Yleinen

Costa Rican Karibia – vähemmän turisteja, enemmän viidakkoa

17.7.2017

Vähän aikaa sitten haukuin Costa Rican aika lailla maanrakoon. Koska mustaa ja valkoista harvemmin on, niin pitäähän Tiquiciaa välillä kehaistakin.

Suurin osa varsinkin amerikkalaisista turisteista suuntaa Costa Rican Tyynenmeren rannikolle, jolta löytyvät loputtomat biitsit, upeat rantakalliot ja resortteja joka makuun. Karibian rannikolla on pilvisempää, hieman viileämpää ja edelleen köyhempää. Modernit hyödykkeet kuten tieverkosto ja sähkö tuotiin mangrovepöheikköjen asukkaille vasta 70-luvulla.

Yllätyin täysin, kun hyppäsin San Joséssa Limóniin vievään bussiin. Kaupungista päästyään auto huristeli halki lähes läpikäymättömän, viidakon peittämän vuoriston, jonka jälkeinen kostea tasanko tuntui jatkuvan tuntikausia. Kuumuus liimasi ohuen mekon tekonahkapenkkiin. Pahoittelin vieruskaverille, että dödö saattoi pettää jo aikoja sitten.

(Side note: vieressä istunut kanadalaistyttö lähti lopulta mukaani melkein pariksi viikoksi Panamaan, joten ehkä häntä ei tosiaan haitannut).

P1590754
P1590756
P1590762
P1590786

Suurin osa reppureissareista suuntaa rähjäisen ja soisen Limónin sijaan Puerto Viejoon, joka on kyllä oikein turistinen mesta. Rantakadulla kaupitellaan katuruokaa samoihin hintoihin kuin Suomessa, ja saksalaiset lapsiperheet leikkivät keskustan rannalla.

Muutaman kilometrin päässä mummot kuitenkin myyvät ajopuista kyhätyistä kojuista lähes ylikypsiä, jumalattoman makeita ananaksia ja pesukarhuperheet ylittävät tietä kaikessa rauhassa. Puerto Viejosta kannattaakin napata menopeliksi alle pyörä ja suunnata kohti etelää, tien loppua. Matkalla voi pysähtyä kilometri kilometriltä tyhjemmille rannoille, vuokrata snorkkeli tai kajakki ja lähteä turkoosinvihreälle Karibialle.

Karibia on mielestäni enemmän sävy kuin meri. Sitä on jo ikävä. Karibia, Arktis. Jotain maagista: pohjoista, trooppista.

Puerto Viejossa hostellia riittää joka makuun. Majoituin itse Kalunai Hostelissa, joka oli paljon nimeään parempi suomalaisen näkökulmasta (oikeasti, miettikää nyt tuota nimeä). Siellä matkalaukut tursusivat vaihtokirjoja, tarantella asusteli keittiökatoksen yläpuolella ja koirat kerjäsivät rapsutuksia riippumattoihin kuumuuden ajamilta reissareilta. Omistajapariskunnan poika väänsi läksyjä pitkän pöydän päässä.

P1590819
P1590829
P1590834
P1590836

P1590868

Puerto Viejo ei missään nimessä ole koskematon paratiisi – mutta sen ympäristö on hiton lähellä. Sitä paitsi itse kylässäkään eivät välillä pankkiautomaatit toimi, saati sitten sähköt tai netti. Näin huonoihin palveluihin ei laatutietoinen pakettimatkaaja tyytyisi. Onneksi.

Costa Rican Karibian todellinen kauneus on juuri siinä, miksi sinne pykättiin kunnon tiet vasta silloin, kun Lapissa poromiehet jo hurjastelivat moottorikelkoilla tunturissa. Täällä tuhannet ja tuhannet eliölajit, niin kasvit, eläimet kuin merilevätkin, määrittelevät tahdin. Ihminen on vain kuokkavieras, jonka jäljet häviävät seuraavassa rankkasateessa.

Cahuitan kansallispuistossa nenäkarhut ryöstelevät matkailijoiden jättämiä hedelmänjämiä, jättimäiset erakkoravut kipittävät pitkin aaltojen siloittamaa rantaa ja mölyapinalauma aloittaa iltahuudon korkealla latvustossa. Sadat erilaiset hyönteiset ja hämähäkin väijyvät saalista tai piileskelevät saalistajaa puissa ja pensaissa. Ukkoselta tuoksuva ilma painaa hartioita, muutama valtava pisara tipahtaa silloin tällöin hiuksille.

Tropiikki. Sademetsä. Lastenkirjat. Nyt ollaan todella kaukana kotoa.

Vielä bussipysäkillä ehti bongailla lintuja, kun kaikki linja-autot porhalsivat ohi. Huitominenkaan ei auttanut.

Puerto Viejossa ei rusketu, mutta se onkin ehkä itäisen Costa Rican suurin opetus. Tänne on paljon tärkeämpiäkin syitä ajautua.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply