Browsing Tag

#igtt

Kolme uutta maata reissuvuonna 2017 | #IGTT

Kerrankin jotain muuta kuin päivän bussiretkiä kotimaassa! Tuttavat alkoivat jo kysellä, olenko rauhoittunut, kun sattuivat näkemään minut paikkakunnalla.

Vilkkaanpuoleinen 2017 toi tuttujen Tukholman ja Tallinnan sekä ennen käytyjen Lontoon ja Ranskan lisäksi listaan kolme maata, joissa en ollut ennen vieraillut. Olen kaukana maabongauksesta. Vaikka käytyjä kohteita jollain lailla tulenkin listanneekai, ajatus on aina pikemminkin, että maapallo on koti, eikä niillä rajoilla niin…

Koontipostausta olen siis säästellyt tähän IGTravelThursday-kirjoitukseen asti. Kirjoitusten idea on jakaa matkailoa ja-tietoa ja kuvittaa juttu Instagram-kuvin. Tammikuun teema on #reissuvuosi2017, ja tempausta vetävät Travellover ja Vagabonda.

Norja

Makea ruskea herajuusto (vuohen) on tunnettu norjalaisherkku.

Rakas Norwegian, tuo suosikkilentoyhtiöni, vei minut kesäkuussa Osloon. Ostin Norwegianin kautta myös majoituksen, ja mukavan hostellin dormista löytyi selänsija kolmeksi yöksi alle satasella. Eikö se Norja niin kallis ollutkaan kuin pelkäsin? Koska perusolemisesta ei tarvinnut pulittaa tuon enempää, elin herroiksi nauttimalla myös muutaman ravintola-aterian. Tarinoita varastossa ensitunnelmien lisäksi.

Kantapaikka. Vespa og Humla oli pienen matkan päässä hostellista. Aamiaista, lounasta, illallista ja olutta niin, että rupesivat jo tervehtimään ja hyvästelemään kädestä. Viihtyisää ja herkullista.

Puola

Ensimmäinen kokemus jazzfestivaalista muualla kuin Suomessa oli Sopot Jazz Festival. Miltei loppuunmyydyissä konserteissa ei soitettu mitenkään perinteistä jazzia; loppuillan jamit olivat tutumpaa kauraa. Uusi erittäin kiintoisa tuttavuus oli Sam Newsome, jonka sopraanosaksofonia kuunnellessani en tiennyt varmasti, kuulinko enää jazzia tai edes musiikkia vai vain ääntä, mutta yhtäkkiä olin pöllöretkellä metsässä. Pidän siitä, kun musiikki vie mielikuvissa maisemiin.

Samana iltana kuulin myös Tali Rubinsteinia, Sofitel Grandin tanssiaissalista poistuttuani sopi jäädä hetkeksi tekemään paikallista viinitutkimusta. Puola osoittautui minua kiehtovaksi viinimaaksi, vaan herkkuja on ylivoimaista löytää täältä käsin.

Tänne uudestaan vielä joskus.

Sopotin lisäksi majailin Gdanskissa. Hostellin dormi aamiaisineen noin kahdeksan euroa yöltä… Saattoi pitää sadetta, ellei huvittanut lähteä kaupungilla kiertelemään.

Monet Gdanskin-kuvista osuivat vuoden tykätyimpiin, esim. tämä:

Yksi #bestnine2017-kuvistani on Gdanskin vanhastakaupungista.

Unkari

Budapest, yhteinen haave Reissusiskon kanssa, toteutui syyskuussa. Majapaikkanamme oli huoneisto, jonka parveke antoi joelle, joten väsyneinä hetkinä saattoi piipahtaa lähikaupassa ja tulla kotiin syömään ja juttlemaan.

Mutta osasimme me olla turistejakin – ja Unkarissa osattiin käyttää kansanperinnettä myös matkailijoiden iloksi! Kävimme katsomassa kansantanssiesitystä (unkarilaisilla tuntui olevan reilusti paprikaa veressä, tanssissa miehillä enemmän hyppyjä kuin suomalaisissa tanhuissa, jos kohta tytöt keskittyivät pyörimään nätisti…). Samaan syssyyn sai ostaa illallisristeilyn. Puolitoista tuntia noutopöytää, Tonavaa ja pöydästä toiseen vaeltelevia muusikoita.

Mitä jos Suomessakin osattaisiin? Muistan kyllä jostain 1970-luvun mainosfilmeistä, että matkailumarkkinoinnissa vilahteli tanhupätkiä, mutta näkyykö kansantanssi nyt tarjonnassa mitenkään? Vinkkaa, jos tiedät! (Random fact: eka-tokaluokkalaisena olin koulun tanhukerhossa.)

Nimikkokahvila Budapestissa

Retkeilimme vanhassakaupungissa, ja gulassikeitto oli oikeasti maukasta. Kerrankin turistipyydys, missä saa kunnon vastineen rahoilleen.

 

Tie parhaaan gulassikeiton luo käy tästä.

Älä jätä kylpylää väliin, kun käyt Budapestissa! Me päädyimme Szechenyin kylpylään näppärän metromatkan päähän. Sen lämminvesiallas oli elämäni miellyttävin veteen meno: ulkoaltaan lämpötila oli 37 ja 38 asteen välillä. Aidassa oli kyltti, joka kehotti viettämään vedessä korkeintaan 20 min, minkä huomasin lilluttuani siellä kolme varttia…

Kylpylän käytänteet tuntuivat vähän konstikkailta. Paikka on iso, ja on monta sisäänkäyntiä. Pukukopin lukitustakin kesti vähän harjoitella, ja huolehtivainen Reissusisko telkesi minut sisään, jotta varmasti pysyn tallessa. Ensin se ovi ei meinannut mennä lukkoonm utta kyllä se siis sitten meni.

Puisto kylpylän vieressä käy piknikpaikaksi.

Budapestiin tekisi mieli uudestaan. Viime reissulla esim.Margaretin saari jäi kokonaan tutkimatta, mitä nyt jokilaiva ajeli sen ympäri.

Kuukauden mittaan muistelen muuta kulunutta vuotta Instagramissa. Tammikuussa voit seurata siellä myös, millaiset ovat #popoaakkoset.

Millainen sinun matkailuvuotesi oli? Olitko tyytyväinen vai olisiko voinut mennä toisin?

Instagram on matkailoa – japanilainen kesä Helsingissä

Pidätkö sienistä? Maittaisivatko nämä suklaasienet?

Onko teillä paljon Instagram-tuttuja, jotka olette tavanneet kasvotusten? Minulle japanilainen Mayumi on ihminen, jonka kanssa löysimme toisemme IG-tykkäysten ja yhteisten seurattavien kautta.

Mikä ilo, kun kuulin japanilaisen olevan tulossa Suomeen kesällä 2017! Olin kuullut hänen käsityöharrasteestaan ja että hän oli oppinut tekemään pirtanauhaa… Tämä ei olisi ensimmäinen Suomen-vierailu, ja aikaa olisi koko kesä.

Suunnittelimme tapaamista. Millaisen yksityisen opaskierroksen laatisin? Mitä omia rakkaita kolojani näyttäisin hänelle Helsingissä? Mistä hän pitäisi?

 

 

Rikhardinkadun kirjasto on minulle lepopaikka, vaikkei Helsingin vilinä niin haittaisikaan.

 

Rikhardinkadun kirjasto

 

IG-tutut Mayumi ja Anna Rikun kesäpihalla

Muistattekin jo, että luuhaan kirjastoissa ja kirjakaupoissa, missä olenkin. Rikhardinkadun kirjaston vanhan rakennuksen tunnelma kirjatorneineen ja taidelainaamoineen kiehtoo minua vuodesta toiseen, ja vaikka Helsinki ei ehkä japanilaiselle vilinäkaupunki olekaan, ystäväni piti onneksi interiööristä.

Minulle uutta oli kirjaston sisäpiha, kesäpiha. Harmi, että oli kiiruhdettava sovittuun tapaamiseen enkä ehtinyt ottaa selkoa, miksi siellä alettiin touhuta vohvelirautojen kanssa.

 

Lounaalla Qulmassa, Mariankatu 13.

Tahtoisin opastaa kaikki sopansyöntiin Qulmaan. Mariankadun lounasravintolaa isännöi sydämellinen, iloa ja intoa pursuava soppasankari, jonka The Helsinki Book  on ilmestymäisillään tai jo ilmestynyt muuten myös japaniksi.

Tuntui, että Mayumin kanssa yhteinen sävel löytyi helposti, ja hän piti aidosti kohteista, joihin hänet halusin viedä. Paljon hän toki oli ehtinyt nähdä ja kokea myös omin päin. Mutta onnistuin esittelemään muutaman uudenkin, ja se oli ilonaihe. Ehkö opin tämän myötä myös opastaitoja? Rohkenen ruveta markkinoimaan parisrio.comin paikallisoppaan pestiäni, joka on vielä hyvin satunnainen?

 

Toisen tapaamiskertamme lounas Kiilassa. Hampurilaistesti.

Riehuttuani kesän ties missä reissussa olin hiukkasen naatti toisena tapaamispäivänämme. Niinpä ystäväni ehdotti, että vietetään leppoisa päivä, ja me käveleskelimme ja istuksimme jutellen. Suloista!

Poikkesimme legendaariseen Kluuvikadun Fazerin kahvilaan ja löysimme uusimman matkasuklaamaun. Kupolin alla kannattaa piipahtaa, vaikka uudessa vierailukeskuksessa olisikin käyty. Istuimme Esplanadin puistossa ja opin muutaman sanan, joka kuulostaa samalta japaniksi kuin suomeksi mutta tarkoittaa ihan muuta.

Kohdalle osuvia japanilaisia kiusaan myös haiku- ja tankakyselyilläni. Onko se elävää perinnettä yhä, samalla tavalla kuin kalevalamitta minkä vain arkisen ilmaisun rytminä suomessa? (Älä itke, lapsikulta, äiti antaa juustoleivän.) Vai onko se kutistunut keväiseksi sammakon pulpahdukseksi, joka kaikkien on pakko oppia koulussa?

Minulle Maymiin tutustuminen ja tapaamiset omissa maisemissani olivat mukava väläys Instagramin mahdollistamaa matkailun harrastajien yhteisöä ja sen merkitystä. Tuumin alkukesästä popomiittiä, ja vaikka se jäikin nyt järjestämättä, idea vahvistui. Ehkä joskus, jossain, isommalla IG-tuttujen porukalla.

Tämä kirjoitus on osa #IGTravelThursday-kampanjaa. Kuvituksena on vain Instagramissa käytettyjä kuvia, eikä lokakuussa ollut yhteistä, annettua teemaa. Kampanjan vastaavina Suomessa ovat Vagabonda ja Travellover.

Minuthan löydät Instagram-tunnuksen ananastogo takaa.

Kahvilla Karhulassa

Kotkaan muuttaessani tiesin, että täällä on iso valtakunnallisen ketjun leipomo, ja mietin haikeita hyvästejä Oulun kahviloille heittäessäni, onko tästedes tyydyttävä nakertamaan ruispalan kulmaa kotona. Onneksi kävi nopeasti ilmi, että voi valita sisätiloja ja torikahviloita jokseenkin mielin määrin.

Yksi kestosuosikki on Melissa, välillä Sitruunamelissan nimisenä toiminut kahvila ja leipomo puolen kilometrin päässä kotoa. Toripäivinä tulee istuskeltua siinä. Jos kaipaa talvisin lämmikettä, useista teelaaduista voi valita ison pressopannullisen haudutettavaa juomaa, josta riittää vaikka kaverin kanssa jaettavaksi.

Hyväntuulinsen palvelun kahvila Melissa Kotkan Karhulassa leipoo omat tuotteensa ja herkkujen taso säilyy vuodesta toiseen.

Nykyään pääsee verkkoonkin. Salasanan saa kysäisemällä, joten yhteydessä on suojausta. Vielä taannoin esillä oli viaton kyltti: ”Meillä ei oo Wi-Fiä, jutelkaa toistenne kanssa!” Sorinaa piisaakin, sillä paikka on varsinkin toripäivinä jokseenkin täynnä.

Myös kahvilan väki juttelee asiakkaidensa kanssa. Omistajapariskunnalla on baristan koulutus, ja isännältä olen oppinut, miksei ulkomaanmatkalle kannata ottaa kahvinporoja mukaan saadakseen samanlaista kahvia kuin kotona. Samanlaista siitä ei tule, koska kahvi on jauhettu täkäläiseen veteen sopivaksi niin, että kuuma vesi suodattuu viidessä minuutissa annoksen läpi. Kun veden kovuus on toinen, makukin muuttuu.

Aurajuustosalaatti. Lounaslistalla on myös keittoa, pastaa, leikkeitä.

Useimmiten mutustan kanelikierrettä. Se on niiiiiiiiiin herkku, mehevä ja rapea yhtä aikaa, kuin munkin ja wienerin yhdistelmä.

Lounastakin on tarjolla, ja maistoin viimeksi aurajuustosalaattia. Se oli hedelmäinen ja pähkinäinen herkku ja niin runsas, että katelautanen (aika harvinainen nykyään, vai mitä?) oli tosiaan tarpeen. Mukavaa, kun on jokin paikka, missä laatuun voi luottaa vuodesta toiseen. Ettei siis taso muutu kehnommaksi bisneksen vakiintummisen myötä.

Silloin tällöin vaihtuva sisustus on aina viihtyisä.

Melissan ilme muuttuu ajoittain, mutta sisustus on aina viihtyisä ja hyvän maun mukainen. Ulkosalla on muutama pöytä, ja kun tallustat kadun yli torille, Melissan herkkuja saa myös vaunusta. Maista lihistä, se on kuumaa ja mausteista, tai testaa posso.

Ai mikä posso? Paikallinen munkkiherkku, jota ei kutsuta munkkipossuksi ja se on muiden kaupunkien kavereitaan laihempikin. Littana ja rapea hillotäytteinen herkku syödään lämpimänä. Kannattaa maistaa. Minustakin tuli paikallisen perinteen kannattaja kertalaakista.

Melissan Facebook-sivut.

Minut löydät Instagramista nimellä @ananastogo.

 

Tämänkertainen kirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joka yhdistää matkailon ja matkailutiedon jakamisen Instagramissa. Ideasta vastaavat Skimbaco, Muru Mou ja Travellover. Jos sinulla on Instagram-tili, voi osallistua, oletpa bloggaaja tai et.

 

Kesämuistoja – #matkailuvuosi2016 | #IGTravelThursday

Kirsikkahullun juhlakutinaa voi lievittää läheisessä Haminassakin. Jospa tänä keväänä pääsisin juhliin sinne. Yksi tykätyimmistä kuvista 2016.

Kirsikkahullun juhlakutinaa voi lievittää läheisessä Haminassakin. Jospa tänä keväänä pääsisin juhliin sinne. Yksi tykätyimmistä kuvista 2016.

 

Minulle harvinainen mökkikesä: olin Reissusiskon kanssa Savonrannassa ja vielä loman jälkeen työtkin alkoivat työnantajan mökkimaisemissa Saimaalla. Yksi tapa tukea paikallisia on pitää kirjasto käynnissä: lainauslukuja voi nostaa, vaikkei kaikkea riippumattoon raahaamaansa ehtisikään muutamana mökkipäivänä lukea. Kun on muutakin tekemistä, kuten metsämansikoita, soutelua ja rantasaunaa.

Minulle harvinainen mökkikesä: olin Reissusiskon kanssa Savonrannassa ja vielä loman jälkeen työtkin alkoivat työnantajan mökkimaisemissa Saimaalla.
Yksi tapa tukea paikallisia on pitää kirjasto käynnissä: lainauslukuja voi nostaa, vaikkei kaikkea riippumattoon raahaamaansa ehtisikään muutamana mökkipäivänä lukea. Kun on muutakin tekemistä, kuten metsämansikoita, soutelua ja rantasaunaa.

 

Parikkalan patsaspuisto oli uutuus, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Reissusiko tunsi kohteen, jonka ensimmäiset patsaat olivat 1960-luvulta. Päivittelin henkilökunnalle, että jo oli aikakin tulla, ja totesivat siellä rauhalliseesti,että vielä hyvin ehdin. Sitä paitsi ensikertalaisen tuuria oli osua puistoon päivänä, jona siellä kuvattiin dokumenttia Posetiivi-Joosefista.

Parikkalan patsaspuisto oli uutuus, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Reissusisko tunsi kohteen, jonka ensimmäiset patsaat olivat 1960-luvulta.
Päivittelin henkilökunnalle, että jo oli aikakin tulla, ja totesivat siellä rauhallisesti,että vielä hyvin ehdin. Sitä paitsi ensikertalaisen tuuria oli osua puistoon päivänä, jona siellä kuvattiin dokumenttia Posetiivi-Joosefista.

 

Menkää, ihmisett, Keravalle; siellä on kaunista! Pikainen pysähdys junaillessa Uudellamaalla toi kotimaan kartalleni kohteen, jonne aion uudestaankin. Kissamainen herkkukahvila, pitkä kävelykatu, jonka toisessa päässä oli #purkutaide-projekti kesällä 2016, ja tämä Antti Maasalon Kirjokansi on yksi hänen Keravalla olevista veistoksistaan.

Menkää, ihmiset, Keravalle; siellä on kaunista!
Pikainen pysähdys junaillessa Uudellamaalla toi kotimaan kartalleni kohteen, jonne aion uudestaankin. Kissamainen herkkukahvila, pitkä kävelykatu, jonka toisessa päässä oli #purkutaide-projekti kesällä 2016, ja tämä Antti Maasalon Kirjokansi on yksi hänen Keravalla olevista veistoksistaan.

 

Aina rakas Helsinki. Siellähän minä hyppään jatkuvasti, ja juuri alkanut matkailuvuosi 2017 tuo uusia mausteita pääkaupunkiseudulla pyörimiseen. Ensi viikolla kuulette siitä.

Aina rakas Helsinki. Siellähän minä hyppään jatkuvasti, ja juuri alkanut matkailuvuosi 2017 tuo uusia mausteita pääkaupunkiseudulla pyörimiseen. Ensi viikolla kuulette siitä.

 

Linkkejä ja lisätietoja:

Haminan seudun Suomalais-japanilainen yhdistys

Kahvilavinkkini Keravalle ja Keravan taiderastit

Parikkalan patsaspuisto

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram TravelThursday -tempausta, jonka tarkoitus on lisätä matkailoa ja matkailutietoutta. Vuonna 2017 vetäjinä ovat Muru Mou ja Travellover. Tammikuu on teemakuu, jolloin kerrataan matkailuvuotta 2016.

Ananastogo Instagramissa: joko seuraat?