”Algeria oli kuulunut Ranskalle 1830-luvulta lähtien. Ranskalaiset tulivat omien sanojensa mukaan ystävällisissä aikeissa ja ”tieteellisten tarkoitusperien vuoksi”. Mitä todella tapahtui? Algerialaiset alistettiin väkivaltaisesti. Ranskalaiset loivat oman mukavan paratiisinsa hehkuvan taivaan alle, jossa heidän viiniviljelmänsä antoivat pian runsaita satoja. Algeriasta tuli eräs Ranskan tärkeimpiä siirtomaita. Juuri tämän vuoksi ranskalaisten oli niin vaikea luopua vallastaan Algeriassa. Ja tämän vuoksi vapaustaistelusta tuli niin äärettömän verinen.”
– Saeed Assad: Testamentti / Jaakko Sarlin-Lappeteläinen & Heli Santavuori: Kallista hiekkaa
Osallistuimme viime viikonloppuna jälleen pääkaupungissa järjestettäville kirjamessuille. Mukana meillä oli tällä kertaa ainoastaan pikkupojat, koska tyttö halusi osallistua ystäviensä kanssa lisäopetustunneille ja koska vanhin poika halusi jäädä ”kotimieheksi” isännöimään kotia, jossa kaivonkaivajat uurastivat myös viikonloppuna. Tunnelmia viime vuoden messuilta voi lukea täältä.
Algeriassa vietetään Ramadan-kuukautta ja olen huomannut, että elämä on siirtynyt aikaisempaa huomattavasti enemmän iltapainotteiseksi. En varsinaisesti valita, koska olen selkeästi itse luonnolliselta rytmiltäni pikemminkin ilta- kuin aamuihminen – toki töiden, opintojen ja lasten koulunkäynnin takia on aina täytynyt sopeutua aamupainotteiseen elämään, mutta olen ennenkin huomannut, että loma-aikoina mieluummin valvon illalla myöhään ja nukun aamulla pitkään kuin päinvastoin. Ramadanin aikana monet kaupat ovat myöhään auki ja olemmekin löytäneet itsemme esimerkiksi jäätelöltä kauppakeskuksesta luvattoman myöhään ja torilta lähes puolilta öin. Kun lasten kouluvuosi saatiin jälleen kunnialla vietyä läpi, huomasinkin olevani aika väsynyt – pitkät aamu-unet ja kotoilu ovat siis olleet tervetullut hengähdystauko.
Tänä syksynä täällä on satanut todella vähän ja sadetta on kuulemani mukaan ehditty rukoilla moskeijoilla ympäri maan. Monella naapurilla kaivot ovat kuivuneet, mutta meidän kaivomme on onneksi pitänyt pintansa ja tarjonnut reippaasti vettä kahdelle perheelle. Satokaudet ovat olleet myöhässä eikä satoa ole tainnut tulla odotetulla tavalla. Lähes ainoa kunnon sadekuuro osui päivään, jona ajattelimme lähteä pitkästä aikaa kasvitieteelliseen puutarhaan ulkoilemaan. Sadekuuro oli niin kova, että meidän oli suunnattava ”ulkoiluretkemme” kauppakeskukseen sateensuojaan. Kun vettä alkoi tulla, sitä tuli kunnolla ja hieman jo pelkäsin, alkaisiko kaupunki tulvia. Tästä huolimatta oli kyllä hyvä, että maa sai vettä – se tarvitsi vettä enemmän kuin me ulkoilua puutarhassa – vaikka kieltämättä meillekin pieni hengähdystauko olisi tullut tarpeeseen – tammikuun alku kun on ollut kovin kiireinen.
