Olin tässä yhtenä päivänä pitsalla kahden nuorimman pojan kanssa. Tilasin salamipitsaa ja itselleni tuorepuristettua appelsiinimehua sekä pojille cokista. Jo tilauksen alkuvaiheessa huomasin, että tässä ravintolassahan puhutaankin ranskaa – no ei paniikkia, kielen vaihdos ja tilaaminen sujui oikein hyvin ottaen huomioon sen, että olen opiskellut ainoastaan ranskan alkeita nettikurssien avulla – tai siis luulin sen sujuneen hyvin siihen asti, kunnes tilauksemme saapui pöytään…
Olen tainnut useampaan kertaan mainita, että Netflix on tarjonnut syksyn aikana runsaasti viihdettä iltoihin, jopa siinä määrin, että lukeminen on jäänyt vähemmälle. Varsinkin, kun syksy on ollut yllättävän sateinen ja kylmä, niin iltaisin on ollut mukava käpertyä peiton alle herkkujen kera katselemaan mielenkiintoisia sarjoja. Olisikin mukava kuulla, millaisia sarjoja tai elokuvia muut Netflixista valitsevat vai onko koko Netflix jo ihan menneen talven lumia? Jaan tässä jutussa kaksi viimeaikaista suosikkisarjaani, jotka tuli katsottua lähes maratonina. Näitä molempia on luonnehdittu psykologisiksi ja pohdiskeleviksi sarjoiksi ja huomaan, että juuri tuollainen pohdiskelevuus tempaa minut nykyisin helposti mukaansa.
Suomessa tykkäsin tehdä ostoksia netissä – oli vain jotenkin paljon helpompaa ostaa esimerkiksi lastenvaatteet verkkokaupoista kuin lähteä pitkien työpäivien jälkeen väsyneenä väsyneiden lasten kanssa kiertelemään kauppoja. Algeriassa verkkokauppaostelu ei kuitenkaan oikein vielä onnistu. Täällä ei esimerkiksi voi tilata pitsaakaan kotiin, vaan pitsa pitää hakea pitseriasta ihan itse. Alkuun tämä harmitti, mutta toisaalta huomaan myös nauttivani täällä kaikkien tarvittavien ostosten etsinnästä. On aina yhtä kiehtovaa pujahtaa väri- ja tavarakylläiseen basaariin tietämättä etukäteen, millaisia löytöjä siellä tulee tehneeksi ja usein löydöt ovatkin jotakin aivan muuta kuin olin etukäteen ajatellut. Yhdessä työprojektissani olen käyttänyt viime aikoina runsaasti Amazon-verkkokauppaa ja huomasin samalla, että osa tuotteista toimitetaan myös Algeriaan. Samoihin aikoihin, kun huomasin tämän löysin erittäin mielenkiintoisen blogin, An Englishwoman in Algeria. Kun selvisi, että blogia kirjoittava Wendy Ouali on kirjoittanut myös kirjan ja että tätä kirjaa saa Amazonista, päätin kokeilla, onnistuisiko tilaaminen Algeriaan. Samalla päätin tilata pienen kivan yllätyksen lapsille. Tilaus oli sen verran pieni, että ajattelin ottaa riskin ja kokeilla, onnistuisiko tilaaminen – näin pieni summa ei jäisi pahasti harmittamaan, vaikkeivät kirjat koskaan saapuisikaan perille. Miten tilauksen kanssa sitten kävi?
Kirjamessuille osallistumisesta on alkanut muodostua perheemme jokavuotinen perinne, eivätkä kirjamessut jääneet tälläkään kertaa väliin, tosin koska aikaa oli käytettävissä sen verran vähän, päätimme tällä kertaa käydä ainoastaan lasten messuhallissa, jonka olemme kokeneet meille kaikista antoisimmaksi. Olimme messuilla iltaan asti, joten messuilta poistuessamme otettu kuvakin on tosi hämärä. Toivomme, että ehdimme käydä messuilla vielä toistamiseen ennen kuin ne päättyvät, mutta niin taisimme toivoa viime vuonnakin, emmekä toista kertaa messuille enää ehtineet. Tällä kertaa bongasin messuilta muutaman mielenkiintoisen jutun, joista halusin kertoa myös blogissa.
