Nettishoppailukokeilu

Suomessa tykkäsin tehdä ostoksia netissä – oli vain jotenkin paljon helpompaa ostaa esimerkiksi lastenvaatteet verkkokaupoista kuin lähteä pitkien työpäivien jälkeen väsyneenä väsyneiden lasten kanssa kiertelemään kauppoja. Algeriassa verkkokauppaostelu ei kuitenkaan oikein vielä onnistu. Täällä ei esimerkiksi voi tilata pitsaakaan kotiin, vaan pitsa pitää hakea pitseriasta ihan itse. Alkuun tämä harmitti, mutta toisaalta huomaan myös nauttivani täällä kaikkien tarvittavien ostosten etsinnästä. On aina yhtä kiehtovaa pujahtaa väri- ja tavarakylläiseen basaariin tietämättä etukäteen, millaisia löytöjä siellä tulee tehneeksi ja usein löydöt ovatkin jotakin aivan muuta kuin olin etukäteen ajatellut. Yhdessä työprojektissani olen käyttänyt viime aikoina runsaasti Amazon-verkkokauppaa ja huomasin samalla, että osa tuotteista toimitetaan myös Algeriaan. Samoihin aikoihin, kun huomasin tämän löysin erittäin mielenkiintoisen blogin, An Englishwoman in Algeria. Kun selvisi, että blogia kirjoittava Wendy Ouali on kirjoittanut myös kirjan ja että tätä kirjaa saa Amazonista, päätin kokeilla, onnistuisiko tilaaminen Algeriaan. Samalla päätin tilata pienen kivan yllätyksen lapsille. Tilaus oli sen verran pieni, että ajattelin ottaa riskin ja kokeilla, onnistuisiko tilaaminen – näin pieni summa ei jäisi pahasti harmittamaan, vaikkeivät kirjat koskaan saapuisikaan perille. Miten tilauksen kanssa sitten kävi?

Tein tilauksen lokakuussa. Kirjoja ei näkynyt eikä kuulunut. Hetkeksi tilaus jo vähän unohtuikin. Vihdoin joulukuun lopulla päätin ottaa yhteyttä Amazoniin ja kertoa, etten ole saanut tilausta. Sain vastauksen nopeasti pahoittelun kera. Minulle luvattiin lähettää kirjat uudelleen samantien pikapostilla ja kaikki maksamani postikulut palautettiin. Toiminta Amazonin päässä oli siis esimerkillistä!

Jo parin päivän päästä valituksestani vanhin poika soitti ja sanoi, että Amazon-tilaukseni oli saapunut – tosin anopille, josta miehen yksi veljistä oli antanut sen pojalle. Se, että lähetys oli mennyt anopille selittyy osittain sillä, että mainitsin oman nimeni lisäksi osoitteessa vielä mieheni sukunimen, lisäten osoitetietoihin Family X. Ajattelin, että posti ehkä löytäisi helpommin algerialaisen Family X:n kuin minut. Mieheni perhe on Larbassa erittäin tunnettu, joten posteljooni oli sitten vienyt lähetyksen anopille – siitäkin huolimatta, että me asumme ihan toisella paikkakunnalla, joskin vain parin minuutin automatkan päässä, ja tämä paikkakunta oli kyllä osoitteessa mainittu. Täällähän monin paikoin osoitteet ovat hyvin epämääräisiä – meilläkään ei ole varsinaista katuosoitetta lainkaan.

Olin kuitenkin vaikuttunut siitä, että lähetys saapui vain pari päivää sen lähettämisestä – paitsi, että lähempi tarkastelu osoittikin, että eipäs saapunutkaan, vaan tämä olikin se ensimmäinen, jo lokakuussa matkaan lähtenyt lähetys, joka oli seissyt melkoisen kauan tullissa ja senkin jälkeen vielä ties missä. En tiedä, oliko kirjan sisältö tarkistettu tullin toimesta ennen kuin se pääsi jatkamaan matkaa minulle, tai siis anopille?

Muuten nyt kun tuli puheeksi Algerian tulli, douane, niin pitääkin kertoa, kuinka opin tullia tarkoittavan ranskankielisen sanan matkalla läheltä Algerian ja Marokon rajaa kohti Algeria. Tiellä oli pitkä jono ja kysyin mieheltä mitä oikein on tekeillä. Tulli pysäytteli ja tarkisti autoja. Komeiden tullimiesten haalareissa, luki douane, josta itselleni tuli vahva mielleyhtymä Don Juaniin. En usko, että voin enää unohtaa, mitä sana douane tarkoittaa, joten tiesin hetin douanen leimojen koristaman kuoren nähtyäni, mitä lähetykselleni oli tapahtunut.

Nähtäväksi jää, saanko kirjat vielä uudemman kerran ja jos saan niin milloin. Uskaltaisinko tilata Amazonista uudelleen Algeriaan? Uskaltaisin, jos tilauksella ei olisi kiire ja jos tilauksen loppusumma ei olisi kovin suuri. En nimittäin oikeastaan edes tunne Algerian tullin käytäntöjä tai edes sitä, minkä suuruisesta ulkomaantilauksesta täällä pitäisi maksaa tullia.

5-vuotias tykkäsi tosi paljon The Very Hungry Caterpillar -kirjasta, joka on englannin- ja arabiankielinen versio suositusta tarinasta. Poika on pyytänyt minua toistuvasti lukemaan, kuinka toukasta tulikaan perhonen. Olin jo vähän huolissani oman lukuinnostukseni katoamisesta. An Englishwoman In Algeria -kirja on kuitenkin jo hyvässä vauhdissa ja Netflix on joutunut väistymään kirjan tieltä. Taisin tarvita vain oikein kirjan lukuinnostuksen uudelleen herättelemiseksi! Hetki tämän kirjan lukemisessa tosin menee, onhan kirjassa huikeat lähes 450 sivua!

Jo alkusanoillaan kirjan kirjoittaja voitti minut puolelleen!

”I hope that this book will help readers get to know Algeria and its people, at least from my point of view. I am so sick of reading negative portrayals of them. I want everyone to know that it isn’t some dusty hellhole, full of budding terrorists. It is a beautiful Mediterranean country with nearly 1000 km of coastline, snow-capped mountain ranges and warm, welcoming, vibrant inhabitants.”

Tästä on hyvä jatkaa ja kirjasta luultavasti kuullaan blogissa lisää, kunhan saan sen luettua!

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

9 Comments

  • Reply sirokko lauantai, tammikuu 6, 2018 at 13:10

    Postin kulku on täällä täysi mysteeri. En ole vielä saanut joulukorttejani, mutta paketti tuli kolmessa viikossa. Sitä ei edes oltu avattu eikä tullattu ja posti jopa toi sen kotiovelle asti ja peri pienen maksun käteisellä. Kaiken kukkuraksi paketissa oli myös sähköinen aikas iso hiomakone, mikä periaatteessa pitäisi tullata! Ei ollut ketään kiinnostanut se. Joskus näinkin päin!

    • Reply Laura T. maanantai, tammikuu 8, 2018 at 14:51

      Joulukortit pitäisi laittaa postiin varmaan jo kesällä, jotta saapuisivat ajoissa :). Onneksi tuo hiomakone sentään tuli perille, se olisikin jo harmittanut, jos olisi jäänyt matkan varrelle!

      Itse jännitän nyt pankin tunnuslukujen saapumista. Tämä on toinen kerta, kun tilaan ne Algeriaan. Viimeksi ne tulivat parissa, kolmessa päivässä eli tosi nopeasti. En Suomessa käydessäni ehtinyt asiaa hoitaa, joten nyt pitäisi saada tunnusluvut DHL:n kautta. Suomessa niitä ei luovuteta edes valtakirjalla äidilleni tai miehelleni, joka on jälleen Suomessa. Olen aina pitänyt DHL-kuljetuspalvelua luotettavana, mutta viimeksi DHL oli muitta mutkitta luovuttanut lähetyksen tavalliselle Algerian posteljoonille, joka onneksi toi sen perille luovuttaen tosin kirjatun lähetykseni MIEHELLENI. Posteljoonikin sanoi, ettei tämän lähetyksen toimittaminen olisi kuulunut hänelle lainkaan.

