Browsing Tag

Rantapallo

Matkabloggaajan maanantai

Helsingissä on tullut hypättyä vähän väliä. Jotta tämä ei vallan Helsinki-blogiksi kääntyisi, kävin hakemassa näkökulmia vierestä, Vantaalta:

Kaakko Vantaalla ja muut matkabloggaajan näkökulmat

Kaakkoissuomalainen saattoi siis rauhassa tuntea olonsa kotoisaksi ja miettiä samalla näkökulmia kohteidensa valitsemiseen.

 

Rositan teekannu ja BLINIt-munkit

Viikko sitten vietin ranskapäivää Angatan Rositan kanssa. Puhuttuamme ranskaa riittämiin siitä ilosta, että osa ranskankielisestä Afrikasta sijaitsee näillä kairoilla, ostimme pussillisen munkkeja Blinit-ravintolasta (10 kpl 4,5 euroa) ja menimme Rositan luo teelle. Huomaa, että Vantaan Blini on avoinna myös maanantaisin toisin kuin ketjun Helsingin-toimipiste.

Olisimme oikeastaan halunneet maistaa ikkunassa mainostettuja kaalipiirakoita, mutta niitä olisi pitänyt odotella tunnin verran. Kun kysyimme, mitä muuta voisi ostaa mukaan, meille ehdotettiin munkkeja. Pakkauskokoja on kaksi ja valitsimme pienemmän.

Maistui kyllä niin kotona tehdyltä ja vedimme siinä jutellessamme ja suunnitellessamme pari herkkua napaamme.

Illaksi oli luvassa bloggaajaohjelmaa. Siispä lähijunaan, muutama pysäkinväli raitiovaunussa ja Fredrikinkadulle Rantapallon toimistoa kohti.

Rantapallon, Lumipallon ja Pallontallaajien bloggaajille oli ollut avoin kutsu osallistua Reilun matkailun iltaan. Bloggaajia ja toimittajia olikin kyselemässä ja maistelemassa Reilun kaupan herkkuja, teetä, suklaata ja raakapaloja.

Riikka Krennin, Rantapallon päätoimittajan, alkusanojen jälkeen Julia Jänis Reilun matkailun yhdistyksestä tuli antamaan yleisesityksen, minkä jälkeen Tytti McVeigh esitteli hankkeiden kuulumisia.

Reilun matkailun yhdistys on toiminut runsaat kymmenen vuotta ja kuten useimmat yhdistykset, se toimii vapaaehtoispohjalta, ellei jokin hanke tai muu sellainen saa määrärahoja, joista voidaan maksaa palkkaa. Yhdistyksellä on verkkosivut ja some-tilejä, se tiedottaa ja kouluttaa. Jäsenmaksujen ja avustusten turvin se on tulossa mm. Matkamessuille tammikuussa. Siellä esitellään meneillään olevaa Liian pahaa ollakseen totta -hanketta, joka kehottaa puuttumaan lapsiseksiturismiin.

Onko matkailu siis pahe? Palveleeko luontoa, ympäristöä, kohteita, ilmastoa ja ihmisten oikeuksia parhaiten se, että kaikki pysyvät kotonaan? Mitä valinnat merkitsevät, entä valinnanvaikeus? Miten lasketaan Tukholman-laivan ja Tukholman-lennon ympäristövaikutus, ja kumman reilu matkailija valitsee? Uimisenko?

Reilu, vastuullinen ja kestävä ovat osin päällekkäisiä käsitteitä. Omat mielleyhtymäni ennen iltaa pyörivät kysymyksissä vaikkapa eksoottisista herkuista ja eläintensuojelusta: mitä minun pitäisi ottaa huomioon, jos haluan maistaa kopi luwakia (kissakahvilakeskustelu on aiheuttanut riehumista tästä. Katsotaan, päädynkö kissakahville ensi viikolla Tampereella). En sentään nostanut kättä, vaikka kysymys olikin muistikirjassa.

Reilu matkailu nimittäin painottuu kysymyksiin oikeudenmukaisuudesta, olipa kyse kuluttajista tai matkailuyrittäjistä. Toki myös matkailun haittavaikutuksia esim. luonnonvaroihin punnitaan.

Yksiselitteisiä vastauksia on vaikea antaa. Reilu matkailija voi punnita kulkuneuvonsa valintaa ja veden tai sähkön kulutustaan niin kuin punnitsee kotonakin. Tai ehkä sitä pitää punnita toisin kuin kotona. Lanzarotelaisen hotellin kylphuoneessa luki jo runsas parikymmentä vuotta sitten: ”Water is like gold in Lanzarote, don’t waste it.” Kulttuurin ja palvelujen huomioon ottamisen lisäksi reilu matkailija uskaltaa ilmoittaa epäkohdista ja puuttua niihin.

Isoa asiaa on vaikea ratkaista, olipa halu tai tarve vaikuttaa millainen tahansa. Illan esitys ei ollut mitenkään syyllistävän ryppyotsainen.

Moni vastuunsa kantava matkanjärjestäjä huolehtii siitä, että asiat ovat hyvin kohteessa, olkoonkin, että matkailija kitisee matkan hinnasta. Pohdin tätä ja vastaavasti, miten omatoimimatkailija sitten valintoja tekisi, jotta paikalliset hyötyisivät. Kuulemma tiedonhaussa on avuksi vaikkapa käsite Community Based Tourism. Nopea hakukonevilkaisu osoitti, että tarjolla on esimerkeistä ja kohdeluetteloista käsikirjoihin ja muihin julkaisuihin asti.

Reilun matkailun ilta

Millaisia periaatteita minulla on? Kuinka pidän niistä kiinni, olinpa kotona tai kylässä? Vastaus näihin vastaa myös kysymykseen siitä, miten tarpeen ajatukset reilusta matkailusta ovat.

#sokoshotels40 – Juhlailta 29. 10.

Firman juhlat!

Juhlaillan ohjelma 29.10.2014

Läppäri ja silkit kantolaukkuun ja aamupäivän tehtävistä kadun yli bussiin. Eikä edes Mondon Helsinki-opasta laukussa.

Suuntana Hotelli- ja ravintolamuseo Kaapelitehtaalla Tallberginkadulla. S-ryhmän väkeä, Rantapallon väkeä, bloggaajia. Nyt jo aiemmasta tapaamisesta tuttuja kasvoja, pari seuraamistani blogeista uutta tuttua, upea näyttely Sokos-hotellien neljältä vuosikymmeneltä ja muistoja ja kuvia kauempaakin, naposteltavaa. Olisin halunnut olla monessa paikassa samana iltana, mutta valitsin tämän. Sokos Hotellit ovat olleet niin hyvässä yhteistyössä blogini ensimmäisenä vuonna ja palkinneet innostustani. Sen lisäksi, että pääsin yhtenä 40 bloggaajasta kirjoittamaan juhlavuoden blogitarinoita, olen pyynnöstä saanut monta yöpymistä hotelleissa Helsingissä ja Tallinnassa.

Iloista ja välitöntä tunnelmaa, hälinää, purskahduksia, musiikkia.Iloa siitä, että kirjoitukseni tavoittavat lukijoita ja vaikuttavat heidän valintoihinsa, yksi tai kaksi kuulijaa jazzklubi on saanut.

Harri Ojanperä ja Outi Vitie

Harri Ojanperä ja Outi Vitie toivottivat vieraat tervetulleiksi sen jälkeen kun olimme hissipoika Erikin luotsaamina ajaneet Hotelli-ja ravintolamuseoon kolmanteen kerrokseen. Eipä ollutkaan ennestään tuttu paikka; tekee mieli mennä nuuskimaan museorypästä uudestaan. Tilassa on lisäksi Teatterimuseo ja Suomen valokuvataiteen museo.

Hotellinukkekoti

Pienenä minulla oli nukkekoti, mutten oikein osannut innostua siitä. Hotelli- ja ravintolamuseoon rakennettu hotellinukkekoti herätti kuitenkin tunteen siitä, että minäkin haluaisin tuollaisen. Kyllä kesti kierrellä ympärillä:

Yksityiskohta hotellinukkekodista

Kylpyhuone hotellinukkekodissa

Kylpyammetta ei sillä kertaa kovin tarvinnut kadehtia, koska majoituin hotellissa juhlien jälkeen. Vastaanotossa oli kysytty näköalatoiveita ja sanoin, että siitä viis, mitä ikkunan takana on, mutta jos huoneessa sattuisi olemaan amme, niin olisipa kiva. Sellainen oli, ja melkein jäin ammeeseen asumaan jo ennen juhlia…

Hotellihuoneessa tapahtuu

Oli sinne sisustettu oikeakin hotellihuone, missä oli myös asukas.

Kyltti menneiltä ajoilta

Näyttely esitteli Sokos Hotellien neljää vuosikymmentä, mutta rekvisiittaa oli aiemmiltakin ajoilta. Ulottuuhan monen hotellin historia ketjun vaihteita kauemmas.

Inna-Pirjetta Lahti ja Olli Lindholm

Inna-Pirjetta Lahti juonsi illan, ja musiikista huolehti Olli Lindholm trioineen.

Hassu tunne kuunnella noita kappaleita kerrankin juhlavieraana eikä työn puolesta roskasäkki kädessä lauleskellen…

Kelpo Ahola ja Atte Vannasmaa

Kelpo Ahola ja Atte Vannasmaa huolehtivat osaltaan vieraiden viihtymisestä ja hyvinvoinnista. Edellinen ehti juhlaohjelman lisäksi kuljeskella varmistamassa, että yleisöllä on kaikki hyvin, ja tarjoiluista hyvässä yhteistyössä huolehti Presidentin ja Pasilan väki.

Olen huomannut ketjun ravintolahenkilökunnassa ennenkin sen, minkä Atte Vannasmaan kanssa yhdessäkin totesimme, että kun on ammattitaitoa ja ote työhön, kaikki sujuu sen kummemmin revittelemättä tai mestaroimatta. Tiimi ei tuntenut toisiaan ennestään, mutta sähköpostitse suunnittelu hoitui ja hienosti sujui illan palvelukin, mistä kiitos. Lähetin myös blogielämään liittymättömät erityiskiitokset hotelli Pasilan henkilökunnalle kesäisestä joustavuudesta, ja varmasti saitte ne saman tien.

Nelikymppiset. Matkaevästä juhlista lähtijöille.

Nelikymppiset. Matkaevästä juhlista lähtijöille.

Ennen kotiinlähtöä klo 20 maissa juhlijat saivat matkaevästä, ja bussin ikkunan tunnusta kuvaamaan pysähtynyt bloggaaja sai koko kyltin muistoksi.

Lähtö. Hotelli- ja ravintolamuseo

Ei ilta siihen päättynyt, että Tallberginkadulta lähdettiin. Bussi vei jatkamaan Aleksanteriin.
Bussi vei Aleksanteriin jatkamaan iltaa

Ja kappas! Siellähän oli tuttuja!

Lassi Kouvo Trio viihdtti Aleksanterin jatkoilla

Joko aika oli mennyt keskiviikkoisissa juhlissa vielä nopeammin kuin arvelin, tai sitten torstai oli sillä viikolla kahdesti, sillä Lassi Kouvo Trio odotteli siellä meitä ja soitti. Riemastuttava yllätys, oli niin kiva nähdä taas.

Ja saimme muutakin yllätysohjelmaa. Siitä saatte lukea seuraavaksi.

Jutun kuvat ovat Instagram-tililtäni ananastogo.

Olipa kerran… lempeää tulta #jazzkaupunki Helsingissä

Että voi taas kerran olla ruoka ja musiikki yksi yhteen.

Jo kevättalvella Rantapallon ja Sokos Hotellien blogi-illassa kuulin, että Sokos Hotellit Albert ja Aleksanteri järjestävät jazzklubeja, ja tervehtimään pysähtynyt hotellinjohtaja Martin Andergård antoi klubi-isännän sähköpostiosoitteen. Nyt oli tilaisuus mennä käymään ja tavata samalla Helsinkiin suunnannut pohjoissuomalainen ystävä. EDIT: 2017 jazzklubi perjntaisin Papa Albertissa, Sokos Hotel Albert.

Olipa kerran, torstain jazzravintola

Olipa kerran, torstain jazzravintola

 

Lassi Kouvo on jazzklubien isäntä. Torstain ohjelma oli saksofoiniviikonloppumme alku

Lassi Kouvo on jazzklubien isäntä. Torstain ohjelma oli saksofoniviikonloppumme alku

Pekka Sarmannon ja Petri Herrasen vierailun alkamista odotellessamme illastimme ravintolan puolella. Olipa kerran oli uusi tuttavuus minulle.

Ja jopas oli herkullinen tuttavuus! Menu vaihtuu ja raikastuu vuodenaikojen mukaan ja oli uusiutunut edellisen viikon keskiviikkona. Edelliseltä listalta olivat jäljellä hampurilaiset, joita niitäkin olisi ollut mukava kokeilla. Päädyimme maistelemaan alkuun etanoita, joissa parmesan oli mukava lisä.

Olipa kerran... etanoita parmesanin ja muun herkun kanssa

Olipa kerran… etanoita parmesanin ja muun herkun kanssa

Olipa kerran kuhaa ja jokiraputartaria Olipa kerran kirahvi ravintolassa

Alkupalakuvassa yllä näette matkaseurani Kauko Katseisen. Tutustuin häneen Tukholmassa noin vuonna yksi e.b. (ennen blogia), ja nyt hänestä tuli Kauko Matkailija, kun ajoi kaukojunalla Oulusta Helsinkiin. Juttusarjassa näette, mitä muuta koimme viikonloppuna.

Ehkäpä lautaset olisi saanut pyytää baarinkin puolelle, missä jazzklubi alkoi iltaseitsemältä? Me emme hoksanneet kysyä sitä, ja niinpä myöhästyimme hiukan ensimmäisen setin alusta, mutta toki musiikki kuului hyvin myös ravintolasaliin.

Ystäväni ja minä juttelimme siitä, miten mukava oli olla syömässä ja jazzillassa yhdessä. Minun linjani sinänsä on, että jos jonnekin haluan, kaverin puuttuminen ei saa olla este: sen verran yksinäisyyttä pitää kestää, ettei jätä tekemättä haluamiaan asioita, koska ei ole, kenen kanssa lähteä jonnekin. Mutta jakaminenhan merkitsee paljon.

OIin luullut, ettei kukaan tee niin hyvää kuharuokaa kuin minä, mutta kohtasin voittajani. Päivän kala-annos oli lempeä kääryle rapusisuksineen, ja matkaseuran possuribsit antoivat mukavan chilipotkun. Coleslaw tuntui olevan kunnon ainetta…

20141002_190228

Musiikkikin tuntui olevan lempeää mutta mausteista. Ajattelin taas, mitä kumman kokonaisuuksia ne tahot miettivät, jotka valitsevat ohjelmistoja tuollaisiin tapahtumiin.

Jazzklubi on muuten ilmainen, kuten niin monet jazztapahtumat. Tutkiva matkablogi keksi taas kysymyksiä, joihin ei osannut vastata. Mikä saa jaksamaan ja ryhtymään moiseen? Soittamisen ilo? Tekemisen palo yleisön palvelemiseksi, omaksi nautinnoksi? Näkyvyyden saaminen, jos ei vielä ole tonnikaupalla laskuttava megatähti? Liikkuuko täällä kykyjenetsijöitä? Pienenkin uskollisen yleisön taputukset hiljaisena iltana? Koska soittamisellaan, musiikilla ja tulkinnalla, voi ilmaista kaiken haluamansa?

Siirryimme sitten ateriasta kiiteltyämme baariin muusikoiden lähelle. Jazzväki tapaa olla rentoa, eikä minuakaan nolostuttanut hipsiä paikalle kesken kaiken.

Henkilökunta luki, ellei ajatuksia niin eleet, ja viiletti paikalle ottamaan tilausta just kun olin nousemassa hakeakseni tiskiltä jotain. Olisin minä kiltisti kävellyt etsimään itsekin… Olipa mukavaa saada miekkonen kiemurtelemaan, kun lopuksi kiittelin taitavasta palvelemisesta. Suosittelen kuulolla olleen kollegan asennetta: ”Me olemme hyviä ihmisiä!” Kiitokseni tapaavat olla aitoja, ja vaikka olinkin raflaamo.fi:n kautta varannut pöydän ja maininnut jotain bloggaajasta, ei tyylikkäässä palvelussa ollut mitään liian kosiskelevaa.

Niin pitää tehdä, kun ymmärtää: intohimoisesti mutta kiihkottomasti. Päti ruokaan ja palveluun kuten illan jazziinkin.

Jotenkin ohjelmisto tuntui olevan perusjazzia, Dizzy Gillespietä ja muuta. Pidin saksofonin lempeästä tummuudesta, joka kipusi varpailleen ja alkoi kiivetä kohti ilakointia juuri kun sitä oli ehtinyt luulla tummuudeksi. Pidin siitä, mitä puisesta bassosta soitinta halailemalla sai irti. Ja pidin klubi-isännän otteista koskettimissa.

Toisen setin alussa olisi tehnyt mieli nousta tanssimaan. Ja niinhän siinä vielä kolmatta settiä kuunnellessa kävi, että alkoi vaellella ajatuksineen jossain, eikä tiennyt, missä oli.

IMG_20141002_195105

Pyysin tauolla lupaa kuvata soittimet – ”Kaikin mokomin!” – ja minulle vakuutettiin, etteivät ne loukkaannu, jos julkaisen kuvan blogissa. En vieläkään osaa pyytää reteästi muusikkoja kuvaan enkä usko olevani niin toimittaja satunnaisista kaulassa roikkuvista mediakorteista huolimatta, että ottaisin esityksen aikana minkäänlaista kuvaa tai tallennetta.

Kiitos, klubi-isäntä Lassi Kouvo, kaikesta, mitä jazzin ystävien iloksi teet. Illan viimeinen valssi Alice in Wonderland  pysyi puheenaiheenamme koko viikonlopun. Muistikirjassani lukee, että tulkinta on vinkeä ja ällistyttävä, ei yhtään imelä tai lässy. Kirahvilla puolestaan kulkivat kylmät väreet ja sitten turkki alkoi nousta pystyyn. Hänelle se oli vielä vaikuttavampi. Ja seuraavana iltana Papa Albertin jazzjamien päätteeksi jutellessamme ilmeni, että se on tärkeä kappale Lassi Kouvollekin. Se kuului ilmaisusta.

Harmikseni unohdin naputtaa terveiset ravintolan väelle paikan tarjoamalla menetelmällä:

Olipa kerran... ottaa vastaan terveisiä

Olipa kerran… ottaa vastaan terveisiä

Ensimmäinen yö viikonloppulomallamme kului omin kustannuksin hostellissa, mutta se oli vasta monivaiheisen matkamme alku. Juttusarjassa luvassa monta tarinaa Sokos Hotelleista Helsingissä ja Tallinnassa ja tietenkin lisää jazzia mm.  Papa Albertissa. Ilta-ajelulla Helsingissä eksyimme myös erittäin onnistuneesti.



 

.

Eezy Osuuskunta ja matkabloggaajat

 

Kirjoitin aiemmin siitä, voiko matkabloggaaja toimia Eezyn kautta.

Nyt kun blogi on alkanut jo saada vähän hahmoa ja ymmärrän paremmin, millaista yhteistyö niin bloggaajakollegoiden kuin yritystenkin kanssa voisi olla, otin uudestaan yhteyttä Eezy Osuuskuntaan. Olen laskuttanut osan arkitöistäni (sekä jotkin fyysisistä töistäni että oman alan kirjallisista puuhista) sen kautta ja kun heillä on myös kampanja, että Eezyä saa mainostaa blogissa, kysyin, saisiko heiltä banneria tai vastaavaa sopivaan postaukseen liitettäväksi. Kokeilin ensimmäistä kertaa chattia, joka aukeaa ainakin Extranetiin kirjautuneelle.

Miten mainostan Eezyä blogissa?

Eezyn mainostaminen blogissa käy näin: Osuuskunnasta, joka ei siis peri jäsen- tai vuosimaksua, vaan laskuttaa palkkionaan osan palkastani, sopii kertoa aiheeseen liittyvässä postauksessa. Voin osallistua suosittelukampanjaan antamalla rekrytointikoodini tiedoksi. Kun sitten joku kiinnostuu ja rekisteröityy Eezyyn käyttäen koodia, kummallekin voi koitua hyötyä.

Eezyyn liittyvä saa 25 euron rekrytointiedun käyttämällä koodia 00022295. Sen voi käyttää palvelumaksun alennuksena.

Mikäli uusi eezyläinen tienaa (ilman alv) 500 euroa puolessa vuodessa, minulle koituu 120 euron suosittelupalkkio. Chattikumppanini tosin vakuutti, että jokainen katsotaan tapauksittain, joten jos summa on muutaman kympin vajaa, palkkio saatetaan maksaa. Minun rahoissani tuo 120 euroa on kuin mikä tahansa palkka, ts. voin kerätä niitä ja maksan summasta kulut kuten työsaatavistakin.

Ovatko tietoni turvassa?

Koska rekrytointikoodi piilee kirjautumista vaativan Extranetin Omat tiedot -välilehdellä, ja olen antanut sen tähän mennessä vain kerran ystävälle, olin hieman yllättynyt ajatuksesta panna koodi noin vain julkiseen postaukseen. Onneksi työntekijä osasi rauhoitella. Vaikka koodin saakin tästä kuka lukija tahansa, minua sen avulla ei voi jäljittää.

Sama pätee toisinkin päin. Vaikka käytät koodiani ja tienaat Eezyn kautta niin, että saan 120 euron rekrytointipalkkion, en saa selville, kuka olet. Koodin avulla en voi selvittää, ketkä teistä ovat alkaneet työskennellä Eezyn kautta postauksen antaman tiedon turvin. Eri juttu on sitten, jos vaikka käyt kommentoimassa tätä tai mahdollisia tulevia postauksia. Jos puolestasi bloggaat tästä itse, olisi tietysti mukava kuulla se vaikka kommenttiosiossa.

Kirjoituspalkkio Eezystä

Tämänkertaisesta postauksesta Eezy ei maksa minulle kirjoituspalkkiota, kuten ei tuosta alkuun linkaamastani aiemmastakaan, vaikka olenkin kertonut kirjoituksistani heille ja kiittelivät edellistä tekstiä. Lupasin ilmoittaa tästä postauksesta henkilölle, jonka kanssa juttelin chatissa.

Jotta Eezyltä voisi laskuttaa kirjoituspalkkion, pitäisi olla toiminimi tai jotain, minkä kautta lähettää lasku. Eezyä ei voi laskuttaa Eezyn kautta. Heidän tarjoamansa palkkiot ovat pieniä, mutta muutaman satasen kirjoituspalkkiota voisi ajatella postauksesta, joka kerää vaikkapa tuhat lukijaa.

Oho! Taitaa olla hurjemmat vaatimukset kuin Rantapallon bloggaajakorttiin. Mutta ehkäpä idea kiinnostaisi ja hyödyttäisi teitä kokeneita bloggaajia ja saisittekin tienatuksi postauksellanne vähäsen?  Eezyn toimistoväki on altista ja ystävällistä. Sähköpostiinkin vastataan viimeistään seuraavana päivänä, useimmiten samana.

Sovin chatissa, että olen tämän tiimoilta vastedes yhteydessä suoraan juttukumppaniini. Lupasin linkata tämän postauksen ja ehdotin, että teen joka tapauksessa nyt ruudullanne olevan jutun Eezyyn rekisteröitymisestä käyttämällä rekrytointikoodia 00022295. Kunhan niitä rekrytointipalkkioita on alkanut kertyä ja blogillani on entistä enemmän lukijoita, mietitään sitten sitä kirjoituspalkkiota ja uutta postausta. Hyvältä kuulemma kuulosti.

.Mahdollisuuteni tienata tämän myötä on, että väki  tarttuu ajatukseen ja toimeen ja suosituspalkkioita alkaa kertyä.

Kokemuksia Eezyn käyttäjältä

Sellainen erinomainen sivuhyöty jo talvisista Eezy-mietteistäni oli, että yhytin Angatan Rositan. Hän kommentoi taannoista postaustani, ja luulin ilman muuta, että hän oli osunut lukijakseni yhteisen ystävän suosituksesta. Tunnen Rositan ranskaelämästäni, mutta yhteys blogimaailmassa oli uutta. Ja seitsemän kommenttia yhteen postaukseen oli helmikuussa paljon.

Olemme keskustelleet Rositan kanssa Eezyn kokeilemisesta, ja hän sai rekrytointikoodini taannoin. Pyysin häneltä ajatuksia ja sain luvan käyttää niitä tässä jutussa. Tietosuojan osittaisesta hälventämisestä olemme siis sopineet yhdessä.

”Käyttöliittymä nettisivuilla on erittäin helppokäyttöinen”, Rosita sanoo. Hänellä ja minulla on samansuuntaiset ajatukset siitä, että nimenomaan helppouden takia Eezy kiinnosti alun perinkin. Yrittäjäksi alkaminen ja verojen ja papereiden kanssa hikoileminen ei niin vain kiehdo.

”Eezyssä laskutusasioille ei tarvitse uhrata ajatustakaan sen jälkeen kun laskun on saanut kirjoitettua ja lähetettyä Extranetissä. Eezyssä ei myöskään haittaa, vaikka laskutettavia asiakkaita olisi vain yksi. Verottajalle tämä olisi ongelma”, Rosita täydentää. Hän laskuttaa kuukausittain 1 – 3 asiakasta.

Minulla on yhä haave pikkuisesta kielenkieputustoimistosta, mutta en tahtoisi elää päivää, jolloin on vouti niskassa ulosmittaamassa päiväkirjojani. Niinpä Eezy Osk, y-tunnus 2197002-2, on kelpo tapa kokeilla yrittäjän elämää ja asiakashankintaa ennen kuin kaikki viralliset vastuut ovat omilla harteilla. Verottajan silmissä eezyläinen on palkansaaja, ei yrittäjä.

Vaikkei Eezyn kautta voikaan laskuttaa kirjoituspalkkioita talolta, toinen eezyläinen voi laskuttaa toista. Popot pogoilevat uudessa sarjassa #jazzkaupunki. Seuraavaksi siinä odottaa julkaisuvuoroaan Rositan esittely eräästä #jazzkaupungista, missä vierailuni on vasta haavelistalla. Maksoin kirjoituspalkkion Rositalle Eezyn kautta.