Miksi kissoillemme on ilmestynyt kaulapannat?

Kun palasin Suomesta, kotona odotti ikävä yllätys. Floraa ei löytynyt mistään. Yritin olla näyttämättä harmistustani lapsille, koska totuus on, että Flora olisi saattanut hävitä, vaikka olisin ollut itse paikalla. Se oli pentukolmikon vilkkain pentu, joten en hämmästynyt kuullessani, että juuri se oli ilmeisesti päässyt livahtamaan ulos. Siinä missä Stella ja Oliver istuvat mielellään pitkäänkin sylissä, oli Flora niin vilkas, että se kiipesi mielellään sylistä olkapäälle ja olkapäältä jopa pään päälle keikkumaan apinan lailla. Yritimme etsiä Floraa, mutta tuloksetta. Epätietoisuus kissan kohtalosta oli rankka paikka!

Viikkojen kuluttua naapurin poika kertoi nähneensä Floran toisen naapurin kotona. Naapuri oli ilmeisesti luullut pennun olevan kulkukissa, ihastunut siihen ja ottanut kotiinsa. Mietin pitkään, hakisimmeko Floran takaisin kotiin, mutta useammankin syyn vuoksi päätin lopulta, että Flora saa jäädä sen ”pelastaneen” miehen kotiin. Ensinnäkin kyseessä on naapuri, joka todella rakastaa kissoja. Hän on tuonut kotiinsa kissoja Espanjasta asti. Mieheni on joskus kertonut, että perheeseen ei ole syntynyt suurista toiveista huolimatta lainkaan lapsia ja osittain tästä syystä kissat ovat saaneet aivan erityisen paikan miehen sydämessä. Flora on siis hyvissä käsissä!

Mietin myös sitä, että jo pitkään poissa ollut Flora oli luultavasti ehtinyt sopeutua uuteen kotiinsa ja taas meillä saattaisi olla edessä uudenlaiset välien selvittelyt muiden kissojen kanssa, jos hakisimme Floran takaisin kotiin. Huomasin nimittäin alussa, että talon alin kerros tuntui olevan vanhempien kissojen reviiriä ja ne tuntuivat hallitsevan myös pihaa, kun taas nuorimmat kissat tuntuivat asettuvan ylimpään kerrokseen ja ulkoilevan mielellään kattoterassilla. Keskikerros tuntui olevan ”ei-kenenkään-maata”. Koska jokainen kissa tuntui löytäneen kotona paikkansa, ei tuntunut järkevältä tuoda vielä yhtä kissaa kenties sekoittamaan pakkaa. Olimme itsekin jo ehtineet sopeutua ajatukseen, ettei Flora enää löytyisi.

Lasten suosikit olivat alusta alkaen rauhalliset Oliver ja Stella, mutta minä kyllä pidin todella paljon omapäisestä ja vilkkaasta Florasta. Oli huojentavaa, että naapurin poika löysi sen ja tiedämme nyt, että se voi hyvin. Asiaa monelta kantilta pohdittuani tuntui kuitenkin parhaalta ratkaisulta olla vaatimatta kissaa takaisin, vaikkakaan päätös ei ollut helppo.

Tämän tapauksen johdosta hankin kissoillemme kaulapannat. Olin jotenkin ennen ajatellut, että kissat ovat sen verran itsenäisiä ja koiraan verrattuina ehkä jopa hieman kesyttämättömiä, etteivät ne ehkä pitäisi kaulapannasta. Ja koska kissamme ovat sisäkissoja, ajattelin, ettei pannoille olisi suurta käyttöä. En jotenkaan lainkaan innostu eläinten pukemisesta (muutoin kuin tietysti tarpeen vaatiessa, esimerkiksi sellaisten rotujen kohdalla, jotka kylmettyvät helposti) ja taisin pitää kissan kaulapantaa lähinnä asusteena. Nyt tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja ajattelin, että kissojen merkkaaminen pannoilla ehkäisisi samanlaisen tapauksen toistumista, jos joku kissoista onnistuisi jälleen livahtamaan ulos.

Olen pitänyt maatiaiskissoja Algeriassa hyvänä lemmikkivalintana, koska niillä ei ole rahallista arvoa. Ajattelin siis, ettei kukaan niitä varastaisi, koska kulkukissoja löytyy kaduilta runsain mitoin ja ei-toivottuja pentuja syntyy valtavan paljon. Olin kuitenkin väärässä siinä suhteessa, että kaulapannalla merkitsemätön kissa saatetaan kyllä ottaa talteen sellaisen ihmisen toimesta, joka haluaa kissasta huolehtia. Oikeastaan juuri se, että Flora otettiin hyvässä tarkoituksessa, painoi paljon, miettiessäni, haemmeko kissan takaisin vai emme. Naapuri tarkoitti varmasti hyvää poimiessaan Floran talteen!

Hieman yllättäen kissamme tuntuivat tykkäävän pannoistaan. Niissä olevat kulkuset auttavat myös minua tietämään, missä osassa taloa kissat liikkuvat. Stellalla on jo toinen panta menossa, koska ensimmäinen hävisi. Kissan pannan pitää tarvittaessa lähteä helposti irti, jos kissa jää kiinni vaikkapa puun oksaan ja Stellan panta taisi toimia, kuten pitää. Kuvissa näkyvän punaisen pannan toimme tuliaisiksi Valenciasta. 5-vuotias poika kyllä jo ehti todeta, ettei tyttökissalle voi laittaa punaista pantaa, vaan pannan pitäisi olla vaaleanpunainen, kuten edellinen! Stella ei kuulemma enää ole tyttö, koska sillä on punainen panta! Algerialainen kasvatus ei ole yleensä kovin sukupuolisensitiivistä, mutta on aika jännä juttu, että 5-vuotias kokee tummanpunaisen nimenomaan ”poikien värinä”. No, onhan se sentään ”Spidermanin väri” ja pojan oma lempiväri!

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Susanna perjantai, maaliskuu 23, 2018 at 18:52

    Kreikassa ja Italiassa monet kissat elävät vapaina kaduilla, mutta paikalliset kuitenkin ruokkivat ja ostavat kaupasta ruokaa kissoille. Se on hyvä juttu ettei kissoja jätetä täysin oman onnensa nojaan, vaikka siltä voi näyttää jos ei huomaa ruokakuppia ja ruuan ostajia. Italiassa on yleinen tapa (myös suurkaupungeissa kuten Roomassa) että on kissanaisia (ja miehiä) jotka käyvät esim. puistossa ruokkimassa kissoja. Luin myös jutun Kreikasta että yksi pariskunta ottanut työkseen kadun kissoista huolehtimisen, niistäkin joista muut eivät huolehdi. Turistisaarilla myös turistit ruokkivat kissoja ehkä vähän liikaakin

  • Reply Laura T. maanantai, maaliskuu 26, 2018 at 21:37

    Täällä on kaupungeissa nähtävillä samantapaista toimintaa! Esimerkiksi poliisit huolehtivat yllättävän usein kaduilla elävistä kissoista, samoin vanhukset. Meillä myös naapuri heittää ruuantähteensä puolivilleille kissoille, jotka elävät pihapiirissämme. Paikallinen eläinsuojelujärjestö, El Rifk, järjestää ajoittain rabies-rokotuskampanjoita katukissojen parissa. Toisaalta taas katuja partioi myös galoufa, pelätty kissa- ja koirapartio, joka kerää kulkukissoja ja -koiria talteen ja lopettaa ne tarpeettoman julmalla tavalla.

    Turkissa on mielestäni hieno tapa laittaa kaduilla eläville kissoille aivan erityisiä suojia – sellaisia vähän pientä koirankoppia muistuttavia rakennelmia, joissa ne saavat suojaa tuulelta ja sateelta.

  • Leave a Reply