Yleinen

Lassi Kouvo säesti kynttiläillallista

on maanantai, maaliskuu 21, 2016

Voi että olen kaivannut tätä. Sitä, että Lassi Kouvo soittaisi minut ehjäksi. Papa Albertin jazzillat ovat kuukausitolkulla jääneet väliin, koska vähät työni sijoittuvat nykyään niin, että perjantai on viikon tiukin.

Lopulta purskahdin, kun somesyötteessä ilmoiteltiin taas Papan jazzeista, kaipuuni ilmoille, ja sielläpä olikin lohdutusta oitis tarjolla. ”No mutta hyviä uutisia”, kommenttiini vastattiin. Sinä lauantaina, kun olisi  Earth Hour ja ravintola sammuttaisi valot, kynttilänvalon säestykseksi luvattiin akustista pianomusiikkia.

Kiva, kun menee useamman kerran kuuntelemaan jotakuta, ja muusikko käy jo vähän tutuksi. Herrasmiespianistimme tuli iloisesti kättelemään, ja vaihdoimme kuulumisia hetken. Nyt uskalsin pyytää kuvaa jo soittajastakin, ja pianon ääreenhän niitä mentiin ottamaan. (Aiemmin  otin vain soittimista ja minulle vakuutettiin, etteivät ne loukkaannu, kun julkaisee sen.)

Lassi Kouvo säesti kynttilänvalossa Papa Albertin Earth Hour -tapahtumaa. Kuva ennen kuin valot sammutettiin la 19.3.2016

Lassi Kouvo säesti kynttilänvalossa Papa Albertin Earth Hour -tapahtumaa. Kuva ennen kuin valot sammutettiin la 19.3.2016

”Ajattelin tänään soittaa muutakin kuin jazzia”, sain vahvistuksen sille, mitä olin jo uumoillut. Papa Albertin päivitykset kun olivat lupailleet akustista pianoa ja tunnelmallista musiikkia. ”Ettei uraudu”, Lassi Kouvo tuumi.

Kerroin kaivanneeni tilaisuutta kuunnella häntä, kokemus kun on joka kerta niin eheyttävä. Kukaan toinen ei osu aivan tuohon, mihin Kouvo. Kummastunut, vaatimaton ”Eikö Kotkassakin ole…” johti juttuun nykyisin Kairossa järjestettävistä maanantaijazzeista ynnä siihen, että Lassi on joskus ollut Laiturissa soittamassa. Ei ihan tavanomainen jazzympäristö tainnut se kahvila olla. Toivottavasti kuulemme häntä vielä Kotkassa. Tekisi mieli ruveta promoamaan.

Että se on taitava! Ja minä kun luulin tietäväni sen jo.

Muistelin aiempia kertoja. Ilman blogia ja Sokos Hotellien kuvioita en ehkä tietäisi mitään koko Kouvosta. Muistin sen, kun torstain jazzklubi oli Olipa kerran… -ravintolassa. Kohta ei ole ravintolaakaan, kun hotelli muuttuu Radissoniksi.

Ajattelin sitä, kun olin Papa Albertissa ensimmäistä kertaa Kouvon isännöimällä klubilla. Tai sitä, kun sattumalta osuin sinne juuri sinä iltana kun piano oli saapunut melkein vuosi sitten. Uutinen kerrottiin sekä minulle, kun tervehdimme, että yleisölle illan kuluessa. Semmoisella voisi kuulemma soittaa vaikka valssia naapurin tytöstä, Että minä tykkään sen huumorintajusta! Ohjelmassa seurasi tämä, jota Judy Garland lauloi.

Kirjoittelin muistikirjaani, ja tuntui pulmalliselta keksiä otsikkoa, joka ei olisi lattea eikä banaali. Kynttiläillallisella Lassi Kouvon kanssa? Vääriä indikaatioita. Mietteliäs jammailija? Soitto on ilmavaa, kertovaa kuin Sibelius, ja ajattelen, että joku toinen soittaisi niin, että se kuulostaisi sormiharjoitukselta.  Kun Kuutamosonaattikaan ei ole tavallinen! Totta sinänsä; minut on kasvatettu klassisen musiikin maailmassa ja olin pitkään jotakuinkin fakki. Jazz keveintä, mitä kesti, lastenlaulujen jälkeen. Silti ensi kertaa vuosikymmeniin Lassi Kouvon tulkinta sai itkemään.

