Browsing Tag

#matkailumaanantai

Menolippu kotimaahan | #matkailumaanantai

#bussimatkailu on minulle nykyään tavallisinta

#bussimatkailu on minulle nykyään tavallisinta

Tiedätkö tunteen, kun haluaisi muuttaa osoitetta jättämättä? Ei moinen minua nyt vaivaa, mutta kuulumiseni kysytään lauseella ”Oletkos nyt käynyt missään?”, vaikka tapaamisesta olisi kolme päivää.

Vielä muutama vuosi sitten tuo 134 km matka Kotkasta Helsinkiin saattoi maksaa kolmenkympin korvilla, joten kotimaan lentolippu kampanjasta hankittuna kulutti kukkaroa saman verran. Nyt bussiyhtiöillä – tai ainakin bussimatkailijoilla – taitaa olla sama tilanne kuin halpalentoyhtiöiden alkuaikoina: kolikolla kannattaa varata matka, vaikka se käyttämättä jäisikin.

Palkkapäivinä herään ostamaan bussilippuja jo ennen kuin kissat saavat aamiaista, ja se sanoo jo paljon. Uusin suosikkini on Savonlinjan verkkokauppa, ja niinpä tänäänkin huristan viisi päivää sitten ostetuilla lipuilla Lappeenrantaan. Euro suuntaansa, ei palvelumaksua, ja säännöllisesti teettävät tutkimuksia käyttäjäkokemuksesta. Hyvä! Kun vielä bussissa olisi latauspistoke, niin saattaisin kuluttaa kaksikin…

Pitkään käytin melkein pelkästään Pohjolan Liikenteen kyytejä. Viisi euroa, se, että kympillä kävi Helsingissä, tuntui näppärältä. Verkkokauppa toimii kätevästi. Lippuja voi ostella kasan ja pulittaa rahat kaikista kerralla.

Suuri harmi, että klo 23.15 vuoro Helsingistä kotiin on kadonnut tietymättömiin. Pohjolan Liikenne sitä ajoi, ja se oli kaikin puolin mainio: jazzeilta ehätti Kamppiin (22.15 on turhan nafti) eikä kotiutuminen mennyt aamukolmeen, kuten nyt, kun kipuan Savonlinjan kyytiin 00.40.

23.15 vuorolla oli usein viljalti kulkijoita, joten en käsitä, miksi se on hävinnyt. Ei ole kyse pelkästään liikennöitsijän vaihtumisesta kilpailussa, vaan koko kellonmäärä on haihtunut listoilta. Kuka näistä päättää? ELY-keskus? Huhuu, täällä on vieno toive!

Tai järjestäisiköhän Onnibus.com vielä myöhäisen vuoron tuohon aikaan ja ajaisi Karhulaan saakka? Yhtiön reittien ainut haitta minulle on, että pysäkki on liki viiden km päässä, eivätkä paikallisbussit totisesti ole synkronissa vaan luvassa on reipas kävely autottomalle. Valintani Helsingistä eteenpäin on usein Onnibus.

ExpressBus osuu kohdalle satunnaisesti, joskin useimmiten silloin kun päädyn menettämään hermoni Matkahuollon verkkokaupassa. On kyllä humanistin suunnittelemat sivut… Ainoa hyöty on, että näkee kaikki vuorot. Usein tsekkaan listalta minulle sopivan ajan ja ostan lipun liikennöitsijän omilta sivuilta edullisemmin.

Ja toisinaan hankin silkan menolipun. En minä aina tiedä, milloin haluan tulla kotiin, kunhan olen selvillä siitä, milloin viimeistään on tartuttava velvollisuuksiinsa. Verkkokaupat toimivat, ja jos nyt oikein tuhlariksi heittäytyy, käteistä kuski on vailla 14 euroa.

Missä kaikkialla sinä olet kulkenut menolipun varassa? 

Continue Reading

Tykkäätkö sinäkin puista? | #matkailumaanantai

IMG_20160926_082516

 

Viikko sitten #matkachat-aiheena oli ruska, joten aloin miettiä puita. Minulle ihanin ruskapuu on kenties vaahtera, joskin kaikkina vuodenaikoina kaunis pihlaja on suosikkipuitani.

Tänään juttelen puista pitkin päivää Twitterissä. Tunnuksenihan on @ananas2go. Löydät tviitit aihetunnistein #matkailumaanantai #matkablogiPopotPogoillen #puut

Tai kerrohan kommenteissa: Mikä on lempipuusi? Entä erikoisin näkemäsi puu? Miksi se jäi mieleesi? Katseletko matkoillasi puita?

Oletko halunnut rakentaa puumajan? Minulle kyllä kelpaisi vanha pihakuusi, jonka oksat ulottuvat maahan saakka. Lapsuuskodin sileisiin mäntyihin ei juuri kiipeilty.

IMG_20160926_075715

Muisto: Olin kenties kymmenkesäinen kun perheystävä tuli äidin ja minun luo ja kumarsi kohteliaasti: ”Tyttärellenne.” Hän ojensi kolme vaahteranlehteä, vihreän, keltaisen ja punaisen. Virheettömät, täydellisesti prässätyt. Parhaita lahjoja ikinä. Taitavat olla yhä teipattuina silloisen luontopäiväkirjan väliin.

IMG_20160926_082422

Vaikken ole erityisesti ruskaretkillä vaeltaja, alkusyksyn värit tapaan imeä varastoon marraskuuta varten. Smaragdinvihreä nurmi, joka paljastuu rahisevien lehtikasojen alta. Keltaiset lehtikuuset näyttävät siltä kuin niissä olisi valot. Syvä, hehkuva vaahteranpunainen.

Ja entäs sitten puiden hedelmä. Voisin tehdä maailmanympärimatkan, jolla maistelisin tuhannet lajikkeet (eikä haittaisi yhdistää vaniljamatkaa siihen samaan). Mitä syötävää sinä mieluiten poimit puusta?

IMG_20160926_080858IMG_20160926_080033

Jutun kuvat on napsittu aamukävelyltä työmatkalta. Mutta ehkäpä jutellaan puista useampaankin otteeseen vuoden mittaan. Haluaisitko?

Miltä sinusta kuulostaisi #matkailumaanantai?

Olen ärissyt. Olen laahustanut, kitissyt ja jurnuttanut. Ruikuttanut ja voivotellut, koska alituiseen kuperkeikkaa heittävä työelämä uhkaa näivettää sosiaalisen elämäni. Ei siis some-elämää vaan sen, missä tavataan kavereita lauantai-iltapäivisin.

Ja lopulta sanoin itselleni usein toistamani ja sinänsä todeksi uskomani lauseen, että asenteesta kaikki lähtee. Kun en juuri nyt voi muuttaa olosuhteita, sitä, että perjantai on viikon kiireisin päivä, ellei se satu olemaan lauantai, voisinko suhtautua toisin siihen, että viikonloppuni on perjantai-illan ja sunnuntain sijaan suunnilleen tiistaina? (Ja onneksi tuorein työelämän muutos merkitsee sitä, että minulla on enää vain mukavia töitä.)

Aloin etsiä aihetunnistetta. Matkamaanantai antoi jokusen osuman, ja vaikka tiedänkin, ettei #aihetunnisteilla ole tekijänoikeutta vaan ne ovat vapaita ja idea kai pohjimmiltaan onkin saada ne leviämään, pikainen torstai-illan penkomiseni ei tuonut senkään vertaa osumia #matkailumaanantai:lle. Ja meillä kun olisi sinä päivänä myös #matkachat…

#kaakonkajauttajat vierailivat Haminan Tervasaaressa. Tullikamarissa näkyyi tällainenkin ihme. Olen niin vanha, että hihitän vitsille, jossa vanhan mekaanisen kirjoituskoneen ensi kertaa näkevä teini ilahtuu keksinnöstä, joka tulostaa saman tien.

#kaakonkajauttajat vierailivat Haminan Tervasaaressa. Tullikamarissa näkyi tällainenkin ihme. Olen niin vanha, että hihitän vitsille, jossa vanhan mekaanisen kirjoituskoneen ensi kertaa näkevä teini ilahtuu keksinnöstä, joka tulostaa saman tien.

Kun siis kerran viikonloppuni on maanantain vaiheilla, miksen yrittäisi hyödyntää sitä myös blogissa? Jospa laatisin postaussarjan #matkailumaanantai? Koska todennäköisesti olen menossa varmimmin alkuviikosta, osa jutuista voisi esitellä kohteita ja matkasattumuksia. Matkailu-sana viittaisi mielestäni myös pohdintoihin alan aihepiireistä ja kysymyksistä. Ja aivan taatusti #matkailumaanantaisin myös mutustellaan evästä. Ruoka onkin ollut turhankin sivuroolissa tällä palstalla, kun chiliöljyanalyysi kuitenkin joskus saa yhteistyökumppaninkin kiitoksen.

Mitä te haluaisitte lukea #matkailumaanantai-sarjassa?

  • kohde-esittelyjä, siis oikeita matkajuttuja
  • reissussa täytyy syödä -aihepiirin täydennystä, esim. kahvilla kaupungissa, ravintolan uudistunut ruokalista, ruokapaikkojen kuvauksia ja  kokemuksiani siitä, miten maistellessani yritän arvailla reseptiä ja ruokaohjetta lukiessani tiedän, miltä sapuska maistuu
  • pohdintoja matkailusta
  • matkabloggaamismietteitä ja muuta sometuumimista, kunhan liittyy matkailuun eikä ole kovin yleistä
  • pikaisia tilapäivityksiä suoraan tien päältä
  • #matkachatin senpäiväistä teemaa sivuavia juttuja

Koska kulkupäiväni hyvin todennäköisesti on juuri maanantai tai joka tapauksessa alkuviikko, luultavimmin kohde-esittely näkyisi blogissa seuraavan viikon maanantaina. Olisiko niin hyvä? Vai näkisittekö mieluummin nopean, postikorttimaisen päivityksen matkan varrelta ja sitten erillisen, rauhassa kirjoitetun jutun vailla #matkailumaanantai-hörhötystä?

Mikä yksityiskohta tai aihepiiri kannattaisi vielä sisällyttää mukaan? Matkavinkit? Pakkauspohdinnat? Maanantain matkalaukku? Maanantaimatkamuisto?

Ensi viikolla #matkailumaanantai pistäytyy ihmettelemässä Tukholman aurinkoista marraskuuta.