Browsing Tag

jazzklubi

Tampere: #bloggaritmansessa #tampereallbright

Satu ehti Tampereelle ensin. Osin samoja vinkkejä minunkin listallani oli, kun kyselin Tredea Oy / Visit Tampereelta, mitä bloggaajan näkökulmasta tehdä tutussa ja tykätyssä kaupungissa marraskuun lopun arkipäivinä. Olen aikoinaan viettänyt Tampereella paljon lomia.

No se meni osin lomailuksi tälläkin kertaa; oli niin mukava nähdä pitkän ajan takaa tuttua ystävää, kun oli jo vettä Kymijoessa ja Tammerkoskessakin virrannut sitten viimenäkemän. Uudet ystävät ovat hyviä mutta niin ovat nuokin, joille ei koko historiaa tarvitse alusta asti selittää.

 

Sain sentään aikaan ison jutun: sovin Juicen kirjastossa pidettävästä blogimiitistä. Se on lauantaina.

Angatan Rosita ja minä olemme haaveilleet hankkeesta, jonka aiomme esitellä kutsutuille bloggaajille. Se liittyy matkabloggaamiseen ja yritysyhteistyöhön. Kerron lauantaisen tapaamisen jälkeen, mistä Juicen kirjaston kahvien ääressä tuli puhe.

Olen järjestänyt ensimmäistä kertaa tällaista tapahtumaa, ja on hienoa, että saamme bloggaajia yhteistyöhön yli genre- ja portaalirajojen. Matkabloggaamistahan tekee niin moni muukin kuin varsinainen matkablogin pitäjä. Jos vaikka muotibloggaaja lähtee muotimessuille, asuu hotellissa ja kirjoittaa siitä, hänen tekstinsä on matkabloggaamista.

Käymme vapaavalintaisissa kohteissa, joten torstaina paikalle saapunut Anna-Pogo livahti heti jazzklubille. Yhteisiäkin ohjelmanumeroita on riittämiin. Tänä viikonloppuna varmaan opin sen, mitä tarkoittaa, että toimittajan on jaksettava kaiken jälkeen vielä kirjoittaa päivän vaiheet muistiin.

Visit Tampere / Tredea Oy on ollut innostuneesti mukana, tarjonnut ensin kohdevinkkejä ja vielä kiertoajelunkin opastuksineen. Se on yhteistä ohjelmaa lauantai-iltapäivässä.  TampereAllBright-verkkosivut esittelevät paljon katsomista ja meininkiä ja ohjaavat mm. uudistuville visittampere.fi-sivuille. Näyttää todella siltä, että ei tämä mikään hiljainen kausi ole, vaikka sesonginulkopuolista aikaa tammikuussa elelemmekin.

20141127_142629

Merkitsemme juttumme aihetunnisteilla #bloggaritmansessa, joka viittaa viikonlopun tapaamiseemme, ja #tampereallbright, jonka turvin niitä voi nostaa verkkosivulle. Jutunaiheita tuntuu riittävän, ja Instagramissa @ananastogo päivittää viikonlopun vaiheita ennen kuin kunnolla näppäimistön pariin ehättää. Yllä kuva on marraskuun käynniltäni. Sinä päivänä sai harmaita näpsäyksiä.

TampereAllBright-sivustolta voi ladata myös pienen kaupunkioppaan.

Iso kiitos jo etukäteen kaikille tahoille: bloggaajille, jotka innostuivat kutsusta, pääsivät tulemaan tällä kertaa tai eivät; Tredea Oy / Visit Tampereelle ja yhteistyöyrityksille innostuksesta, tuesta ja kannustuksesta sekä medialle, joka mietti, kävisimmekö jutunaiheiksi.

Kirjoitan jo ajatuksissani muistelojuttua siitä, miten olen lapsesta saakka Tampereella lomaillut. Kun aika koittaa, paljastan, mikä moista innosti luonnostelemaan.

#sokoshotels40 – Juhlailta 29. 10.

Firman juhlat!

Juhlaillan ohjelma 29.10.2014

Läppäri ja silkit kantolaukkuun ja aamupäivän tehtävistä kadun yli bussiin. Eikä edes Mondon Helsinki-opasta laukussa.

Suuntana Hotelli- ja ravintolamuseo Kaapelitehtaalla Tallberginkadulla. S-ryhmän väkeä, Rantapallon väkeä, bloggaajia. Nyt jo aiemmasta tapaamisesta tuttuja kasvoja, pari seuraamistani blogeista uutta tuttua, upea näyttely Sokos-hotellien neljältä vuosikymmeneltä ja muistoja ja kuvia kauempaakin, naposteltavaa. Olisin halunnut olla monessa paikassa samana iltana, mutta valitsin tämän. Sokos Hotellit ovat olleet niin hyvässä yhteistyössä blogini ensimmäisenä vuonna ja palkinneet innostustani. Sen lisäksi, että pääsin yhtenä 40 bloggaajasta kirjoittamaan juhlavuoden blogitarinoita, olen pyynnöstä saanut monta yöpymistä hotelleissa Helsingissä ja Tallinnassa.

Iloista ja välitöntä tunnelmaa, hälinää, purskahduksia, musiikkia.Iloa siitä, että kirjoitukseni tavoittavat lukijoita ja vaikuttavat heidän valintoihinsa, yksi tai kaksi kuulijaa jazzklubi on saanut.

Harri Ojanperä ja Outi Vitie

Harri Ojanperä ja Outi Vitie toivottivat vieraat tervetulleiksi sen jälkeen kun olimme hissipoika Erikin luotsaamina ajaneet Hotelli-ja ravintolamuseoon kolmanteen kerrokseen. Eipä ollutkaan ennestään tuttu paikka; tekee mieli mennä nuuskimaan museorypästä uudestaan. Tilassa on lisäksi Teatterimuseo ja Suomen valokuvataiteen museo.

Hotellinukkekoti

Pienenä minulla oli nukkekoti, mutten oikein osannut innostua siitä. Hotelli- ja ravintolamuseoon rakennettu hotellinukkekoti herätti kuitenkin tunteen siitä, että minäkin haluaisin tuollaisen. Kyllä kesti kierrellä ympärillä:

Yksityiskohta hotellinukkekodista

Kylpyhuone hotellinukkekodissa

Kylpyammetta ei sillä kertaa kovin tarvinnut kadehtia, koska majoituin hotellissa juhlien jälkeen. Vastaanotossa oli kysytty näköalatoiveita ja sanoin, että siitä viis, mitä ikkunan takana on, mutta jos huoneessa sattuisi olemaan amme, niin olisipa kiva. Sellainen oli, ja melkein jäin ammeeseen asumaan jo ennen juhlia…

Hotellihuoneessa tapahtuu

Oli sinne sisustettu oikeakin hotellihuone, missä oli myös asukas.

Kyltti menneiltä ajoilta

Näyttely esitteli Sokos Hotellien neljää vuosikymmentä, mutta rekvisiittaa oli aiemmiltakin ajoilta. Ulottuuhan monen hotellin historia ketjun vaihteita kauemmas.

Inna-Pirjetta Lahti ja Olli Lindholm

Inna-Pirjetta Lahti juonsi illan, ja musiikista huolehti Olli Lindholm trioineen.

Hassu tunne kuunnella noita kappaleita kerrankin juhlavieraana eikä työn puolesta roskasäkki kädessä lauleskellen…

Kelpo Ahola ja Atte Vannasmaa

Kelpo Ahola ja Atte Vannasmaa huolehtivat osaltaan vieraiden viihtymisestä ja hyvinvoinnista. Edellinen ehti juhlaohjelman lisäksi kuljeskella varmistamassa, että yleisöllä on kaikki hyvin, ja tarjoiluista hyvässä yhteistyössä huolehti Presidentin ja Pasilan väki.

Olen huomannut ketjun ravintolahenkilökunnassa ennenkin sen, minkä Atte Vannasmaan kanssa yhdessäkin totesimme, että kun on ammattitaitoa ja ote työhön, kaikki sujuu sen kummemmin revittelemättä tai mestaroimatta. Tiimi ei tuntenut toisiaan ennestään, mutta sähköpostitse suunnittelu hoitui ja hienosti sujui illan palvelukin, mistä kiitos. Lähetin myös blogielämään liittymättömät erityiskiitokset hotelli Pasilan henkilökunnalle kesäisestä joustavuudesta, ja varmasti saitte ne saman tien.

Nelikymppiset. Matkaevästä juhlista lähtijöille.

Nelikymppiset. Matkaevästä juhlista lähtijöille.

Ennen kotiinlähtöä klo 20 maissa juhlijat saivat matkaevästä, ja bussin ikkunan tunnusta kuvaamaan pysähtynyt bloggaaja sai koko kyltin muistoksi.

Lähtö. Hotelli- ja ravintolamuseo

Ei ilta siihen päättynyt, että Tallberginkadulta lähdettiin. Bussi vei jatkamaan Aleksanteriin.
Bussi vei Aleksanteriin jatkamaan iltaa

Ja kappas! Siellähän oli tuttuja!

Lassi Kouvo Trio viihdtti Aleksanterin jatkoilla

Joko aika oli mennyt keskiviikkoisissa juhlissa vielä nopeammin kuin arvelin, tai sitten torstai oli sillä viikolla kahdesti, sillä Lassi Kouvo Trio odotteli siellä meitä ja soitti. Riemastuttava yllätys, oli niin kiva nähdä taas.

Ja saimme muutakin yllätysohjelmaa. Siitä saatte lukea seuraavaksi.

Jutun kuvat ovat Instagram-tililtäni ananastogo.

Papa Albertin Friday Jazz Club #jazzkaupunki Helsingissä

IMG_20141003_184540IMG_20141003_193925

Halusin kirjoittaa erillisen jutun perjantai-iltojen jazzklubeista Sokos Hotel Albertin Papa Albertissa. Torstaisin Sokos Hotel Aleksanterissa klo 19 ja perjantaisin tuntia myöhemmin tilaisuuksia  isännöi pianisti ja ammattimuusikko Lassi Kouvo. Thursday Jazz Club ja Friday Jazz Club aloittivat viime vuonna, ovat siis verrattain uusia tapahtumia. Ansaitsisivat totisesti tulla tunnetuiksi.

 Täältä voit kuunnella näytteitä Lassi Kouvon esiintymisistä. Me matkaseuran kanssa päätimme heti, että jatseille on päästävä, kun olimme saaneet maistiaiset muusikon kotisivuilta.

Perjantaina esiintyi Lassi Kouvo Trio, ja myöhemmin illalla vieraitakin oli luvassa jammailemaan. Ravintolaan astuessamme sanoimme tulleemme jatseihin, joten ruoat sai sille puolen. Muistikirja alkoi täyttyä tunnelmista:

”Ne vain alkavat soittaa.” Illan ensimmäinen setti tuntui helpolta seurata syödessä ja jutellessa, jotenkin sopi taustamusiikiksi. Silti juttelimme moneen otteeseen seuraavinakin päivinä siitä, että kuitenkin jäi kuuntelemaan ja keskittyi musiikkiin eikä lopulta ollut tarvetta puhella. Oli ihanaa antaa vain ajatusten ja tunnelmien viedä. Sanoinkin muusikoille, että kun en ole musiikin ammattilainen, voin keräillä vain tunnelmia. Ja tulin ymmärretyksi!

Ensimmäinen setti oli omia sävellyksiä, ja trio esitti niitä. Sitten alkoivat jamit ja ohjelmassa oli vielä tunnetumpia melodioita… Suloista hiljaista huumoria juonnoissa. Ja vaatimattomuutta.

Mietin, että olen kaikkiruokainen jazzin suhteen, ja ajattelen taas, millainen matka on oppia siitä lisää, kun käy kuuntelemassa yhä enemmän. Mietin improvisoinnin ja jammailun suhdetta säännönmukaisuuksiin. Olen varmaan sanonut ennenkin elämänfilosofiastani, että kun kaikki ei suju nuottien mukaan, se on improvisointia, se on jatsia – eikä siinä ole mitään vikaa. Joidenkuiden järkeen nojaavien kuulee sanovan, että jazz muka on toivotonta, eivätkä kappaleet lopu koskaan… Jos vastustaa yllätyksiä, pitääkö jatsia pitkäveteisenä?

Olen kirjoittanut muistikirjaani sanat yllätyksellinen, tuore, maukas – ja väittämän, että jazzsovituksen sietää, kun on perusturvallisuus. Ei minulla ole tueksi tutkimusta tai perusteluja, mutta kiinnostaisi pohtia, myönnetään.

Ennen kuin klubi-isännän ilmoittama lakisääteinen tauko keskeyttää musisoinnin, muistikirjaani kertyy paljon laulujen säkeitä. Musiikki vie kauas, sillä olen tehnyt merkinnän lapsuusmuistosta, jonka aion mainita postauksessa – mutta muisto ei enää viikkoa myöhemmin palaa. Musiikin tuomat tunne-elämykset ovat joskus hetken lapsia, mutta syvälle ne yltävät. Koskettavat ihan perusrakenteisiin, lapsuuden hyviin hetkiin.

Rentoa, letkeää, ammattitaitoista pätevää. Ihmettelen ilmaista iloa taas kerran kiitollisena, kun riffi nostaa minut korkealle ja taputan osana pientä yleisöä. Kirahvikaveri ja minä saamme hyviä kylmiä väreitä ja juttelemme siitä, että kylmät väreet ovat miellyttävä kokemus.

Kaikille tunnelmille on tilaa sinä iltana, konstailulle, keskittymiselle, hajamielisyydelle.

Palaamme illan jälkeen tyytyväisinä huoneeseen. Lauantaiaamun hissiseikkailujen kautta suuntaamme blogiretkemme seuraavaan kohteeseen. Ennen kuin kirjoitan siitä, kuulette vielä perjantai-iltapäivän sattumuksista.

 

 

Kerrankin tavallinen huone: Sokos Hotel Albert ja Papa Albert

Taas kerran tuli todistetuksi, että Sokos Hotels on matkabloggaajan ketju. Sen lisäksi, että pääsin yhtenä neljästäkymmenestä bloggaajasta mukaan #sokoshotels40-kampanjaan, tuumasin kysyä, sopisiko minun ja ystäväni majoittua Sokos Hotellissa jazziltana jatkaakseni blogin #jazzkaupunki-sarjaa. Keväällä tapaamani Albertin ja Aleksanterin hotellinjohtaja Andergård oli lomalla, mutta viesti välittyi eteenpäin, ja sain ystävällisen vastauksen.  Miltä kuulostaisi perjantain ja lauantain välinen yö Original Sokos Hotel Albertissa? Mukavaa saada jazzin ystävä vieraaksi.

Pyysin majoittumista standard twin -huoneessa. Ajatuksena oli, että tavallisissa huoneissa tavalliset matkaajat majoittuvat, ja siksi olin valinnut Original-hotellin jo kesän kampanjapostaukseen. Silloin huone oli kaikkea muuta kuin tavallinen, sillä Vaakunasta saimme majaksemme sviitin saunoineen ja parvekkeineen. Nyt sitten päästiin tutusti ja mukavasti perinteiseen Sokos-hotelliin. Originaleissa on sivuston mukaan (linkki yllä Original-osion esittelyyn) palvelu, aamiainen ja sauna kohdallaan. Niin on minustakin, tosin saunaa ei tällä erää tullut testatuksi.

Standard twin

Standard twin

 

Vastaanotossa oli hyväntuulinen ja ystävällinen henkilökunta vastassa. Hetken kesti haeskella bloggaajan varausta, mutta harjoitteluaan tekevä virkailija selvisi kinkkisen matkaajan tietojen penkomisesta luontevasti. Olin ollut Albertissa yötä ennenkin, vuosia ennen blogia toisen pohjoissuomalaisen ystävän kanssa, ja siitä kesästä on kyllä ikimuistoisia reissumuistoja. Lupaavalta näytti nytkin, ja onneksi henkilökunta muisti ehdottaa talon WiFi-yhteyttä ja antaa muistilapun tunnuksista ja salasanoista mukaan. Sitä tuli kokeilluksi, ja varsinkin tabletissa toimi hyvin. Kannettavan nikottelut blondin käyttäjän piikkiin.

Tavallinen huone, no joo. Tietysti hotelli hemmotteli meitä kulmahuoneella, joten olipa akkunat kahteen suuntaan.

20141004_095842Kulmahuone, Original Sokos Hotel Albert, Helsinki

Vastaanotto muisti mainostaa Papa Albertin lounasta, ja nälkä tulee oitis muistellessa. Kahden täytteen pitsa kympin, ja noutopöydässäkin olisi valikoimaa. Koska perjantaisin on aina jotakin erikoista, sillä kertaa olisi saanut itse koota hampurilaisia.

Pitsaa teki mieli:

Papa Albertin lounaspitsan salaisuus selvisi Kauko Matkailijalle

Papa Albertin lounaspitsan salaisuus selvisi Kauko Matkailijalle.

Lukemani  mukaan roomalaista pitsaa paistetaan kuumassa puu-uunissa vain niin kauan kuin kokki jaksaa pidättää hengitystään, noin minuutin verran. Tämä oli taatusti italialaistyylistä herkkua eikä suinkaan deep pan -versio.

Pohjassa tuntui jokin mauste, jota makusilmuni luulivat ensin valkosipuliksi. Sitten kävi mielessä, olisiko taikinassa vähän chiljauhetta, jota tapaan ripauttaa omiin teeleipiini kuivien aineiden sekoitusvaiheessa. Lopulta arvasin: pitsan reunat on varmaankin voideltu chiliöljyllä! Potkaisi mukavasti, mutta ei liikaa, vahvistin kysyttyäni arvaukseni todenperäisyyttä henkilökunnalta.

Kahvia oli tarjolla jälkeenpäin, ja karkkipurkeissa salmiakki- ja suklaanamuja. Panttereita ja ehkä Pollyja, luulen. Kiva idea pieneksi makeaksi palaksi, ja jonkin verran tuolla halutessaan jauhoja välttelee, vaikka salmiakissa sitä tietenkin on. Erikoiskahvikone ei ollut lounasaikaan kytkettynä, mutta aamiaisen se sitten kruunasi lauantain ratoksi. Hyvää tavallinenkin kahvi oli, kuulin hyväksyvää muminaa, että ei mitään kultakatriinaa.

Lounaalta lähtiessämme toivottivat tervetulleiksi uudestaan. Vakuutimme ravintolassa ja vastaanotosta lounaan maittamista huikkailevalle henkilökunnalle, ettei moisten herkkujen äärestä monta tuntia sovi pysyä poissa, ja jatseille tultaisiin. ”Ja vähän punaviiniä…” kuului ehdotus tiskin takaa. ”Älä yllytä”, nauroin, ja vastaus oli salamannopea: ”Kuuluu toimenkuvaan!” Tilannetajuista tämä väki, sanon minä.

Papa's Sampler, antipastoja, chileläistä Santa Tierraa jazzin särpimeksi Papa Albertissa

Papa’s Sampler, antipastoja, chileläistä Santa Tierraa jazzin särpimeksi Papa Albertissa

Illallisella makustelimme muita listan herkkuja, jos kohta iltapitsat ovat toisenlaisia kuin lounasvalikoiman. Kirjoitan jazztunnelmista vielä erikseen samoin kuin muista perjantaipäivän sattumuksista ja siitä, miten viikonloppumme jatkui.

Oli niin täysi olo, että jaoimme Papa’s Samplerin (mm. sipulirenkaita ja ranskalaisia perunoita) ja pari antipastoannosta. Hotelli tarjosi yöpymisen aamiaisineen, muun maksoimme itse. Tosin  taisi tulla lantin verran alennusta antipastista.

Kun kerroin hotellilomastamme ennen lähtöä, joku kysyi, missä jazzklubihotellit ovat. Sanoin, että Albertinkadulla, ja kysyjä ymmärsi, että niinpä niin, Albertinkatu ja Aleksanterinkatu. Luullakseni Aleksanterin teatterin lähistöllä sijaitseva Solo Sokos Hotel Aleksanteri, jonka osoite myös on Albertinkatu, on saanut nimensä viitteet historian henkilöstä. Mutta enpäs tullut tätä tarkistaneeksi. Tuleekohan nimestä ja osoitteesta sekaannuksia, kun ihmiset etsiytyvät hotelliin?

Maisemiin liittyy lapsuusmuistoja, sillä Aleksanterin teatterissa oli ennen Kansallisooppera. Uusi Oopperatalohan valmistui vasta 1990-luvun alkupuolella. Sinne muutettiin 1993. Olen nähnyt Bulevardin talossa Mustalaisruhtinattaren ja Joutsenlammen 1970-luvulla – ja olikohan viimeinen Joutsenlammen esitys siinä talossa, lava kun oli niin pieni, että koreografiaa ja hyppyjä ja pyörähdyksiä piti kutistaa, ettei putoaisi… Uudessa talossa on enemmän tilaa.

Mukavaa, että tutusta Helsingistä saa aina uusiakin muistoja ja blogiyhteistyön myötä hotellikokemukset tulevat entistä rikkaammiksi. Kerrankin sanoissa ”odottakaa vain” on myönteinen sävy. Odottakaa vain, miten viikonloppuretkemme vielä jatkui. Lauantaipäivä olisi monta elämystä täydempi, kiitos Sokos Hotels -ketjun.

******************

Bloggaajan ja Sokos Hotel Albertin yhteistyönä sain yöpymisen kahden hengen standard twin -huoneessa aamiaisineen. Matkat kohteeseen ja muut ateriat kuin huonehintaan kuuluvan aamiaisen selvitimme omin kustannuksin. Jazzclubeihin torstaisin klo 19 ravintolassa Olipa kerran… ja perjantaisin klo 20 Papa Albertissa on vapaa pääsy.