Browsing Tag

#IGTravelThursday

Kolme uutta maata reissuvuonna 2017 | #IGTT

Kerrankin jotain muuta kuin päivän bussiretkiä kotimaassa! Tuttavat alkoivat jo kysellä, olenko rauhoittunut, kun sattuivat näkemään minut paikkakunnalla.

Vilkkaanpuoleinen 2017 toi tuttujen Tukholman ja Tallinnan sekä ennen käytyjen Lontoon ja Ranskan lisäksi listaan kolme maata, joissa en ollut ennen vieraillut. Olen kaukana maabongauksesta. Vaikka käytyjä kohteita jollain lailla tulenkin listanneekai, ajatus on aina pikemminkin, että maapallo on koti, eikä niillä rajoilla niin…

Koontipostausta olen siis säästellyt tähän IGTravelThursday-kirjoitukseen asti. Kirjoitusten idea on jakaa matkailoa ja-tietoa ja kuvittaa juttu Instagram-kuvin. Tammikuun teema on #reissuvuosi2017, ja tempausta vetävät Travellover ja Vagabonda.

Norja

Makea ruskea herajuusto (vuohen) on tunnettu norjalaisherkku.

Rakas Norwegian, tuo suosikkilentoyhtiöni, vei minut kesäkuussa Osloon. Ostin Norwegianin kautta myös majoituksen, ja mukavan hostellin dormista löytyi selänsija kolmeksi yöksi alle satasella. Eikö se Norja niin kallis ollutkaan kuin pelkäsin? Koska perusolemisesta ei tarvinnut pulittaa tuon enempää, elin herroiksi nauttimalla myös muutaman ravintola-aterian. Tarinoita varastossa ensitunnelmien lisäksi.

Kantapaikka. Vespa og Humla oli pienen matkan päässä hostellista. Aamiaista, lounasta, illallista ja olutta niin, että rupesivat jo tervehtimään ja hyvästelemään kädestä. Viihtyisää ja herkullista.

Puola

Ensimmäinen kokemus jazzfestivaalista muualla kuin Suomessa oli Sopot Jazz Festival. Miltei loppuunmyydyissä konserteissa ei soitettu mitenkään perinteistä jazzia; loppuillan jamit olivat tutumpaa kauraa. Uusi erittäin kiintoisa tuttavuus oli Sam Newsome, jonka sopraanosaksofonia kuunnellessani en tiennyt varmasti, kuulinko enää jazzia tai edes musiikkia vai vain ääntä, mutta yhtäkkiä olin pöllöretkellä metsässä. Pidän siitä, kun musiikki vie mielikuvissa maisemiin.

Samana iltana kuulin myös Tali Rubinsteinia, Sofitel Grandin tanssiaissalista poistuttuani sopi jäädä hetkeksi tekemään paikallista viinitutkimusta. Puola osoittautui minua kiehtovaksi viinimaaksi, vaan herkkuja on ylivoimaista löytää täältä käsin.

Tänne uudestaan vielä joskus.

Sopotin lisäksi majailin Gdanskissa. Hostellin dormi aamiaisineen noin kahdeksan euroa yöltä… Saattoi pitää sadetta, ellei huvittanut lähteä kaupungilla kiertelemään.

Monet Gdanskin-kuvista osuivat vuoden tykätyimpiin, esim. tämä:

Yksi #bestnine2017-kuvistani on Gdanskin vanhastakaupungista.

Unkari

Budapest, yhteinen haave Reissusiskon kanssa, toteutui syyskuussa. Majapaikkanamme oli huoneisto, jonka parveke antoi joelle, joten väsyneinä hetkinä saattoi piipahtaa lähikaupassa ja tulla kotiin syömään ja juttlemaan.

Mutta osasimme me olla turistejakin – ja Unkarissa osattiin käyttää kansanperinnettä myös matkailijoiden iloksi! Kävimme katsomassa kansantanssiesitystä (unkarilaisilla tuntui olevan reilusti paprikaa veressä, tanssissa miehillä enemmän hyppyjä kuin suomalaisissa tanhuissa, jos kohta tytöt keskittyivät pyörimään nätisti…). Samaan syssyyn sai ostaa illallisristeilyn. Puolitoista tuntia noutopöytää, Tonavaa ja pöydästä toiseen vaeltelevia muusikoita.

Mitä jos Suomessakin osattaisiin? Muistan kyllä jostain 1970-luvun mainosfilmeistä, että matkailumarkkinoinnissa vilahteli tanhupätkiä, mutta näkyykö kansantanssi nyt tarjonnassa mitenkään? Vinkkaa, jos tiedät! (Random fact: eka-tokaluokkalaisena olin koulun tanhukerhossa.)

Nimikkokahvila Budapestissa

Retkeilimme vanhassakaupungissa, ja gulassikeitto oli oikeasti maukasta. Kerrankin turistipyydys, missä saa kunnon vastineen rahoilleen.

 

Tie parhaaan gulassikeiton luo käy tästä.

Älä jätä kylpylää väliin, kun käyt Budapestissa! Me päädyimme Szechenyin kylpylään näppärän metromatkan päähän. Sen lämminvesiallas oli elämäni miellyttävin veteen meno: ulkoaltaan lämpötila oli 37 ja 38 asteen välillä. Aidassa oli kyltti, joka kehotti viettämään vedessä korkeintaan 20 min, minkä huomasin lilluttuani siellä kolme varttia…

Kylpylän käytänteet tuntuivat vähän konstikkailta. Paikka on iso, ja on monta sisäänkäyntiä. Pukukopin lukitustakin kesti vähän harjoitella, ja huolehtivainen Reissusisko telkesi minut sisään, jotta varmasti pysyn tallessa. Ensin se ovi ei meinannut mennä lukkoonm utta kyllä se siis sitten meni.

Puisto kylpylän vieressä käy piknikpaikaksi.

Budapestiin tekisi mieli uudestaan. Viime reissulla esim.Margaretin saari jäi kokonaan tutkimatta, mitä nyt jokilaiva ajeli sen ympäri.

Kuukauden mittaan muistelen muuta kulunutta vuotta Instagramissa. Tammikuussa voit seurata siellä myös, millaiset ovat #popoaakkoset.

Millainen sinun matkailuvuotesi oli? Olitko tyytyväinen vai olisiko voinut mennä toisin?

Kahvilla Karhulassa

Kotkaan muuttaessani tiesin, että täällä on iso valtakunnallisen ketjun leipomo, ja mietin haikeita hyvästejä Oulun kahviloille heittäessäni, onko tästedes tyydyttävä nakertamaan ruispalan kulmaa kotona. Onneksi kävi nopeasti ilmi, että voi valita sisätiloja ja torikahviloita jokseenkin mielin määrin.

Yksi kestosuosikki on Melissa, välillä Sitruunamelissan nimisenä toiminut kahvila ja leipomo puolen kilometrin päässä kotoa. Toripäivinä tulee istuskeltua siinä. Jos kaipaa talvisin lämmikettä, useista teelaaduista voi valita ison pressopannullisen haudutettavaa juomaa, josta riittää vaikka kaverin kanssa jaettavaksi.

Hyväntuulinsen palvelun kahvila Melissa Kotkan Karhulassa leipoo omat tuotteensa ja herkkujen taso säilyy vuodesta toiseen.

Nykyään pääsee verkkoonkin. Salasanan saa kysäisemällä, joten yhteydessä on suojausta. Vielä taannoin esillä oli viaton kyltti: ”Meillä ei oo Wi-Fiä, jutelkaa toistenne kanssa!” Sorinaa piisaakin, sillä paikka on varsinkin toripäivinä jokseenkin täynnä.

Myös kahvilan väki juttelee asiakkaidensa kanssa. Omistajapariskunnalla on baristan koulutus, ja isännältä olen oppinut, miksei ulkomaanmatkalle kannata ottaa kahvinporoja mukaan saadakseen samanlaista kahvia kuin kotona. Samanlaista siitä ei tule, koska kahvi on jauhettu täkäläiseen veteen sopivaksi niin, että kuuma vesi suodattuu viidessä minuutissa annoksen läpi. Kun veden kovuus on toinen, makukin muuttuu.

Aurajuustosalaatti. Lounaslistalla on myös keittoa, pastaa, leikkeitä.

Useimmiten mutustan kanelikierrettä. Se on niiiiiiiiiin herkku, mehevä ja rapea yhtä aikaa, kuin munkin ja wienerin yhdistelmä.

Lounastakin on tarjolla, ja maistoin viimeksi aurajuustosalaattia. Se oli hedelmäinen ja pähkinäinen herkku ja niin runsas, että katelautanen (aika harvinainen nykyään, vai mitä?) oli tosiaan tarpeen. Mukavaa, kun on jokin paikka, missä laatuun voi luottaa vuodesta toiseen. Ettei siis taso muutu kehnommaksi bisneksen vakiintummisen myötä.

Silloin tällöin vaihtuva sisustus on aina viihtyisä.

Melissan ilme muuttuu ajoittain, mutta sisustus on aina viihtyisä ja hyvän maun mukainen. Ulkosalla on muutama pöytä, ja kun tallustat kadun yli torille, Melissan herkkuja saa myös vaunusta. Maista lihistä, se on kuumaa ja mausteista, tai testaa posso.

Ai mikä posso? Paikallinen munkkiherkku, jota ei kutsuta munkkipossuksi ja se on muiden kaupunkien kavereitaan laihempikin. Littana ja rapea hillotäytteinen herkku syödään lämpimänä. Kannattaa maistaa. Minustakin tuli paikallisen perinteen kannattaja kertalaakista.

Melissan Facebook-sivut.

Minut löydät Instagramista nimellä @ananastogo.

 

Tämänkertainen kirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, joka yhdistää matkailon ja matkailutiedon jakamisen Instagramissa. Ideasta vastaavat Skimbaco, Muru Mou ja Travellover. Jos sinulla on Instagram-tili, voi osallistua, oletpa bloggaaja tai et.

 

Kesämuistoja – #matkailuvuosi2016 | #IGTravelThursday

Kirsikkahullun juhlakutinaa voi lievittää läheisessä Haminassakin. Jospa tänä keväänä pääsisin juhliin sinne. Yksi tykätyimmistä kuvista 2016.

Kirsikkahullun juhlakutinaa voi lievittää läheisessä Haminassakin. Jospa tänä keväänä pääsisin juhliin sinne. Yksi tykätyimmistä kuvista 2016.

 

Minulle harvinainen mökkikesä: olin Reissusiskon kanssa Savonrannassa ja vielä loman jälkeen työtkin alkoivat työnantajan mökkimaisemissa Saimaalla. Yksi tapa tukea paikallisia on pitää kirjasto käynnissä: lainauslukuja voi nostaa, vaikkei kaikkea riippumattoon raahaamaansa ehtisikään muutamana mökkipäivänä lukea. Kun on muutakin tekemistä, kuten metsämansikoita, soutelua ja rantasaunaa.

Minulle harvinainen mökkikesä: olin Reissusiskon kanssa Savonrannassa ja vielä loman jälkeen työtkin alkoivat työnantajan mökkimaisemissa Saimaalla.
Yksi tapa tukea paikallisia on pitää kirjasto käynnissä: lainauslukuja voi nostaa, vaikkei kaikkea riippumattoon raahaamaansa ehtisikään muutamana mökkipäivänä lukea. Kun on muutakin tekemistä, kuten metsämansikoita, soutelua ja rantasaunaa.

 

Parikkalan patsaspuisto oli uutuus, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Reissusiko tunsi kohteen, jonka ensimmäiset patsaat olivat 1960-luvulta. Päivittelin henkilökunnalle, että jo oli aikakin tulla, ja totesivat siellä rauhalliseesti,että vielä hyvin ehdin. Sitä paitsi ensikertalaisen tuuria oli osua puistoon päivänä, jona siellä kuvattiin dokumenttia Posetiivi-Joosefista.

Parikkalan patsaspuisto oli uutuus, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Reissusisko tunsi kohteen, jonka ensimmäiset patsaat olivat 1960-luvulta.
Päivittelin henkilökunnalle, että jo oli aikakin tulla, ja totesivat siellä rauhallisesti,että vielä hyvin ehdin. Sitä paitsi ensikertalaisen tuuria oli osua puistoon päivänä, jona siellä kuvattiin dokumenttia Posetiivi-Joosefista.

 

Menkää, ihmisett, Keravalle; siellä on kaunista! Pikainen pysähdys junaillessa Uudellamaalla toi kotimaan kartalleni kohteen, jonne aion uudestaankin. Kissamainen herkkukahvila, pitkä kävelykatu, jonka toisessa päässä oli #purkutaide-projekti kesällä 2016, ja tämä Antti Maasalon Kirjokansi on yksi hänen Keravalla olevista veistoksistaan.

Menkää, ihmiset, Keravalle; siellä on kaunista!
Pikainen pysähdys junaillessa Uudellamaalla toi kotimaan kartalleni kohteen, jonne aion uudestaankin. Kissamainen herkkukahvila, pitkä kävelykatu, jonka toisessa päässä oli #purkutaide-projekti kesällä 2016, ja tämä Antti Maasalon Kirjokansi on yksi hänen Keravalla olevista veistoksistaan.

 

Aina rakas Helsinki. Siellähän minä hyppään jatkuvasti, ja juuri alkanut matkailuvuosi 2017 tuo uusia mausteita pääkaupunkiseudulla pyörimiseen. Ensi viikolla kuulette siitä.

Aina rakas Helsinki. Siellähän minä hyppään jatkuvasti, ja juuri alkanut matkailuvuosi 2017 tuo uusia mausteita pääkaupunkiseudulla pyörimiseen. Ensi viikolla kuulette siitä.

 

Linkkejä ja lisätietoja:

Haminan seudun Suomalais-japanilainen yhdistys

Kahvilavinkkini Keravalle ja Keravan taiderastit

Parikkalan patsaspuisto

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram TravelThursday -tempausta, jonka tarkoitus on lisätä matkailoa ja matkailutietoutta. Vuonna 2017 vetäjinä ovat Muru Mou ja Travellover. Tammikuu on teemakuu, jolloin kerrataan matkailuvuotta 2016.

Ananastogo Instagramissa: joko seuraat?

Paras yhdistelmä rentoutukseen | #IGTravelThursday

Kirja ja suklaata. Kupponen teetä ja kynttilöitä. Kissojen kehräys lojumista säestämässä. Tai jazzia ja olutta! Mikä on sinun tapasi rentoutua?

Viime lauantaina harrastin pikamatkailua työpäivän jälkeen. Jazzmuusikko Karri Luhtala soitti Her Blame -bändin kanssa Kaislassa. Siemaus Berliner Weissea ja pari ensimmäistä sävelmää, ja ruodossani vakituista majaansa pitävä perusjännitys alkoi kaikota.

Il Mondo Di Karri, Karrin maailma, on mielenkiintoinen idea. Luhtala tuo yhtyeitä Suomeen ja soittaa koskettimia kulloisenkin poppoon kanssa. Lauantainen Her Blame oli ensimmäinen, bändi jo ennen IMDK-konseptia:

”Her Blame oli ensimmäinen bändini, jonka toin ulkomailta Suomeen vuonna 2008. Soitimme Hyvinkään Cafe Medicin Manin kellarissa (kuuluisa pubi Hyvinkäällä) ja Helsingissä yksityisjuhlissa. Hyvinkäällä paikka oli niin täynnä ettei kaikille riittänyt tuoleja. Tutustuttiin Rietissä sattumien kautta ja treenattiin viikonloppuisin vanhassa kirkossa Rietin historiallisessa keskustassa.
Tästä kokemuksesta jäi semmoinen fiilis, että tätä voisi tehdä uudestaan, vaikka vielä 2008 minulla ei ollut aavistustakaan, että tulisin tekemään tätä näin intesiivisesti.
Jatkoimme yhteistyötä vielä jonkin aikaa Italiassa ja muistaakseni 2009 yhtyeen saksofonisti muutti Kolumbiaan ja myöhemmin Kiinaan. Hän palasi sieltä tänävuonna 2016 ja aloitettiin soittamaan uudestaan”, Luhtala selittää.
Bändi soitti omia kappaleitaan, ja ajatukseni livistivät itämaille. Ihmettelin, kuulinko omiani, kun mielikuvia häivähteli Turkista tai Marokosta, vaikken ole niissä edes käynyt. Luhtala vastasi ounasteluihini:
”Her Blame- yhtyeen kanssa esitämme vain omia sävellyksiä, missä on vaikutteita niin jazzista, klassisesta, etnosta kuin maailmanmusiikista. Voi hyvin olla, että näitä ko. vaikutteita mm. saksofonisti Renato Coluccin kappaleissa.
Niin Turkkia, Marokkoa kuin Italiaa yhdistävät välimeri ja sen musiikkikulttuurit.”
-

Jazzmiuusikko Karri Luhtala ja yksi Her Blame -bändin jäsenistä. Iloiset soittaja-roudarit selviytyvät myös keikkaelämän puurtamispuolesta.

 

Nautiskelin saksofonista taas niin kovin. Mietin jälleen kerran, voivatko pelkät lapsuusmuistot olla soittimesta tykkäämisen syynä. Isäni soitti saksofonia muun ohella. Ei hän mikään kuuluisuus ollut mutta harrasti paljon.

Kaislassa Karri ja kumppanit ovat soittaneet jo pitkään. ” Olemme tosiaan tehneet Karrin kanssa yhteistyötä jo reilut kolme vuotta. OlutHuoneilla ei mitään yhteistä linjaa ole, mutta mielestäni Kaisla ja jazz sopii hienosti samaan pakettiin. Karrin kanssa toimiessa on kiva, kun ei koskaan etukäteen tiedä minkä tyyppistä jazzia sieltä milloinkin tuutataan. Meillä on musiikkia tarjolla yleensä joka 2. lauantai”, ravintolapäällikkö Petri Loponen kuvailee. Minä olen sattunut Vilhonkadulle metroaseman kuppeeseen vain Karria kuuntelemaan pariin kertaan, mutta ensi vuonna 20 täyttävä paikka tulee varmasti kantakohteeksi.

Hanoissa vierailee tänä vuonna yli 150 olutta ja pullovalikoimakin pyörii 200 hujakoilla. Jo viimeksi minua kiinnosti pikkutuoppien rivi, jommoisia jotkut asiakkaat kanniskelivst pöytiinsä, ja tällä kertaa otin siitä selkoa.

Maisteluhalko Oluthuone Kaislassa- Kotimaisia oluita saa neljä erilaista, ja innostunut henkilökunta voi valita ne puolsetasi.

Maisteluhalko Oluthuone Kaislassa- Kotimaisia oluita saa neljä erilaista, ja innostunut henkilökunta voi valita ne puolestasi.

Olin jo kaavaillut listaa juomista, joista pyytäisin maistiaiset. Kun innostunut ja vauhdikas kohdalleni sattunut baarimikko tiedusteli, onko väliä, mitä ne ovat, pyörsin aikeeni ja jätin hänelle vapaat kädet. Neljä pikkutuoppia pysyvät koloissaan tukevasti, ja halon toinen kylki on numeroitu. Listan saa lapulla mukaansa, ja loistava henkilökunta valitsi minulle mahdollisimman erilaisia oluita. Tosikiva, että Suomessakin alkaa jo olla olutkulttuuria ja pienpanimot uskaltavat kokeilla. Jo on aikoihin eletty, kun sitä Berliner Weisseakin saa jo täältä… Oi nuoruus, oi ikisuosikki Berliini, oi saksan sivuaineopinnot ja ne ajat, kun Berliinin-matkan syyksi saattoi riittää vaikka kirjakauppa ja olut. No ei siihen kummempaa syytä tarvittaisi vieläkään.
Myös ruokapalojen maistelulista on mielenkiintoinen, ja lauantaina kokeiluvuorossa oli metvursti-dijonleipien lisäksi olutpaneroidut sipulirenkaat. Joo, ydykkään kastikkeen kanssa vähintään niin herkullisia kuin kuulostaa.
Purtavaakin Kaislassa saa, joten töistä voi tosiaan suoraan karata sinne. Maisteluvuorossa olutpaneroidut sipulirenkaat. Eivät säästä väärässä paikassa; paistoöljy tuoretta. Mums!

Purtavaakin Kaislassa saa, joten töistä voi tosiaan suoraan karata sinne. Maisteluvuorossa olutpaneroidut sipulirenkaat. Eivät säästä väärässä paikassa; paistoöljy tuoretta. Mums!

 

Seuraavaa keikkaa odotellessa voi vähän kerrata Il Mondo Di Karri -hankkeen vaiheita. Luhtala sanoo nykyisestä päätyöstään:

”Her Blame – kokoonpano oli ennen Il Mondo Di Karri – projektia. Se tuli vasta vuonna 2012, kun järjestin Pori Jazzin triokeikkamme yhteyteen useita muita konsertteja. Aloitin useiden kokoonpanojeni kanssa Il  Mondo Di Karri – projektin säännöllisesti syksyllä 2012.”
Onpa mukava odotella, millaisia kaikkien aistien nautintoja vastedes on luvassa.
#IGTravelThursday, #igtt, on osa kampanjaa, jonka tarkoitus on levittää matkailutietoutta ja sen ilosanomaa. Järjestäjinä ovat Travelloverblogi, MuruMou ja Rimma+Laura.