Yleinen

Paranna elämääsi reppureissaamalla

torstai, heinäkuu 12, 2018

Lonely Planet kertoo tutkimuksesta, joka todistaa reppureissaamisen parantavan elämää ja vaikuttavan positiivisesti jopa työssä menestymiseen. Reissaamisen kerrotaan muun muassa kehittävän ongelmanratkaisutaitoja ja parantavan itseluottamusta. Itselläni ei ole kokemusta pidemmästä irtiotosta ja reppureissusta, mutta allekirjoitan nämä väittämät. Koen, että pienemmässä mittakaavassa toteutetut reppureissut ovat kasvattaneet minua huimasti ja avartaneet maailmaani. Ilman reissujani en varmasti olisi sama ihminen kuin nyt. Kuvituksena otoksia ensimmäiseltä reppureissultani Thaimaasta.

Matkustaminen on ollut intohimoni aina, mutta kuten jossain aikaisemmassa kirjoituksessa olen maininnut, aikaisempi tapani matkustaa oli hyvin erilainen nykyiseen verrattuna. Näin jälkikäteen tarkasteltuna vanha tapani tuntuu hyvin kontrolloidulta; suunnitelmia laadittiin hyvissä ajoin etukäteen, pakkaaminen oli viimeisen päälle mietittyä ja runsasta, päivät reissussa vietettiin pääsääntöisesti saman kaavan mukaan hotellin, rannan ja keskustan väliä sahaten. Toivoin matkoilta mukavuutta ja turvallisuutta. Salaa ihailin ihmisiä, jotka vain ottivat ja lähtivät sen kummemmin miettimättä. Onnekseni yksi tällaisista ihmisistä sattui olemaan ystäväni, joka aikoinaan houkutteli minut mukaan ensimmäiselle reppureissulleni Thaimaaseen. Rinkka ja suunnitelmattomuus aiheutti alkuun hieman jännitystä, mutta reissun päällä huomasin omaksuneeni uuden tavan matkustaa (ja jopa elää) hyvin nopeasti. Paluuta aikaisempaan ei tämän jälkeen ole ollut.

Jo ensimmäisellä reppureissulla tajusin, että epämukavuusalueelle kannattaa mennä ja mahdollisimman usein, myös reissussa. Ensikosketus tähän itselläni oli varsin raju; rahaa säästääksemme matkustimme ystäväni kanssa junalla Venäjälle, josta lensimme kahdella Venäjän sisäisellä vaihdolla Bangkokiin. Bangkokissa hyppäsimme todella ilmastoituun yöjunaan, jossa toppatakeissa yön hytistyämme saavuimme rantaan ja nousimme katamaraanin kyytiin. Oli jouluaattoaamu ja reissaamista takana kaksi vuorokautta. Myönnettäköön, että siinä katamaraanin rappusilla kaiteessa roikkuessa ja oksennuspussia pidellessä, ympärillä olevien ihmisten yrjöämistä kuunnellessa ja veneen nuri kaatumista pelätessä ei kieltämättä käynyt mielessä, että on se kyllä hyvä mennä välillä sinne epämukavuusalueelle! Mutta kun sitten viimein saavuimme turvallisesti Koh Taolle ja pääsimme kiinni saarielämään, alkoi kaikki tuntua kovin täydelliseltä ja vielä paremmalta kuin olin osannut edes toivoa.

Jossain päin Siperiaa.

Viimein määränpäässä.

Menomatkasta viisastuneina paluumatka Koh Taolta hoitui yölaivalla.

Koh Phi Phi

Nykyään määränpään/ruuan/Internetin metsästäminen reissuissa on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Kaipaan reissuilta toki rentoutumista, mutta myös ja ennenkaikkea seikkailua! Uskon vahvasti, että kun kokemuksen eteen, oli se sitten kohteeseen perille pääsy tai ateria, on nähnyt hieman vaivaa (ja mahdollisesti hikeä, verta ja kyyneleitä), tuntuu se paljon paremmalta kuin jos kaiken olisi saanut helposti ja valmiina. Tämä jos mikä kasvattaa myös itseluottamusta. Arkielämässä pyörimme hyvin pitkälti samoissa maisemissa ja olemme jokainen ainakin jollain tasolla rutiineiden orjia. Uusi ympäristö tarjoaa mahtavan pelikentän ongelmanratkaisulle ja itsensä kasvattamiselle. Usko tai älä, mutta väsyneenä, nälkäisenä ja hikisenä rinkka selässä tarpominen on nykyisin itselleni yksi onnistuneen loman avaintekijöistä!

Ilman tarkkoja suunnitelmia pärjää maailmalla mainiosti kun uskaltaa pyytää apua ja elää hetkessä. Kohteiden välisiin siirtymisiin menee luonnollisesti usein pidempi aika, mutta miksei toisaalta ottaisi siirtymisajasta kaikkea irti ja nauttisi matkasta? Muistot ja kokemukset eivät synny vain määränpäissä, niiden välille mahtuu myös paljon. Monet uudet kohtaamiset ovatkin tapahtuneet juuri näiden siirtymien aikana. En ole ikinä tuntenut olevani oikeasti eksyksissä vaikka suunta olisikin ollut hukassa, sillä aina on ollut luotto siihen, että määränpää löytyy kun vain kysyy apua riittävän monta kertaa. Uskon myös, että hetkessä elämisen -taito on pitkälti reissussa opittua; kuinka helppo arjen pyörityksessä onkaan sortua suorittamiseen? Nykyään koen olevani melko hyvä elämään hetkessä myös arjessa, mutta edelleen joudun välillä muistuttamaan siitä itseäni huomatessani lipsuvani kohti suorittamista. Matkan jälkeen olo on usein hyvin luova ja zen – tämän olotilan pyrin tietoisesti säilyttämään mahdollisimman pitkään ja siinä auttaa juurikin hetkessä elämiseen keskittyminen.

Reppureissaaminen on myös opettanut, miten vähällä materialla pärjää – myös normaali elämässä. Uskon, että innostus minimalistiseen elämäntapaan on omalla kohdalla saanut alkunsa juurikin reissuissa. Sittemmin tavaraa, kuten myös ei-materialistisia asioita, on tullut karsittua myös arjessa. Elämä on yksinkertaisesti helpompaa ja nautinnollisempaa ilman turhaa tavaraa ja ylimääräisiä ärsykkeitä.

Diving school drop out.. Teoriaopinnot menivät perille mutta käytäntö jäi tältä nössöltä väliin.

Kaiken kaikkiaan uskon reppureissujen ansiosta olevani rennompi, avoimempi, itsevarmempi, rohkeampi, syvällisempi ja luovempi ihminen. Lisäksi reissut ovat madaltaneet kynnystä heittäytyä uusiin juttuihin, tutustua uusiin ihmisiin ja kuten sanottu, opettaneet elämään hetkessä ja nauttimaan pienistä asioista. Toki ikä muokkaa ja kasvattaa ihmistä, mutta uskon silti reppureissuilla olevan ainutlaatuinen voima ja vaikutus siihen, millaisia ihmisiä meistä kuoriutuu ja kuinka näemme maailman.

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply