Browsing Tag

#suomiretki

Ensi kesänä haluan nukkua puussa

 

 Kuva: Tentsile Finland

Onneksi ne hoksasivat kysyä oikein.

Facebook-sivun otsikossa lukee Urheiluvälineet/ulkoiluvälineet. Olisin varmasti sivuuttanut koko jutun; mitäpä moiset minua kiinnostaisivat. Jos olisin sattumalta osunut tuolle sivulle, koko juttu olisi jäänyt syrjään.

Niin että onneksi Meidän viikonlopun messusivuja selatessani satuin näkemään oikean kysymyksen: haluaisinko nukkua puussa?

Arkkitehti Alex Shirley-Smith ja muotoilija Kirk Kirchev ovat suunnitelleet uuden tavan majoittua luontoretkillä. Tentsile on enintään kolme henkeä ja varusteet vetävä majoite. Se ripustetaan  kolmeen pylvääseen tai puuhun. Sopii telttamajoitusta paremmin jäykällekin selälle, ja Tentsile Experience Finlandin retkille riittää normaalikunto.

Alkukesästä 2015 pääsee kokeilemaan Kymenlaaksossa. Maakunta oli ELMA-messujen erikoisvieras, ja erikoinen oli elämyshankekin, josta Tony Tavi Tentsile Finlandista minulle kertoi.

Kolmen päivän reitti lähtee Repoveden kansallispuistosta. Ideana on olla jättämättä jälkiä ja roskia ja unohtaa hetkeksi se, että mobiililaite on yhtä työnään käden jatkeena. Ryhmään pääsee mukaan kahdeksan, ja melomalla liikutaan. Ei tarvitse olla kisavoittaja, sillä ammattitaitoista väkeä on mukana huolehtimassa siitä, että kaikki sujuu hyvin.

Puussa nukutun yön jälkeen yövytään vielä kauniissa Verlassa, ja siellä on sauna ja vielä aamiainen. Pari päivää luonnossa tiivistää ryhmän luontevasti yhteen, eikä kiirettä ole kolmenkymmenen kilometrin reitillä sen enempää nokipannukahveja keitellessä kuin hyvästelyaamunakaan. Kahdeksan hengen ryhmä voi tietenkin varata retken, vaikka jo ennestään tuntisikin toisensa – #suomiretki-bloggaajat, miltä kuulostaa? – tai yhtä hyvin voi tutustua uuteen kansainväliseen matkailijaväkeen retkipäivien aikana.

Kuvia on täällä.

Luontoelämyksen anti vaihtelee sen mukaan, retkeileekö alku- vai loppukesästä. Mieti, haluatko alkukesän äänet, linnut, puuhakkaan luonnon, vai päätätkö mieluummin nauttia loppukauden hiljaisuudesta luonnossa, joka on lähtösi jälkeenkin yhtä koskematon.

Messuilla TentsileFinlandia edustanut Tony Tavi esitteli hanketta perusteellisesti ja ystävällisesti ja antoi sähköpostitse jälkeenpäin kaiken tiedon, mitä osasin pyytää. Ilokseni huomasin, että #suomiretki oli hänelle tuttu. Ideahan on Kaukokaipuu-matkablogin Nellan, joka on jo vuoden päivät kannustanut suomalaisia matkabloggaajia olemaan menemättä joka kerta merta edemmäs kalaan ja esittelemään paikallista luontoa ja kotiseutuaan.

Matkailualallakin on havahduttu kestävän kehityksen, ekologian ja reilun matkailun ajatuksiin. Tentsile Finlandin ja Tervarummun retken ideana on olla jättämättä jälkiä. Roskat kerätään mukaan, vahingot ovat hyvin vähäiset, koska kulkuväline ei liikoja saastuta.

Tänä kesänä tehdystä pilottihankkeesta on tehty MIPS-laskenta. Sen tarkoituksena on selvittää energiankulutus ja hiilijalanjälki. Monikohan matkailuyritys on moisessa mukana? Tietääköhän Reilun matkailun yhdistys, jonka teemaillan Rantapallo juuri järjesti, hankkeesta?

Retken hintaa en tullut kysyneeksi. Tuskin voi olla ihan ilmainen, mutta kiintoisa varmasti on. Onpahan toden totta taas yksi syy odottaa kesää ja selvitä harmaasta marraskuusta puussa tuudittamista odotellen.

 

Kuka menee metsään?

20141011_125457 Istuskella

Ajelimme Reissusiskon kanssa pitkin tietä ja kyselin häneltä ideoita blogin kyhäämiseen. ”Onhan sinulla kaupunkitarinoita”, hän sanoi ja tuumasi, että yleensä kannattaisi kirjoittaa juttu aina kun pikkukaupungissamme tapahtuu jotakin.

Niin vain laiskuus ja kissan syliin tuoma lämpö voittivat tämäniltaisen tapahtuman, johon huomasin tekstiviestikutsun puolitoista tuntia ennen tapahtuman alkua. Jäin sen sijaan naputtelemaan alkumietteitä aihepiiristä, josta saattaisi tulla laajahko osio blogiin.

Luontoa rakastava Reissusisko otti puheeksi metsän. Hän oli koettanut etsiskellä metsäaiheisia blogeja muttei ollut oikein löytänyt. Onnistuin kaivamaan esiin yhden sen lisäksi, että #suomiretki seikkailee varmasti myös metsämailla.

Vaan liittyyhän metsään vaikka kuinka paljon näkökulmia.

Kekseliäisyyttä, ei kustannuksia. Pääkaupunkilaisten kuulee joskus sanovan, ettei Helsingissä oikein ole enää luontoa. Onhan kaupungin puisto tietysti eri asia kuin samoilu edes istutetussa saati sitten luonnontilaisessa metsässä, mutta kaipa tässä maassa niin paljon puita on, että jokaisella on mahdollisuus toisinaan kuljeskella metsikössä. Muistan monta pyörätietä, jotka seuraavat metsän reunaa niillä paikkakunnilla, joissa olen asunut. Metsäretken voi tehdä lähellekin eikä siihen tarvitse rahaa. Jopa Berliini, monen mielestä ruma ja kolkko, missä lintubongareillekin takavuosina oli havainnoitavissa vain nostokurkia, on yllättävän vihreä kaupunki. Kyllä Keski-Euroopassakin puita on.

Kuva on jokusen kilometrin päästä kotoani Kotkan Karhulasta, eikä paikkaa ehkä suoraan voisi metsäksi sanoa. Tie kulkee alueella vanhan asutuksen lomassa ja onpa sen varrella jokin yrityskin. Aivan pienen matkan päässä on kauppakeskus. Hiekkatieltä näkee silti kaatuneita runkoja, sammaloituneita kiviä ja jopa vanhan asumuksen sammaloituneen kivijalan. Ja sitten tulee pelto.

Metsämaisema on yksitoikkoinen. Taksinkuljettajaa nauratti Berliinissä, kun hän kuuli minun olevan Suomesta. Oli lomaillut täällä ja valitti, että ajaminen Suomessa on pitkäveteistä: muuta ei näy kuin metsää…

Minullekin saisi mieluummin olla meri kuin metsä, vaikka tykkäänkin popsia, mitä metsä antaa. En ole täysin kotonani jäkälikössä. Niinpä jos menisin metsään, oppisin lisää mukavuusalueista ja niiden ylittämisestä, ja sehän on matkabloggaajalle aika tyypillinen oppimistapa, vai mitä.

Metsä on aina isompi kuin omat ongelmat. Ystäväni lausahti näin vuosia sitten, kun vietimme syyspäivää sienessä poimien, jutellen ja kahvitellen. Moni tunnistaa tuosta varmasti itsensä, eikö. Metsä on rauhoittumisen paikka, missä voi suhteuttaa mikä ikinä sillä haavaa kääntääkin mieltä. Vihreydessä kuljeskelu rauhoittaa, olkoonpa hyötyliikuntaa marjastaen tai vaeltamista tai määrätietoinen juoksulenkki tossun alla muuta kuin asfaltti.

Oletko metsänhoitaja? Kuuluuko mökkisi tai kotisi pihapiiriin metsää? Ovatko metsätyöt ja metsänhoidon kysymykset sinulle tuttua kokemuspiiriä? Mitä katsot, kun menet metsään? Tutkitko eri silmin mitä tahansa metsämaisemaa, mihin osut?

Oletko kerännyt siemenkäpyjä tai istuttanut metsää? Oletko ollut vapaaehtoistyössä vaikka sademetsää suojelemassa? Miten reilun matkailun ajatukset sivuavat metsiä?

Honka, mänty, petäjä. Tuttava kertoi ihmetelleensä vaunuista kuulunutta”puti, puti” -jokellusta, kunnes tajusi, että vauva puhui puista. Putiputitti aina kun käveltiin puiden luota. Kuinka hyvin tunnemme puulajit, nekään, jotka ovat reittimme varrella päivittäin? Etelään muuttaneella pohjoissuomalaisella ainakin oli ihmettelemistä. Haravoin äskettäin töissä, ja ihmettelin, mikä sininen kuulsi lehtien lomasta, lastenlasten superpalloko? No ei, vaan luumu!

On sentään arboretumeita, puupuutarhoja. Tykkään puista, ja tästäkin tarinasta olette jo huomanneet, etten näe metsää puilta vaan metsä merkitsee minulle lähinnä puita, ei niinkään koko ekosysteemiä. Olisipa siis oppimista.

1413115339603 kivi

Piskuisen kissablogini karvoihin kääriytyneenä kysyin pääsyä Meidän viikonloppu -messuille. Bloggaajapassin saamiseksi se oli liian pieni, mutta toki ne bloggaajan paikalle halusivat, koska kirjoitan messujen aiheista, ja tarjosivat pääsylipun yhtenä päivänä.

Metsäkeskuksellakin on osastonsa Messukeskuksessa, sillä viiden tapahtuman yhteisjoukkoon mahtuu myös Metsämessut. Kukapa tietää, kuinka lauantaina viisastun.

Silti kaipaisin päivityksiä teiltä. Mitä metsäaiheista blogia luet? Mitä näkökulmia sinulla on siihen, mitä metsä sinulle merkitsee? Mikä on maailmanlaajuinen matkabloggaajan metsänäkemys? Kuka kirjoittaa metsäaiheista blogia ja missä? Onko matkabloggaajilla tai muilla jonkinlaista yhteishanketta, jossa mennään metsään ja kuvaillaan, miten kävi? Onko asiaan liittyviä aihetunnisteita tai onko #mennaanmetsaan vapaana? Ketkä teistä tahtoisivat mennä metsään ja kirjoittaa siitä?

Ja ei, minusta ei ole tähän päivään mennessä tullut metsäradion kuuntelijaa.

 

 

 

 

 

 

 

Tuurilla

Päälaituri. Tähän tuurimoottori ajaa.

Päälaituri. Tähän tuurimoottori ajaa.

Kun Kotkassa sanotaan, että mennään tuurilla, ei niinkään toivota hyvää onnea. Puhe on tuurimoottorista, isosta veneestä, joka ajaa aikataulun, siis tuurin eli vuoron, mukaan johonkin lähisaarista. Osa vuoroista on maksullisia, jokunen taitaa vielä olla ilmainenkin.

Retkeilin pitkänmatkalaisen kanssa Varissaareen. Tekla III lähtee Sapokasta, siis niiltä nurkilta, missä jazziltojakin on.

Varissaareen on vain kymmenen minuutin venematka, ja edestakaisesta reissusta saa pulittaa kahdeksan euroa. Pari viikkoa jo jatkunut helle varmisti sen, ettei merellä suinkaan aina ole kylmän tuulista, kuten oululaistaustainen kirjoittajanne kuvitteli. Kevyt pitkähihainen sai ihan rauhassa mujua repussa…

Kalliota, Varissaari

Varissaaressa on kesäravintola, mutta me tallustimme pienen matkan kalliolle istuskelemaan ja popsimaan eväitä. Saarta voi kierrellä, ja opastetaulut kertovat linnoituksesta.

Retkeillä voi vaikkapa Lehmäsaareen tai Kaunissaareen. Lisätietoja saaristokohteista näet täältä.