Yleinen

Kameran kävelytystä Antwerpenissä

17.5.2018

Tilburgista kyrrää junalla 57 minuutissa Antwerpeniin, Belgian toiseksi suurimpaan kaupunkiin ja flaaminkielisen alueen keskukseen.

Tai siis olisi kestänyt, ellei ensimmäinen juna olisi myöhästynyt kriittistä neljää minuuttia. Sain taas koputella jatkoyhteyden jo lukittuun oveen, jonka takaa konnari vilkutti vahingoniloisesti. Huokaisin syvään ja lähdin käveleskelemään tunniksi pitkin rajakaupunki Bredan katuja.

Ehkä tarvitsinkin ylimääräisen mutkan sen tajuamiseen, miten paljon muuttuu, kun ylittää Hollannin ja Belgian rajan.

IMG_5097 (kopio)
IMG_5086 (kopio)
IMG_5129 (kopio)

Belgia ja Hollanti, Suomi ja Ruotsi. Veriviholliset urheilussa, toistensa vitsien ikuiset maalitaulut. Kumpi keksi vohvelit ja ranskalaiset? Hollantilaiset ovat nuukia, Belgiassa ei osata päällystää teitä. (Molemmat totta).

Ensimmäinen muutos oli väenpaljous. Tilburgissa on ruuhka vain kehäteillä, joille minulla ei onneksi ole asiaa, ja keskustassa lauantaisin parin korttelin matkalta. Voisin luulla, että Tilburg on pelkkä kulissi, ellei se olisi liian mitäänsanomaton. Tv-sarjojen mysteerikaupungeissa on aina joki, vuoria ja puutaloja.

Helteisenä viikonloppuna Antwerpenin keskusta kuhisi shoppailevia ihmisiä. Pukumiehiä timanttiliikkeissä, androgyynejä farkkakasantonkijoita vintage-liikkeissä. Antwerpen onkin Benelux-muodin mekka, ja moni kuuluisa suunnittelija on aloittanut uransa sieltä. Tunnelma ei kuitenkaan ollut ylenkatsova, kuten Zürichin Bahnhofstrassella, vaan iloisen värikäs. Taideopiskelijoita, lastenvaunuja pukkaavia vanhempia, japanilaisia turisteja helmenvalkoisine tennareineen. Näytin puolirähjäiseltä reppureissarilta päivän ympäri kaupunkia käveltyäni, mutten erottunut joukosta mitenkään valkoisessa t-paidassa ja mammafarkuissa, kamera kaulassa.

Tai sitten erotuin, koska kolme eri-ikäistä miestä pysäytti minut kadulla ja yritti aloittaa keskustelua. Tilburgin tympeisiin naamoihin tottuneena hämmennyin niin, että keksin surkean selityksen ja pakenin.

Uskon, että samanlainen tunnelma vallitsee myös Amsterdamissa lämpiminä iltoina. Terassit notkuivat kaveriporukoita ja pienimuotoisia sukutapaamisia, avoautoista raikasi turkkilainen pop tai reggaeton. Me turistit pörräsimme uljaiden rakennusten ympärillä ja räpsimme muistoja sinitaivaasta.

IMG_5088 (kopio)
IMG_5089 (kopio)
IMG_5095 (kopio)

Suunnitelmani oli vain haahuilla, nostaa katseeni kahdeksi päiväksi läppärin näytöltä ympäristöön. Kansainvaellukseni hidastui toisena päivänä, kun uudet lenkkarit hankasivat vasemman kantapään rikki. Siispä istahdin kahteen eri puistoon, toiseen syömään aamupalaa (lämmintä croissantia, ihanaa!) ja toiseen jäätelöä. Jäätelöauton pappa hymyili, eikä puhunut sanaakaan englantia tai hollantia. Muistin ranskaksi vain chocolat – kielitaito riittää siis hyvin hengissä pysymiseen. Vieressä makoili kolme suomalaista opiskelijaa, joita salakuuntelin scifi-romaani hämäykseksi hyppysissä. Kun yksi lähti kotiin, kaksi muuta yltyi puhumaan hänestä paskaa.

Sen verran kuitenkin kävelin, että huomasin, miten erilaista Antwerpenin katuja oli tallata. Ensinnäkin tietyöt tukkivat pääväylät, ja porien jyrskytys kaikui kirkonkellojakin kovempaa.

Sivukaduilla lapset pelasivat jalkapalloa vanhempien katsellessa puiden varjoista. Leipomoiden kyltit oli maalattu vain arabiaksi, ja niiden näyteikkunat notkuivat överisokerisia lehtitaikinaherkkuja.

Eniten kuitenkin ilahduin, yllättävää kyllä, korkeista rakennuksista ja muutamista leveistä bulevardeista. Tajusin poteneeni lievää ahtaanpaikankammoa Tilburgissa jo lähes vuoden.

IMG_5119 (kopio)
IMG_5131 (kopio)

Antwerpen on yksi niistä hassuista arvoituksista, jotka ovat satamakaupunkeja ja eivät sittenkään. Ruopatut satama-altaat ja leveä joki kyllä kulkevat pitkin merta, jonka voi haistaa muttei nähdä. Lokit kaartelevat jokirannassa ja kailottavat keväisiä laulujaan.

Tuulimyllyt, nosturit ja samea vesi muistuttivat siitä, että Antwerpenin satamassa ihminen on herra. Talouden rattaita pyöritellään vimmatusti.

Antwerpen voisi olla vielä nykyistäkin isompi, jos Belgiaa ei olisi poljettu milloin missäkin Euroopan suurvaltojen historiallisissa sodissa. Antwerpeniä piiritettiin, sitä saarrettiin, sen satamaa boikotoitiin. Amsterdam menestyi Antwerpenin kustannuksella, ja Hollannista tuli imperialistinen suurvalta.

Niin, ja ne herkut! Valitettavasti Antwerpen ei vakuuttanut minua vohveli- eikä ranskisrintamalla. Mutta en ole suuri vohvelifani ylipäätään, paitsi jos ne ovat äidin tekemiä. Koska äiti nyt vaan on paras. Hyviä ranskalaisia saa varmasti sekä Hollannissa että Belgiassa, majoneesilla tietysti.

Antwerpen-vinkkejä voi lukaista Sunnuntaiaamu-blogista, jonka kirjoittaja Minna vietti Belgiassa aimo tovin vaihtarina.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply