Viitotaanko?

Kuinka moni teistä osaa viittomakielen aakkoset? Olen itse opiskellut viittomakielen perusteita ammattikorkeassa. Jossakin vaiheessa mietin jopa, opiskelisinko viittomakielen tulkiksi. Muut alat kiinnostivat kuitenkin vieläkin enemmän, joten opiskelin viittomakieltä lähinnä sillä ajatuksella, että siitä saattaisi olla apua, jos opettamaani lapsiryhmään sattuisi tulemaan viittomakieltä käyttäviä lapsia.

Viittomakieli ei ole kansainvälistä, vaikka niin ehkä voisikin luulla

Valitettavasti viittomakieli ei ole kansainvälistä, sillä mieheni yksi veljistä on kuuro ja viittomakielelle olisi ollut käyttöä hänen kanssaan kommunikoidessani. Tosin täytyy myöntää, että kun tulin ensimmäistä kertaa Algeriaan, juuri tämän veljen kanssa oli helpompi kommunikoida kuin suurimman osan muista perheenjäsenistä. Vaikkei viittomakieli olekaan aivan samanlaista kaikissa maissa, tuntui veli ymmärtävän esimerkiksi viittomani aakkoset. Lisäksi hän on erittäin älykäs ja periksiantamaton, joten juuri hän jaksoi toistaa minulle asiansa tarvittaessa yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes tuli ymmärretyksi. Toisinaan avuksi otettiin kynä ja paperia tai sanoja ”kirjoitettiin” sormella seinään.

Bab Ezzouarista ostetut aakkoset

Mistä viittomakieli sitten tuli yhtäkkiä mieleeni? Kun olimme yhtenä viikonloppuna jälleen tuttuun tapaan kebabilla Bab Ezzouarissa, tuli kuuromykkä mies luoksemme ja antoi kuvassa näkyvän paperin, jossa lukee kirjainten lisäksi, että häntä voi auttaa ostamalla kyseiset kirjaimet (siis maksamalla hänen antamastaan paperista). Perusalgerialaiselle on valtava kynnys kerjätä vaikka tilanne olisi mikä enkä ole nähnyt montaakaan algerialaista kerjäläistä. Usein, jos algerialainen nainen kerjää, hän peittää kasvonsa, vaikka muutoin kasvojen peittäminen on nykyaikana Algeriassa harvinaista – ellei liikuta kaikista vanhoillisimmilla alueilla, kuten vaikkapa Ghardaiassa. Meille aakkosia ”myynyt” mies yritti selkeästi säilyttää kasvonsa antamalla itsekin jotakin. Siis periaatteessa hän kerjäsi, muttei kuitenkaan. Luulen, että näin kohtaamisesta jäi mukava olo kaikille. Lapset muuten innostuivat aakkosista ja halusivat opetella viittomaan oman nimensä.

Suomalaisen koulutuksen arvon huomaa usein yllättävissä tilanteissa

Kun 7-vuotias kuuli, että osaan viittoa jonkin verran ja kun illalla sattui vielä telkkarista tulemaan ensiapuopetusta ja sanoin, että olen opetellut myös ensiapua (töissä vaadittiin ea-kortti!), niin poika totesi, että sinä osaat kyllä ihan kaikkea! Tarkoitus ei ole kehua itseäni; en ole suomalaiseksi edes opiskellut mitenkään erityisen paljon. Oikeastaan taas havahduin siihen, miten monipuolista suomalainen koulutus oikein onkaan; nämäkin taidot olen oppinut melkein kuin huomaamatta!

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply HennaMar tiistai, tammikuu 2, 2018 at 16:21

    On tosiaan yllättävää, että viittomat ovat erilaisia eri maissa. Apuviittomissa on enemmän samoja, mutta viittomien opetteleminen ranskan kielistä lasta varten täällä Suomessa osoittautui liian vaikeaksi.

  • Reply Laura T. tiistai, tammikuu 2, 2018 at 16:29

    Samaa mieltä – pitkään kuvittelin, että edes aakkoset olisivat samoja, mutta kun ei niin ei. Viittomakielen kielioppi on kuitenkin käsittääkseni melko samanlaista maasta toiseen – tai ainakin samankaltaisempaa kuin eri kielissä.

  • Reply sirokko keskiviikko, tammikuu 3, 2018 at 15:56

    Juurikin tässä kehuskelin sukulaisnaiselle, miten 13-v pojanpoikani oli ommellut koulussa itselleen hupparin. Mitä kaikkea suomalaisissa kouluissa oppiikaan, sekä tytöt että pojat, ihan käsittämätöntä täällä. Viittomakieltäkin voisi opetella, itsellä vaan ei ole ollut tarvetta.
    Kerjäläisistä puheen ollen, kyllä niitä täällä on pilvin pimein, vähän väliä käyvät ovelle koputtelemassa. Me asumme moskeijan vieressä, perjantaisin sen edusta on täynnänsä kerjäläisiä, paikallisia. Kaupungillakin niihin törmää jatkuvasti, täkäläiset eivät tosin ole sellaisia häiritseviä takertujia, joihin törmää muissa maissa. Tällä hetkellä täällä on tosi paljon mm. Malista tulleita, ihmettelen vaan miten he pärjäävät. Monet lähtevätkin paatilla yrittämään meren ylitystä.

  • Reply Laura T. keskiviikko, tammikuu 3, 2018 at 16:14

    Epäilinkin, että kerjäläistilanne saattaa olla eri alueilla erilainen; täällä algerialaisia kerjäläisiä on verrattain vähän, malilaisia valitettavasti sitäkin enemmän! Heidän pärjäämisestään olen tosi huolissani – pienet lapset viipottavat pitkin katuja ja tämä syksy on ollut yllättävän kylmä ja sateinen. Tähän meidän lähistölle nousi malilaisten muovipusseista kyhäämä kyläkin, josta asukkaat taidettiin välillä häätää viranomaisten toimesta, mutta myöhemmin he taisivat palata.

    Suomen koulutuksen monipuolisuus tulee esiin aivan yllättävissä tilanteissa. Muistan, kuinka kerran mies hämmästeli niinkin arkipäiväistä asiaa, että kuinka osaan arvioida välimatkoja kartan avulla. Tämäkin taidetaan opettaa ihan ala-asteella. Koulutus on oikeastaan niitä harvoja asioita, joista oman perheen kohdalla edelleenkin kipuilen, ts. mietin toistuvasti, jäävätkö lapset jostakin paitsi verrattuna Suomen koulutukseen. Yritän sitten itse paikkailla lasten tietotaitoa niiltä osin, joissa saattaisi näitä paitsijäämisiä tulla.

  • Leave a Reply