Niisk. Olin yllättynyt, ja ajattelin, että onpas se edistynyt. Nyt mietin, onko tuo puoli vain ollut piilossa jazzkaupungin rajojen ulkopuolella. Joka tapauksessa tauon alkajaisiksi kiljuin, että mitä ihmettä on tapahtunut, pakko päästä kuuntelemaan useammin. ”No, no”, illan isäntä toppuutteli. ”No, no.” Kiva, kun joku kasvattaa noin, ystävällisillä pienillä viitteillä.

Sanoin, etten sorru ylisanoihin; kehut on vain pakko ottaa vastaan. Elämä on. ”No, no”, hän veti minut kolmannen kerran pintaan ja meni sammuttamaan unohtuneen pöytävalaisimen.

Ammattimuusikon on luontevaa poseerata soittimensa ääressä ja houkutella muutama tahti ilmoille kuvaa varten. Vaikka oikeastaan haluaisin joskus kuvan myös siitä "Mukavaa, kun tulit" -hymystä...

Ammattimuusikon on luontevaa poseerata soittimensa ääressä ja houkutella muutama tahti ilmoille kuvaa varten. Vaikka oikeastaan haluaisin joskus kuvan myös siitä ”Mukavaa, kun tulit” -hymystä…

Kynttilänvalo oli ilmeisesti uusi kokemus. Kuinkahan näkisi, pianoa kun ei voi kuormittaa kynttilöillä, ettei soitin kuumene tai mitään roisku tai mitä syitä siihen nyt onkaan. Meneeköhän virityskin pieleen lämmönvaihtelusta? Soittajille on kyllä ledejäkin, ja ne ovat käteviä ulkokeikoilla, opin.

Kuulemma nuottejakin oli vähän mukana, Sanoin, että ellei niitä näe, on tyydyttävä sitten soittamaan ulkomuistista. Vaikka se Tuhkimon prinssi. Ja tulihan sekin loppuillasta: taitaa olla usein ohjelmistossa. Ääninäyte Kouvon kotisivuilla.

Jospa Papa Albert sammuttelisi valoja useamminkin. Tunnelma oli niin mukava. Yleisö viihtyi, musisoija nautti.  Miksei kynttilänvaloa tosiaan voisi kokeilla vaikka jazzperjantaisin, kuten henkilökunta pohti minun kiitellessäni illasta myös väkeä tiskin takana. Vaikka ensi reaktioni olikin, että ei kun en silloin pääse…

Kuuntelin ja aloin nähdä kuvioita ja värejä. Sinistä. Jotkut kuulemma näkevät musiikin väreinä, mutten ollut ikinä ennen kokenut sitä. Ajattelin, että musiikki on kirkasta ja selkeää kierrettä. Säännöllistä ja taitavaa ja varmaa eikä sittenkään jäykkää.

Ravintolan ilta oli hiljainen. ”Sait melkein yksityiskonsertin”, Kouvo sanoi lopetettuaan. Käsi ojentui kohti. Hän on aina herrasmies: ”Erinomainen yleisö.”

Että minä tykkään, kun se virnuilee mulle. No, no.

 

 

Tagit

maanantai, maaliskuu 21, 2016

maanantai, maaliskuu 21, 2016

LIITTYVÄT VIESTIT
Uudenlainen Helsinkini: Talvipuutarha

tiistai, helmikuu 28, 2017

Soolosielu

sunnuntai, helmikuu 12, 2017

Seven Mugs, Café Svenkka ja Puotilan kartano

lauantai, helmikuu 11, 2017

Suutari pysyköön lestissään…

tiistai, joulukuu 6, 2016

Kissamainen kahvila

maanantai, joulukuu 5, 2016

Valmennusta vihkokaupassa

keskiviikko, toukokuu 25, 2016

Oivaltavasti somessa

torstai, maaliskuu 24, 2016

Jos elämä mahtuisi kahteen matkalaukkuun

keskiviikko, maaliskuu 9, 2016

Ensi kokemuksia Savonlinjasta

maanantai, maaliskuu 7, 2016

JÄTÄ KOMMENTTI