Virun väelle on oma aamiaissalinsa, ja Solo-aamiainen on hiukkasen erilainen. Avainkortin väri ratkaisee, kumpaan suuntaan mennä.

20141005_08014020141005_075233

Solo-aamiaisen syöjät saavat kahvit pöytään. Valosuunnitteluun on myös kiinnitetty paljon huomiota, ja aamiaisella se on luonnollisesti kovin toisenlainen kuin vaikkapa illan esityksissä.

Aterimien design oli kaunista, jos kohta tunsin itseni hiukkasen kömpelöksi metsästäessäni ottimilla keksiä. Aloin muistaa teinivuodet kun kyläpaikan kahvipöydässä yritin ajaa leivonnaista takaa… mutta menköön oman sekopäisyyden piikkiin, eipä tuossa ole moittimista.

 

Joka tapauksessa tuntui siltä, että jopahan tuonne voisi kotiutua. Ei jälkeäkään ynseästä palvelusta, josta siellä täällä Tallinnassa vielä näkee jäänteitä. Palvelukulttuuri on todella sitä, mihin täällä on hyvänä palveluna tottunut, ja se tuntuu aidolta ja välittömältä, ei mitenkään pinnistetyltä. Mitenkähän nopeasti saisi tutkituksi ne jäljellä olevat 92 huonetta tarinoineen, tiedustelee nimimerkki utelias ja kiitollinen matkabloggaaja. Ilmeisesti mukana on myös jazztarina.

20141004_153737