Yleinen

Iltauinnille Jäämereen

24.7.2016

Keikkatyöläisen päivät niin kuin varisparvi raahautuu hienoa, hienoa Marraskuuta lainaten. Perjantaisin ja lauantaisin myydään kaljaa, sunnuntaisin limsaa ja muina päivinä kaikkea, mitä ihmiskunta muuten tarvitsee. Haaveillaan ruokatauosta ja teetauosta ja työpäivän loppumisesta ja seuraavista vapaista. Kesäesailun tarkoitus on kai nostattaa opiskelumotivaatiota.

Tänne Lappiinkin on rantautunut kelpo helleaalto, ja kaverini ja minä rantauduimme tänään puolestaan Jäämereen biitsille. Kenelläpä ei tulisi mieleen lähteä Norjaan biitsille?
P1570223
P1570224
P1570227
P1570229
P1570222

Uskomatonta, että tämä vuonomaisema aukeaa vain vajaan parinkymmenen kilometrin päässä kesäkämpältäni. Ajelimme mutkaista hiekkateitä, väistelimme norjalaisia maastureita ja popitimme hämärätä räppiä. Vihdoin ja viimein sain myöskin aux-johdon kesäkiesiin! Parkkeerasimme (isän) auton, pinkaisimme rannalle halki kaislikon ja oi miten kaunista!  Samettisen pehmeää, vaaleaa hiekkaa, raikas meren ja levän tuoksu ja oma rauha. Vain perhokalastajien ja vapojen hahmot piirtyivät satojen metrien päässä kohti aurinkoa. Ja tämä yöttömän yön aurinko, joka räköttää vielä yhdeksältäkin häpeämättömästi harsopilvien välistä… ihan täydellistä!

Puputimme hunajamelonia, juttelimme vuoden aikana juttelematta jääneet juorut ja pohdimme, miten paljon sitä ihminen päätyy teini-iän jälkeen muuttumaan. Hassua, miten parin tapahtumarikkaan vuoden jälkeen elämät ovat vetäytyneet ihan eri kursseille, mutta yhteinen sävel säilyy. Siinä me istuimme, kahdestaan maailman laidalla.

P1570231
P1570240
P1570245
P1570254

Kun kerran oltiin hiekalle asti päästy, niin pitihän sitä pulahtaa. Kaveri oli käynyt kahlaamassa laskuveden aikaan, ja se oli ollut lämpöistä kuin linnunmaito. Vaan nytpä oli nousuvesi ja Jäämeren hyinen kylmyys kangisti jo nilkat kylmiksi. Ei kai helvetti tässä kukaan ui! Olin uhonnut, että polskisin, eli oli pakko kahlata syvälle ja syöksyä veteen. Hyi! Nyt voin sanoa uineeni Jäämeressä – eikä tosiaan tarvi uida toiste.

Toisaalta kahlailu oli kylmettymisen arvoista, sillä näimme kampelavauvoja, kalanpoikasia ja kaksi hyljettä ihan sadan metrin säteellä biitsiltä!

Harvoin arktinen tarjoaa tällaista: hellettä, lämpöistä tuulta ja lempeät pikku laineet hellimässä rantaa. Siksi ilta tuntuikin suunnattoman arvokkaalta lahjalta, kerran sadassa vuodessa -tavaralta. Kiitos, että sain kokea tämän!

Ja hei, aika siistiä on sekin, että vähän reilun kuukauden päästä muutan loppuvuodeksi rajan tuolle puolen. Saan nuuskia merituulta joka päivä, murtaa palasia haikaroin kuvioidusta suklaalevystä ja, no, varmaan varustautua sateenkestävillä vaatteilla arkisin töihin. Kovin monta hellepäivää ei Varangin kesään mahdu!

 

Yleinen

Mitä Erasmus on?

19.7.2016

En voi puhua jokaisen Erasmuksen puolesta.

Teknisesti Erasmus on se kaikista iisein yliopistovaihto-ohjelma: EU antaa rahaa, paperihommat hoituvat helposti, vastassa on tuutori- ja kv-opiskelijayhteisö ja joskus jopa kämppä siunaantuu ohjelman kautta. Lähes kaikki eurooppalaiset vaihtarit ovat Erasmus-ohjelman kasvatteja, ja joskus Eurooppa on paljon maantieteellisiä rajojaan suurempi käsite.

