Browsing Tag

jazz

Flame Jazz – jazzristeily kuin festarit laivalla

Flame Jazz -risteily Turusta Viking Gracella pari kertaa vuodessa. Koko laiva soi!

Olen muutaman kerran ollut Flame Jazz -risteilyllä. Seuraava on 3.helmikuuta, ja sinne en erään päällekkäisyyden vuoksi pääse. Mutta kokeile sinä, mahdutko mukaan! Linkistä näet risteilyn tiedot.

M/S Viking Grace on mainio laiva, yksi suosikeistani. Sen rakennusvaiheessa on otettu huomioon sellaisia moderneja asioita kuin laivan vakaus – keinunta ei tosiaan tunnu juuri yhtään, ja ajoittain ei edes huomaa, onko liikkeellä vai maissa. Isot maisemaikkunat mahdollistavat sen, että monen monelle matkaajalle on tilaa ihastella kaunista saaristoa. Niinpä esimerkiksi miehistön tilat ovat toisessa laivan osassa kuin tavallisesti.

Koska Turusta on iltalähtö ja Tukholmasta palataan päivänvalossa, onkin runsaasti aikaa tuijotella ikkunoista. Ja ensimmäiset kerrat, kun minä olen nähnyt Ahvenanmaasta tai Maarianhaminasta yleensä yhtikäs mitään, on ollut juuri Gracella. Sampanjabaarissa esiintyy usein pianisti ja ikkunoita riittää.

Valaistuksessa on otettu huomioon sellainen seikka, että värit ja joidenkin valaisinten korkeus muuttuu vuorokaudenajan mukaan. Myös akustiikkaan vaikuttaa moni asia laivan designissa. Kirjoitin design-kierroksesta täällä.

 

Syksyllä 2017 Oulu All Star Big Band esiintyi Flame Jazz -risteilyllä.

Flame Jazz Cruisen mukava puoli on siinä, että useammassa tilassa, kuten laivan yökerhossa, joka on iso konserttisali, ja baareissa ja kahviloissa, on useampi esiintyjä samoihin aikoihin. Jos jokin ei miellytä, voi vaihtaa paikkaa, palata takaisin ja fiilistellä vieä seuraavaa. Pääsymaksu on risteilylipun hinnassa, joten seilaaminen kahviosta baariin ja yläkerran isoon konserttiin onnistuu. Musiikkityylin lisäksi valintaan voi vaikuttaa esim. se, että ison orkesterin ääni voi herkkäkorvaiselle olla eturivissä liikaa.

Esiintymään pääsevät niin nuoret kuin kokeneet, ja olen oppinut sekä tuntemaan monta uutta bändiä, joita on kiva kuunnella, että kuullut jo mieluisiksi tietämiäni porukoita.

Flame Jazz -risteilyllä on aina myös jonkinlainen paneelikeskustelu, jossa käsitellään muusikoiden tai jazzelämän kuulumisia. Viimeksi sitä isännöi Jussi Fredriksson.

Toivon oppivani jazzista joskus niin paljon, että risteilyohjelmaan kuuluva keskustelu antaa minulle nykyistä enemmän. Yritän silti aina mennä kuuntelemaan ainakin vähäksi aikaa. Joskus päivitetään muusikoiden kuulumiset, toisinaan on jokin jazziin liittyvä teema.

Valinnanvaraa riittää. Syksyn 2017 Flame Jazz -risteilyllä myös Röyhkä ja Pyysalo.

Useimmiten olen osunut jazzristeilylle itsekseni, mutta viimeksi meitä oli koko neljän hengen hytin porukka. Kaikki eivät niin jazzfriikkejä, joten oli varmaan hyvä, ettei ohjelmistokaan ollut ihan pelkkää jazzia. Laivassa keikkaili Elixir, jota olin jollain aiemmalla reissulla toisessa laivassa kuullut (on täytynyt olla Tukholman-risteily, koska on yö tanssittu Reissusikon kanssa) ja hyväksi sinänsä havainnut. Nyt oli kuitenkin Viking Linen sovelluksen päivitys jäänyt tekemättä, paperiohjelma piti kutinsa, ja appsissa Elixir oli merkitty esiintymään ison jazzsakin kanssa päällekkäin. Varmaan se tavallisena paluuiltana onkin siinä paikassaan.

Arvatkaa, mitä haluaisin. Tahtoisin, että jollain risteilyllä olisi jazziin sointuvaa ruokaa, annokset suunniteltu musiikin mukaan. Jollei yhdeksi illaksi – tai kahdeksi – hyödytä noutopöytää kauden kaavailuista muuttaa, niin voisiko yhdessä ravintolassa olla muutama teemaristeilyä varten suunniteltu annos? Olisi ihanaa miettiä ruokalistaa. Tätähän tehdään jonkin verran esimerkiksi teatterimenu-kuvioissa, jos jokin porukka ostaa lipun esitykseen ynnä ruokailuun, ja muistanpa Porvoo Jazz Festivalistakin, että ihmettelin, miten voi ruoka ja musiikki sointua niin toisiinsa. Vaikka onkin niin ihanaa päästä samalla hytin hinnalla jokaiseen konserttiin, olisiko kannattavaa kehittää vaikka VIP-lippu, johon kuuluisi ruokailu? Ja muutkin voisivat ostaa annoksia sitten vaikka paluumatkalla, jos yksi ravintola olisi VIP-varauksille lähtiessä? Tai palatessa VIP-lounas ja muuna aikana jazzannokset kaikkien ostettavissa?

Niiiiiiin ja voisihan olla vaikka jazzkaraoke mutta en lupaa osallistua. Vaikka vanhat musikaalisävelmät ihania olisivatkin laulaa.

 

Kakkos-nelosta napsutellen

tai: Kun Fly Me to the Moon värisee joka puolella

 

Koiria. Lapsia. Aikuisen kirjoissa kulkevia.

Lautasia. Laseja. Levyjä. (”Mutta Frederik ja Tapani Kansa on myyty loppuun.”)

Sointuja. Parhaimmillaan sellaisia, että ”niihin voi soittaa mitä vain”.

Sävellajeja. ”Sopiiko F?” Yhteys yleisöön ei katkea juonnoissakaan, ja pääsemme taputuksin ja tsiki-tsiki-ääntelyin mukaan. Kuulemma siksi, että soittajat voivat nostaa palkkionsa ja kävellä ulos, kun yleisö on tehnyt työn. Tosin ovat kovin kiitollisia ravintolalle siitä, että nämä kolme on yhdeksi illaksi  pelastettu kadulta ja tarjottu sisätilat soittaa.

Papa Albertin perjantainen jazzilta on jatkunut jo neljä vuotta. Yksi ehdottomista vakiosuosikeistani. Isäntänä Lassi Kouvo lasinkuultavine lauluineen.

 

William Suvanne, saksofoni, juonsi perjantaisen jazzillan Papa Albertissa. Basistina Arto Nurmi.

Johdanto jazzviikonloppuun alkoi Papa Albertista. Herkuttelin maisemissa olevan oululaisystäväni kanssa Menu Punavuoren kolmella lajilla – ja harmittelin jälkeenpäin, että unohdin pyytää pöytäseuralle bataattiranskalaiset, jotka ainakin erikseen tilattuna Papa’s Burgeriin saisi.

Ravintolan mainio piirre on, että jazziltoina ainakin annokset voi syödä myös musiikkia kuunnellen eikä toisella puolella ravintolassa. Baarissa popsijan on tilattava baaritiskiltä, ja mukinaa siitä, että ranskisvaihtoehdoista ei kysytty. Tai jos listassa luki, että se on menussa sitten peruna eikä bataatti, tieto meni minulta ohi.

Joka laji mozzarellasalaatteineen, hampurilaisineen ja lakritsivanukkaineen oli herkullinen. Mukinaa myös siitä, kun olisin tahtonut jälkiruokaviiniä. Portviiniä ei ollut, tokaji oli täysin ennenkuulumaton sana, ja valikoimissa olevaa muskatellia myytiin vain pulloittain. Olisiko pitänyt tilata grappa? Italialaisravintolahan se on.

Ymmärrän, että jälkiruokaviinit ovat vaikeasti myytäviä Suomessa, eikä kukaan halua varastonsa väljähtyvän. Mutta fiilisten myötä espresso kyllä tuntui vähän laimenevan.

Kauniisti tarjolle aseteltuun jälkiruokaan kuului syötäviä kukkia. Annoskoko oli mukava; en tuntenut syöväni pelkkää kuvaa.

Kun Morning toivotti aluksi hyvää iltaa ja All th Things You Are valaisi ohjelmiston kokoamisen perusperiaatteita (vaikkei illan kappaleita sentään nimenmukaisessa aakkosjärjestyksessä soitettu), oli helppo keskittyä pääasiaan: mehevään, ravitsevaan ja sulavaan jazziin.

Kaltaiseni fiilistelijä-nautiskelija keksi taas uusia kyusymyksiä, joita tahtoisi jazzista oppia.

Miten muusikon huumorintaju vaikuttaa sovituksiin tai varsinkin improvisaatioon, kulloiseenkin tulkintaan? Olen niin varma, että persoonallisuus heijastuu kaikkeen siihen ilmaisuun, jota…

Mikä vaikuttaa siihen että yleisö nauttii juonnoista? Miten tavoittaa kuulijat kappaleiden välillä? Entä ne kerrat, kun yhteys tuntuu katkeavan viimeisen ja ensimmäisen sävelen välillä?

Tuntevatko ravintolamuusikot usein soittavansa taustamusiikkia? Turhauttaako heitä se, että ihmiset juttelevat keskenään ja puuhailevat pöydissä omiaan eivätkä tosiaan istu aloillaan kuin konsertissa? Olen joskus saanut yhä vielä lämmittävän palautteen soittajalta, joka tiesi minun oikeasti kuuntelevan. Joillakuilla se vähentää paineita, joita jazzmatkabloggaajana esittäytyminen muka on aiheuttavinaan.

”Älkää puhuko, juoko, hengittäkö loppukappaleen ajan!” Tsiki-tsii-taputus on ehkä keino saada yleisön huomio? Päästä soittamaan muuta kuin taustamusiikkia?

Papa’s Burger

Olen niin hyvilläni siitä, että väki on löytänyt Papa Albertin jazzillat. Helsingissä tarjontaa on varmasti hirmuisesti, vaan kylläpä tuollakin pöydät täyttyvät ja kohteliaasti kysytään, mahtuuko samaan pöytään. Eiköhän pöytäseuraksi osunut suomen kielen opettaja, joka antoi aprikoitavaksi matkabloggaajalle sopivan arvoituksen. Kunhan olen keksinyt viisi maata, joissa ei esiinny kirjaimia S-U-O-M-I, kerron teillekin, millainen matkakohdelista siitä sukeutuu.

Haluaisin muuten pohtia lisää keikkojen juontamista ja kirjoittaa siitä. Oletpa kuulija, muusikko, tapahtumapaikan työntekijä tai muuten yleisön/kuulijoiden kanssa tekemisissä, kertoisitko vinkkisi ja tuumasi kommentteihin tai vaikka popoannan gmailiin. Kiitos etukäteeen!

Jazzviikonloppu jatkuu Flame Jazz -risteilyllä Turussa. Perjantaiherkuttelu Papa Albertin jazzkluvissa siis Lassi Kouvon (klubi-isäntä, piano), William Suvanteen (minä kun niin haluaisin sanoa VilJAMI, mutta se on varmaan jo kulunut), saksofoni, ja Arto Nurmen (Art Green, basso) ilakoinnin mukaan.

Django kotikulmilla

Lauri Yrjölä heinäkuisilla Django Reinhardt -festivaaleilla Kotkassa. Joka kesä heinäkuun ensimmäisenä arkialkuviikkona.

”Nyt ei soiteta Mustia silmiä”, kitaristi virnistää. Olen Yrjölä – Ojala – Kautto-trion levynjulkistuskeikalla Kotkan klubilla. On paikallisen Django-festivaalin kolmas, viimeinen päivä. Mustat silmät ovat vasta illan päätöskonsertin viimeinen kappale, ja edellisillan tulkinta keikan lopuksi on jo saanut minulle hyvät kylmät väreet.

Muistatteko Lempipaikkojani-blogin haasteen, joka kannusti esittelemään kesätapahtumien Suomea? Osallistuin tähän jo Someron– jutullani, mutta tänään on hyvä päivä muistella kesää ja merkitä ensi vuoden heinäkuun alku kalenteriin. Kotkassa järjestetään Django-festari aina heinäkuun alussa, ensimmäinen arkinen alkuviikko maanantaista keskiviikkoon on vuotuinen ajankohta. Tulevan vuoden ohjelma vahvistunee vuodenvaihteen tietämillä.

Pyöräkorjaamo on vakituinen konserttipaikka. Django-festivaali Kotkassa heinäkuussa.

Vuoden 2017 heinäkuussa soitettiin auringossa pyöräkorjaamon edessä. Edellinen kesäkonsertti majaili varastossa festaria varrten siivoutussa toki.

Olen osallistunut jo ensimmäisiin kotikylän Django-festareihin. Pidän tavasta järjestää konsertteja ympäri kaupunkia. Tapahtuma todentaa osaltaan ajatusta, että jazzia voi soittaa missä vain.

Vaikka pyöräkorjaamossa. Koskenkorvan pyöräkorjaamo on useamman kerran ollut avajaiskonsertin pitopaikka. Tapahtuma menee myös torille, pubiin ja etsii vakiopaikkojen lisäksi joka vuosi uusia. Lauri Yrjölän ja kumppanien levy ilmestyi festivaalimaanantaina, ja kahvikonsertti oli Kotkan klubilla lounasajan päätteeksi – tosin huomasin, että kannatti mennä ajoissa syömään, sillä talo tarjoili lähinnä muutamia pipareita ja mielikuva kahvikonsertista olisi ollut tarjoilun osalta jotakin runsaampaa. Onneksi musiikki oli mehevää ja täyttävää.

Django Reinhardt -festivaali, Kotka, heinäkuu 2017. Pub Albert

Django-festareilla Kotkassa saattaa saada myös Aviador-kustantamon kirjoja keikan lomassa tai jälkeen..

Kuka Django Reinhardt? Lue tästä.

Kuinka epäluuloinen olinkaan, kun kuulin Kotkassa järjestettävästä mustalaisjazzin festivaalista. Härmäläiseltäkö muka irtoaisi. Kyllä kai siihen vähintään Rosenberg Trio tarvittaisiin?

Ihanaa olla väärässä. Kylmiä väreitä, liikuttumista, kaikkea mikä saa minut pullolleen tunnelmaa vuodesta toiseen. Konsertteja on joka kesä pitkin päivää, joten vaikka tapahtuma osuu aina heinäkuun ensimmäiseen maanantaista keskiviikkoon, työssäkäyvätkin voivat päästä ainakin joihinkin konsertteihin. Tai voi osua sattumalta paikalle kauppareissulla ison marketin aulassa, koska jazzia voi todellakin soittaa ja siitä voi nauttia missä vain.

Kylmiä väreitä Mustat silmät -kappaleesta. Voivottelin Lauri Yrjölälle, etten olisi uskonut itkuun ratkeavani siitä. Tulin ymmärretyksi: ”Vähän voi hillitysti hymyillä”, muusikko vastasi virnistäen, kun tavan mukaan selittelin itkeväni nimenomaan silloin kun kaikki on oikein kaunista ja hienosti ja että suomalaiselle se pitää aina selittää. Tälle ei näymmä olisi tarvinnut. Kestää epäsuomalaisesti muutkin tunteenilmaukset – ja ottaa ja tervehtii mokoma seuraavana päivänä lauseella ”tänään sitä ei soiteta”.

Alkuperäinen Django-festivaali on muuten Ranskassa, ja siellä oli tänä kesänä (2017) jo 38. kerta. En ole käynyt, vielä. Jos kiinnostaa,  englanninkielinen kotisivu tässä.

 

Voisitko ajatella tämmöisiä musiikkijuhlia omaan kesäohjelmaasi? Mitä mieltä haitarijazzista tai mustalaisjazzista?

Ensi tunnelmia ja huomioita Oslosta

Jopas on kotoisa olo! Olin nähnyt vasta asemia ja pyörinyt viisi minuuttia kaupungilla, kun aloin ihmetellä kotona olemisen tunnetta.

Olenkohan löytänyt sisäisen seilorini? Suvun est-isissä kun on yksi norjalainen meripoika, joka sitten jäi Oulun seudulle asustelemaan.

Ihmiset ovat niin ystävällisiä, että se kiinnittää huomion. Ei vain palvelukulttuuri ole hymyilevää ja täynnä läsnäolon tuntua. Yhtä lailla roskienvientireissulla kohdalle osunut kaveri kysäisee, mitä etsin, ja neuvoo tien.

 

 

 

Olen päättänyt. #haluansyödäitalian

Sain lennot ja majoituksen alle 200 eurolla, joten tuumin, että ruokaan voisi käyttää rahaa, vaikka Norja kallis onkin.

Luin ennakkoon, että lounas etnisissä olisi käypä vaihtoehto. Mutta en totellut, vaan olen päätynyt syömään italialaista useamman kerran!

Suuri pettymys: paistaa, vaikka säätiedote ennakoi sadetta.

 

Sääennuste lupaili enimmäkseen sadekelejä, ja tuumin vain, ettei kaupunkilomalle paisteen takia lähdetä.

Tulopäivänä sade alkoi 100 m ennen hostellia, ja ihan mielelläni jäin nukkumaan matkaväsyn pois. Lauantai oli suloisen lämmin.

Arvaa, missä?

Bare Jazz saa oman matkakertomuksensa myöhemmin. Voi sitä hymyä, kun paikassa kuin paikassa ehdottaa jutuntekoa! (Kuka tuo tyyppi on ja mistä hän kuvaan änkesi?)

Aamupalaa: hedelmiä, herasta tehty ruskea vuohenjuusto, joka maistuu vähän toffeelta, Bamse-suklaavaahtiksia. Vesipullokin on nyt Ananas2go.

 

Olen sinänsä oikein tyytyväinen nukkunurkkaani Anker Apartmentsissa Københavngatella. Dormi on iso, 20 paikkaa, mutta todella rauhallinen, Ovessa plakaatti kieltää keskustelut ja puhelut ja muistuttaa, että päivälläkin täällä nukutaan.

Kieltoplakaatteja on siellä täällä niin, että maistiaisoluestani on tulla pulma. Ja Facebookista saatoitte jo huomata väistämättömän #savewaterdrinkchampagne-hengen ennen kuin astia löytyi.

Hostellista saisi astiakuormallisen kattiloineen, ja liinavaatteista menee 70 kruunun maksu. Minulla on pyyhe mukana, joten pulitin lakanoista 50 kr.

Yllätyin siitä, ettei vuodepaikoissa ole lukuvalaisinta tai pistorasiaa.

Kielellä sulaa lapsuuden herkku. Torilta löytyi ja on vuohimaisempi kuin muistin. Mutta ihanaa!

Tuplamuistutuksesta huolimatta väki kulkee tyhjän risteyksen poikki punaisia päin.

Tänään etsiskelen ystävän ja lisää jazzia. Kaksi päivää jäljellä ennen maanantain  iltalentoa. Mukavaa sunnuntaita sinnekin!