Yleinen

Immer wieder Österreich

23.6.2017

Hei! Viikon radiohiljaisuuden aiheutti perheen Norjan-valloitus. Huiputimme pikkuisia vuoria, rikoimme virvelin ja söimme pakettitolkulla keksejä.

Tänään heräsin kusiseen jaettuun vuoroon, eli töissä menee pätkissä koko päivä. Kalenterin 23.6. roikkui näytöllä jokseenkin surullisesti.

Tasan vuosi sitten vollotin Finnairin koneessa huonosti nukutun mutta reilusti juhlitun yön jälkeen. Lentokoneen pahus kiersi vielä aurinkoisella säällä koko Wienin keskustan yli. Kadut, saaret, sillat, metroasemat – olin kulkenut niillä. Kirkonportaat, kahvilat, puistot – olin istuskellut niillä. Ystävien talot, joiden osoitteet olen jo unohtanut, mutta joiden kalja-automaatit ja kaikuvat rappukäytävät kyllä muistan.

P1560580
P1560350
P1550987

Wien lopetti levottomuuteni, tai sitten aloitti sen. Enää en kaipaa kohti epämääräistä vapautta ja tarkoitusta, koska olen kokenut ne jo kerran. Kai pitkät matkat, olivat ne pään sisässä tai fyysisiä, opettavat aina paljon. Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, että Wienissä kaikki elementit osuivat kohdalleen. Upeassa kaupungissa, koko Eurooppa hyppysissä, inspiraation ja ystävyyden ja vapauden ympäröimänä, mutta kuitenkin minulle merkityksellisintä aihetta opiskellen. Wien oli iso lahja, ja toivottavasti pelaan korttini oikein, että joskus toistekin saisin samanlaisen. Ehkä hankkisin.

Tällaisten unelmien toteuttaminen on aika helppoa. Hae vaihtoon, pääse vaihtoon.

Ehkä sitten muidenkin on.

Tuntuu, että minulla on jäänyt Wien-levy soimaan. Hehkutan sitä estotta jatkuvasti. Sen jälkeen olen hyppinyt vesiputouksista Costa Ricassa, leikkinyt toimittajaa Reykjavikissa ja lenkkeillyt Ottawassa jokirannassa, mutta silti vain mielessä raikaavat Alppien vesiputoukset, Rechtswissenschaftin hankalat kokeet ja juoksut Tonavan varrella.

Itävallassa nyt vaan on sitä jotain. Olen ehkä saattanut vilkuilla jo työpaikkailmoituksia, vaikka valmistuminen siintää vasta vuoden, jopa vuosien päässä.

Vaikka Erasmus-taika on Wienistä karissut, on siinä omaa charmia ihan riittämiin. Pitäisi vaellella lehmien ja vuohien seassa, päästä syksyn uuden viinin festareille, löytää lisää salakapakoita ja kiillottaa saksa edustuskuntoon.

Sen verran ikävä yliopistolle ja Itävaltaan, että olen huvikseni lueskellut kv-politiikan perusesseitä saksaksi. Töissä menee senat sakaisin jo jäätelöpalloista puhuttaessa.

Pitää hyväksyä, että Wien on vain muisto, mutta se on edelleen olemassa, loistaa omaa arvokasta mutta veikeää valoaan hellepäivinä Finnairin ikkunoihin asti.

Mutta paluu Keski-Eurooppaan koittaa jo kahden kuukauden päästä, kun aloitan kansainvälisen lain maisteriopinnot Tilburgissa Hollannissa.

Ilman Wienin lakiopintoja en olisi päässyt sinnekään. Että Danke schön Wien, vielä me nähdään.

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 23.6.2017 at 18:31

    Mullakin on kamala Itävalta-kaiho tällä hetkellä! Ei tosin Wieniin, en ole vieläkään saanut kiinni siitä kaupungista. Mutta vuorille. Lueskelen juuri matkapäiväkirjaani kolmen vuoden takaiselta Alppien valloitukselta ja makustelen Salzburgin, Kitzbühelin ja Innsbruckin tunnelmia ja kauniita vuorimaisemia. Ja kaipaan takaisin.

    Oon käynyt Tilburgissa kerran katsomassa suomalaisia bändejä :D Vaikka valvotut päivät ja yöt veivät melkein kaiken energian ja kaupunkiin tutustuminen jäi minimiin, siitä jäi kamalan positiivinen fiilis. Voisin vaikka lähteä uudestaan. Nautihan olostasi siellä! :)

    • Reply Sunna 24.6.2017 at 23:02

      Itävalta on onneksi ihana kaikkina vuodenaikoina, niin sinne voi suihkaista niin kesän lämpöön, syksyn kulttuuritunnelmiin, talvella rinteeseen tai keväällä kuvaamaan kukkia ja maistelemaan kalijaa! Toivottavasti pääset sinne pian.

      Haha, ensimmäinen kerta, kun joku kehuu Tilburgia. Hollantilaiset kaverit vain kauhistelevat, että miten siellä jaksaa vuoden. Ainakin sieltä pääsee kätevästi pois :D Innolla kyllä odotan! En siis tylsistymistä, vaan muuttoa Keski-Eurooppaan <3

  • Reply Katja/jumalainenseikkailu 25.6.2017 at 22:31

    Olet hyvä kirjoittaja. Hyvä juttu ja tiedän, mistä puhut, vaikka kaipuuni kohde onkin toisaalla.

    • Reply Sunna 27.6.2017 at 00:32

      Hei Katja ja isot, isot kiitokset! On kaunista ja kamalaa kaivata paikkaa ja aikaa.

  • Reply Katja/historiadeviajes 26.6.2017 at 09:35

    Juuri Madridin jättäneenä tiedän mistä puhut. Vaihto on kyllä ihmisen parasta aikaa ja mitä voi yliopisto opiskellessa tehdä. Onneksi wienikin säilyy ja odottaa uusille matkoille!

    • Reply Sunna 27.6.2017 at 00:33

      Madridkin on aivan ihana, ihana, ihana ciudad <3 Iso sydän! Niinpä, ja miksipä sitä ei päätyisi uudestaan Wieniin! Kunhan vaan ei mene liiaksi vegaanikränerin syömiseksi ja rieslingin lipitykseksi.

    Leave a Reply