Yleinen

Uusintakierroksella Madventures

2.1.2018

Ensimmäinen muistoni Madventuresista kantaa lukioon, kun katselin suomalaisduon sekoilua silloisen poikaystäväni kanssa. Lusikoimme Ben & Jerrysiä ja haaveilimme villistä, vapaasta rinkkaelämästä. Mieleen jäivät lähinnä kärmesviinat ja se, kun Tunna tuikkasi sukupuolielimensä koralliin, ja paketti muuttui mustanpuhuvaksi.

Olen nyt ihmisoikeussopimusten ja kylmän sodan pänttäämisen vastapainoksi katsellut uudestaan kaikki kolme Madventuresin tuotantokautta.

Rikun ja Tunnan maailmanympärimatkat iskivät edelleen lujaa kuin kostonhimoinen sparrauspartneri karatessa. Niille harvoille, jotka eivät ole koskaan tutustuneet Madventuresin maailmaan: kaverukset toimittaja-Riku ja reissupummi-Tuomas läksivät Helsingistä Nepalin kautta maailman ympäri ensimmäisellä kaudella tarkoituksenaan tallailla umpeen kasvaneita polkuja ja näyttää katsojille aitoa, rajuakin reissuelämää.

Aiheeseen liittyvä kuva

Kaudet eroavat toisistaan valtavasti, minkä huomaa vasta, kun ne kahlaa läpi putkeen. Niitä ei oikein voi laittaa parhausjärjestykseen: ykköskaudella kohelletaan aidommin ja avoimemmin ja keskitytään omiin ja kanssareissareiden kokemuksiin. Kakkoskausi tuo mukaan yhteiskunnallisia elementtejä, vielä vaikeammin saavutettavia kohteita kuten Kiinan Tiibetin ja mukavan annoksen entistä rajumpaa sekoilua. Muutama rikkaampikin valtio on otettu reitille mukaan, esimerkiksi Japani, mutta niissä keskitytään virkistävästi sekopäisiin alakulttuureihin (älä katso Japani-jaksoja missään nimessä leffaherkkujen kera). Kolmas kausi myytiin National Geographic Adventure -kanavalle, joten Riku vaihtaa juontokielen englanniksi. Kautta leimaa myös punainen lanka: hengellisyyden merkitys kaukaisten maailmankolkkien arjessa. Vaikka Rantalan lingua franca onkin ilahduttavan korkealla tasolla, kolmannella kaudella nerokkaat läpät vähenevät – tosin diipimpi merkitys lisääntyy.

Matkaan kannattaa hypätä ehdottomasti ensimmäisestä kaudesta, jolloin oma ymmärrys ja matkailukokemus karttuu yhtä aikaa seikkailijoiden kanssa. Minulle avaavinta oli seurata uraohjus-Rantalan sopeutumista rennompaan elämään ja oravanpyörästä irtautumista. Hän yrittää ensin suorittaa, mutta antautuu lopulta riippumaton, rannan ja rommin pyhälle kolminaisuudelle. Madventures todella muutti Rantalan elämän: hän vaihtoi Helsingin loskaisen arjen ikuiseen opetteluun ja ymmärtämiseen maailmalla ja kotimaassa.

Madventuresissa on selkeästi kaksi puolta: vastuuttomalta vaikuttava kohellus erinäisten päihteiden ja paheiden parissa (romurallia poliisia pakoillen, anyone? entäs vierailu kuubalaiselle kannabispellolle?) sekä yhteiskunnallisten epäkohtien esiintuonti ja pohdinta. Juuri tämä kaksijakoisuus nostaa Madventuresin matkailuohjelmien joukossa aivan omaan luokkaansa: harvoin saa historiallisen dokumentin ja bilevinkit samasta kaksikymmentäminuuttisesta.

Sekoilu saattaisi muuten käydä hermoille – ja varmasti sovinnaisimmille katsojille se onkin tuskaista katseltavaa – ellei juontaja-Riku suhtautuisi paheiseen reissutyyliinsä niin itseironisesti. Hän kiroaa Annapurnan rinteillä kessuttelun mustuttamia keuhkojaan, naureskelee kaljamahalleen ja enemmän kuin kerran kauhistuu kesken juhlinnan sitä, miten huonoon kuntoon on taas hankkiutunut. Myös ylitsevuotavaisen ilonpidon seuraukset näytetään karusti, ja dagenefteristä kärsivä matkailutoimittaja nojailee kulkuvälineiden pieliin huonovointisena.

