Valmennusta vihkokaupassa

Tampereella on kaikenlaista muutakin tekemistä messujen ja jazzkapakassa roikkumisen lisäksi. Uusi käyntikohde tuli kartalleni, kun Se Hämeenpuiston vihkokauppa yhytti minut Instagramissa

Muistikirjarakkauteni ei ole teille uutta. Ihastuin ikihyvikseni valikoimaan. Kaupassa on vihkoja ja muistikirjoja. Verkkokaupan valikoimissa muistikirjoja ei ole niinkään, koska Sandy haluaa pitää lähetyskulut pieninä.

Se Hämeenpuistton vihkoksauppa on hurmaava paikka!

Se Hämeenpuistton vihkoksauppa on hurmaava paikka! Yrittäjän Lontoo-rakkaus näkyy valikoimissa.

Sandy Talarmo on life coach ja muistuttaa, että vihkokauppa on valmennustilassa. Tilaisuuden tullen liiketilaan voi vaikka mennä kirjoittamaan päiväkirjaa tai blogia, kun yrittäjä puuhaa omia töitään, ja viikoittaisista avoimista ovista ilmoitetaan verkossa. Linkki vaikkapa tästä.

Muina aikoina meneillään voi olla vaikka luovuuden sävyttämä kurssi päiväkirjan kirjoittamisesta. Keskustelemme tavatessamme siitä, että usein kirjoittaminen jää, kun alkaa rajoittaa omia tunteitaan, pelätä niitä, ihmetellä, voiko noin nyt kirjoittaa.

Sandy Talarmo pitää monenmoisia valmennuksia liiketilassaan. Vihkokaupan avoimista ovista ilmoitetaan erikseen.

Sandy Talarmo pitää monenmoisia valmennuksia liiketilassaan. Vihkokaupan avoimista ovista ilmoitetaan erikseen.

Ajatella, että luovuuden sävyttämää päiväkirjakurssia voi pitää työkseen! Kerron siitä, miten omien sivujeni väliin sujahtelee pääsylippuja ja karkkipapereita, ja tulen ymmärretyksi. Voi jos vaikka joskus olisi Tampereella ja menisi aloittamaan uutta päiväkirjaa vihkokaupan pöydännurkkaan… Minähän vuonna minulta on viimeksi joku kysynyt, haluanko päiväkirjaani ruudulliset, viivoitetut ja blankot sivut. (En ole vielä osallistunut päiväkirjakurssille, ja ohjelmassa on monenlaista muutakin valmennusta. Silti mieleenjäävin minulle sillä kertaa oli tuo päiväkirjavalmennus, vaikka hiplasin myös Blogisi punainen lanka -opasta. Haluan mukaan pitämään kielenhuoltokurssia niille, joita pilkut huolettavat pikemminkin tekstissä kuin koristelussa! Sandy ei kyllä vielä tiedä sitä.)

Se Hämeenpuiston vihkokauppa ja Sandy Talarmo valmennustilassaan. Hämeenkatu 31, Tampere

Se Hämeenpuiston vihkokauppa ja Sandy Talarmo valmennustilassaan. Hämeenkatu 31, Tampere

Ammattijärjestäjä on sisutanut liikkeen pelottavan valkoiseksi, mutta jotenkin sekään ei häiritsee. Vihot ja yrittäjän säteily tuovat lämpöä ja väriä niin, että minuakaan, jolle valkoinen on tavallisesti kylmä väri, ei hirvitä. Kaupassa viihtyisi, ja arvostin kovin sitä, että yrittäjä kipaisi kotoaan avaamaan tilan tapaamistamme varten. Perjantai-illan meininkiä…

Yrittäjä on usein myös Lontoossa. Valmennuksia, vapaa-aikaa ja vihkojen tuontia.

Käykää ihmeessä kurkkaamassa! Verkkokauppaan ei koko valikoima päädy, vaikka pyynnöstä yrittäjä lähettelee niitäkin, mitä kaupassa on. Innostuin äskettäin aiheesta bullet journaling, kun olen aina tykännyt kirjoitella listoja, ja niinpä niille ruutuvihoillekin alkaisi olla käyttöä..

Matkailijan kielitaidosta | #matkachat

Tartutko mahdollisuuksiin elvyttää osaamaasi tai oppia uutta kieltä matkakohteessa? Kuvan kehotus on kurkkupurkissa. Suolakurkkumaistiainen Kon-Tiki Toursin Saksa-infosta noin vuosi sitten.

Tartutko mahdollisuuksiin elvyttää osaamaasi tai oppia uutta kieltä matkakohteessa? Kuvan kehotus on kurkkupurkissa. Suolakurkkumaistiainen Kon-Tiki Toursin Saksa-infosta noin vuosi sitten.

Jopas oli #matkachat:issa kiintoisa aihe maanantaisessa viikon vauhtituokiossa. Ja kylläpäs harmitti hidasteleva tabletti, jota koetin houkutella lähettämään miljoonat kommenttini, joita vain olisi piisannut joka kysymykseen. Käyn siis vielä jälkipuintia kanssanne.

@matkachat ja sen ylläpitäjät @globecalledhome, @leena_mari ja @annikarautiola esittivät tavan mukaan viisi kysymystä, ja viikon mittaan tulee varmasti blogeihin koosteita. Poimin kysymykset Twitterin #matkachat-keskustelusta. Muistathan maanantaisin klo 20 Suomen-aikaa mukaan tullessasi käyttää tunnistetta, niin kaikki osallistujat löytävät tviittisi. Ajatukset kunkin kohdan alla ovat tällä kertaa pikemminkin pohdintojani ja muistojani kuin minun tai muiden eilisiä tviittejä:

1. Mitä kieliä osaat ja onko niistä ollut hyötyä matkalla? #matkachat

Puhun, luen ja kirjoitan englantia, ranskaa, ruotsia ja saksaa äidinkieleni lisäksi. Nautin valtavasti, kun pääsen käyttämään sivuainesaksaani oikeassa kieliympäristössään. Saksa on minulle rakas kieli, minkä luulisi olevan kummallista, kun en muuten pidä itseäni niin loogisena ja säännönmukaisenakuin sen kielioppi on. Saksa viehätti matemaattisuuteen taipuvaista äitiäni, mutta minä olen saanut sen rakkauden jossain eri geenissä.

Ilahtuvat ne, kun vastaan saksaksi, vaikka yrittäisivätkin ensin puhua englantia. Missä olen saksaa oppinut? Olenko ranskalainen (hii! taisi tulla valituksi oikea mekko aamulla!)? Ei, tämä on pohjoisempaa.

Jotkut suomalaisetkin kuulevat englannissani germaanikorostuksen, ja onpa New Yorkissa kysytty, olenko saksalainen. Kaikenkattavaa tämä germanistiikka näköjään, jos kohta ranskastani tiedustellaan, olenko asunut Kanadassa.

Ja se ei ole mikään kohteliaisuus. Kanadan-ranska taitaa olla syntyperäisille vähän kuin Rauman murre täällä, että muistuttaa etäisesti puhuttua kieltä, mutta ei siitä kunnolla tolkkua saa…

Afrikkalaliset ranskankieliset tahtovat lisäksi väistämättä tietää, oliko se koulu Suomessa, missä ranskaa opin. Olenko kuitenkin suomalainen? Niin harvinainen kieli se täällä on, että tulevat mielellään vastaan ja arvailevat, mitä koetan sanoa, kunhan vain uskallan yrittää lausetta alkuun. Ja johan käytäntö on opettanut paljon kolmen vuoden lukiokurssin lisäksi, että simultaanitulkkaus vapaaehtoistyössä on sujunut jo monta vuotta.

Ylipäätään minulla on vieraisiin kieliin sellainen suhde, että jos osaan kymmenen sanaa, puhun kaksitoista. Espanjaa osaan juuri sen verran, että saan Coca-Colan tilatuksi, ja nyt tahtoisin opetella vähän italiaa. Osaan vähän ruokatermejä, tervehdyksiä ja pari sanontaa. Ensimmäinen oppimani idiomi oli ”sono pievo come un uovo”. Kun on kylläinen, täpötäynnä, on täynnä kuin muna. Ihana!

2. Opetteletko kohdemaan kieltä vartavasten matkustaessasi uuteen kohteeseen? #matkachat

Helsingissä tapaamani japanilaiset näyttivät kuvasanakirjaa. Kaksi tärkeää käsitettä oli ympyröity moninkertaisesti punakynällä: ”Kiitos” ja ”Ihanaa!” Varsinkin viimemainittu. Siinäpä asennetta!

Tahdon mielelläni opetella vähintään tervehtimään ja kiittämään monilla kielillä. Sellaisilla parilla perussanalla on  paljon käyttöä kotimaassakin, kun onneksi vähän lavenee tämäkin.

Nuorempana varsinkin halusin matkustaa vain kielialueille, joiden kieliä puhuin. Perusteluni oli, että haluan ymmärtää, mihin hintaan minut myydään ja kenelle.

Niinpä esim. Budapestissa on yhä käymättä, koska osaisin sanoa opiskeluaikojen taidolla vain: Päivää. Rakastan sinua. Hän on kaunis poika. Tomaattikeittoa. Viiniä. Kiitos .(Jò napot! Szeretlek. Ö fiú szep. Paradiscomlevest. Bort. Közönöm. / kirjoitusasu ulkomuistista)

3. Oletko ollut ulkomailla kielikurssilla? Missä ja millainen kokemus oli? Kiinnostaisiko kielikurssi? #matkachat

On vielä kokematon paikka. Pamplemousse järjestäisi juttuja ranskassa, ja jokin sellainen kielikylpy olisi kyllä kiva. Toisaalta luultavasti nykyään valitsisin mieluummin vain oleskelun kieliympäristössä, paikallisia ystäviä kun varmasti löytyisi niin, että arkipuheensolinaa piisaisi.

4. Mitä kieltä on helppoa oppia ihan vain matkustamalla ja seuraamalla paikallisia? #matkachat

Jaa… Jos olisi kyse ihan uutukaisen opettelusta, pitäisi valita semmoinen, jonka oppimisessa muiden kielten pohja auttaisi. Luulin, että ranska häiritsisi italian alkeitani, joita verkosta vähän vilkuilen, vaan niinpä kävikin, että latina uhkaa ajaa päälle. Äiti häiritsee, ei sisko, joka on ilmeisesti kuitenkin etäisempi. Enhän tiedä, miten käy myöhemmin, kun pääsen peremmälle kielioppiin, mutta noin alkeiden sanatasolla ainakin. Jo ääntäminen vaatii tietoista opettelua, koska sanan kirjoitusasu voi olla sama italiassa ja latinassa, mutta vokaalien pituudet juuri päinvastaiset.

5. Jaa parhaat vinkkisi kieltenopiskeluun. #matkachat

Niin, ne sinnikkäät istumalihakset… Ei niinkään, nykyaikana. Takki ja sydän ja mieli auki ja sekaan vain, siitä se lähtee.

Varsinkin jos syntyperäisten kanssa pääsee puhumaan, oppii äkkiä nauramaan itselleen ja tajuaa, että mokailu kuuluu asiaan. Oi että, kyllä tulkkauksesta ranska – suomi/englanti – ranska olisi juttuja vaikka millä mitalla. Haluatteko pari esimerkkiä?

Olin yleisötilaisuudessa suomen- ja ranskankielisten kanssa. Ystäväni tuli kysymään, olinko nähnyt hänen miestään. Selitin, mistä suomeksi puhuimme, ja tulin sanoneeksi, että hän on menettänyt miehensä, kun olisi tietysti pitänyt täsmentää, että eksynyt tästä. Ruskeat silmät kirkastuivat: ”Aaaaaa! Leskirouva!” No, ainakin keksin välittömästi kolme, neljä tapaa ilmaista asia oikein, ja vahingossa tapettu ja pikaisesti henkiin herätetty mies vaimoineen kyllä puhuu minulle edelleen…

Toisen kerran pohdittiin, oliko jossain ristiriita, contradiction. Nielaisin vahingossa tavun ja sanoin contraction. Ei olisi ollut ihan välttämätön pakko puhua supistuksista, kun ei ollut vauva-aiheinen keskustelu.

Mitä ajatuksia ja kokemuksia sinulla on kielen oppimisesta tai kielimuurista matkailijana? Kuulen mielihyvin kommenttisi.

Miksi mennä Pariisiin, kun voi mennä Paraisille?

Jenna Antila (@Jenna_messuaa) ottaa minut hymyillen vastaan pressihuoneessa  ennen kahdeksaa, kun kahvisäiliö on vasta kärrätty sisään. Ovet ovat auki ammattilaisaamuun tuleville jo varhain, ja viritellessäni laitteita lataukseen juttelemme matkabloggaamisesta, messujen tunnettuudesta ja kotimaanmatkailun kasvun syistä.

Vaihdamme matka- ja säästösuunitelmia ja Antila lausahtaa kuolemattomankuuloisen kiteytyksen, jonka tviittaan heti eteenpäin: ”Miksi mennä Pariisiin, kun voi mennä Paraisille.” Joo, nämä messut ovat selvästi ammattilaisten käsissä.

Vuoden uutuus on sujuttaa perjantaiaamuun pari ohjelmatuntia, jotka on tarkoitettu ammattilaisille. Matkailuyrittäjien lisäksi joukkoon luetaan matkailusta kirjoittavat, joten blogistipassi päästää sisään. Olen viettänyt puoli yötä jazzin ääressä ja torkkunut kevyesti loput, joten nakotan nenä ovenraossa heti kun mahdollista. Kahvia ja juttelua ja artikkeliluonnoksia, kyllä tästä ammattilaiseksi ruvetaan itsekin.

Huhtikuun puolivälin aamu on Tampereella kylmä, ja kylmää on messuhallissakin. Ymmärrän, että parasta on tuulettaa kunnolla, kun väenpaljous ja innosta hehkuminen alkavat lämmittää Messu- ja urheilukeskusta, mutta olisikohan aloituspäivän ensimmäiset tunnit voinut pitää vähän pienempää puhuria? Täytyy ensi keväänä muistaa villamekko, jota harkitsin, vaan Kymenlaaksossa en huomannut ajatella, että Hämeessä voi olla talvisen viluista.

Kiertelin melko tuttujen kuvioiden mukaan, jos kohta aamun pari tuntia ammattilaispäivää tarjosivat uudenlaistakin ohjelmaa. Rimman ja Lauran esitys blogimarkkinoinnista oli kiintoisaa kuultavaa. Matkailualan yrittäjillä oli monta kiinnostunutta ja asiallista kysymystä, ja toivottavasti meitä matkabloggaajia uskalletaan käyttää yhä enemmän.

Kolmas perättäinen kevät messuilla merkitsee jo tuttujen tapaamista. Sovimme Vihreä Sydän -matkailuyrittäjien pisteessä viime vuonna työkiireideni nielaiseman retken pitämisestä ohjelmassa tänä kesänä. Tervehdin Matkailu kotimaassa -lehden väkeä, ja saan saman vastauksen kuin ennenkin, etteivät he tee yhteistyötä bloggaajien kanssa. Sävy on niin lopullinen, etten osaa jatkaa keskustelua. Taaskaan.

Päivän kiertely antaa jokseenkin hyvän kuvan tarjonnasta, enkä oikein osaa solmia uusia suhteita. Otan vastaan muutaman esitteen, vaikka useimmiten vastaan käyväni mieluummin verkkosivuilla. Jokunen kontakti sentään syntyy.

Uuttakin kuuluu: Tervetuloa kylään -palvelu on juuri saanut uuden verkkosivun ja kyselee messuosastollaan mielikuvia kyläelämästä. Maaseutumatkailu on niin iso osa kotimaanmatkailua, että minun pitäisi kiinnostua siitä enemmän… Taas se tulee mieleen.

Sivustolla voi selata kyliä alueittain tai palvelujen mukaan. Muutama kohde-esittely on etusivullakin muistuttamassa siitä, että elämys voi löytyä läheltä.

Piipahdan iltapäivästä AprilFestin puolella. Lehdistöhuoneessa saan vinkin Viisasten juomat -blogin kirjoittajalta, että jos yhtään olen olutihminen, niin kannattaa käydä maistamassa Hopping Brewsters -panimon tuotteita. Niin kannatti! Kuuntelin myös  messuohjelman vinkkejä siitä, miten kannattaa maistella erilaisia oluita löytääkseen sen, mistä pitää.

Ja lopulta messuväsymys saa voiton. Kaksi puoliksi valvottua yötä jazzin merkeissä saa minut kipuamaan varhaisen lauantaiaamun bussiin ja suunnittelemaan eteenpäin linjanviilausta blogissani.

Latailen messukuvia Instagramiin.

Messuväsymystä perjantaina. Tampereen teatterin messuosaston sisutus hätkäytti jo aamulla, iltapäivällä ymmärsin päivän pötkötellyttä nukkea. Heikki Ihanamäki otti kuvan.

Messuväsymystä perjantaina. Tampereen teatterin messuosaston sisutus hätkäytti jo aamulla, iltapäivällä ymmärsin päivän pötkötellyttä aidonnäköistä nukkea. Heikki Ihanamäki otti kuvan.

 

 

 

Suomen hostellijärjestön uusi verkkosivusto

Kas vain, hostellisivusto on uudistunut! Vielä pari viikkoa sitten etsin majoitusta entiseltä sivustolta, vaan kun tuossa meilailin Suomen Hostellijärjestön toimistoon, sain vinkin uuden lanseeraamisesta.

Kuva: Suomen hostellijärjestö (HIhostels)

Kuva: Suomen hostellijärjestö (HIhostels)

Hostellit.fi

Onpas ilme raikastunut ja selkiytynyt! Ulkomuistista naputtelemani hihostels.fi-osoite vie ainakin vielä perille, vaan uuden verkkosivuston nimi on käytännöllisesti hostellit.fi. Etusivulta pääsee suoraan varaamaan, mikä varmasti ensisijainen toiminto onkin. Hostellivalikoima on jaoteltu mukavasti niin, että majapaikkaa voi etsiä teeman mukaan. Naksautin ensivilkaisulla heti auki city-, kulttuuri- ja merihostellit, vaan onpa siellä liikuntahostelleja etsiville omansa samoin kuin Lappiin suuntaaville. Tai mitä sanoisit kartano- tai designhostellista?

Etusivulta pääsee myös nuuskimaan määritelmää: mikä on hostelli? Alun perin ja vieläkin tarkoitus oli, että kaikki saisivat matkustaa. Ettei ainakaan kukkaro pohjasaumaan asti kevenisi.

Kuva: Suomen hostellijärjestö

Kuva: Suomen hostellijärjestö

Joko tunnet hostellikortin?

Osana #kokematonhostellissa-yhteistyötä sain kansainvälisen hostellikortin viime kesänä. Se on aika suloinen kapistus, puinen, luottokortin kokoinen, ja sillä saa 10 % alennuksen majoituksen hinnasta. Tarjolla on myös muita etuja, joten kannattaa vilkaista kunkin paikkakunnan tilanne. Ajankohtaiset edut Suomessa tästä.

Toki hostellikortti on ainakin ollut myös Rantapallon bloggaajakortin etuina, joten monille teistä se onkin varmasti tuttu. Miten olette parhaiten sitä käyttäneet?

Kuva: Suomen hostellijärjestö

Kuva: Suomen hostellijärjestö

Hostellijärjestö on mukana myös loppuviikon Kotimaan Matkailumessuilla Tampereella. Kiva, että viihtyvät messutunnelmissa tänäkin vuonna; onhan se kotoisampi kuin tammikuinen hulina pääkaupungissa. Matkamessuillakin toki nähtiin.

Siksipä valitsin kuviksi otoksia tamperelaisesta Dream Hostel & Hotellista. Kuvat ovat Hostellijärjestön 2015 tiedotustilaisuudessa Suomenlinnassa saamaltani muistitikulta. Omat muistoni ovat #bloggaritmansessa-vierailulta, jolloin kokeilin hotellin perhehuonetta toisen bloggaajan ja tämän tyttären kanssa.

Mitä #kokematonhostellissa on oppinut?

Olen ollut varsin ujo ajattelemaan dormimajoitusta, makuusali tuntemattomine matkatovereineen on arveluttanut. Niinpä sain hyvän syyn nauraa itselleni, kun taannoin kokeilin silkan petipaikan varaamista Eurohostellissa Helsingissä. Sänkyni oli kahden hengen huoneessa, että ihan hirmuinen orpokodin villisali se olikin. Huonetoverini kanssa pääsin pitkästä aikaa puhumaan saksaa, enkä onnistunut houkuttelemaan häntä saunaan.

Ja on minulla toinenkin naurunaihe jaettavaksi kanssanne hostellista Tallinnassa, mutta se oli eri ketjua, ja siitä myöhemmin, kunhan Tallinna-vinkkeihin ehditään.

Kotimaanaiheita ja messujuttuja luvassa siis lähiaikoina. Nähdään Tampereella!