#PopotPogoillenKuuntelee

Jalkapalloblues

By on maanantai, heinäkuu 2, 2018

Lauri Yrjölän ja Juha Björnisen blueskeikka Jaakko V -pubissa

Että olenko katsonut jalkapalloa?

Vielä torstaina ilmoitin piknikseurueelle, että en todellakaan. Vielä torstaina ajattelin tavalliseen tapaani urheilun olevan minulle niin merkityksetöntä, etten jaksa edes inhota sitä.

Lauantaisen työpäivän jälkeen halusin irti arjesta kootakseni voimia tavallista tiukempana alkavaan työviikkoon. Niinpä odotin iloissani Björninen – Yrjölä-Bandin blueskeikkaa. Tapahtumasivulla Facebookissa kerrottiin:

”Björninen-Yrjölä Band soittaa bluesia ja Americanaa runsaalla improvisoinnilla nojaten vahvaan rytmiikkaan sekä dynamiikkaan. Yhtyeessä soittaa kitaraa Juha Björninen, toista kitaraa ja laulua Lauri Karinpoika Yrjölä, bassoa Harri Ruotjoki ja rumpuja Linnea Böhme.”

Tapahtumapaikkana Kotkassa Pub Jaakko V, josta olin kuullut paljon hyvää. Se olisi siisti ja viihtyisä ja siellä voisi hyvin viettää aikaa.

Saavuin ajoissa, sillä arvelin, että tupa tulisi täyteen. Palvelu oli ystävällistä ja mukavaa, valikoimaa hanoissa jonkin verran, ja pöytäseura sai maukkaan asiantuntevasti sekoitetun juoman toiveidensa mukaan. Oli kiva virittäytyä keikan odotuksen tunnelmaan, seurata roudausta, tervehtiä tuttuja.

Muutama kaveri oli kieltäytynyt lähtemästä mukaan 21 alkavalle keikalle: katsoisivat kotona peliä.

Ei olisi tarvinnut huolestua. Kello tuli määräänsä ja ruuduissa pyöri jalkapallo. Kävin kysymässä kuvausluvan bändiltä – ja KUULIN, ETTÄ ALOITTAVAT VASTA PELIN JÄLKEEN!

Tätä minä vihaan, että urheilulähetykset ajavat kaiken yli. Onneksi tiesin, että tuontasoista keikkaa kannattaa odottaa. Ja ymmärrän, että kapinahan siitä olisi tullut, jos peli olisi keskeytetty.

Silti mietitytti. Pitikö saada katteita ja juottaa väki kunnolla ennen kuin soittajat saisivat oman vuoronsa? Keikka tiivistyi yhteen pitkään settiin, ja kun en halunnut jäädä viimeisen aamuyön bussin varaan, lähdin kesken pois.

Jazzväki on aika siistiä ja joko köyhää tai säästäväistä. Parituntisen ajan imevät usein yhtä juomaansa, on se sitten kahvi tai olut tai viinitilkka. Nyt oli lauantaikuntoisella yleisöllä egoa ja tunnustuksia sen verran, että – onneksi keikan taso pelasti illan.

Miltähän soittajista tuntuu antaa kaikkensa, koko sielunsa ja osaamisensa, kun tietävät soittavansa taustamusiikkia? Muistan aina soolokeikan soittajan lämpimän kommentin: ”Kiva soittaa, kun tietää, että joku oikeasti kuuntelee.” Tuollaisissa esiintymispaikoissa, missä väki sorisee keskenään myös esityksen ajan, myös jotkut kuulijat kärsivät siitä, ettei musiikkiin keskitytä täysin. Varoittavat etukäteen, etteivät setin aikana puhele.

Haluaisin joskus kirjoittaa tästä syvemmin. Jos sinä, lukijani, olet esiintyjä tai kuuntelija ja tahtoisit rauhaa, kertoisitko mietteesi ja tunnelmasi?

Ymmärrän, että pubiympäristö on rento eikä voi odottaakaan konserttisalimeininkiä. Nautin siitä, että voi vaihtaa sanasen pöytäseuran kanssa tai hakea juoman kesken kaiken.

Juoman, niin.  Talossa ei ollut ruoan murentakaan. Olisivat keränneet nakkimainokset pois ikkunalaudoilta.

Ei saa musiikkia eikä ruokaa. Ei tule minun kantapaikkaani tuosta, ei.

Paitsi sitten kun iltayhdeltätoista vihdoin sai musiikkia, niin nam! Oli mukavaa virittäytyä myös alkuviikon viidennen Django-festivaalin tunnelmaan. Yrjölä soittaa jameissa. Koko alkuviikko tietää iloa mustalaisjazzin ystäville. Kotkan V Django-festivaalin ohjelma tästä linkistä.

 

TAGS

maanantai, heinäkuu 2, 2018

2 Comments
  1. Vastaa

    ananas2go

    maanantai, heinäkuu 2, 2018

    Kiitos täsmennyksestä!https://guitaristsongwriterjuhabjorninen.wordpress.com/2018/07/02/juhalla-ollut-parikin-esiintymista-viime-lauantaina/

    Harmikseni työpäivä esti tulemasta aiemmin lauantaina kuulolle. Olisi pitänyt muistaa mainita.

LEAVE A COMMENT