Browsing Tag

Karri Luhtala

Messuilijan jazzviikonloppu

Screenshot_2017-01-31-06-04-57

Viking Grace -otokset tuovat Instagram-tykkäyksiä! Ahvenanmaan-pysähdyksen kuvaa Flame Jazz -risteilyviikonlopulta on napautettu jo yli 80 otteeseen. Samoilta seuduilta muutama viikko aiemmin kuvattu video on katsottu  ainakin 128 kertaa.

Matkamessunääntymys taisi hiukkasen verottaa jaksamistani Flame Jazz Cruise -tohinassa, vaikka innoissani varasin risteilyn. Tämä oli kymmenes kerta, kun erikoisristeily järjestettiin, ja olin osallistunut sille kerran aiemmin. Silloin vietin ”kesälomaa” hurjan tuurauskesän jälkeen ja taisin kirjoittaa vain sunnuntaiaamun design-kierroksesta, jolle sillä erää sain vallan yksityisopastuksen.

Laiva vaikutti tupaten täydeltä, enkä osannut verkostoitua enää kenenkään kanssa. Pidän kyllä tuosta konseptista: risteilylipun hinnalla voi vaeltaa konsertista toiseen ja vaikka vaihtaa paikkaa kesken kaiken, ellei korva jotakin suostu seuraamaan.

Flame Jazz toimii Turun seudulla ja järjestää laadukkaita jazzkonsertteja ympäri vuoden.

Risteilyohjelma oli semmoinen, että läähätin, kun luin. Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana olisivat viimeisellä keikallaan (ainakin ennen pitkää taukoa). Ja olihan keikka! Aamupuolelle yötä hilluminen kolmen matkamessupäivän jälkeen verotti vanhuksen voimia sen verran, että sunnuntain puolella tuli piipahdettua lähinnä Retro Cafén jameihin ja joksikin aikaa Jukka Perkoa kuuntelemaan. Joskus vielä olen jazzmaailmassa niin sisällä, että keskustelutilaisuudetkin antavat enemmän kuin nyt. Pidän ideasta järjestää paneeli, kun kerran jazzin ammattilaiset ovat koolla ja harrastajat paikalla.

Samaan kyytiin osui Passionate Traveller perheineen, mutta emme sattuneet näkemään. Hänen juttunsa risteilystä voit lukea tästä.

 

Toki jazzviikonloppuun kuuluivat myös Helsingin peruskuviot. Aloitin perjantai-illan Papa Albertin Friday Jazz Clubilla, jota isännöi Lassi Kouvo. Tapaan hiihdellä sinne aina kun vain suinkin pääsen, ja onneksi aloitusaika on klo 20. Kauempaakin ehtii töiden jälkeen aika usein, jos pääsee jo neljältä. Kymenlaakson kotipysäkiltä bussi Helsinkiin on perillä 19.15, joten kitisen usein keikkoja, jotka vaativat perillä oloa jo kuuden jälkeen. Mutta tämä sopii, ellei työpäivä veny pidemmälle iltaan.

Niin paljon kuin hyvät jazzmuusikot maailmalta ovat korvaani kuluneen vuoden mittaan hivelleetkin, Kouvon kirkas piano on aina yhtä nautittava. Kuuntelin taas kerran, miten soittimet seurustelivat keskenään. Makustelin juomaani ja nautin.

Ja livistin kesken kaiken. Muutaman korttelin päässä Pub Adjutantissa (nimestä arvaakin, että se on hotelli Presidentin paikka) veti keikkailtaa Karri Luhtala, ja pakkohan se oli päästä hänestäkin nauttimaan ja kuulemaan, millaisia taitureita Il Mondo Di Karri tänään toi esiintymään. Ensimmäisen setin olin menettänyt, mutta toinen oli jäljellä. Ja olipa paikalla muitakin tuttuja, joita Riihimäen Vihreän talon konsertissa keväällä ja ihan ensimmäistä kertaa Karria kuunnellessani GLO hotel Artissa olin sattunut tapaamaan. Jos se hivelee, että muusikoista tulee tuttuja ja pistäytyvät juttusille, niin hauskaa on myös alkaa tunnistaa keikkayleisöä…

Mitäs te muuten tuumitte, haluaisitte jonkinlaisen koostejutun Helsingin jazzpaikoista? Karri soittaa tänään lauantaina Kaislassa. Jos olette Helsingissä, suunnistakaa ihmeessä sinne. Karrin keikat hänen kotisivullaan tässä linkissä.

Nähdäänkö illalla?

Paras yhdistelmä rentoutukseen | #IGTravelThursday

Kirja ja suklaata. Kupponen teetä ja kynttilöitä. Kissojen kehräys lojumista säestämässä. Tai jazzia ja olutta! Mikä on sinun tapasi rentoutua?

Viime lauantaina harrastin pikamatkailua työpäivän jälkeen. Jazzmuusikko Karri Luhtala soitti Her Blame -bändin kanssa Kaislassa. Siemaus Berliner Weissea ja pari ensimmäistä sävelmää, ja ruodossani vakituista majaansa pitävä perusjännitys alkoi kaikota.

Il Mondo Di Karri, Karrin maailma, on mielenkiintoinen idea. Luhtala tuo yhtyeitä Suomeen ja soittaa koskettimia kulloisenkin poppoon kanssa. Lauantainen Her Blame oli ensimmäinen, bändi jo ennen IMDK-konseptia:

”Her Blame oli ensimmäinen bändini, jonka toin ulkomailta Suomeen vuonna 2008. Soitimme Hyvinkään Cafe Medicin Manin kellarissa (kuuluisa pubi Hyvinkäällä) ja Helsingissä yksityisjuhlissa. Hyvinkäällä paikka oli niin täynnä ettei kaikille riittänyt tuoleja. Tutustuttiin Rietissä sattumien kautta ja treenattiin viikonloppuisin vanhassa kirkossa Rietin historiallisessa keskustassa.
Tästä kokemuksesta jäi semmoinen fiilis, että tätä voisi tehdä uudestaan, vaikka vielä 2008 minulla ei ollut aavistustakaan, että tulisin tekemään tätä näin intesiivisesti.
Jatkoimme yhteistyötä vielä jonkin aikaa Italiassa ja muistaakseni 2009 yhtyeen saksofonisti muutti Kolumbiaan ja myöhemmin Kiinaan. Hän palasi sieltä tänävuonna 2016 ja aloitettiin soittamaan uudestaan”, Luhtala selittää.
Bändi soitti omia kappaleitaan, ja ajatukseni livistivät itämaille. Ihmettelin, kuulinko omiani, kun mielikuvia häivähteli Turkista tai Marokosta, vaikken ole niissä edes käynyt. Luhtala vastasi ounasteluihini:
”Her Blame- yhtyeen kanssa esitämme vain omia sävellyksiä, missä on vaikutteita niin jazzista, klassisesta, etnosta kuin maailmanmusiikista. Voi hyvin olla, että näitä ko. vaikutteita mm. saksofonisti Renato Coluccin kappaleissa.
Niin Turkkia, Marokkoa kuin Italiaa yhdistävät välimeri ja sen musiikkikulttuurit.”
-

Jazzmiuusikko Karri Luhtala ja yksi Her Blame -bändin jäsenistä. Iloiset soittaja-roudarit selviytyvät myös keikkaelämän puurtamispuolesta.

 

Nautiskelin saksofonista taas niin kovin. Mietin jälleen kerran, voivatko pelkät lapsuusmuistot olla soittimesta tykkäämisen syynä. Isäni soitti saksofonia muun ohella. Ei hän mikään kuuluisuus ollut mutta harrasti paljon.

Kaislassa Karri ja kumppanit ovat soittaneet jo pitkään. ” Olemme tosiaan tehneet Karrin kanssa yhteistyötä jo reilut kolme vuotta. OlutHuoneilla ei mitään yhteistä linjaa ole, mutta mielestäni Kaisla ja jazz sopii hienosti samaan pakettiin. Karrin kanssa toimiessa on kiva, kun ei koskaan etukäteen tiedä minkä tyyppistä jazzia sieltä milloinkin tuutataan. Meillä on musiikkia tarjolla yleensä joka 2. lauantai”, ravintolapäällikkö Petri Loponen kuvailee. Minä olen sattunut Vilhonkadulle metroaseman kuppeeseen vain Karria kuuntelemaan pariin kertaan, mutta ensi vuonna 20 täyttävä paikka tulee varmasti kantakohteeksi.

Hanoissa vierailee tänä vuonna yli 150 olutta ja pullovalikoimakin pyörii 200 hujakoilla. Jo viimeksi minua kiinnosti pikkutuoppien rivi, jommoisia jotkut asiakkaat kanniskelivst pöytiinsä, ja tällä kertaa otin siitä selkoa.

Maisteluhalko Oluthuone Kaislassa- Kotimaisia oluita saa neljä erilaista, ja innostunut henkilökunta voi valita ne puolsetasi.

Maisteluhalko Oluthuone Kaislassa- Kotimaisia oluita saa neljä erilaista, ja innostunut henkilökunta voi valita ne puolestasi.

Olin jo kaavaillut listaa juomista, joista pyytäisin maistiaiset. Kun innostunut ja vauhdikas kohdalleni sattunut baarimikko tiedusteli, onko väliä, mitä ne ovat, pyörsin aikeeni ja jätin hänelle vapaat kädet. Neljä pikkutuoppia pysyvät koloissaan tukevasti, ja halon toinen kylki on numeroitu. Listan saa lapulla mukaansa, ja loistava henkilökunta valitsi minulle mahdollisimman erilaisia oluita. Tosikiva, että Suomessakin alkaa jo olla olutkulttuuria ja pienpanimot uskaltavat kokeilla. Jo on aikoihin eletty, kun sitä Berliner Weisseakin saa jo täältä… Oi nuoruus, oi ikisuosikki Berliini, oi saksan sivuaineopinnot ja ne ajat, kun Berliinin-matkan syyksi saattoi riittää vaikka kirjakauppa ja olut. No ei siihen kummempaa syytä tarvittaisi vieläkään.
Myös ruokapalojen maistelulista on mielenkiintoinen, ja lauantaina kokeiluvuorossa oli metvursti-dijonleipien lisäksi olutpaneroidut sipulirenkaat. Joo, ydykkään kastikkeen kanssa vähintään niin herkullisia kuin kuulostaa.
Purtavaakin Kaislassa saa, joten töistä voi tosiaan suoraan karata sinne. Maisteluvuorossa olutpaneroidut sipulirenkaat. Eivät säästä väärässä paikassa; paistoöljy tuoretta. Mums!

Purtavaakin Kaislassa saa, joten töistä voi tosiaan suoraan karata sinne. Maisteluvuorossa olutpaneroidut sipulirenkaat. Eivät säästä väärässä paikassa; paistoöljy tuoretta. Mums!

 

Seuraavaa keikkaa odotellessa voi vähän kerrata Il Mondo Di Karri -hankkeen vaiheita. Luhtala sanoo nykyisestä päätyöstään:

”Her Blame – kokoonpano oli ennen Il Mondo Di Karri – projektia. Se tuli vasta vuonna 2012, kun järjestin Pori Jazzin triokeikkamme yhteyteen useita muita konsertteja. Aloitin useiden kokoonpanojeni kanssa Il  Mondo Di Karri – projektin säännöllisesti syksyllä 2012.”
Onpa mukava odotella, millaisia kaikkien aistien nautintoja vastedes on luvassa.
#IGTravelThursday, #igtt, on osa kampanjaa, jonka tarkoitus on levittää matkailutietoutta ja sen ilosanomaa. Järjestäjinä ovat Travelloverblogi, MuruMou ja Rimma+Laura.

Päiväni bändärinä – kiertueella Red Wine Quintet

Sweet Honey Been soidessa se tapahtuu. Tahtoisin nousta tanssimaan. Tietenkin pysyn aloillani. Sitä paitsi lantioni luut tuntuvat jotenkin sulaneen, joten en ole varma, pääsisinkö pöydästä, vaikka yrittäisin.

Jazzpianisti Karri Luhtalan  Il Mondo Di Karri on vuodesta 2007 toiminut konsepti, joka on nykyään Luhtalan päätyö. Hän tuo Suomeen esiintymään jazzyhtyeitä ja -muusikkoja Italiasta ja muualtakin. Ehkä tulevaisuudessa vaihtoa on myös toisinpäin. Kuulenkin yleisöstä lausahduksen, että Kotkasta on huonot yhteydet Italiaan; pitäisi joskus käydä soittamassa siellä. Niinpä niin, tämän kylän väki tuppaa pysyttelemään kotosalla.

Red Wine Quintet soittaa ensimmäisenä iltanaan ravintola Kairossa Kotkassa. Muusikoilla on tiukkatahtinen työviikko Suomen kaupungeissa ja Tallinnassa ennen kuin he palaavat Italiaan levyttämään. Luhtala tapaa säveltää kullekin kokoonpanolle jotain uutta kiertuetta varten. Tällä kertaa kuullaan mm. No niin. ”Tein tämän eilen. Nyt sillä on tämmöinen nimi.”

Illan jälkeen pyydän valokuvaa Karrilta. ”Otetaanko bändin kanssa?” Luhtala huikkaa kaverit kokoon ja pyytää tuttavaansa nappaamaan kuvan. Yritän selittää soittajille, että minulla on matkablogi ja kirjoitan myös jazzista. Ilmeet ovat alkuun vähän ihmetteleviä, mutta ammattilaiset asettuvat riviin ja höpsähtänyt signora saa fanikuvansa.

Muistikirjasta: Rautaisia. Va-lu-vaa.

Kuva: Seppo Liimatainen Karri Luhtalan Il Mondo Di Karri -sarjan maaliskuinen kiertue Red Wine Quintetin kanssa alkoi Kotkasta.

Kuva: Seppo Liimatainen
Karri Luhtalan Il Mondo Di Karri -sarjan maaliskuinen kiertue Red Wine Quintetin kanssa alkoi Kotkasta.

Omien sävellysten (Luhtalan ja Ruggerin) lisäksi ohjelmisto koostuu 1950- ja 60-lukujen hard bop -tyylisestä musiikista. Jos John Coltranen nimi sanoo sinulle jotain, tiedät, mitä nämä tällä kertaa soittavat.

Vihreä talo Riihimäellä on yksi Il Mondo Di Karri -kiertueiden esityspaikoista. Sunnuntaijazzia seuraavan kerran toukokuussa.

Vihreä talo Riihimäellä on yksi Il Mondo Di Karri -kiertueiden esityspaikoista. Sarjan sunnuntaijazzia seuraavan kerran toukokuussa.

Minä tiesin ainakin Kairon-illan jälkeen, että minusta tulisi bändäri. Olin tullut kuuntelemaan konserttia sillä mielin, että kun organisaattori-verkostoituja pianistikseen oli ensitapaamisella kertonut Riihimäen Vihreän talon tavasta yhdistää ruokatarjoilu musiikkiin ja kehottanut ottamaan häneen yhteyttä, jos tulen sinne, Tallinnan jazzklubille tai Roomaan, niin jospa nyt sentään tulisin tuohon yhdeksän kilometrin päähän kotoa.

Olin varannut matkaliput Riihimäelle. Yhtye ehtisi soittaa pari iltaa siinä välissä muissa kiertuepaikoissa, ja sunnuntaina pääsisin alkuun toteuttaakseni haaveeni syödä Italia. Luhtala tuo Italiasta maistiaisia, vaikkapa juustoa ja oliiviöljyä, ja suomalaiset opettelevat syömään pikkupaloja sormin.

Minulle olisi uusi kokemus kulkea mukana kiertueella, joskaan ei joka hetki soittajiin liimaantuneena, niin kuitenkin oppia, miten tunnelma vaihtelee esiintymispaikasta toiseen, vaikka kokoonpano ja ohjelmisto on sama. ”Jazzia voi soittaa missä vain”, Luhtala sanoo, ja kiertue esiintyykin monenlaisissa tiloissa. Ehkäpä kirjaston auditorio ei ensin kuulosta kovin ilmeiseltä jazzkonserttipaikalta, mutta semmoisessa Red Wine Quintet Lahdessa kävi.

Vihreä talo, Riihimäki. Karri Luhtala ennen keikan alkua

Vihreä talo, Riihimäki. Karri Luhtala ennen keikan alkua

Vihreä talo on aivan likellä asemaa. ja aamusella junasta kavutessani pistäydyn pihassa kysymässä, saisinko illan konsertin jälkeen odotella paluujunaa sisällä. Kuulen, että muusikot lähtevät kymmenen maissa, ja Vihreän talon Olli lupaa, että voisin jäädä, vaikka ovi meneekin kiinni tilaisuuden jälkeen.

Lähden päivän tunneiksi omiin menoihini, ja kun käppäilen alkuillasta takaisin, roudaus on käynnissä. Ilmenee, että talossa on päivemmällä ollut lasten tapahtuma, ja nyt pitäisi paikat saada konserttia varten uuteen uskoon. Tarjoudun käytettäväksi ja pääsen mukaan talkoisiin. Saanpa hygieniapassin omaavana kuskata lautasiakin pöytiin. Yksi ilta jazzkonsertin tarjoilijana on vielä meriittiä CV:ssä, olen varma…

Vihreän talon konserttikonsepti: vierraille viedään annos, ja kun kaikki syövät, aletaan soittaa. Il Mondo Di Karri tuo maahan soittajien lisäksi italialaisherkkuja...

Vihreän talon konserttikonsepti: vieraille viedään annos, ja kun kaikki syövät, aletaan soittaa. Il Mondo Di Karri tuo maahan soittajien lisäksi italialaisherkkuja…

Laukku muistikirjoineen ja kapistuksineen unohtuu penkin alle. Vain kuuntelen ja nautin, täytän muutaman vesikannun. Tupa on varsin täynnä: sinnikkyys on kannattanut tälläkin kertaa. Aluksi tapahtumiin uskaltautui vain kourallinen kuulijoita, vaan kun nämä ilmaantuvat väsymättä takaisin, paikalliset ovat oppineet, ja vakiväen lisäksi uusiakin tulee.

Juttelen jonkun kanssa markkinointipulmista. Moni on sitä mieltä, että jazz on vaikeaa tai sitä pitää ymmärtää. Aika moni ajaa autoa tietämättä varsinaisesti, mitä konepellin alla tapahtuu, luulen. Täytyykö olla biologi mennäkseen metsään kävelylle ja nauttiakseen siitä?

Kun Sweet Honey Bee ilmoitetaan, istahdan kaiken varalta. Mutta tällä kertaa yleisö tanssii! Talossa on oma tunnelmansa, tuntuu kuin se olisi jollain lailla Karrin maailmankin koti.

Meneekö junani Kotkaan? Helsinkiin. Ja sieltä menen Kotkaan? Niin tai… kun minulla olisi oikeastaan laivalippu Tallinnaan… kun kerran päätin ryhtyä bändäriksi…

Il Mondo Di Karri: Red Wine Quintet kiertueella Philly Joe's Jazz Barissa Tallinnassa 28.3.2016. Kuva: Matti Kari

Il Mondo Di Karri: Red Wine Quintet kiertueella Philly Joe’s Jazz Barissa Tallinnassa 28.3.2016. Kuva: Matti Kari

Vasta kun Se on semmosta, toinen Luhtalan oma sävellys, alkaa soida Philly Joe’sissa, muistan, että soittivathan ne sen Kotkassakin. Riihimäellä edellisiltana tuntui kuin kuulisin sen ensi kertaa. Kappaleella ei vielä ole oikein muuta nimeä, mutta jospa kiertueen aikana tulisi, Luhtala sanoo sunnuntaina. Kuiskaan vierustoverille, että tämän kielitieteilijän voisi palkata keksimään nimiä, suljen silmäni ja antaudun flow’n vietäväksi. Punaista ja violettia. Murrettuja sävyjä. Soljuvaa. Kylmiä väreitä ties monennestako nikamasta, ja alan nauraa kesken sävelmän. Onko tämän nimi Kutitus? Vai Älä kutita? Kutittaapas? Ensi viikolla voin olla eri mieltä.

Melodia, tulkinta, osuu jonnekin syvään ja tuntuu korjaavan vanhaa vammaa. Ilmankos en ensin uskaltanut muistaa koko kappaletta.

Muistikirjasta: Olenkohan nyt oikea bändäri? Istun klubin ovenpielessä odottamassa, olen perillä tuntia ennen alkua. Onneksi kuulin harjoitukset ulos. Muuten olisin kävellyt ohi. Näin vain rokkipaikkoja.

Philly Joe’s Jazz Bar Tallinnan osoitteessa Tatari 4 on melko tuore jazzklubi. Olen varannut paljon aikaa kävellä sinne, koska seutu on uusi kolkka kaupunkia minulle. Hostellistani kulkee helppo reitti vanhankaupungin läpi, ja vaelleltuani hetken huomaan kurkistaa pihasyvennykseen.

Ulos pelmahtavat muusikot kiiruhtavat harjoituksista pistäytymään hotellissa, minä saan tulla sisään odottamaan. Otan vähän kuvia ja kuulen pari jazzvinkkiä tulevia käyntejä varten.