Aiheeseen liittyvä kuva

Yhteiskunnallinen ulottuvuus kulkee tiukasti Rantalan ja Milonoffin kameralaukussa halki maailman. Rantalan journalistitausta tekee Madventurisesta kantaaottavan: hän löytää historialliset syy-seuraussuhteet, loistavat paikalliset haastateltavat ja tunteisiinvetoavat näkökulmat. Madventuresin suurin vahvuus, empaattinen ja ymmärtävä näkökulma, puhkeaa kukkaan kakkos- ja kolmoskausilla, kun huomio kiinnittyy enemmän ympäröivään maailmaan kuin reissaamisen kokemukseen. Koskettavien tarinoiden jakamisen lisäksi kaksikosta erityisesti Riku laittaa itseään likoon ja kokee vahvasti ympäristön epäoikeudenmukaisuuden.

Filippiineillä Riku tallaa paahtavassa kuumuudessa avojaloin itseään selkään ruoskien ja valuu niin paljon verta, että häntä alkaa heikottaa. Hän itkee ja jatkaa, koska niin paikallisetkin tekevät. Madventures ei tuomitse mitään paikallista tapaa typeräksi tai turhaksi, vaan he pyrkivät ymmärtämään paikallisia tapoja ja maailmankuvaa. He kritisoivat moneen otteeseen esimerkiksi länsimaista kaksinaismoralisimia eläinten syömisen suhteen: aasialainen katurakki on sentään saanut louskuttaa leukojaan vapaana kujilla ennen joutumistaan pataan, kun taas kotimainen emakko ei edes mahdu kääntymään porsitushäkissä, saati hoivaamaan jälkikasvuaan. Beninissä he voivat pahoin kuvatessaan riittiä, jossa lapsen kasvot kuvioidaan kivuliaasti. He toteavat kuitenkin jälkikäteen reagoineensa huonosti, koska lapsi juoksentelee jo illalla iloisena ympäriinsä, eikä hänelle koidu pysyvää haittaa.

Vaikka Madventures on kestänyt aikaa hyvin, varsinkin matkailu on muuttunut 2000-luvun alusta. Siellä, missä Riku ja Tunna nuokkuivat Balilla bungaloweissa, on nykyisin monikansallisten ketjujen hotellirivistöjä. Monet kohteet ovat nousseet valtavirran tietoisuuteen ja kallistuneen, tosin riittää maailmassa vielä paljon oman elämänsä rantaloiden keitaita. Kenties Madventuresien kohdesuositukset saakin unohtaa, mutta ei sarja niiden ympärillä pyörikään.

Rikun ja Tunnan pyöreät ja rypyttömät kasvot naurattivat alussa – nuo ryönäpelletkö ovat nykyään arvostettuja, Linnan juhliin kelpaavia mediavaikuttajia? Madventuresin uusi katsontakierros motivoi ja innosti minua. On vielä niin paljon opittavaa, nähtävää ja ennen kaikkea ymmärrettävää, ja minustakin voi tulla vaikka Rantalalta oppeja ammentava journalisti. Tähän Madventures on kaiketi tähdännyt alusta asti; rohkaisemiseen, tiedottamiseen ja tutkimisen riemun jakamiseen.

Madventures on edelleen Rantala-Milonoff-tiimin paras, kämäisin, raain ja liikuttavin luomus.

Loppuun lempijaksoni – vielä on lomaa jäljellä, pistäkäähän katsoen!

Madventures Loaded – sekoiluextra paikallaan! Riku esittelee eri maiden juomakulttuureja tässä ekstrajaksossa, jota tähdittävät hänen kuorsauksensa lisäksi kärmesviina ja rotkoon keuliva mopo.

Kausi 1: Kambodza – Madventuresin parhaat puolet ääripäinä samassa jaksossa. Ensin pojat törttöilevät ja rälläävät sekavina yöelämässä, ja vakavoituvat sitten ruotimaan kriittisesti syitä siihen, miksi Kambodza on sellainen kuin on – villi länsi.

Kausi 2: Tiibet – Madventures riskeeraa oman turvallisuutensa ja kuvaa Tiibetin tarkoin vartioitua pääkaupunkia paljastaen Kiinan systemaattisen väkivaltakoneiston toimintaa Dalai Laman kotiseuduilla. Jakson lopussa haastateluun paimenen arvot ovat niin kohdillaan, että itkettää.

Kausi 3: Filippiinit – Pojat nukkuvat hautuumaalla paikallisen perheen vieraana, ja lopuksi Riku osallistuu todella rankkaan uskonnolliseen riittiin. Tärkeä muistutus keskustelun ja ymmärtämisen tärkeydestä tällä päällekkäinhuutelun aikakaudella.

Kaikki jaksot löytyvät todella vähällä tonkimisella Youtubesta, mistä voitaneen kiittää sarjan tekijöiden anarkistiasennetta. Tiedon jakaminen on tärkeämpää kuin rojaltit omalla tilillä. Kiitos!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply