Browsing Tag

some

#Matka2017 | Popot pogoillen arpoo kaksi lippua

#Matka2017 jälleen tammikuusa Messukeskkuksessa. Popot pogoilevat bloggaajapassilla jo amattilaisosiossa ja ainakin lauantaihin saakka.

#Matka2017 jälleen tammikuusa Messukeskkuksessa. Popot pogoilevat bloggaajapassilla jo amattilaisosiossa ja lauantaihin saakka.

 

Joko sinä olet klikkaillut sydämenkuvia Matkamessujen sivuilla? Aika hauska tapa laatia oma listansa kiinnostavista näytteilleasettajista. En muista tuota piirrettä viime vuodesta, ja kenties kehnon koneen vuoksi sain klikkailla oman luetteloni useammassa erässä.

Pääsin akkreditoitumaan #Matka2017-tapahtumaan bloggaajapassilaisena, joten rynnistän sinne oitis torstain ammattilaispäivään. Se on aiempina vuosina tuonut kiintoisia kontakteja jos kohta hassuja sattumuksiakin. Jollekulle matkailuyrittäjälle ei bloggaajan työ ollut kaiketi kovin tuttua, sillä hän ymmärsi, että myisin matkoja tätä tietä… Kuohuviini oli kumminkin hyvää.

Sain Messukeskukselta kaksi lippua arvottavaksi, ja tänä vuonna voittaja saa kummankin lipun. Näin osallistut:

  1. Kerro kommentissa ensimmäinen mieleesi tuleva messumuisto tai tarina matkalta johonkin tapahtumaan. Kuulen myös mielelläni, mikä messuosasto sinua kiinnostaa ja kenen kanssa lähtisit matkahaavepäivää viettämään. Lisäksi, jos sinulla on sometilejä, niin…
  2. Tykkää Popot pogoillen -sivusta Facebookissa. Lisään sinne julkaisun lippuarvonnasta ja voit kommentoida siihen, että osallistut. Toinen kanava tuo sinulle lisäarvan. Mainitsethan, monellako olet mukana.
  3. Seuraa blogin tiliä Instagramissa (@ananastogo) ja huikkaa messulippukuvan kommenttiin, että olet mukana. Lisäarpa tästä.
  4. Twitterissäkin olen, entä sinä? Seuraa ja pogoilet popojen kanssa myös ensi vuonna – ensin kolmivuotisjuhlissa ja myös kirjamatkoilla ja kotimaan kaupunkilomilla. Näistä paljon lisää tammikuun mittaan.

Arvon random.orgilla yhden voittajan, joka saa liput itselleen ja kaverilleen. Mikäli tulet mukaan somekanavienkin kautta, saat useamman perättäisen numeron. Täsmentäisitkö vielä kommenttiisi, montako arpaa sinulla on, niin menee rätinki niin kuin pitää.

Kalenteri auki ja messupäivät muistiin! Toivottavasti liput osuvat sinulle!

Kalenteri auki ja messupäivät muistiin! Toivottavasti liput osuvat sinulle!

Minua kiinnostaa kotimaankohteiden lisäksi esim. Bulgaria, jonne toivoisin joskus pääseväni kirsikkajuhliin. Onko sattumalta Kuystendil tuttu jollekulle lukijalle? Italia-haaveita voi ruokkia monessa pisteessä, ja onhan siellä ruokateemakin esillä. Bussimatkaaja pistäytyy tutkimassa ainakin liikennöitsijöiden pisteet, jos ei karavaanarimessujen anti muuten niin kiinnostaisikaan. Samalla lipulla pääsee Caravan-messuille.

Partnerimaa on tänä vuonna Turkki. Oletko kokenut kuumailmapalloajelun Kappadokiassa? Millaista oli? Tai haluaisitko mennä?

Onnea arvontaan ja iloa messujen odotukseen. Toivottavasti nähdään siellä. Häippäisen johonkin aikaan lauantaina, tämä matkabloggaaja kun aikoo kerrankin olla messujen aikaan myös oikeasti matkoilla.

Osallistumisaikaa 7.1.2017 saakka! Ilmoitan voittajan blogissa ja somekanavissa. Vaihdetaan sitten tietoja lippujen toimittamiseksi.

P.S. Kiinnitin tviitin ja blogisivun Facebook-julkaisun, joten löydät ne helposti.

Oivaltavasti somessa

Tiedätkö, missä pääkaupunkiseudulla voi nähdä tämän kirjoituksen seinällä?

Tiedätkö, missä pääkaupunkiseudulla voi nähdä tämän kirjoituksen seinällä?

Kylläpä Visit Vantaa oli fiksu! Mukava, aktiivinen tapa käyttää somea heillä. Pian minulla on uusia tuttuja, nimittäin Artsi ja Myrtsi.

Julkaisin toisen blogin Instagramissa jonkin sähkökoppikuvan, jonka aihetunnisteena oli #streetart. Kommentissa @VisitVantaa tiedusteli, joko MyyrYork oli tuttu. No ei ollut, ja jos Vantaalle menisin, tahtoisin retkeillä Rositan kanssa.

Kysäisy RositaAngatalta kommenttien jatkoksi, ja kutsu kierrokselle Vantaalle alkoi hahmottua.

Olin unisena aikeissa otsikoida jotain kotimaanmatkailusta, vaan mitäs uutta siinä olisi ollut. Joka tapauksessa Vantaa on vuorossa huhtikuussa ennen Kotimaan Matkailumessuja, jolloin Tampere kutsuu puolessakuussa taas ainakin päiväksi, kenties viikonlopuksi. Messuista lisää lähipäivinä.

Vantaalta tuli sitten tviitti, että meilaisinko yksityiskohdista. Kesti päivän, pari huomata se, koska työviikonloppuna seuraan somea luonnollisesti hatarammin.

Tunnistin nimen, olin lähettänyt hänelle aiemman matkatarinani linkin. Silloin jo vastauksen ystävällinen ja innostunut sävy jäi mieleen, Ottaisinko yhteyttä, kun olisin taas Vantaalle päin tulossa, kuullakseni, missä kannattaa käydä?

Kun nyt pahoittelin hidasta reagointiani tviittiin, vastaus oli, että olisihan hän sähköpostiakin voinut lähettää, koska olimme olleet yhteydessä aiemmin. Mutta minusta juuri tuo on hienoa, että yritys käyttää somea aktiivisesti. Tulevatpa samalla yhteistyökumppanin kanavat tutuiksi.

Alustava ohjelma ei kuulosta ensinkään ensinkään hullummalta. Mahtaa näkemys avartua siitä, mitä Vantaa lapsena merkitsi. Lähdettiin Oulusta sukuloimaan Hiekkaharjuun yleensä heti koulujen päätyttyä. Koivun kukinta oli etelässä Jo ohi, ja oloni helpottui istuttuani sisällä niistämässä koko toukokuun.

Mutta Vantaa taideharrasteen näkökulmasta on jokseenkin uusi ajatus. Ja oppinen jotain myös siitä, millainen makuelämysten kaupunki se on, lapsuusmuistossa kun on viisainta olla nukkuvinaan, kunnes edellisillan lemmehtynyt kahvia on termospullosta kaadeltu.

 

P.S. Kuva ei ole Vantaalta, onpahan sisätiloista Helsingistä. Kuinka moni teistä tietää, mistä? Kerron kommentissa, jos kysyt.

Onko elämää ilman bloggausnäkökulmaa?

Syyspuoleen minun piti käydä ammattiasioissa Helsingissä, tuossa parin tunnin bussimatkan päässä, kuten tiedätte. Kyseessä oli iltatilaisuus, ja tuumin alun perin hoippua sitten aamuyöstä muutaman sata metriä Matkahuollosta kotiin.

Sitten sain viestin, jossa oli viaton kysymys, missä aion yöpyä. Selitin, ja yllätyksekseni sain lahjaksi hotelliyön tutusta ketjusta. Ehdotin postausta, mutta suosittivat, että olisin lomalla.

Sattumalta juuri menomatkalla luin Off-the-path-blogin Sebastian Canavesin juttua siitä, miten tullaan ammattilaisbloggaajaksi ja miten tärkeää ja tarpeen joskus on sulkea some viikoksi, ajastaa postaukset lukijoiden iloksi ja olla oikeasti lomalla. Hän oli lomamatkalla ensi kertaa neljään vuoteen ja tunsi todella tarvinneensa sitä.

Tapasin muuten Sebastian Canavesin tammikuussa Matkamessuilla. Hän opasti matkabloggaajia hyvään kirjoittamiseen tai pikemminkin bloggaamiseen ja näkökulmien valintaan, samoin siihen, mitä yhteistyökumppaneille tehdään tiettäväksi lukijamääristä ym. Popot pogoillen oli silloin ihan vastasyntynyt, ja bloggaajien sekaan änkeäminen toisaalta huvitti, toisaalta tuntui selvältä. Ne messut toivat jo uudenuutukaiselle kirjoittajalle paljon mukavaa, ja tulevassa tammikuussa olen matkabloggaajana messuilla jo torstain ammattilaispäivän aamuna. Bloggaajapassi takaa sisäänpääsyn. Kahvitkin.

Joopa joo. Mitä tekee matkabloggaaja hotelliaamiaisella, kun ei ota kuvia voisarvista ennen ensimmäistä haukkausta? Minultakin pöytäseura osaa jo kysyä ennen haarukkaan tarttumistaan, että otatko sinä tästäkin kuvan. Orpo olo ilman tablettia lautasen vieressä, ja niinpä huomasin ajatuksissani kirjoittavani juttua siitä, kuinka matkabloggaaja lomailee.

Ja olisihan se kutittanut näppäimistösormia, kun äskettäin vietin kokonaisen viikon Lahdessa. Koulutus vain oli niin tiivis, ettei voinut uhrata kaupunkiin tutustumiseen ajatustakaan. Ei edes sitä, miten läheisestä R-kioskista tehdään juttu (siihen ne nähtävyydet suunnilleen rajoittuivat). Bloginäkökulma oli jätettävä siksi aikaa sivuun.
Django-jamit Pub Albertissa Kotkassa

Django-jamit Pub Albertissa Kotkassa

Toisaalta ymmärrän Reissusiskon kannustusta siitä, että aina kannattaa kirjoittaa, kun pienessä Kotkassa tapahtuu jotakin. Niinpä roikotin pikku muistikirjaa olkalaukussa, kun taannoin menimme Django-jameihin marraskuisen illan ratoksi.

Muistattehan, kesällä oli viikon mittainen Django Reinhardtin musiikkia ja mustalaisjatsia esittelevä festivaali, johon kuului mm. luento ja konsertteja. Osaan ainakin oli vapaa pääsy. Tapahtuma oli menestys, ja jatkoa on luvassa ensi kesänä, mutta nämä pojat päättivät pistää jamit pystyyn myös syksyllä. Tivasin jatkoa, mutta eivät osanneet sanoa, milloin taas jammailevat jossakin.

Pub Albertissa on joskus runoiltoja tiistaisin, mutta jamien aikaan sattui olemaan #ThirstyThursday. IGTravelThursdaytä odotellessa pari kuvaa janon loiventamisesta.

10809863_684377291678066_785217586_n

Tai yksi, siltä varalta että joku on tähän vaatimassa K-18-merkintää. Jami-ilta ei mitenkään liittynyt yhteistyöpostauksiin, vaikka niitä tässä jutussa sivuankin.

Muistikirjassa lukee, että selviä ajatuksia savun maku suussa ja että mustia silmiä riittää. Eivät ne ihan pelkkiin Django-kappaleisiin tainneetkaan keskittyä, ja tiedoksi vain naapuripöytään, että siinä toisessa laulussa on muitakin sanoja kuin all of me monen minuutin ajan.

Kirjoittelin kuunnellessani ja siemaillessani tunnelmia iloittelusta ja samalla ajatukset karkasivat uuteen matkakirjoitushankkeeseeni. Kynä suhisi ja sivut viuhuivat ja huomionkipeyteni palkittiin. Läheisessä pöydässä istuva daami kysyi, kirjoitanko Rondoon.

Ai että olen uskottava.

Banaaninkuoripäiväkirjasta käyttäjätilehin: someuudistus, 1. osa

Puhelin soi lauantai-iltapäivänä. Ystäväni kertoo lukeneensa blogiani ja pitävänsä siitä. Ehdottaa paria muuta aihepiiriä: olenko ajatellut pitää kissablogia tai miten olisi eri maiden ruokiin ja juomiin keskittyvä blogi?

Isossa porukassa tunnen nyhjäisyn hihassa. ”Sujuvaa tekstiä”, toinen ystävä sanoo. Perheenjäsen oli vinkannut blogista. ”Jatka vain kirjoittamista.”

Vasta bloggaamisen myötä olen suopunut ajatukseen perustaa käyttäjätilejä sosiaalisessa mediassa. Suhtauduin somen tilapäivityksiin aika kielteisesti, kun minulla oli niistä se kuva, että joka ikinen vesilasillinen ja kauppareissu raportoidaan virtuaalitorikojussa. Aihetta sivuttiin äskettäin täällä. Koska minkä tahansa julkaiseminen verkossa on minulle julkista kirjoittamista, olen tarkka siitä, miten levällään elämäni täällä on. Jos mainitsenkin työasioiden heittävän kuperkeikkaa, ei siitä sen enempää.

Paperista muistikirjaa olen kirjoittanut kahdeksanvuotiaasta ja kirjoitan kynällä yhä vielä. Siellä on sitten ne salamat ja sydämenkuvat, vaikka ajattelen kyllä persoonallisuuteni näkyvän myös blogin kirjoitustyylistä. Silti olen vähän nihkeä sanomaan blogia nettipäiväkirjaksi.

Muistikirjojen lehtiä koristavat pääsyliput, postikortit, tarrat, lehtileikkeet ja karkkipaperit. Kaverit joskus kysyvät, haluaisinko heidän mukista onkimansa teepussin tai banaaninkuoretkin, kun kerran sullon päiväkirjaani kaikki roskat. Aina mua kiusataan…

 

paperipäiväkirjat

 

Mutta jos bloggaaja aikoo olla sinnepäinkään ammattimainen – ja sitä paperista päiväkirjaa voi kirjoitella vain itselleen, täällä kai ollaan mm. lukijoiden vuoksi -, blogin on hyvä näkyä somessa.

Suunnitelmissani on montakin kanavaa. Tutuimmaksi ja kotoisimmaksi tunsin heti alkuun Twitterin. Niinpä @ananas2go sai nopeasti oman tilinsä, ja minulla on nyt 71 seuraajaa. Millaisethan juhlat pidetään, kun tulee sata täyteen?

Viihdyn Twitterissä, koska se on tekstipohjainen ja kätevä käyttää mobiililaitteilla. Melkein kuin tekstiviestejä naputtelisi mutta koko sakille kerralla. Uudelleentviittausta pidän myös varsin kätevänä, ja suosikkeja on joskus kiva selata.

En lupaa automaattisesti seurata sitä, joka seuraa minua. Enhän kiinny jokaiseen ohikulkijaankaan, joka minuun reagoi katuviertä pitkin kävellessäni.

Onko teistä helpompi seurata somessa jotakuta, jonka kanssa olette arjessa korkeintaan hyvänpäiväntuttu? Pitäisikö blogin sivuilla somessa olla muutakin kuin ilmoitukset uusista postauksista? Mitä muuta? Millä elävöität Twitter-tiliäsi? Julkaisetko Twitterissä paljon kuvia? Oletko palkinnut n:n seuraajasi tai tykkääjäsi?

Keskustele kommenttiosiossa tai Twitterissä @ananas2go.