Yleinen

Itä-Saksa herätti minut henkiin

20.12.2017

12 tunnin työpäiviä, surkea määrä lepoa, ainainen kylmyys eivätkä lohisämpylätkään enää tyydyttäneet loputonta nälkää.

Pitäisi varmaan olla ikionnellinen, että joulutorin tonttuduuni on nyt taputeltu.

Vaan ei, pistin kiittämättömyyttäni itkuksi pariinkin kertaan eilen ja tänään, kun hyvästelin vetoisaa hirsimökkiä, laiskaa tai ahkeraa mutta aina aurinkoista tiimiä, Leipzigin Suomi-perhettä ja Itä-Saksan mystisiä katuja.

Oikeastaan kiitollisuuttani.

Kuvat Connewitz Kreuzen vaihtoehtojoulumarkkinoilta. Vankka suositus!

20171214_151825
20171214_143055

Kuten muissakin viimeaikaisissa elämänkäänteissäni, läksin Leipzigiin jo valmiiksi ylityöllistettynä ja täysin valmistautumatta. En ehtinyt rakentaa ennakko-odotuksia, en ollut koskaan edes käynyt vanhassa DDR:ssä enkä edes osannut kuvitella, mitä edessä häämöttäisi. Opitaan kun tehdään.

Kaikkein vähiten odotin kohtaavani sen, mikä hiipi rintaan pitkinä tunteina kassan takana tai varaston syövereissä: innostuksen ja kotoisan olon. Ne, jos mitkä ovat loistaneet poissaolollaan Hollannin syksyn aikana.

Olen polkenut yliopistolle hyvin hoidettua pyörätietä, opetellut jo kauan ihailemaani ympäristöoikeutta ja istuskellut iltaa kanssaopiskelijoiden kanssa herkullisen bock-oluen äärellä. Mutta kun vaan ei ole natsannut.

Sitten Leipzig tunki säärikarvaisen suvakkifeministijalkansa oven väliin ja valloitti lohkon sydämestäni. Siitä Wienin vierestä, niin.

Pelkkä idän kutsu sai suupielet korviin. Graffitit koristivat jokaista muuria ja seinää, rämisevät ratikat kolistelivat kaljatölkkien yli kaduilla ja georgialaista päärynägluhweinia kaupiteltiin lastulevyhökkeleistä.

20171214_154444
20171214_143030

Leipzig on kaupunki, josta olisi voinut tulla Euroopan Tiananmen: autoritaarisen hallinnon verilöyly kapinoivia kansalaisia kohtaan. Mutta ei tullut. Kun Leipzigin kadut täyttyivät mielenosoittajista, hallituksen asemiehet kieltäytyivät kiväärien kohdistamisesta omiaan vastaan. Sama ärhäkkä vastarannankiiskeily leimaa kaupunkia edelleen.

Minua varoitettiin etukäteen työtäpelkäävistä, auktoriteettiongelmaisista paikallisista työkavereista. Näin heissä ongelman sijaan ratkaisun siihen, mikä nuoressa elämässä on tärkeää.

Fuck Nazis –pipot. Itse neulotut säärystimet. Naru vyön sijaan pitämässä likaisia sammareita jalassa. Pahvilaatikoista kyhätty afterwork-alue, jossa jakaa ilot ja surut. Huonosti piilotettu vodkapullo työhaalareiden taskussa. Halauksia (kaikkien kesken, koko ajan), hiusten letittämistä, suklaan tarjoamista. Kaksi tuntia myöhässä duunista, ratikasta heräämistä, työmaalle piilotettu bongi – sattuuhan sitä. Henksubileet keskelle yliopiston aukiota pystytetyssä kodassa, 80-luvun Saksa-hittejä karaokessa joulupukin kanssa.

Uusnatsismi kumpuaa Itä-Saksan eriarvoisuudesta ja juuri saavutettujen etujen menettämisen pelosta. Siksi ihailenkin uusia vihervassariystäviä entistäkin isommin. Nämäkin tyypit voisivat syyttää huonosta työtilanteestaan ja vetoisasta, kylmästä kämpästään maahanmuuttajia, mutta liimaavatkin sen sijaan Kaikki pakolaiset tervetuloa –tarroja toistensa pyöriin. Hauskanpitoonkaan ei tarvi pahemmin rahaa: vallattujen tehtaiden klubeilla virtaa halvin kalja. Ehkä tanssimalla kenkiin tulee vielä pari reikää lisää, mutta mitäs sitten.

Vittuun itsekkyys. Tervetuloa kriittisyys ja solidaarisuus. Anna-Katri kirjoitti hienosti kehittyvissä maissa matkustelusta, ja samat ajatukset voi minusta soveltaa elämään vähillä resursseilla kaikkialla – ja keskittyä itsekin vain tärkeimpään.

En voi kiistää, ettenkö olisi viime yönä univelkaisena googlaillut väitöskirjapaikkoja saksankielisiin maihin. Mitä idemmäs, sen parempi.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Marja 20.12.2017 at 17:41

    ”Sitten Leipzig tunki säärikarvaisen suvakkifeministijalkansa oven väliin” ja muita helmiä. Nauroin. Tämä oli mainio juttu😊 Elämä on.

    • Reply Sunna 22.12.2017 at 12:21

      Kiitos Marja! Elämä on tosiaan loistavaa, ainakin silloin kun se ei ole kamalaa. Ja Leipzig se vasta loistava olikin.

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures 30.12.2017 at 13:08

    Kiitos paljon tästä maininnasta, olisi mahtavaa jos itsekkyyden sijaan yhä useampi saisi silmänsä enemmän auki solidaarisuudelle ja välittämiselle, oli taustat mitä tahansa.

    • Reply Sunna 30.12.2017 at 16:30

      Näinpä, varmasti kaikilla on aiheesta opittavaa. Joillakin enemmän kuin toisilla, mutta ne itsekkäimmät tyypit eivät taida edes tällaisia miettiä.

    Leave a Reply