Constantine – siltojen kaupunki – kuvina

”I can remember thinking often to myself that I had never seen anything more beautiful. I can also remember thinking that Algeria had so much to offer tourists, but that relatively few people enjoyed these landscapes.” – Wendy Ouali, An Englishwoman In Algeria

Aloitin tämän postauksen lainauksella Wendy Oualin kirjasta An Englishwoman In Algeria, koska luin juuri nuo lauseet palattuamme Constantinesta, jossa olimme minilomalla lasten loman aikana, ja koska olen Algeriassa viettämänäni aikana ajatellut niin kovin usein aivan samalla tavalla. Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, millaiselle turistille Algeria sopii ja tullut siihen tulokseen, että jos haluaa viettää helpon loman melko ennalta arvattavissa puitteissa, saattaa vaikkapa Espanja olla parempi vaihtoehto, mutta jos on valmis näkemään hieman vaivaa ja haluaa nähdä jotakin aivan ainutlaatuista, on Algeria hyvä matkakohde.

Yövyimme tälläkin kertaa tapamme mukaan paikallisten pitämässä hotellissa ketjuhotelleja vältellen. Näissä hotelleissa ei kannata odottaa luksusta, mutta olen ihan jokaisella kerralla tuntenut olevani turvassa ja päässyt tutustumaan mielenkiintoisiin majapaikkoihin, joista tämä Constantinen hotelli oli ehkä tähän mennessä mielenkiintoisin. Hotelli sijaitsi tällaisella kadulla erittäin hyvällä paikalla lähellä tärkeimpiä nähtävyyksiä. Parvekkeista minulle tuli mieleen Valencian vanhakaupunki.

Itse rakennus oli erittäin vanha ja mielenkiintoinen. Meidät otettiin vastaan tällaisessa odotushuoneessa, josta löytyi vanhanaikainen puhelinkeskus. Mietimme, olisiko rakennuksessa voinut toimia sodanaikainen komentokeskus? Erittäin vanha hissi lisäsi hotellin vanhan ajan tunnelmaa. Kun hotellin omistaja huomasi, että olen Suomesta, hän kertoi, että hotellissa oli yöpynyt seitsemän kuukautta sitten toinenkin suomalainen. Epäilin ensin, että kyseessä saattaisi olla isäni ystävä, mutta hotellissa olikin yöpynyt toinen suomalainen nainen.

Avoparit eivät muuten voi majoittua Algeriassa samassa hotellihuoneessa. En tosin tiedä, tehdäänkö tästä poikkeuksia ketjuhotelleissa tai edes sitäkään, millainen paperi länsimaisilla turisteilla tulee olla avioliiton todistamiseksi. Algerialaisten kohdalla asia hoituu vihreällä ”perhekirjalla”, joka meidänkin piti esittää vastaanottotiskillä.

Yhden yön yöpyminen maksoi viideltä 4 000 dinaaria (noin 20 euroa) eli on euroalueelta tulevalle erittäin edullinen! Algeriassa yövyttäessä kannattaa kuitenkin muistaa, että 4-5 tähden hotelleissa yöpyminen on kallista. Moni luksusta kaipaava algerialainen lomaileekin osittain tästä syystä Tunisiassa, jossa tällaisten hotellien hinnat ovat yleensä edullisempia. Paikallisten perheiden ylläpitämien hotellien suosiminen hyödyntää siis sekä yöpyjän että hotellin omistajan lompakkoa! Tuntuu mukavalta tukea perheiden yritystoimintaa käyttämällä heidän tarjoamiaan palveluita, mutta aivan pyyteetöntä näiden hotellien valitseminen ei ole, koska samalla hyödymme myös itse.

Constantine on Algerian kolmanneksi suurin kaupunki, joka sijaitsee 80 kilometrin päässä rannikosta ja joka on saanut nimensä Konstantinus Suurelta. Alun perin kaupungin nimi oli Cirta. Kaupunki on tullut tunnetuksi yliopistoistaan ja silloistaan. Maanteitse matkaa pääkaupungista Constantineen kertyy noin 390 kilometriä. Kaupunki on rakennettu erikoisella tavalla osittain vuoren päälle.

Sää ei tällä kertaa ollut aivan paras mahdollinen, muttei niin huonokaan, että se olisi estänyt meitä ihailemasta maisemia. Toppatakit tulivat silti tarpeeseen. Tänä vuonna Algeriassa kevät on muutoinkin tuntunut olevan myöhässä ja Setifin ohi ajaessamme tienvarret olivat lumen peitossa. Ensimmäiseksi kävimme pienessä lasten tapahtumassa, joka järjestettiin näin hienossa rakennuksessa. Mukaan tarttui puinen kalenterikello lapsille.

Päästäksemme kaupungin upeille näköalapaikoille ajoimme ensin vuoren läpi mutkittelevaa tietä…

… ja sitten yli riippusillan, jota voisi kutsua kaupungin symboliksi – Constantinen omaksi Brooklyn Bridgeksi.

Sillalta avautui upeat näköalat!

Ihasteltuamme hetken näitä näköaloja jatkoimme matkaa ylöspäin. Ylhäällä meidät palkittiin jälleen upealla näkymällä! Luulin ensin, että roomalaiset ovat ehtineet myös tänne, mutta kyseessä onkin ranskalaisten rakennuttama maailmansodassa kuolleiden muistomerkki, johon tosin on otettu mallia roomalaisilta.

Kaupungin Cirta-museo, jota on kovasti kehuttu Trip Advisorissa, johdatteli meidät mielenkiintoisella tavalla kaupungin menneistä ajoista nykypäivään. Sisäänpääsymaksu kahdelta aikuiselta ja kolmelta lapselta oli 200 DA (noin euron).

Illalla kävimme vielä ihastelemassa kaupungin kaunista Emir Abdelkaderin moskeijaa, joka on yksi kauneimmista näkemistäni moskeijoista.

Kaiken tämän näkemämme jälkeen, ei ole kovin ihme, että mietin jälleen toistuvasti, olenko koskaan ennen nähnyt mitään näin kaunista.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like