Browsing Tag

Lassi Kouvo Trio

Remun nimikkohuone

Kauko Kirahvi, taannoinen matkaseurani, toivottavasti olet kuulolla!

Siellä Aleksanterin jazzillassa ihmettelimme ruokalistan reunassa olevaa mainintaa, että saisi kysyä, olisiko Remun nimikkohuone vapaana.

Uteliaisuus ainakin heräsi, mutta koska majoituimme muualla, ei tullut tivatuksi henkilökunnalta lisätietoja.Soittaako Remu täällä joskus? Voiko hänet tilata huoneeseen keikalle? Mikä ihmeen Remun huone, onko hän asunut hotellissa ja kammari on nimetty hänen mukaansa?

Hotellinjohtaja Martin Andergård  sai hetkeksi mikrofonin Lassi Kouvo Triolta

Hotellinjohtaja Martin Andergård sai hetkeksi mikrofonin Lassi Kouvo Triolta

Voitte siis arvata, kuinka sykkeeni nousi, kun #sokoshotels40-juhlallisuuksia seuranneilla jatkoilla saimme kuulla, että pääsisimme käymään pienryhminä Remun huoneessa. Jazzia, kuohuviiniä, naposteltavaa, seuraa, blogi- ja hotellijuttuja ja esittelykierros erikoishuoneessa; mitä tässä enempää voi toivoa!

Rappuset alas ja sisään ovesta, jossa luki Rock and Rose Room.

10747912_712886272134466_42910107_n10787925_366601660165117_1929439392_n10735344_295758587298456_2133135738_n10748186_299827950208770_1662064391_n

Entä kaipaisitko vähän aktiviteetteja? Pidätkö pelaamisesta?

10727479_1560964924138387_2032377790_n

Siinä voi käydä näin:

10731574_727932000633134_1933854254_n

Ja sitten aamukylpyyn ennen lähtöä:

10735208_852688251448598_35696070_n

10735579_1500889650165709_296835040_n

Niin että jos Aleksanterissa ravintolailta on sujunut niin, että erityisen vetoavan jälkiruoan perään tekisi mieli jatkaa iltaa hotellissa, kannattaa kysäistä, onko Rock and Rose -huone vapaana. Hintaa normaalin huonehinnan nokille tulee 70 – 75 euroa.

10787796_304513349735702_2017814305_n

Sydänlämpöinen kiitos kaikille illan valmisteluihin ja sujumiseen vaikuttaneille ammattitaitoisille ja ystävällisille ihmisille! Näitä juhlia muistelen pitkään.

#sokoshotels40 – Juhlailta 29. 10.

Firman juhlat!

Juhlaillan ohjelma 29.10.2014

Läppäri ja silkit kantolaukkuun ja aamupäivän tehtävistä kadun yli bussiin. Eikä edes Mondon Helsinki-opasta laukussa.

Suuntana Hotelli- ja ravintolamuseo Kaapelitehtaalla Tallberginkadulla. S-ryhmän väkeä, Rantapallon väkeä, bloggaajia. Nyt jo aiemmasta tapaamisesta tuttuja kasvoja, pari seuraamistani blogeista uutta tuttua, upea näyttely Sokos-hotellien neljältä vuosikymmeneltä ja muistoja ja kuvia kauempaakin, naposteltavaa. Olisin halunnut olla monessa paikassa samana iltana, mutta valitsin tämän. Sokos Hotellit ovat olleet niin hyvässä yhteistyössä blogini ensimmäisenä vuonna ja palkinneet innostustani. Sen lisäksi, että pääsin yhtenä 40 bloggaajasta kirjoittamaan juhlavuoden blogitarinoita, olen pyynnöstä saanut monta yöpymistä hotelleissa Helsingissä ja Tallinnassa.

Iloista ja välitöntä tunnelmaa, hälinää, purskahduksia, musiikkia.Iloa siitä, että kirjoitukseni tavoittavat lukijoita ja vaikuttavat heidän valintoihinsa, yksi tai kaksi kuulijaa jazzklubi on saanut.