      En muuten tiedä, jakaako posti täällä postit jotenkin ”köntissä” – yksi lapsista nimittäin sai Suomesta pankin Hippo-lehden samaan aikaan mun Amazon-lähetyksen kanssa. Tämäkin on vähän hämärää, että miksi vain yksi lapsi sai lehden, kun kaikilla lapsilla on tilit samassa pankissa, mutta en tiedä, onko pankki alkanut säännöstellä lehtiä siten, että niitä tulee enää vain 1/perhe (mikä olisikin ihan ok!) vai onko posti kadottanut loput lehdet.

      • Reply Laura T. keskiviikko, tammikuu 10, 2018 at 11:54

        Pakko kommentoida vielä tähän, kun postinkulku tuntuu mietityttävän yllättävän monia, että sain pankkitunnukset jo tänään ja tällä kertaa DHL toi ne kotiin asti, jossa mun piti itse allekirjoittaa saapumisilmoitus ja esittää passi. Eli tosi hyvin sujui tällä kertaa!

  • Reply Petra lauantai, tammikuu 6, 2018 at 18:07

    No jopas, Turkissa nettishoppailu on niin suosittua etta se toimii hyvin. Ongelmana ovat joskus tullit ulkomailta tilatun tai saapuvien lahetysten kanssa mutta tykkaan etta kaikki paketit ja kirjeet toimitetaan suoraan kotiovelle. Tuo hungry caterpillar on yksi suosikeistani työssa ja kotona, aivan ihana tarina ja niin hyva opetukseen monessa asiassa.

    • Reply Laura T. maanantai, tammikuu 8, 2018 at 14:54

      Vähän luulen, että jollakin lailla nettishoppailu ei sovi algerialaisten mentaliteettiin – moni haluaa tarkistaa tuotteet itse ennen ostopäätöstä ja varmasti sekin vaikeuttaa tuotteiden toimituksia, ettei kunnollisia katuosoitteita ole läheskään kaikkialla. Tavaroiden laatu vaihtelee täällä melkoisesti, joten en sinänsä ihmettele, että moni suhtautuu verkosta ostamiseen epäluuloisesti.

      Hungry Caterpillar on kyllä aivan ihana! Sen kautta oppii kuin huomaamatta niin numeroita, viikonpäivät kuin perhosen kehityskaarenkin. Olin tosi iloinen, kun löysin tuon arabiankielisenä versiona!

  • Reply Susanna sunnuntai, tammikuu 7, 2018 at 19:27

    Kannattaa kokeilla ekirjoja. Posti ei nykyään Suomessakaan enää toimi kuten pitäisi, mm. mitä vain lähetyksiä hukataan ja ihmiset ovat raivoissaan ja kaiken lisäksi Euroopassa posti on kallis

  • Reply Laura T. maanantai, tammikuu 8, 2018 at 14:58

    Olen itse siirtynyt käyttäään lähes pelkästään e-kirjoja, mutta lapsille tykkään edelleen ostaa ”kunnon” kirjoja. Ihan kaikkia kirjoja ei myöskään vielä saa e-versioina. Tähän koetilaukseen Amazonista valikoitui juuri kirjoja lähinnä sen takia, että minua kiinnostanut kirja satuttiin toimittamaan Algeriaan ja kirjojen hinnat olivat sen verran edulliset, ettei olisi jäänyt pahasti harmittamaan, jos eivät olisi saapuneet perille.

    Olen kuullut Suomen postin kriisistä :(. On tosi ikävää kuulla, että ennen niin luotettava posti hukkaa lähetyksiä – varsinkin, kun postitus on tosiaan jo järkyttävän kallista.

  • Reply S. maanantai, tammikuu 8, 2018 at 23:22

    Saako sinne muuten lähettää mitä vain?

    • Reply Laura T. maanantai, tammikuu 8, 2018 at 23:38

      Ihan kaikkea ei saa lähettää. Jossakin vaiheessa ainakin käytetyt vaatteet taisivat olla kiellettyjen listalla. Muistelen, että Suomen postissa oli ainakin ennen saatavilla tietoa siitä mitä mihinkin maahan ei saa lähettää. Minähän mietin sieluni silmin, että olisiko tuo An Englishwoman In Algeria -kirja luettu tullissa ja tarkistettu, ettei se sisällä mitään kiellettyä – ensin on etsitty englanninkielentaitoinen tullimies, joka sitten on hartaasti lukenut kirjan läpi :). En siis tosissani usko tuohon vaihtoehtoon, mutta kaikkea hassua tulee mieleen…

    Leave a Reply