#PopotPogoillenKuljeksii

Siedätyshoitoa: pitäisinkö Pariisista?

By on tiistai, heinäkuu 11, 2017

Pariisi on klisee! Sen ainoan kerran kun olen käynyt Ranskassa monta vúotta sitten olin Bordeaux’ssa. Se oli Pariisin vaihtoehtona ja halusin nähdä maasta ensin jotain muuta.

Koska mieleni on iät ja ajat tehnyt huristella junalla kanaalin alta kahden kaupungin väliä, päätin pitää Lontoossa unelmientäyttymisloman ja ostin verkosta junaliput ennakkoon. Miltä täällä sitten näyttää, kun kokemusta on yhden illan verran ja luonnostelen juttua hostellihuoneessa? Olisiko Pariisi Paraisten vaihtoehto? Tai sen Tohmajärven, jota Booking.com auliisti ehdottelee Pariisin rinnalle, vaikken tiedä, mitä olen hakenut, jotta ohjelma arvelee minun tahtovan selvittää, mikä ja missä on Tohmajärvi.

Tu es magnifique ! Heti se alkaa. Kotimaassa huuteluja ei pariinkymmeneen vuoteen olekaan enää tarvinnut kuulla. Tai sitten korva vain sieppasi jutun, joka olikin osoitettu toiselle.

Pariisissa sataa. Onko romanttista? Allenin Midnight in Paris on kyllä suosikkejani. Ihan keskiyöhön asti en ollut ulkona nähdäkseni, tuleeko auto hakemaan ja millaisiin menneisiin seikkailuihin päätyisin.

Minua palvellaan ranskaksi. Vähän tämä kaupunki soolosielua alkuun pelottaa, mutta minua kohdellaan luontevasti ja kyselemättä tai aksentista huomauttelematta jopa tylyksi luulemassani Pariisissa luontevasti ja itsestäänselvästi. Kieltämättä olen kotiutuneempi kieleen kuin luulin, ja englannin jälkeen huomaan ymm´ärtäväni paremmin ranskaa kuin lontoota.

Täällä ei saa ruokaa! Se katukahvilaklisee kyllä toteutui ja on semmoinen, joka minullekin kelpaa. Ilta oli suorastaan kuuma, sade oli lakannaut, ja lähdin etsimään suuhunpantavaa  Lähikulmauksessa olikin sopivasti pöytiä – kauas aseman lähellä olevasta hostellista en rohjennut edetä. Hinnat Suomen ravintolahintoihin tottuneelle inhimillisiä. No menenpä kuikuilemaan, jos vaikka evästä tarjoiltaisiin.

Hymyilevä monsieur viittoo madamen istumaan, ja päätän, että ensimmäinen iltani Pariisissa on kyllä siemaisun väärti. Onneksi tilasin sampanjaversion, Kir Royalin (tekevät Kiriä myös pariin valkoviiniin, ja olisi ollut kiintoisaa kokeilla).  Keittiömestarin suosituksena on jotain, missä on ”siipi” ja r:llä alkava sana. Silloin on pakko arvata oikein! En ole koskaan maistanut rauskua ja tilaan sitä.

Voisi valita myös alku- ja pääruokayhdistelmän tai kolme lajia jälkiruokineen, ja nugaajäätelö paahdettuine manteleineen kuulostaa herkulta. Kysyn, voiko keittiömestarin annokseen yhdistää jälkiruoan tai alkupalat, ranskaksi entrée (ei siis tarkoita sisäänpääsymaksua…). Tarjoilijani ilmoittaa, että annos on suuri, c’est gros ! ja että jos jälkeenpäin jaksan, voin tilata jälkiruokaa.

Siis mitä ihmeen salaatinlehtiä lautasellaan siirteleviä nyrpistelijöitä tämä tyyppi yleensä saa asiakkaikseen? Ravintolalla menee ilmeisesti hyvin, kun täällä ruvetaan säästämään asiakkaan rahoja ja linjoja oikopäätä! Keittiö on auki vielä ainakin tunnin, pitäisi ehtiä.

Eikä viiniä, vettä tai kahvia. Joo. Muistan kyllä jo kolmenkymmenen vuoden takaa koulun ranskantunneilta, että viiniluulo ei ole niin yleispätevä kuin Suomessa arveltiin, vaan ruoan kanssa on usein vettä.

No minä sain säästellä ainoata loiskaustani aterian läpi. Suosituksia enempää kuin kyselyjäkään siitä, tahtoisinko muuta ruokajuomaa tai jälkeenpäin kahvin, ei tullut, ei myöskään automaattisesti vettä pöytään. Kivennäisvettä oli listalla paria merkkiä, minä kyllä pärjään hanavedellä.

Arvostettiinko siis omatoimista asiakasta, joka tiesi, mitä halusi? Vai ilmenikö olettamani pariisilainen tylyys näin? Ja onko nyky-Suomen tarjoilukulttuuri juomiseen kannustava, kun  tarjoilija tivaa automaattisesti alkujuomia ja muistaa ehdotella myös ruokalasilliset? Siinä missä aikoinaan ei saanut edes tuopillista tilaamatta syötävää kannustetaan salavihkaa nyt näinpäin?

 

MUOKS. Luulin julkaisseeni pidemmän  version, mutta netti tai laite oli päättänyt toisin aamusella. Lisään kuvat kun olen jonkin semmoisen verkon ääressä, että siinä onnistuin. Kirjoitusvirheet on korjattu junassa matkalla Lontooseen ja naputeltu jatkotuumailuja siitä, miten Pariisiin kotiuduin.

Kurkkaa  vaikka Instagramiin, niin näet jokseenkin ajantasaiset kulkukuulumiset. Tunnuksenihan on @ananastogo.

 

TAGS
RELATED POSTS

LEAVE A COMMENT