Harri Ojanperä ja Outi Vitie

Harri Ojanperä ja Outi Vitie toivottivat vieraat tervetulleiksi sen jälkeen kun olimme hissipoika Erikin luotsaamina ajaneet Hotelli-ja ravintolamuseoon kolmanteen kerrokseen. Eipä ollutkaan ennestään tuttu paikka; tekee mieli mennä nuuskimaan museorypästä uudestaan. Tilassa on lisäksi Teatterimuseo ja Suomen valokuvataiteen museo.

Hotellinukkekoti

Pienenä minulla oli nukkekoti, mutten oikein osannut innostua siitä. Hotelli- ja ravintolamuseoon rakennettu hotellinukkekoti herätti kuitenkin tunteen siitä, että minäkin haluaisin tuollaisen. Kyllä kesti kierrellä ympärillä:

Yksityiskohta hotellinukkekodista

Kylpyhuone hotellinukkekodissa

Kylpyammetta ei sillä kertaa kovin tarvinnut kadehtia, koska majoituin hotellissa juhlien jälkeen. Vastaanotossa oli kysytty näköalatoiveita ja sanoin, että siitä viis, mitä ikkunan takana on, mutta jos huoneessa sattuisi olemaan amme, niin olisipa kiva. Sellainen oli, ja melkein jäin ammeeseen asumaan jo ennen juhlia…

Hotellihuoneessa tapahtuu

Oli sinne sisustettu oikeakin hotellihuone, missä oli myös asukas.

Kyltti menneiltä ajoilta

Näyttely esitteli Sokos Hotellien neljää vuosikymmentä, mutta rekvisiittaa oli aiemmiltakin ajoilta. Ulottuuhan monen hotellin historia ketjun vaihteita kauemmas.

Inna-Pirjetta Lahti ja Olli Lindholm

Inna-Pirjetta Lahti juonsi illan, ja musiikista huolehti Olli Lindholm trioineen.

Hassu tunne kuunnella noita kappaleita kerrankin juhlavieraana eikä työn puolesta roskasäkki kädessä lauleskellen…

Kelpo Ahola ja Atte Vannasmaa

Kelpo Ahola ja Atte Vannasmaa huolehtivat osaltaan vieraiden viihtymisestä ja hyvinvoinnista. Edellinen ehti juhlaohjelman lisäksi kuljeskella varmistamassa, että yleisöllä on kaikki hyvin, ja tarjoiluista hyvässä yhteistyössä huolehti Presidentin ja Pasilan väki.

Olen huomannut ketjun ravintolahenkilökunnassa ennenkin sen, minkä Atte Vannasmaan kanssa yhdessäkin totesimme, että kun on ammattitaitoa ja ote työhön, kaikki sujuu sen kummemmin revittelemättä tai mestaroimatta. Tiimi ei tuntenut toisiaan ennestään, mutta sähköpostitse suunnittelu hoitui ja hienosti sujui illan palvelukin, mistä kiitos. Lähetin myös blogielämään liittymättömät erityiskiitokset hotelli Pasilan henkilökunnalle kesäisestä joustavuudesta, ja varmasti saitte ne saman tien.

Nelikymppiset. Matkaevästä juhlista lähtijöille.

Nelikymppiset. Matkaevästä juhlista lähtijöille.

Ennen kotiinlähtöä klo 20 maissa juhlijat saivat matkaevästä, ja bussin ikkunan tunnusta kuvaamaan pysähtynyt bloggaaja sai koko kyltin muistoksi.

Lähtö. Hotelli- ja ravintolamuseo

Ei ilta siihen päättynyt, että Tallberginkadulta lähdettiin. Bussi vei jatkamaan Aleksanteriin.
Bussi vei Aleksanteriin jatkamaan iltaa

Ja kappas! Siellähän oli tuttuja!

Lassi Kouvo Trio viihdtti Aleksanterin jatkoilla

Joko aika oli mennyt keskiviikkoisissa juhlissa vielä nopeammin kuin arvelin, tai sitten torstai oli sillä viikolla kahdesti, sillä Lassi Kouvo Trio odotteli siellä meitä ja soitti. Riemastuttava yllätys, oli niin kiva nähdä taas.

Ja saimme muutakin yllätysohjelmaa. Siitä saatte lukea seuraavaksi.

Jutun kuvat ovat Instagram-tililtäni ananastogo.

Papa Albertin Friday Jazz Club #jazzkaupunki Helsingissä

IMG_20141003_184540IMG_20141003_193925

Halusin kirjoittaa erillisen jutun perjantai-iltojen jazzklubeista Sokos Hotel Albertin Papa Albertissa. Torstaisin Sokos Hotel Aleksanterissa klo 19 ja perjantaisin tuntia myöhemmin tilaisuuksia  isännöi pianisti ja ammattimuusikko Lassi Kouvo. Thursday Jazz Club ja Friday Jazz Club aloittivat viime vuonna, ovat siis verrattain uusia tapahtumia. Ansaitsisivat totisesti tulla tunnetuiksi.

 Täältä voit kuunnella näytteitä Lassi Kouvon esiintymisistä. Me matkaseuran kanssa päätimme heti, että jatseille on päästävä, kun olimme saaneet maistiaiset muusikon kotisivuilta.

Perjantaina esiintyi Lassi Kouvo Trio, ja myöhemmin illalla vieraitakin oli luvassa jammailemaan. Ravintolaan astuessamme sanoimme tulleemme jatseihin, joten ruoat sai sille puolen. Muistikirja alkoi täyttyä tunnelmista:

”Ne vain alkavat soittaa.” Illan ensimmäinen setti tuntui helpolta seurata syödessä ja jutellessa, jotenkin sopi taustamusiikiksi. Silti juttelimme moneen otteeseen seuraavinakin päivinä siitä, että kuitenkin jäi kuuntelemaan ja keskittyi musiikkiin eikä lopulta ollut tarvetta puhella. Oli ihanaa antaa vain ajatusten ja tunnelmien viedä. Sanoinkin muusikoille, että kun en ole musiikin ammattilainen, voin keräillä vain tunnelmia. Ja tulin ymmärretyksi!

Ensimmäinen setti oli omia sävellyksiä, ja trio esitti niitä. Sitten alkoivat jamit ja ohjelmassa oli vielä tunnetumpia melodioita… Suloista hiljaista huumoria juonnoissa. Ja vaatimattomuutta.

Mietin, että olen kaikkiruokainen jazzin suhteen, ja ajattelen taas, millainen matka on oppia siitä lisää, kun käy kuuntelemassa yhä enemmän. Mietin improvisoinnin ja jammailun suhdetta säännönmukaisuuksiin. Olen varmaan sanonut ennenkin elämänfilosofiastani, että kun kaikki ei suju nuottien mukaan, se on improvisointia, se on jatsia – eikä siinä ole mitään vikaa. Joidenkuiden järkeen nojaavien kuulee sanovan, että jazz muka on toivotonta, eivätkä kappaleet lopu koskaan… Jos vastustaa yllätyksiä, pitääkö jatsia pitkäveteisenä?

Olen kirjoittanut muistikirjaani sanat yllätyksellinen, tuore, maukas – ja väittämän, että jazzsovituksen sietää, kun on perusturvallisuus. Ei minulla ole tueksi tutkimusta tai perusteluja, mutta kiinnostaisi pohtia, myönnetään.

Ennen kuin klubi-isännän ilmoittama lakisääteinen tauko keskeyttää musisoinnin, muistikirjaani kertyy paljon laulujen säkeitä. Musiikki vie kauas, sillä olen tehnyt merkinnän lapsuusmuistosta, jonka aion mainita postauksessa – mutta muisto ei enää viikkoa myöhemmin palaa. Musiikin tuomat tunne-elämykset ovat joskus hetken lapsia, mutta syvälle ne yltävät. Koskettavat ihan perusrakenteisiin, lapsuuden hyviin hetkiin.

Rentoa, letkeää, ammattitaitoista pätevää. Ihmettelen ilmaista iloa taas kerran kiitollisena, kun riffi nostaa minut korkealle ja taputan osana pientä yleisöä. Kirahvikaveri ja minä saamme hyviä kylmiä väreitä ja juttelemme siitä, että kylmät väreet ovat miellyttävä kokemus.

Kaikille tunnelmille on tilaa sinä iltana, konstailulle, keskittymiselle, hajamielisyydelle.

Palaamme illan jälkeen tyytyväisinä huoneeseen. Lauantaiaamun hissiseikkailujen kautta suuntaamme blogiretkemme seuraavaan kohteeseen. Ennen kuin kirjoitan siitä, kuulette vielä perjantai-iltapäivän sattumuksista.