Klubin omistaja Reigo Ahven pitää pienen puheen ennen kuin kutsuu esiintyjät takaa.

Ja kun soitto taas alkaa, unohdan toimittajan roolini, istun lavan lähellä ja vain nautin ikinautinnostani katsella soittajien käsiä ja liikkeitä. En huomaa ottaa yhtään kuvaa illan kulusta. Pahoittelen sitä Luhtalalle ja sopertelen, etten oikein tiedä kuvata esityksen aikana, jos se on taltiointia… Reaktiosta päätellen kuvausluvat Karrin kanssa on nyt sovittu.

Onneksi paikalle sattuu Luhtalan tuttuja, ja saan Matti Karin kuvan myös blogin käyttöön.

Henkeäsalpaavan illan jälkeen avoimeksi jää yksi kysymys: kun kerran tiesin olevani kadun tarkkuudella oikeassa suunnassa mutta osasin perille vasta kun kuulin harjoitukset ulos, tuntisinko tuon soundin missä tahansa maailmassa?

 

 

*** Karri Luhtala tarjosi konserttilipun Riihimäen Vihreässä talossa. Kahden muun illan liput matkakuluineen maksoin itse. ***

 

 

 

M/S Finlandia on jazzlaiva

Il Mondo Di Karri: Red Wine Quintet kiertueella palaamassa Tallinnasta Helsinkiin maaliskuussa 2016

Il Mondo Di Karri: Red Wine Quintet kiertueella palaamassa Tallinnasta Helsinkiin maaliskuussa 2016

Niin kuin en ennenkin olisi riemuinnut. Kun tulin ensimmäistä kertaa Tallinnasta Finlandialla, sattui olemaan sunnuntai, ja laivalla soi jazz! Siitä pitäen olen hihkunut iloani jokikisillä messuilla ja missä Eckerö Linen väkeä näenkin, että onpas kiva juttu, mainiota, että ihan jazzia ja noin säännöllisesti. On tavannut sunnuntaisin olla rauhallisempaa musiikkia, sanovat.

Vietin pari päivää kiertueella. Tai en sentään kaiken aikaa bändin mukana, mutta kävin kuuntelemassa kiertueella olevaa Karri Luhtalaa ja hänen tuomiaan italialaismuusikoita useampaan otteeseen. Il Mondo Di Karri -sarjassa oli vuorossa Red Wine Quintet.

Aloitin Kotkassa, ja niin hekin. Muutaman päivän päästä matkustin kuulemaan yhdenlaista italialaista iltaa Riihimäelle, missä musiikki yhdistyi makuelämyksiin, ja reissasipa tämä bändäri ulkomaillekin Tallinnan Philly Joe’s Jazz Bariin maanantai-illan konserttiin.

Tallinna antoi muutaman uuden matkavinkin, joita kävin vilkaisemassa, ja niistä tuonnempana. Ajatukset olivat jo tulevissa blogitöissä laivaan tallustaessani, ja eikös yhtäkkiä vierestä kuulunut: ”Huomenta!” Bändi olikin menossa samalla kyydillä. Vielä viimeinen kuva ja hyvää jatkoa ensi kertaan.

Niin että kiitos, Eckerö Line! Maaliskuun loppuun voimassa ollut lahja toi reittimatkan 5 euroa suunta, ja oli fiksua, että samalla summalla sai ostaa reittilipun paluumatkaankin. Ja tiedän kyllä, mitä tästä lähin muistelen Finlandialla.

Tämä on vain pikku ilonpurskaus. Varsinaista juttua hauduttelen ja sitten onkin aika keskittyä kotimaanmatkailuun joksikin aikaa.

Red Wine Quintet. Mikäs sen sopivampaa Karri Luhtalan yhdistää italialaisia jazztaitureita Il Mondo Di Karri -kiertueeseen.

Red Wine Quintet. Mikäs sen sopivampaa Karri Luhtalan yhdistää italialaisia jazztaitureita Il Mondo Di Karri -kiertueeseen.

Tässä herrat aakkos-, ei istumajärjestyksessä.

Eddy Cicchetti, basso. Vaikkapa tässä.

Karri Luhtala, piano. Kuuntele.

Andrea Nunzi, rummut. Näyte.

Giuseppe Ricciardo, tenorisaksofoni. Miten olisi tällainen sovitus tutusta laulusta?

Tiziano Ruggeri, trumpetti. Kuuntele.