Yleinen

Katto pään päällä

6.3.2018

Sinne se hujahti – kolme kuukautta koditonna.

Taakse jääköön liian lyhyet sohvat, kitisevät ilmapatjat ja iänikuinen laukkuelämä. Rinkkaelämä on aivan eri asia: silloin mukana kulkee vain tarpeellinen. Opiskeluarjen pyörittämiseen tarvitaan kuitenkin lakikirjoja, kiipeilykenkiä ja pussilakanoita, joiden mukana raahaaminen kävi aika raskaaksi.

Olen palannut lähes-omistavaan kermaperseluokkaan. Onhan minulla sentään vuokrasopimus, ja raha vaihtaa omistajaa säännöllisesti jokaisen kuun viimeinen päivä. Pikku-Volkkari heitti kaksi reissua Tilburgin päästä toiseen, ja kas, kasasinkin jo toista kertaa valkoista ikea-petiä, joka veikin huoneen pinta-alasta enimmän osan.

Ovi, jonka sulkea takanaan. Melkoista.

IMG_4581 (kopio)
IMG_4585 (kopio)

Ehkä molemmat ovat oikeassa – tällä hetkellä onnellisuus tulee sekä yksinkertaisuudesta että materiasta. On omat tohvelit jotka pujauttaa kylminä aamuina jalkaan heti herättyä, ja oma pilkullinen aamupuurokulho. Iso teekuppi, aamuaurinko, Pyhimyksen uusi levy ja aamuauringon säteet.

Tai keittiön ikkunaan piiskaava kevätsade, joka tuoksuu mullalta ja jonka pisaroita mustarastaat tahdittavat. Kun Beast from the East vaimeni, linnutkin heräsivät eloon.

Osaan arvostaa nyt jokaista etuoikeutta, joista nautin päivittäin. Omaa hyllyä jaetussa jääkaapissa. Pyykkikonetta, jota voi käyttää ihan milloin vain – vaikka erikseen lakanat, valkoiset t-paidat ja treenivaatteet. Vähän turha nojatuolini, jossa istuskelen täyttelemässä kalenteria, kirjoittamassa päiväkirjaa ja höpöttelemässä maratonpuheluja äidille sunnuntai-iltaisin.

Enempää en nyt tarvitse. En kerta kaikkiaan.

IMG_4587 (kopio)
IMG_4588 (kopio)

Vaikken ole kovin rutiininhimoinen, säännöllisyys suoristaa nyt kieroksi kääntyneen arkeni kuosiin. Tiskaan puurokulhoa, vien roskat keskiviikkoiltaisin ja käyn hakemassa viikon juuston ja vihannekset lauantaimarkkinoilta. Alkuvuosi meni täysin (kaverini sanoja lainaten) tulipaloja sammutellessa: dedis huomenna – kirjoita yön yli. Vakuutus pihtaa koko omaisuutta varastolla naapuripaikkakunnalla – lainaa auto ja hae edes tenttikirjat talteen. Asunnon remontti kestää kaksi kuukautta suunniteltua pidempään – hanki uusi huone ja sano edelliselle soronoo. Soveltamista, mutta kovin kuluttavaa.

Uskon, että tämä rutiinirakkaus on täysin väliaikaista. Mutta nyt saan suunnatonta riemua halpiskalentereiden täyttyvistä viivoista. Vihdoinkin opiskelu, työt, treenit ja koko elämä on jonkinlaisessa hatarassa tasapainossa monen kuukauden päivästä toiseen nitkuttelun ja huonojen uutisten jälkeen.

Palat pitää laittaa ensin paikalleen, että niiden uutta järjestystä voisi edes miettiä.

Työhakemuksia ja reissusuunnitelmia putkahtelee taas pintaan keittiönpöydän päällä; siinä kohdassa, mihin auringonsäteet osuvat.

Enpäs kehu sen enempää, koska lempipostikorttieni alla aukenee vielä muuttokaaos.

IMG_4586 (kopio)

Vakaata ja tasaista viikkoa kaikille!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply