Nettishoppailukokeilu

Suomessa tykkäsin tehdä ostoksia netissä – oli vain jotenkin paljon helpompaa ostaa esimerkiksi lastenvaatteet verkkokaupoista kuin lähteä pitkien työpäivien jälkeen väsyneenä väsyneiden lasten kanssa kiertelemään kauppoja. Algeriassa verkkokauppaostelu ei kuitenkaan oikein vielä onnistu. Täällä ei esimerkiksi voi tilata pitsaakaan kotiin, vaan pitsa pitää hakea pitseriasta ihan itse. Alkuun tämä harmitti, mutta toisaalta huomaan myös nauttivani täällä kaikkien tarvittavien ostosten etsinnästä. On aina yhtä kiehtovaa pujahtaa väri- ja tavarakylläiseen basaariin tietämättä etukäteen, millaisia löytöjä siellä tulee tehneeksi ja usein löydöt ovatkin jotakin aivan muuta kuin olin etukäteen ajatellut. Yhdessä työprojektissani olen käyttänyt viime aikoina runsaasti Amazon-verkkokauppaa ja huomasin samalla, että osa tuotteista toimitetaan myös Algeriaan. Samoihin aikoihin, kun huomasin tämän löysin erittäin mielenkiintoisen blogin, An Englishwoman in Algeria. Kun selvisi, että blogia kirjoittava Wendy Ouali on kirjoittanut myös kirjan ja että tätä kirjaa saa Amazonista, päätin kokeilla, onnistuisiko tilaaminen Algeriaan. Samalla päätin tilata pienen kivan yllätyksen lapsille. Tilaus oli sen verran pieni, että ajattelin ottaa riskin ja kokeilla, onnistuisiko tilaaminen – näin pieni summa ei jäisi pahasti harmittamaan, vaikkeivät kirjat koskaan saapuisikaan perille. Miten tilauksen kanssa sitten kävi?

Tein tilauksen lokakuussa. Kirjoja ei näkynyt eikä kuulunut. Hetkeksi tilaus jo vähän unohtuikin. Vihdoin joulukuun lopulla päätin ottaa yhteyttä Amazoniin ja kertoa, etten ole saanut tilausta. Sain vastauksen nopeasti pahoittelun kera. Minulle luvattiin lähettää kirjat uudelleen samantien pikapostilla ja kaikki maksamani postikulut palautettiin. Toiminta Amazonin päässä oli siis esimerkillistä!

Jo parin päivän päästä valituksestani vanhin poika soitti ja sanoi, että Amazon-tilaukseni oli saapunut – tosin anopille, josta miehen yksi veljistä oli antanut sen pojalle. Se, että lähetys oli mennyt anopille selittyy osittain sillä, että mainitsin oman nimeni lisäksi osoitteessa vielä mieheni sukunimen, lisäten osoitetietoihin Family X. Ajattelin, että posti ehkä löytäisi helpommin algerialaisen Family X:n kuin minut. Mieheni perhe on Larbassa erittäin tunnettu, joten posteljooni oli sitten vienyt lähetyksen anopille – siitäkin huolimatta, että me asumme ihan toisella paikkakunnalla, joskin vain parin minuutin automatkan päässä, ja tämä paikkakunta oli kyllä osoitteessa mainittu. Täällähän monin paikoin osoitteet ovat hyvin epämääräisiä – meilläkään ei ole varsinaista katuosoitetta lainkaan.

Olin kuitenkin vaikuttunut siitä, että lähetys saapui vain pari päivää sen lähettämisestä – paitsi, että lähempi tarkastelu osoittikin, että eipäs saapunutkaan, vaan tämä olikin se ensimmäinen, jo lokakuussa matkaan lähtenyt lähetys, joka oli seissyt melkoisen kauan tullissa ja senkin jälkeen vielä ties missä. En tiedä, oliko kirjan sisältö tarkistettu tullin toimesta ennen kuin se pääsi jatkamaan matkaa minulle, tai siis anopille?

Muuten nyt kun tuli puheeksi Algerian tulli, douane, niin pitääkin kertoa, kuinka opin tullia tarkoittavan ranskankielisen sanan matkalla läheltä Algerian ja Marokon rajaa kohti Algeria. Tiellä oli pitkä jono ja kysyin mieheltä mitä oikein on tekeillä. Tulli pysäytteli ja tarkisti autoja. Komeiden tullimiesten haalareissa, luki douane, josta itselleni tuli vahva mielleyhtymä Don Juaniin. En usko, että voin enää unohtaa, mitä sana douane tarkoittaa, joten tiesin hetin douanen leimojen koristaman kuoren nähtyäni, mitä lähetykselleni oli tapahtunut.

Nähtäväksi jää, saanko kirjat vielä uudemman kerran ja jos saan niin milloin. Uskaltaisinko tilata Amazonista uudelleen Algeriaan? Uskaltaisin, jos tilauksella ei olisi kiire ja jos tilauksen loppusumma ei olisi kovin suuri. En nimittäin oikeastaan edes tunne Algerian tullin käytäntöjä tai edes sitä, minkä suuruisesta ulkomaantilauksesta täällä pitäisi maksaa tullia.

5-vuotias tykkäsi tosi paljon The Very Hungry Caterpillar -kirjasta, joka on englannin- ja arabiankielinen versio suositusta tarinasta. Poika on pyytänyt minua toistuvasti lukemaan, kuinka toukasta tulikaan perhonen. Olin jo vähän huolissani oman lukuinnostukseni katoamisesta. An Englishwoman In Algeria -kirja on kuitenkin jo hyvässä vauhdissa ja Netflix on joutunut väistymään kirjan tieltä. Taisin tarvita vain oikein kirjan lukuinnostuksen uudelleen herättelemiseksi! Hetki tämän kirjan lukemisessa tosin menee, onhan kirjassa huikeat lähes 450 sivua!

Jo alkusanoillaan kirjan kirjoittaja voitti minut puolelleen!

”I hope that this book will help readers get to know Algeria and its people, at least from my point of view. I am so sick of reading negative portrayals of them. I want everyone to know that it isn’t some dusty hellhole, full of budding terrorists. It is a beautiful Mediterranean country with nearly 1000 km of coastline, snow-capped mountain ranges and warm, welcoming, vibrant inhabitants.”

Tästä on hyvä jatkaa ja kirjasta luultavasti kuullaan blogissa lisää, kunhan saan sen luettua!

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like