Erasmuskin on käsite. Se yhdistetään usein päättömään biletykseen, laumoissa reissaamiseen, se on matkustelua koira veräjästä -tyyliin. Todelliset maailmanmatkaajat eivät rieku erasmuskekkereissä Guinness kourassa.

Minulle Erasmus oli rintaa rutistavaa rakkautta, yhteenkuuluvuutta ja naurettavan vähän opiskelua. Mutta jonkin verran kuitenkin.

20160319_121820

Vaihtoinfossa virastoissa päivät pitkät istuvat tädit sanovat, että maailma tekee sinusta itsenäisemmän, paremmin työhön kelpaavan, kansainvälisemmän, avoimemman ja mitä vielä. Oppii tekemään yhteistyötä, ymmärtämään erilaisia näkökulmia, sietämään erilaisuutta ja sovittelemaan. Sitten voi palata takaisin, pyöriä hetken kv-tuutorina, aloittaa jokaisen lauseen ”Itävallassa…” ja sadatella Alkon hintoja ja valikoimaa.

Erasmus on juhlimista. Aamuun asti, ja silloin kaduttaa, koska onhan kohta tenttikin. Gin tonicien sekoittelua virolaisen kaverin kanssa, joka laittaa ihan liikaa sitä geetä, ja sitten makoilee vuodesohvalla ihan uuden tuttavuuden kanssa ja kikattaa tyttöjen juttuja. Olutteltan penkeillä voltin heittämistä, hiihtokeskuksen kämäisellä klubilla överiä tanssahtelua ja pussikaljoja niin monessa paikassa, että moni Suomen rantojen mieskin jäisi kakkoseksi.

Alkuun ei tuntenut ketään, ja tuopin takana oli vain vaivaantunut olo. Minä olen vaihtarihuijari, oikeasti haluaisin kotiin katsomaan Netflixiä, minulla ei ole yhtään ystävää. Lopussa tuntui, että ihan sama kuinka monta iltaa tj-mittari näytti, niitä oli silti ihan liian vähän.

P1560118

Erasmus on ystäviä. Etukäteen vähän pelotti, miten sitä tutustuisi toisiin. Kahta kuukautta myöhemmin jutteli ihan kenen kanssa vaan ihan mistä vaan, ja metromatkallakin saattoi saada uuden ystävän. Vaikka en edes ole kovin seurallinen, enemmänkin jörrihtävä. Jos jokaisesta maasta lähtee keskimääräistä rohkeampaa, joviaalimpaa ja avoimempaa porukkaa vaihtoon, niin ihmekös tuo, jos tulevat keskenään toimeen. Vaikka jotkut tuttavuudet jäävät hyvin pinnallisiksi (mutta silti: kattobileitä, suppausta, rantalentistä ja halvoista hostelleista heräämistä!), joitakin kv-kaverihetkiä vain ei voi vaihtaa mihinkään. Minusta kauneimpia hetkiä katsoa ja olla läsnä on se, kun kieli- ja kulttuurimuurit ylitetään ja ymmäretään, että ihmisiähän tässä vaan ollaan. Kuulutaan ehkä jopa keskenään enemmän samaan kulttuuriin kuin omien vanhempien kanssa: Game of Thronesia, pelkoa ilmastonmuutoksesta ja aina vain kauemmas unohtuvat Euroopan sodat.

P1550202

Erasmus on kokemus. Sen ovat käyneet läpi miljoonat nuoret. Se on alkuhämmennys, uusi tiivis kaveriporukka, turhautumista ja ihastusta uuteen maahan, toisenlaisen opetusjärjestelmän oppimista, reissausta, penninvenytystä, roskaruokaa ja toteutumattomia unelmia. On Erasmusblues, party like Erasmus ja vaihtokilot. Jotkut yrittävät urheilla, käydä koulua ja ylläpitää säännöllistä ateriarytmiä. Toiset bilettävät asuntoloissa joka päivä asuntoloissa kuukausitolkulla, syövät aamupalaa Mäkkärissä, junttaavat tenttimateriaalit päähänsä tunnissa ja päätyvät konkurssiin jo kuusi viikkoa ennen vaihdon loppua.

P1560895

Ennen kaikkea Erasmus on rakkautta. Huonoa vaihtokokemusta ei tämän ikäisenä ole juuri kenelläkään, koska vaihdosta saa tehdä sen näköisen kuin itse haluaa. Kullakin on oma elinpiiri, mutta Erasmus-yhteisöön päätyy todella moni. Vaihtoon lähdetään toteuttamaan omia haaveita, ja jos vain asiat tipahtelevat edes vähänkään nappiin, niin rakkauttahan siitä seuraa. Minulla rakkautta sacherkakkuun, auringonlaskuihin Donaukanalilla, open air -festivaaleihin, I took a pill in Ibizan soittamiseen autossa, sateisiin yökävelyihin keskustassa ja, kliseistä kyllä, kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa polut leikkasivat. Olette fiksuja, positiivisia, hauskoja, upeita, kauniita ja ennen kaikkea hyviä. Kiitos.

Erasmus on klisee, mutta se kannatti kokea.

Olen varmasti ikuisesti hippasen Erasmus. Erasmus on fuksivuosi tai abivuosi uudestaan, mutta vain juuri siinä maassa, jossa haluaa. Tai sitten siinä, minne ei missään nimessä halunnut. Se on hallittavan helppoja yllätyksiä ja uusi perhe, jonka saa itse valita. En olisi ikinä uskonut, että saisin perusvaihdosta näin täydellisen kokemuksen, mutta sain, ja olenkin siitä oikein kiitollinen

Oletko ollut Erasmus-vaihdossa? Oliko oma kokemuksesi näin kansankielellä 5/5 kuin minun?

Yleinen

Synttärilahjaksi harjoittelupaikka Norjassa

15.7.2016

Kun täyttää 22, ei odottaisi mitään kovin loistokkaita syntymäpäivälahjoja. Sain lässähtäneen, mutta herkullisen kakun, politiikkakirjan ja setelin. Ja sekin ilahdutti valtavasti! Synttäri-iltana alla oli pikku-Fiat ja suuntana Ivalon aina yhtä kämäinen yöelämä lukioajan kavereiden kanssa. Ajelimme jokitörmälle aamuneljältä aina yhtä sekavan illan jälkeen, emme saaneet kaverin ovea auki ja lojuimme aamulla läjässä koira päällimmäisenä. Parasta! Pari päivää synttäreiden jälkeen Inarissakin oli niin helle, että saaressa saattoi ottaa aurinkoa topissa. Makoilin veneessä, kalastelin laiskasti harreja ja näytin rönttäiseltä paikalliselta. Kotoisa olotila.

Sitten sain kryptisen Facebook-viestin, jota seurasi kryptinen tekstiviesti, jota seurasi hyvin selkeä soitto. International Barents Secretariatin johtaja halusi jutella harjoittelupaikkahakemuksesta, johon olin saanut kielteisen päätöksen jo monta viikkoa sitten. Jutella. Harjoittelusta! Sydän jyskytti, enkä saanut oikein untakaan pariin yöhön. Pomo soitteli pariin kertaan, ja homma on aikas selkeä: aloitan sittenkin syyskuussa oman alan työharjoittelun Barents-sihteeristössä Pohjois-Norjan Kirkenesissä, ja pesti jatkuu loppuvuoden. Saamani ei kiitos -sähköposti olikin ollut virhe!

P1530798
P1530786
P1530774

Sanotaan, ettei ketään tulla hakemaan kotisohvalta. Minut tultiin. Oikeastaan kirjaimellisesti, sillä datasin kaikessa onnessa sohvalla rötväten, kun viesti kilahti inboxiin. Olin aiemmin sinä päivänä lievästi ahdistuneesti googlaillut erilaisia työharjoitteluita tai vapaaehtoistöitä syksylle,  mutten löytänyt oikein mitään. Halusin eniten lähteä reppureissaamaan Lattareihin, mutta rahatilanne ei näyttäisi kesän lopussakaan vielä siltä kuin melkein puolen vuoden reissua varten pitäisi. Kesätöitä olisi enää alle kaksi kuukautta jäljellä, ja sinä aikana pitäisi ehtiä kehittää tekemistä koko loppuvuodelle, saati sitten keväälle 2017.

Mutta nyt ei tarvitse! Elämällä on taas suuntaa, ja millaista suuntaa! Olen pyörinyt erinäisissä Barents-luottamus- ja projektihommissa nyt jo nelisen vuotta, ja tämä harjoittelu on sille mukavaa jatkumoa. En tiedä, näkisinkö itseni tulevaisuudessa työhönsä leipääntyneenä, sujuvasti venäjäksi tuhahtelevana virkatätinä, mutta tämä on ehdottomasti askel hyvään suuntaan. Ensimmäinen ihan aito oman alan työkokemus, vaikka palkka aika viittellinen onkin. Kaupan kassalla on ihan hauskaa hokea vassokuuta ja neuvoa karavaanareille, missä vessa on, mutta uskon aika paljon paremman työmotivaation löytyvän Rovaniemi-prosessin pänttäämisestä, ministerikokousten nimilappujen tulostamisesta ja hiekkatiellä hyppimisestä matkalla Murmanskiin.

Tylsäähän tuossakin varmasti tulee. Toimistotyön alkamisaika 08:00 aiheuttaa varmasti paljon itkua ja hampaidenkiristystä, Jäämeren viima vituttaa ja arkistojen kaivelu saa aivot sulamaan. Kansainvälinen yhteistyökin on kauneimmillaan uutisissa: oikeasti se on hiljaista vihanpitoa kokouksissa, väärinymmärryksiä, totuuden kiertämistä ja sanomatta jättämistä. Mutta jokin päätöksenteossa, historian kirjoittamisessa ja puhtaassa vallassa kiinnostaa niin paljon, että olen nyt 22-vuotias tuleva sihteeristön harjoittelija, entinen 16-vuotias nuorisovaltuustolainen, joka vieraili ensimmäistä kertaa eduskunnassa ja tunsi ihan valtavaa vetoa. Täällä päätetään, täällä ohjataan, täällä tapahtuu jotain suurta, jonka osana haluan olla. Se palo hukkuu aina välillä, mutta palaa kerta toisensa jälkeen.

P1530769
P1530733
P1530715

Olen löytänyt näiden vuosien aikana hienosti suuntaa, ja muutamaa syntymäpäivää myöhemmin varmasti vielä lisää. Nyt kiinnostaa eniten arktinen yhteistyö, kansainvälinen julkisoikeus ja siitä erityisesti ympäristölainsäädäntö sekä tietty veli Venäjä. Ei kuitenkaan jälkimmäinen vieläkään niin paljoa, että olisin jaksanut opetella edes aakkoset. Baby steps, baby steps! En odota, että kahvinkeittelyharkka poikii loistokasta tulevaisuutta, mutta ei se ainakaan ovia sulje. Tuskin saan mitään työsopimusta, mutta tiedänpähän, mitä tehdä jouluun asti.

Ja hei, tämän jälkeen olen ollut oikein tuottelias yhteiskunnan jäsen ainakin kuusi kuukautta (ensin töissä, sitten harjoittelussa), ja voin häippäistä täysin puhtaalla omallatunnolla Osprey selässä maailmalle kevääksi. Tasapaino, se on elintärkeää.

PS En tiedä, olenko tulossa vanhaksi vai muuten vaan houkaksi, mutta minusta Sannin Vahinko on melkein liikuttavan osuva biisi. Just sillä lailla hajalla olevia parikymppisiä me ollaan. Opiskellaan, työskennellään, nähdään kavereita, soitellaan perheelle – ja selataan yksin aamuyöllä sen yhden ihanan mutta kaukana olevan kuvia Instassa epätoivoisena. Yhden tai kahdenkymmenen. Kiitos Sanni!

PPS Postauksen kuvat viime kesän Barentsin nuorisoneuvoston hallituksen kokouksesta Oslosta. Norge er best!

Yleinen

Mitä Wienissä olisi kannattanut tehdä

12.7.2016

Odottavan aika on pitkä, mutta vaihtarin auttamattoman lyhyt. Kun karautin Wieniin, ajattelin, että minullahan olisi siellä ikuisuus ja vielä risat päälle, mutta väärässäpä olin. Monta ehdottoman arvokasta asiaa jäi näkemättä ja kokematta, enkä voi kuin rohkaista kaikkia muita näiden erinomaisuuksien äärelle. Minäkin pääsen ruksaamaan aktiviteetteja tältä listalta, kunhan palaan Wieniin. Sillä se päivä koittaa vielä.

Mumok, Kunsthistorisches ja Naturhistorisches

Entisenä museotätinä olin todella epäesimerkillinen ja jätin museot kiertämättä. Jos piti valita syöminkien ja museon välillä, valitsin aina syöpöttelyn. Tästä muistona on neljä kiloa ylimääräistä (joita nyt kyllä kurinpalautus sulattaa tehokkaasti) ja autuaan sivistymätön moukkamieli. Mumok on Euroopan parhaita modernin taiteen museoita, ja museoaukion historiallisissa laitoksissa olisi päässyt ihastelemaan maailmanluokan taide- ja tiedeaarteita. Mutta kun Museumsquartierin sushi vei voiton – taas kerran.

P1560547
P1560566

Donauinselfest

Tämä menetys kismittää hartaasti ja kauan. Tonavaan pykätyllä tekosaarella, jolla juoksentelin noin joka toinen päivä ja jonka näin taloni ikkunasta, järjestetään ilmaiset mahtavat festarit kesäkuun lopussa joka vuosi. Minun paluulentoni oli 23., ja tämä lysti olisi alkanut päivää myöhemmin. Yli satatuhatta festarikävijää tamppaa nurmea, hyppii EDM:n tahtiin ja mussuttaa Käsekraineria. Joko sanoin, että ilmaiseksi? Wieniin kannattaa siis sattua alkukesästä!

Volksgarten

Wienin kenties legendaarisin klubi verhoutuu kauniin Volksgartenin ruusupuskiin. Kävin jo ovella, mutta koska 19-vuotias ystäväni ei päässyt sisään, päätimme koko lössi lähteä Passageen. Passagesta muotoutui vaihtolukukautemme aikana sisäpiirivitsi, sillä eräs ranskalainen jätkä rakasti paikkaa ja aina muutaman kaljan jälkeen ryhtyi agitoimaan kaikkia seurakseen sinne. Passage on aivan liian sisäsiisti pintaliitoklubi, jossa kuitenkin tuli vietettyä jokunen hauska ilta, vaikkei kaltaiseni ryönäilijä sinne kuulukaan. Volksgarten on niin ikään hieno ja varmasti liian hypetetty, mutta joidenkin mukaan kaiken hehkutuksen arvoinen. Kyllä sitä olisi ainakin pitänyt testata.

P1560592
P1560385

Hundertwasserhaus

Saksaa koulussa opiskelleet eivät ole voineet välttyä tämän arkkitehtonisen ihmeen ja taidemuseon esittelyltä. En usko, että siinä on sinällään mitään erityisen mielenkiintoista, mutta ilmeisesti se on Wienin Eiffel-torni, espanjalaiset portaat ja Big Ben, tai ainakin jokin näistä. Huristin sen ohi bussilla pari kertaa ja mietin, että olisipa vinhaa käydä sisällä. En käynyt.

Praterin maailmanpyörä

Asuin Praterin vieressä, ja kävelin tai juoksin sen halki kymmeniä kertoja. Ehkä sen takia en käynytkään ikinä laitteissa, sillä huvipuisto tuntui vain osalta naapurustoa eikä matkakohteelta. Riesenrad on vanha kuin taivas ja sieltä aukeavat upeat näkymät, ja saisin varmasti kyyneleet silmäkulmiin siitä kaikesta muistojen määrästä. Ensi kertaan!

P1560388
P1560396

Donauturm

Donauparkin keskellä kohoaa hiukan Näsinneulan oloinen, huikean korkea torni, jonka niinikään huikea hissihinta esti minua vierailemasta. Seitsemällä eurolla saa jo kahdet falafelit lähikiskalta! Vastaavaa maisemaa ei näe takuulla mistään, ja olenkin katunut pihiyttäni moneen otteeseen. Onneksi kävin sentään Donauparkissa monesti, sillä siitä muodostui ihan ehdoton lempipuistoni Wienissä. Perhospuutarha, kukkia, lammikoita, korealainen huvimaja ja Tonava aivan kivenheiton päässä – ehdoton jees! Suosittelen myös siksi, että täällä turistilaumoja esiintyy huomattavasti harvemmin kuin Wienin kuuluisimmissa puistoissa (Schönbrunn, Stadtpark, Prater, Belvedere…).

Stephansdom

Tämän turistirysän skippaamista en edes kadu, sillä en olisi millään jaksanut jonottaa kiinalaisten keskellä selfietikkujen tökkimisen uhrina, että pääsisin maksamaan kiikkumisesta kapeassa, ikävässä portaikossa. Wienin keskikaupunki on auttamattoman turistoitunutta ja sielutonta, enkä viettäisi siellä aikaani yhtään enempää kuin pakko. Se kannattaa kävellä läpi (ja viihtyä Dick Macksin 2,20 tuopeilla silloin tällöin), minkä jälkeen on parasta siirtyä Wienin eläväisempiin osiin.

P1560435
P1560428

Wienin filharmonikkojen konsertti

Teknisesti ottaen kävin kuuntelemassa filharmonikkoja kerran – mutta en kuullut mitään, sillä istuimme liian kaukana sekä orkesterista että kauittimista. Tavanomaisiin konsertteihin saa seisomalippuja aivan muutamalla eurolla, kun saapuu paikan päälle parisen tuntia ennen showtimea. Kokemus olisi takuulla upea, mutta jotenkin se vain jäi, ja uskon, että minulle se olisi ollut helmiä sioille.

Onneksi sentään myös ehdin käymään monessa loistokkaassa paikassa Wienissä. Tulossa on siis vielä paljon vinkkivitosta ja muuta juttua Wienissä oleskelusta, joten kannattaa pysyä kuulolla. Olen alkanut koostaa opiskelijan Wien -miniopasta, Achtung siis kaikki tulevat vaihtarit!


Seuraathan Alpenglowia myös Facebookissa!

Yleinen

Illaksi tunturiin Norjaan

10.7.2016

Kesätyöni on sitä, mitä tuhansilla opiskelijoilla: kaupan myyjä. Mutta samanlaista miljöötä ei taatusti Suomesta löydä, sillä paiskin hommia rajamarketissa kahden kilometrin päästä Suomen ja Norjan pohjoisesta rajasta. Pihamännyillä on mittaa kituliaat kolme metriä, ja pian rajan jälkeen puut aika lailla loppuvatkin. Kaupan pihassa pyörii 15 lähes kesyä poroa, joita saa potkiskella töihin mennessä kuistilta, että mahtuu ovesta ulos. Takapihani on tunturia (ja etupiha autokorjaamo, mutta hei, pikkuvikoja), ja puhelin vaihtaa välillä turskaverkkoon, jos en erikseen sitä asetuksissa estä. Työkaveriani lainaten: paikalla ei voi tehdä muuta kuin katsoa Netflixiä tai käydä kalassa. Olen painanut hommia nyt pari viikkoa, ja kaveri oli melkein oikeassa. Näiden aktiviteettien lisäksi voi käydä lenkillä – joko vaellus- tai juoksukengät koivissa.

P1570180
P1570195
P1570191

P1570211

Pohjoisessa on hyvä olla takaisin. Mitä pohjoisempana, sen parempi. Ilahdutin 8 päivän työputkea lauantaisella pikku tunturipyrähdyksellä Norjan puolella. Aloitin marssin vain jostain kohtaa pusikkoa, johon sain jätettyä urhoollisen Fiat-ratsun. Ylös vain! Alkumatkaa hidasti hyvin sääskinen syvänne, jossa minun piti kääriä housut reisiin, että pääsin puron yli. No, jalat kastuivat enivei, ja sääsket söivät sääriä armotta. Kun pääsin ryteiköstä ylös ja pääsin avotunturiin, elämä helpottui. Takana kimmelsi Jäämeri eri sinisen ja turkoosin sävyissä, yllä kaarteli piekanapari, kettu puikkelehti tunturikoivujen seassa ja vaelluskengät pitivät hyvin jäkäläisillä kallioilla. Minulla ei ollut mukana kuin pieni vesipullo ja kamera, mutta en tarvinnutkaan muuta.

Harvinainen lämpökin helli vaeltajaa. Jäämerellä toppikeli on harvinaisuus, mutta sain kuitenkin imeä keskiyön auringon säteitä iholle, vaikkei väri iltayöstä enää varmasti tartukaan. Tietty sääsket vähän kuppasivat alkumatkasta, mutta eivät enää tuulisella huipulla. Yksinkertaista onnea heilutella jalkoja kallionjyrkänteen yllä ja tuntea kuuluvansa maisemaan ja maailmaan.

P1570202
P1570210
P1570209
P1570216
Moni asia on nyt hurjan auki, mutta kesä ja alkusyksy näyttävät kovin hyviltä. Luontoa, perhettä, työntekoa, treenaamista. Keskiyön kalastelua, hyviä kirjoja, hitaita aamuteehetkiä ja omaa rauhaa. Oma rauha on just nyt hyvästä. Siinä viriää haaveita Karibianmerestä, snorklaamisesta, hiihtovaelluksesta, teltassa nukkumisesta… haaveita, joista voi tehdä suunnitelmia jos tahtoo, ja jotka voi vain toteuttaa.

Mutta nyt täällä on parasta olla. Lyödä leivälle vielä vähän oman kasvimaan salaattia, nauraa viidelle toinen toistaan rumemmalle sääskihatulle, heittää lukiokavereille samaa läppää kuin neljä vuotta sitten ja eritoten kiivetä puoliyön aikaan yksin tunturiin.