Browsing Tag

Hamina

Kesämuistoja – #matkailuvuosi2016 | #IGTravelThursday

Kirsikkahullun juhlakutinaa voi lievittää läheisessä Haminassakin. Jospa tänä keväänä pääsisin juhliin sinne. Yksi tykätyimmistä kuvista 2016.

Kirsikkahullun juhlakutinaa voi lievittää läheisessä Haminassakin. Jospa tänä keväänä pääsisin juhliin sinne. Yksi tykätyimmistä kuvista 2016.

 

Minulle harvinainen mökkikesä: olin Reissusiskon kanssa Savonrannassa ja vielä loman jälkeen työtkin alkoivat työnantajan mökkimaisemissa Saimaalla. Yksi tapa tukea paikallisia on pitää kirjasto käynnissä: lainauslukuja voi nostaa, vaikkei kaikkea riippumattoon raahaamaansa ehtisikään muutamana mökkipäivänä lukea. Kun on muutakin tekemistä, kuten metsämansikoita, soutelua ja rantasaunaa.

Minulle harvinainen mökkikesä: olin Reissusiskon kanssa Savonrannassa ja vielä loman jälkeen työtkin alkoivat työnantajan mökkimaisemissa Saimaalla.
Yksi tapa tukea paikallisia on pitää kirjasto käynnissä: lainauslukuja voi nostaa, vaikkei kaikkea riippumattoon raahaamaansa ehtisikään muutamana mökkipäivänä lukea. Kun on muutakin tekemistä, kuten metsämansikoita, soutelua ja rantasaunaa.

 

Parikkalan patsaspuisto oli uutuus, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Reissusiko tunsi kohteen, jonka ensimmäiset patsaat olivat 1960-luvulta. Päivittelin henkilökunnalle, että jo oli aikakin tulla, ja totesivat siellä rauhalliseesti,että vielä hyvin ehdin. Sitä paitsi ensikertalaisen tuuria oli osua puistoon päivänä, jona siellä kuvattiin dokumenttia Posetiivi-Joosefista.

Parikkalan patsaspuisto oli uutuus, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Reissusisko tunsi kohteen, jonka ensimmäiset patsaat olivat 1960-luvulta.
Päivittelin henkilökunnalle, että jo oli aikakin tulla, ja totesivat siellä rauhallisesti,että vielä hyvin ehdin. Sitä paitsi ensikertalaisen tuuria oli osua puistoon päivänä, jona siellä kuvattiin dokumenttia Posetiivi-Joosefista.

 

Menkää, ihmisett, Keravalle; siellä on kaunista! Pikainen pysähdys junaillessa Uudellamaalla toi kotimaan kartalleni kohteen, jonne aion uudestaankin. Kissamainen herkkukahvila, pitkä kävelykatu, jonka toisessa päässä oli #purkutaide-projekti kesällä 2016, ja tämä Antti Maasalon Kirjokansi on yksi hänen Keravalla olevista veistoksistaan.

Menkää, ihmiset, Keravalle; siellä on kaunista!
Pikainen pysähdys junaillessa Uudellamaalla toi kotimaan kartalleni kohteen, jonne aion uudestaankin. Kissamainen herkkukahvila, pitkä kävelykatu, jonka toisessa päässä oli #purkutaide-projekti kesällä 2016, ja tämä Antti Maasalon Kirjokansi on yksi hänen Keravalla olevista veistoksistaan.

 

Aina rakas Helsinki. Siellähän minä hyppään jatkuvasti, ja juuri alkanut matkailuvuosi 2017 tuo uusia mausteita pääkaupunkiseudulla pyörimiseen. Ensi viikolla kuulette siitä.

Aina rakas Helsinki. Siellähän minä hyppään jatkuvasti, ja juuri alkanut matkailuvuosi 2017 tuo uusia mausteita pääkaupunkiseudulla pyörimiseen. Ensi viikolla kuulette siitä.

 

Linkkejä ja lisätietoja:

Haminan seudun Suomalais-japanilainen yhdistys

Kahvilavinkkini Keravalle ja Keravan taiderastit

Parikkalan patsaspuisto

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram TravelThursday -tempausta, jonka tarkoitus on lisätä matkailoa ja matkailutietoutta. Vuonna 2017 vetäjinä ovat Muru Mou ja Travellover. Tammikuu on teemakuu, jolloin kerrataan matkailuvuotta 2016.

Ananastogo Instagramissa: joko seuraat?

Viinibaari Haminaan

Haminan Sibeliuskadulle Lounashuone Kustaan yhteyteen perjantaina avattu Viinibaari on kamala paikka: sieltä ei haluaisi lähteä ollenkaan. Kolme tuntia hurahti vilauksessa.

Haminan viikonloppu sai uuden olohuoneen Lounashuoneen yhteyteen. Vanhan Työskin kellariin avattiin Viinibaari.

#HaminanViinbaari, Sibeliuskatu 28, on kotoisa paikka herkutella perjantaisin ja lauantaisin.

 

Joskus Facebookista on hyötyäkin. Niin monta kertaa kuin olenkin ärissyt sen tavasta ilmoittaa kiinnostavista tapauksista seuraavana päivänä kuin ilkkuen, että olisin muuten varmaan tykännyt, tai muistuttaa tapahtumasta, kun juuri kotiudun sieltä, tällä erää se älysi kertoa uutisen ajoissa. Haminaan tulisi viinibaari, ja miljöökin näytti houkuttelevalta, sillä vanhan työväentalon (Wanha Työski) päädyssä on vuosiluku 1890.

Viinibaari sinänsä kuulosti kiinnostavan sivistyneeltä. Kun vielä tajusin, että yksi Lounashuoneen ravintola on miltei kodin vieressä, ja Eaglen ruoka on niiiin hyvää, arvelin luvatun pikkupurtavan olevan verratonta. Tarjoaisiko talo maistiaispalan ja juomatilkan, jos pistäytyisin avajaisiin työrupeamasta selvittyäni?

Ski Porkka, Haminan Viinibaarin omistaja, teki minulle tapasannoksen ja istahti hetkeksi juttusille.

Aki Porkka, Haminan Viinibaarin omistaja, teki minulle tapasannoksen ja istahti hetkeksi juttusille.

Vastausviesti kehotti kysymään tiskillä Aki Porkkaa, jolle somessa minulle vastannut Peter selittäisi kupletin juonen. Tervetuloa! Onko paljonkin lukijoita?

Kelpo pelisilmä näillä. Luvattu pieni maistiainen ja lasillinen viiniä osoittautui kupletiksi, jossa oli aika monta säkeistöä:

Ai että pieni maistiainen? #HaminanViinibaari hemmottelee hivelevillä herkuilla.

Ai että pieni maistiainen? #HaminanViinibaari hemmottelee hivelevillä herkuilla.

Haluanko punaista vai valkoista? Sanoin, että pidän kummastakin, ja kun kerran tarjoaisivat illan, jättäisin viinin valinnan heille. Niinpä sain lasiin kuplivaa. Raikasta Proseccoa kai. No mikäs siinä, käyhän se illan lasilliseksi, ajattelin. Kielitieteilijän kuullun ymmärtämisessä oli puutteita, vaikka juoma ojennettiinkin lausahduksen ”Aluksi” saattelemana. ”Käyn tekemässä sinulle pienen palan.”

Porkka hävisi kellarista rappusiin. Wanha Työski taitaa olla isonlainen talo, ja aikomus on laajentaa sen käyttöä. Lounasravintola siinä on ollut ja Karhulan Eagle-talossa on toinen; parista muusta ovat luopuneet toteuttaakseen viinibaariaikeensa ja keskittyäkseen Sibeliuskadun mahdollisuuksiin.

Annokseni saapui. Ai pieni, ihmettelin puulevyä, joka pullisteli ruokaa. ”Pieni”, vahvisti herra omistaja, palasi kohta portugalilaisen punaviinin kanssa ja istahti pöytäseurakseni tuokion ajaksi. Sain kysellä, mitä olin miettinyt. Omaa viinintuontia heillä ei ole, mutta ostavat kolmesta talosta. Nordqvistin nimi jäi mieleen. (Eikö se olekaan teetä?)

Muistikirjaani kertyi tuntoja ja tunnelmia. Oliivit valitsivat selvästi sen vanhan ohjeen mukaan, että osta niin hyviä kuin sinulla on varaa. Paria erilaista juustoa, rypäleen kokoinen kapriisinnuppu, lihamaistiaisten joukossa Takaladon karitsaa, leipomuksia, kaikkea niin ihanaa, että melkein itketti ja etsin makumuistoja menneisiin eksyneenä. Niin kerrassaan herkullista! Mutustelin ja makustelin, ja sekasyöjänä nautin. Enpä hoksannut kysyä, mitä kasvisvaihtoehdoksi olisi. Juustolautasta avajaisiltana oli toivottu ja semmoisen saisikin. Pähkinäannoksia näkyi olevan tarjolla.

Kellarissa on pari kotoisasti sisutettua tilaa. Toivottavasti paikalliset ja ruoan ja viinin mukaan matkustavat löytävät uuden olohuoneensa. #HaminanViinibaari

Kellarissa on pari kotoisasti sisutettua tilaa. Toivottavasti paikalliset ja ruoan ja viinin mukaan matkustavat löytävät uuden olohuoneensa. #HaminanViinibaari

Mukavaa, kun yritys on joustava eikä jäykkä. Toiveita kuunnellaan ja listoja muokataan. Ainakin aluksi tarjolla on tapaksia, muttei viinivalikoimakaan ole kiveen hakattu.

Viinilista kuvastaa paikan henkeä: ”Jotain valkoista” olisi ”valkkarivajauksen ensihoitoon”,  Champagne Massé Brut taas ”Ranskasta, yllättäen!” Konstailematonta ja asiantuntevasti paneutuvaa yhtä aikaa. Minä niin nautin.

Lasillisten hinnat näyttävät lähtevän viidestä, kuudesta eurosta.

Herkuttelin ja makustelin ja ihmettelin enkä suostunut häipymään, joten isäntämme toi minulle vielä tilkkasen merlot’ta. Hoppua ei ole, mutta tyhjät astiat häviävät pöydästä sukkelasti. Palvelu on huomaamattoman huomioonottavaa, kuten pitääkin.

Melkein harmittaa, ettei kerkeä heti tänään uudestaan. Perjantaisin ja lauantaisin kannattaa suunnistaa Haminaan. Toivon todella, että paikka löydetään ja menestyy. Ovat muuten pääsiäisenäkin auki! Aina iltakymmeneen, mutta jos tupa on täynnä vielä silloin, 22 on vähimmäisaika. Perjantaisin avaavat klo 16, lauantaina pääsee herkuttelemaan jo 14 maissa

 

Haminan Viinibaari tarjosi pyynnöstäni illan juttua vastaan.

 

 

 

Ravintola Kamu #jazzkaupunki Haminassa

20150423_200249

Tiesittekös te, että tänään on kansainvälinen jazzpäivä? Minä löysin tiedon sattumoisin jossain somessa seikkaillessani.

Sehän on joka tapauksessa hyvä syy muistella viikko sitten Haminassa viettämääni jazziltaa. Vuoden alusta saakka ravintola Kamu on tarjoillut ruoan ja juoman lisäksi myös jazzia kuukauden viimeisenä torstaina. Toukokuun lopussa ehtii vielä, ja elokuussa on määrä jatkaa.

20150423_180053

Yritin tutustumaan ilmiöön jo maaliskuussa, hyppäsin töiden jälkeen bussiin ja huristin naapurikaupunkiin. Kamu löytyy helposti Spa hotel Haminan talosta muutaman askelen päästä bussipysäkiltä. Se on aivan keskustassa Sibeliuskadulla. Silloin kuitenkin paikka oli tupaten täynnä, ei jakkaran jakkaraa vapaana, joten sain käyttää illan kissanruokaostoksilla ennen paluubussiin kapuamista.

Niinpä viisastuneena kyselin sähköpostitse, olisiko paikkaa vapaana. Mahdun kuulemma sisään ainakin seisoma- tai jopa sohvapaikalle, kuului vastaus. Pasta siis kotona kitaan ja menoksi. Luvassa olisi taattua kotkalaismeininkiä, MIka Huusari, Heikki Kauppinen ja Erkki Siikasaari. Kelpo trio.

Ja kuinkas kävikään. Olenkohan elellyt liian kauan hampurilaisten varassa? Enkö enää osaa soljua pöytäliinapaikoissa luontevasti eteenpän? Koska sisään astuessani elin siinä luulossa, ettei pöydästä hyödyttäisi edes haaveilla, yritin ostaa tiskiltä saman tien juoman. Minut hätistettiin ystävällisen päättäväisesti peremmälle ja vakuutettiin, että kohta tultaisiin palvelemaan. ”Niin mutta kun teillä oli sitä reilun kaupan– -” Käykää istumaan, kohta palvellaan.

Taas olin aitiopaikalla!

20150423_18151820150423_184024

Sain pikkuruisen pöydän soittajia vastapäätä, ja hetkeksi pöytäseurakseni jousen. Trio huolehti hyvin siitä, miten ääni kuului niin lähelle, ja kävi väliin kyselemässä, eihän ole liian kovalla. Ei ollut. Riittävän rentouttavaa vain, ja herkkujuoma säesti nautintoa hyvin.

Koska en ollut osannut kuvitella pöydänkulmaa osalleni, en sillä kertaa testannut listalta syötävää. Vaikka mitä se nyt semmoinen on, että kotona syödään, kun ravintolaan ollaan menossa. Jospa syyspuoleen yhdistäisi sitten nämä kaksi nautintoa.

Senkertainen nautinto näytti tältä:

20150423_190415

Erkki Siikasaari, Heikki Kauppinen ja Mika Huusari ravintola Kamun jazzillassa Haminassa 23.4.2015

Tätä kirjoittaessani kuuntelen Mika Huusarilta lahjaksi saamaani As times goes by -levyä. Mikan levyä oli siellä myynnissä, vaikkei kokoonpanona olekaan juuri samainen trio. Kiitos! Niin lahjasta kuin illan hemmottelusta ja juttuhetkistä.

Kuulin myös ensi kesän Django-festivaalien ajankohdan. Heinäkuun alussa voi jazzkonserttiin mennä vaikka pyöräkorjaamoon! Voisikohan ruokatunnin viettää siellä, kun sattuu olemaan työpäivä lähistöllä? Nähtäväksi jää.

Millaista musiikkia sinä kuuntelet? Onko sille teemapäiviä? Matkustatko mielimusiikkisi vuoksi? Kerrothan kommenteissa.

Poliisi on piikapoloisen ystävä

"Suomen vanhin konstaapeli" Jarkko Lappeteläinen ja 1800-lluvun lopun huivipäinen piika

”Suomen vanhin konstaapeli” Jarkko Lappeteläinen ja 1800-luvun lopun huivipäinen piika

Museossa nuorenee lujaa vauhtia. Päivän asu on 1800-luvun lopun piian puku, johon kuuluu huivi myssyn sijaan ja esiliina. Itä-Suomessa paita saa olla hameen päällä.

Haminan kaupungissa kori käsivarrellaan kulkeva piikapoloinen kohtasi poliisin ja mietti, joutuuko vaikeuksiin. ”Suomen vanhin konstaapeli” Jarkko Lappeteläinen selitti, että poliisi on kaikkien ystävä, ihmisten ja eläinten, ja vaikeuksia tulee, jos on tehnyt jotakin sopimatonta.

Onkohan bloggaajan isoisä ollut samanlainen ihmisläheinen ja sydämellinen poliisi?

 

Puistossa päivän toinen kohtaaminen oli bloggaajakollegan kanssa. Keskiaikaa harrastava elämänsä hetkistä kirjoittava bloggaaja pyysi kuvaus- ja julkaisulupaa, kun näki minut ja toisen rooliasussa kulkijan puiston laidalla.

Jos luet tätä, linkkaisitko oman blogisi vaikka kommentteihin? Etsiskelen sitä kyllä hakukoneella, mutten vielä tainnut osua oikeaan. Kiitos.