Yleinen

Montenegro osa 2 – Telttailua Virpazarissa

torstai, helmikuu 8, 2018

Ensimmäinen osa Montenegron reissutarinasta löytyy täältä.

Kotorista päätimme vuokrata skootterin käyttöömme loppuloman ajaksi. Koska olimme matkassa kahden ison rinkan kanssa, jouduimme jättämään toisen rinkan vuokraamolle ja puolittamaan tavaramäärän kumpainenkin. Tämä oli meille hyvä oppitunti; tulimme huomaamaan että loppupeleissä reissussa pärjää hyvin vähäisellä tavaramäärällä! Tästä rohkaistuneina olemme myöhemmillä reissuilla olleet poissa pidempiäkin aikoja pelkkien käsimatkatavaroiden voimin. Mutta palataan pakkaamis-aiheeseen vaikka erillisessä postauksessa. Poikaystäväni toimii meillä aina kuskina ja minä hoidan kartturin virkaa. Tämä on osoittautunut hyvin toimivaksi työnjaoksi. Seuraava määränpäämme oli hieman pohjoisemmassa sijaitseva Virpazar.

Ajelimme vuoristotietä pitkin, nousten koko ajan korkeammalle ja korkeammalle. Maisemat huipulta olivat henkeäsalpaavat, joskin pakko myöntää, että mutkittelevaa vuoristotietä pitkin ajaminen hiukan jännitti; erään jyrkän mutkan kohdalla näkyi selvästi että joku oli ajanut autolla aidasta läpi pudotukseen. Ajeltuamme vuoristossa jonkun matkaa, näimme pariskunnan joka oli pysäyttänyt autonsa tien reunaan. Päätimme pysähtyä ja kysyä varmistusta sille, että olimme varmasti menossa oikeaan suuntaan (opasteet vuoristossa olivat melko olemattomat). Pariskunta osoittautui suomalaisiksi, ja itse asiassa he olivat ainoat suomalaiset joihin Montenegrossa törmäsimme. He kertoivat meille Googlen offline-kartoista, joista emme uskomatonta kyllä olleet ennen tätä kuulleet. Sen jälkeen offline-kartat ovatkin olleet meillä kovassa käytössä. Varmistuimme siitä että suunta oli oikea ja jatkoimme matkaa.

Sitten saavuimme Virpazariin. Tästä kylästä jäi hieman surullinen fiilis. Kylän ylpeys ja turistihoukutin oli selvästi heidän järvensä sekä kylän vierestä virtaava joki. Tämä joki oli kylän kohdalta lähes kuivunut ja roskien peitossa. Kimppuumme hyökkäsi välittömästi lauma retkimyyjiä, jotka tyrkyttivät meille veneretkeä, kanoottisafaria ja ties mitä. Myyjien lähestymistapa oli suorastaan hieman agressiivinen heidän taistellessaan huomiostamme. Kylässä oli muutama hotelli ja ravintola, ja turistikunta vaikutti koostuvat suurimmaksi osaksi itänaapureistamme. Paikalliset asukkaat lapsista vanhuksiin kauppasivat majoitusta omista kodeistaan, seisoen teiden varsilla kylttien kanssa. Kaiken kaikkiaan tästä pienestä kylästä jäi todella sotkuinen kuva.

Me emme kuitenkaan viettäneet kylän keskuksessa aikaa kauppareissua ja yhtä ravintolakäyntiä kauempaa. Olimme varanneet telttamajoituksen pariksi yöksi OK Koral –nimiseltä luomufarmilta ”keskustan” ulkopuolelta. Kivikkoisen ja kumpuilevan hiekkatien varrelta keskeltä villiä luontoa löytyi keidasta muistuttava OK Koral biofarm. Olimme soittaneet farmille etukäteen ja meille oli kerrottu, että kaikki teltat oli varattu. He lupasivat kuitenkin ”keksiä jotain”. Ajaessamme pihaan farmin työntekijä pystyttikin meille parhaillaan pikkuruista telttaa. Pihalla oli myös glamping-telttoja, eli ns. luksustelttoja, jotka muistuttivat lähestulkoon hotellihuoneita jättisänkyineen, sähköineen ja valaisimineen. Olisimme mieluusti halunneet testata myös glampingia, mutta kaikki olivat jo loppuunmyyty. Olimme kuitenkin todella tyytyväisiä ja kiitollisia pikkuteltastamme joka meille järjestettiin.

Päärakennus oli ihastutta eko-talo, josta löytyi henkilökunnan tilojen lisäksi keittiö ja ruokailutila, joka jatkui pihalle puutarhaan. Paikka oli todella ihastuttava ja ainutlaatuinen!

Päärakennuksesta en muistanut ottaa kuvia, ainoastaan tämä yksi video löytyi.. Tässä suunnitellaan jo konseptin varastamista ja oman biofarmin perustamista 😉

Pihalla juoksenteli vapaana pupuja ja kissoja. Toinen työntekijä esitteli meille farmin muut eläinasukkaat ja kasvimaan. Farmi pyrkii olemaan mahdollisimman omavarainen, ja kasvimaalla kasvoikin vaikka ja mitä. Aidatun piha-alueen ulkopuolella aitauksissaan asusti valtava määrä kaneja, possuja, vuohia ja kanoja. Vanha vahtikoira vartioi uskollisesti muita eläimiä. Eivätkä farmin eläinystävät tähän loppuneet; vapaana elävä hevoslauma tuli meitä tervehtimään aidan toiselle puolelle aina nälän yllättäessä. Yhtenä aamuna heräsimme myös lehmän kellojen kilinään; niin ikään vapaana tallustelevat lehmät olivat tulleet meitä aamuisella tervehtimään.

Mikä fiilis! Mopolla pitkin peltoa auringonlaskuun, hevoslauman laiduntaessa vieressä.

Farmin kokki valmisti meille aamuisin munakasta ja lapsivieraille lettuja. Illallinen loihdittiin farmin antimista; kasvisten lisäksi muun muassa kania, vuohta, kanaa, possua..

Farmin antimia

Farmin takaa virtaa normaalisti joki, joka kuitenkin heinäkuun helteiden johdosta oli päässyt kuivumaan. Uimapaikka löytyi kuitenkin vähän matkan päässä olevasta puhdasvesilähteestä.

Teltassa yöpyminen näin idyllisessä paikassa luonnon helmassa oli mieletön kokemus. Pientä jännitystä telttailuun toi ensimmäisenä yönä iskenyt ukkosmyrsky. Toisaalta kun pahin jyrinä oli mennyt ohi, sateenropinaan oli mukava nukahtaa. Seuraavan yön jännitysmomenttina oli ulkoa kantautuva suden ulvonta. Farmin vahtikoira vastasi sukulaisensa huutoon. Pienestä yöllisestä jännityksestä huolimatta telttailu tarjosi meille erittäin hienoja kokemuksia ja voin ehdottomasti suositella OK Koral biofarmia tämän tyyppisestä matkailusta kiinnostuneille 🙂

Mikä ihana herätys näistä maisemista!

Matka jatkuu taas!

Virpazarista jatkoimme matkaa vielä kolmanteen kohteeseen, mutta loppureissusta kirjoitan vielä erillisen postauksen.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply