Blogihaasteet

Minä en koskaan ja aina minä (vielä ja toistaiseksi)

By on tiistai, helmikuu 7, 2017

Aina ja ei koskaan ovat isoja sanoja. Onneksi nuoruuden ehdottomuuden mustavalkoisuuteen liittyy jossain vaiheessa värejä ja huomaa, että on monta oikeaa tai hyvää tapaa tehdä jotain ja iso tiukkuus saattaakin olla pikkusieluisuuden osoitus…

Täynnä tie on tarinoita -blogin Virpi haastoi listaamaan asioita, joita ei ole matkoillaan tehnyt, ja jatkoi kuvailemalla, mistä jokaisella matkallaan pitää kiinni. Ja onhan niitä, ainakin juttuja, joita tähän mennessä ei ole sattunut kokeilemaan tai joiden uskoo olevan luonteva osa omaa matkailuaan.

ruokamatkailua Riihimäellä. Karri Luhtala tuo maistiaisia Italiasta ja kun lautaset ovat pöydissä, aletaan Vihreässä talossa soittaa jazzia.

Ruokamatkailua Riihimäellä, ikuinen haluni syödä Italia sai pienoistäyttymyksen. Karri Luhtala tuo maistiaisia Italiasta ja kun lautaset ovat pöydissä, aletaan Vihreässä talossa soittaa jazzia.

Viisi kokematonta paikkaa

En ole käynyt Aasiassa. Ainoa matkani Euroopan ulkopuolelle oli New Yorkiin monta monituista toukokuuta sitten. Ja luulen melkein, että mantereista suuntaisin vaikka Afrikkaan tai Australiaan ennen Aasiaa. Silti Japani ja Kiina ovat toivelistalla, joten – never say never!

En ole maistanut hyönteisiä.  Ei ole osunut kohdalle, ajatus rapeasta suutuntumasta ja kuulemma kanaan vivahtavasta mausta ei kylläkään ole mikään mahdottomuus. Rajatapauksia-blogista löysin tämän tiedon hyönteiseväiden saatavuudesta Suomessa.

Ahvenanmaa on tähän mennessä nähty vain Viking Gracen akkunasta. Siitä huolimatta, että olen haaveillut omenaretkestä sinne ja saanut vinkin käydä myös kukinta-aikaan eikä vasta sadonkorjuussa. Cocoa etsimässä tarjosi eri vuodenaikojen Ahvenanmaa-vinkkejä täällä.

En ole ajanut ulkomailla. Silloinkaan kun vielä suostuin ajamaan autoa.

Matka maahan, jonka kieltä en puhu – ei kun olenpas! Kai espanjankieliset Lanzaroten- ja Teneriffan-lomat pitää laskea tähän. Mutta olivat kaverin kanssa tehtyjä pakettimatkoja. Ja Tallinnakin – missä kyllä usein saa palvelua vaikka suomeksi.

No niin. Onhan niistä selvitty ja ihan huomaamatta. Siinäpä loistava syy käydä katsomassa se Budapest. Minä kun olen perustellut väliin jäänyttä kaunista suklaaleivoskaupunkia, tai sitä väliin jäämistä, sillä, että alkeiskurssilta mieleen on jäänyt tämänvertainen unkarintaito: ”Päivää. Hän on kaunis poika. Rakastan sinua. Tomaattikeittoa. Viiniä. Kiitos.” Vaikka eräitä perusasioita, kuten ruokaa, kielitaidollani järjestyisikin, en siis osaisi kysyä vessaa tai pyytää että haluaisin maistaa tuota suklaakakkua… Taitaa olla paras kaivautua äskettäin Matkamessuilta ostamaani Suomalainen matkaopas -sarjan Budapest-osaan ja panna toimeksi.

Ovatko ei koskaan -asiani siis sinänsä täysin mahdollisia tai työstetävissä kokeiltaviksi tilaisuuden tullen? Blogihaastekaan ei tietenkään siihen viitannut, että elämän ohjenuorista ruvetaan tinkimään, olipa vain mukava tapa luonnehtia erilaisia matkailijatyyppejä.

Kokeillut sohvasurffausta, asunnon vuokraamista kohteesta tai airbnb:tä.

 

Tallinnan Philly Joe's --jazzklubilla on oma flyygeli! Suomessa voisi ottaa oppia tästä.

Tallinnan Philly Joe’s -jazzklubilla on oma flyygeli! Suomessa voisi ottaa oppia tästä.

 

Tuppaan sen sijaan toistuvasti

…kurkistamaan konditoriaan tai leipomoon.

…kuskaamaan matkapäiväkirjaa tai muistikirjaa mukana, myös siinä päiväksi kaupungille otettavassa laukussa. Kesäpäiväkirja kotonakin valitaan siten, että sujahtaa olkalaukkuun näppärästi, ja sitten istuskelen puistonpenkillä raapustelemassa vaikka puolen kilometrin päässä. Matkoilla on kirjoittelu ollut joskus hyvinkin hataraa, toisinaan olen saanut aikaan paksun eepoksen muisteltavaksi.

…tyhjentämään aamiaispöydän, mikäli semmoinen kuuluu majapaikkaan. Noutopöydän antimilla pärjää pitkälle iltapäivään. Toisaalta jos asustan vaikka hostellissa, tai aamiainen ei muuten kuulu huonehintaan varaussysteemin vuoksi, pärjään jonkin pienen mutustamisella. Illalla on aina eniten nälkä, olipa syönyt aamukahvilla kuinka ruhtinaallisesti tahansa. (Huomaako aihevalinnoista, että tätä kirjoitettaessa ruoka antaa odottaa itseään uunissa?)

…etsimään edullisimman matkalipun, olkoon sitten vaikka valinta kotimaan bussimatkassa euron ja viiden euron välillä, ja vetkuttelemaan joskus yön valveilla kaupungilla sen sijaan että varaisin muutamaksi tunniksi edes hostellia. Mutta #köyhäkinmatkustaa, sinnikkäästi, edes jonnekin.

…olemaan soolosielu. Olen siedättänyt itseni yksinoloon ja on helppo lähteä pikaisestikin käymään jossakin itsekseen. Matkustustavoista yksin ja seurassa aion kirjoitella.

Säästäväinen yksinmatkailija viettää puoli yötä vaikka täällä. Tosin alkuperäinen elävää musiikkia 7 iltana viikossa ei taida Tampereellakaan enää päteä.

Säästäväinen yksinmatkailija viettää puoli yötä vaikka täällä. Tosin alkuperäinen elävää musiikkia 7 iltana viikossa ei taida Tampereellakaan enää päteä.

Sittemmin koettuja entisiä ei ikinä -juttuja

Kauan aikaa pelkäsin hostelleja, dormeja varsinkin. Ängetä ties minkälaisten tuntemattomien kanssa samaan huoneeseen, ehei! Miten tavaratkin säilyisivät ja mitä teen aamuyöllä sisään rymistelevien hurjimusten kanssa?

Kun sitten tutustuin Suomen Hostellijärjestöön ja aloitin heidän kanssaan #kokematonhostellissa-kirjoitukset, aluksi turvallisesti huoneessa, löysin monta hyvää puolta. Nyttemmin on jo pelkän selänsijan varaamisesta kokemusta. Ja kerron mielelläni juttua, että se taisin kyllä olla minä, joka kömpi puolenyön jälkeen  makuusaliin jazzklubilta ja aiheutti häiriötä ja hyssytyksiä vasta aamulla metallikaappia rämistellessään. Totta kai sitä alkaa mäiskiä juuri kun koettaa olla oikein varovainen.

Tallinna. Hyvä syy olla matkustamatta ulkomaille on se, että siellä voi nähdä suomalaisia, eikö niin? Varsinkin huonosti käyttäytyviä ikävän maineensa vakiinnuttaneita suomalaisia.

Mutta miten kaunis ja viehättävä kaupunki! Varmaan lähin paikka nähdä tuollaista vanhaa kaupunginmuuria, kahviloita ja muita leivonnaispaikkoja piisaa, blogi sai nimensäkin siitä, että Tallinnasta tuli kenkäkauppani hieman ennen kuin nettipopot alkoivat Rantapallossa pogoilla, ja kun päiväretkelle pistäydyn, käyn mielelläni vaikka ruokakaupassa. Ne juustot ja muut! Ja jazzpaikat.

Kukapa tietää, minkä merten yli ja millä kulkuvälineellä tässä vielä ehätetään. Pelle Miljoonan patsas on Tervasaaressa Haminassa, ja Pellen käsi on kuvan ottamisen jälkeen viety. Oli ainakin uudenvuoden raketti-iltana vielä tiessään. #TervasaariHamina, älä sekoita Helsingin samannimiseen, josta on reilusti kuvia somessa.

Kukapa tietää, minkä merten yli ja millä kulkuvälineellä tässä vielä ehätetään. Pelle Miljoonan patsas on Tervasaaressa Haminassa, ja Pellen käsi on kuvan ottamisen jälkeen viety. Oli ainakin uudenvuoden raketti-iltana vielä tiessään. #TervasaariHamina, älä sekoita Helsingin samannimiseen, josta on reilusti kuvia somessa.

Ei enää -juttu

Finnair.

Muistan ensimmäisen lentoni. Tultiin Helsingistä isän kanssa Ouluun, kun äiti jäi lomapäivien jälkeen sairaalaan leikattavaksi. Kone taisi olla DC-kymppi? Ja vuosi suunnilleen 1976. Tietenkin lennettiin Finnairilla, mitäpä siihen silloin olisi kantaa ottanutkaan. Isän ehdotuksesta sain koneessa trippimehua. Appelsiinia. Muistatteko ne kolmionmuotoiset tetrat ajalta, jolloin pillimehu-sanaa ei ollut keksitty?

Sittemmin aloin pitää Finnairia riistohintaisena. Taidettiin elää vuosia, jolloin sekä Finnairilla että Nokialla meni hyvin, korttelin kokoinen puhelinpytinki rakennettiin joka lähiöön ja pamput lentelivät illaksi kotiin. OUL-HEL maksoi saman verran kuin lento New Yorkiin. Minä panin monopoliyhtiön  yksityiseen boikottiin (vaikka pitkäripaisessa monopoliyhtiössä yhä käynkin). Lensin mieluummin vaikka Lufthansalla tai SASsilla, pääasia, että nimi ei ollut F-alkuinen, ja allianssien tutkimisesta minä viis.

Viimeksi olen ollut Finnairin lennolla 1999 siksi, että Berliinin-kone joutui palaamaan lähtöpisteeseen korjattavaksi, ja meidät siroteltiin muille paikoille. Yritin hillitä hymähdyksen, kun ”Kiitos, että valitsitte Finnairin” -kuulutus kaikui.

Nykyään lennän harvoin, ja viimeaikaiset ovat olleet Norskin. Hinta, tila, kaikki passaa. Nyt tosin tuli tilattua Air Berlinin kortti, että saas nähdä, pääsenkö tästä jo tänä vuonna kapuamaan muuhunkin kulkuneuvoon kuin bussiin.

 

Entä jos -juttu

Lappi. Minun mielestäni se alkaa Haukiputaalta (Oulussa), merkitsee vain joko hyttysiä tai lunta (ei kiitos kumpaakaan) ja maisemat voi yhtä hyvin katsella kirjoista.

Olen käynyt Lapissa yhden ainoan kerran. Olin kymmenvuotias ja ajeltiin isän kanssa asuntoautolla. Liimailin päiväkirjaan tarroja, joita pysähdyspaikoista ostettiin, ja kirjoitin matkareittiä. Meidän oli tarkoitus mennä Norjaan saakka sinisiä vuoria tutkailemaan, mutta kun ne Utsjoelle päästyä sinänsä kauniina siinsivät, aloin itkeä ja halusin kotiin. Metvurstiviipaleiden voimalla isä sitten ajoi yötä myöten takaisin.

On ollut tuhannesti mielessä, että pitäisi mennä katsomaan,

  1. oppisinko, miksi isäni oli Lapin-hullu ainoana perheestä,
  2. mitä oivaltaisiin aikuisen ymmärryksellä väleistämme (menetimme hänet, kun olin 13),
  3. miltä se pohjoinen lopulta omin silmin näyttäisi,
  4. löytäisinkö oman Lappini, kun sielultani kuitenkin jollain tavoin pohjoisen ihminen olen, ja
  5. olisiko hauskaa matkustaa silloinen päiväkirja oppaana ja päästä vihdoin huuhtomaan kultaa Tankavaarassa (olisin halunnut, mutta se maksoi).

Mitkä ovat sinun ehdottomat juttusi matkoilla? Oletko tehnyt jotain, mikä aiemmin oli ei-ei?

TAGS
RELATED POSTS
4 Comments
  1. Vastaa

    Virpi /Täynnä tie on tarinoita

    tiistai, helmikuu 7, 2017

    Hei, hieno postaus ja hyvin yhdistyivät ei koskaan-, sekä aina matkoilla-asiat! Minäkään en ole koskaan käynyt Aasiassa, sinne kyllä haluaisin! En myöskään ole syönyt hyönteisiä, niitä en edes haluaisi! 🙂
    Ihana tuo ajatus, että Tallinna on kenkäkauppasi! Ja kumpa minäkin voisin käydä Tallinnassa ruokakaupassa! 🙂
    Kiva että osallistuit, kiitos linkkauksesta! 🙂

    • Vastaa

      ananas2go

      tiistai, helmikuu 7, 2017

      Kiitos, Virpi!

      No joo, Tallinna ruokakauppana ei sentään ole jokaviikkoinen juttu Kymenlaaksosta käsin. Mutta Helsinkiin pääsee niin ihanan helposti (verrattuna vielä viiden vuoden takaisiin Oulun-aikoihin, jolloin en edes ymmärtänyt koko lähiristeilyajatusta ollenkaan, kun työpäivä olisi jossain kulkuvälineessä pitänyt istua satamaan päästäkseen). Mutta ylipäätään tykkään ihmetellä ruokakaupoissa, missä reissun päällä olenkin, ja tavallista on poiketa Rimissä Tallinnan satamaa kohti kävellessä. Mukaan lähtee usein muutakin kuin pizzapala välipalana natustettavaksi.

      Tallinnasta kenkäkauppana ja miten se liittyy blogin nimeen edellisessä jutussa.

  2. Vastaa

    Kati / Lähinnä Kauempana

    tiistai, helmikuu 7, 2017

    Tämä olikin hauskasti monitahoinen postaus yhdistelmästä: en koskaan ja aina!

    Ja kirjoituksen loppua lukiessa tuli mieleen, että ehkä tosiaan olisi aika käydä Lapissa uudelleen? Kuvailit sen niin hyvin, että lähtisit oma muistikirja oppaana. Ehkä sieltä löytyisi se osa isääsi, mikä oli kiintynyt Lappiin. Ehkä yllätyt ja matka antaa jotain muutakin.

    • Vastaa

      ananas2go

      tiistai, helmikuu 7, 2017

      Kiitos kannustuksesta, Kati! Sen lisäksi, että pidit jutun näkökulmasta, oli mukava lukea Lapin-matkamietteitäsi.

      Useinhan on niin, että kun ihminen on kypsä kohtaamaan jonkin asian tai käsittelemään sitä, se alkaa tulla jotenkin sieltä täältä vastaan tai siihen reagoi useammin kuin ennen (vrt. autonvaihto ja kaduilla on vain yhtä merkkiä tai ne vaiheet, kun kulmilla ei muita kuljekaan kuin pareja käsikkäin tai lastenvaunut ajelevat joka puolella). Matkamessuilla osui eteen semmoinen Lappi-kohtaaminen, että kylläpä kutittaisi kertoa, mutta pienten alkujen päivänä on pakko vielä malttaa. Ei, ei käsikkäin kulkemista mutta tuttua ja turvallista juttua kenties aaaaaaaivan uudessa maisemassa.

      Pitänee mennä penkomaan vanhat päiväkirjat laatikoista. Kaikki ovat tallessa 40 vuoden ajalta.

LEAVE A COMMENT