Me & some

Parhaimmillaan somesta ja internetistä on runsaasti hyötyä ja huvia, mutta pahimmillaan internetin käyttö voi olla jopa hengenvaarallista. Viime aikoina Algeriassa on kohistu eräästä erittäin ahdistavasta netissä leviävästä pelistä, josta kerron myös hieman lisää. Lisäksi kerron blogin some-kanavista sekä siitä, miten yllättäen esimerkiksi Facebookista on ollut runsaasti apua Algeriaan soputumisessa.

Facebook

En ennen ollut lainkaan innostunut Facebookista, enkä halunnut omaa henkilökohtaista ”naamakirjasivua” lainkaan. Olin pitkään sitä mieltä, että asiat, jotka haluan jakaa, voin aivan hyvin jakaa sähköpostitse juuri niille ihmisille, joille haluankin, enkä käyttänyt lainkaan Facebookia. Jossakin vaiheessa jouduin kuitenkin hankkimaan henkilökohtaisen sivun, jotta pystyin hallitsemaan erinäisiä yritystilejä ja nykyisin bloginkin Facebook-sivun ylläpitämiseen tarvitaan henkilökohtainen Facebook-sivu (, joka omalla kohdallani ei ole aktiivinen, mutta tästä vaatimuksesta johtuen kuitenkin olemassa).

Vaikka henkilökohtaisen Facebook-sivun käyttöä edelleenkin vierastan, olen kuitenkin ollut erittäin tyytyväinen siitä, että tulin avanneeksi blogille omat Facebook-sivut. Algeriassa nimittäin Facebook on yksi suosituimmista, ellei suosituin, nettisivusto ja monista yrityksistä, turistikohteista sekä muista mielenkiintoisista jutuista löytää täällä tietoa melkeinpä helpoiten juurikin Facebookin kautta. Ellei omaa sivustoa ole, ei näihin tietoihin pääse käsiksi!

Facebook on myös näppärä kanava blogipostausten ja muiden Algeriaan liittyvien juttujen jakamiseen. Jaan siellä usein juttuja, jotka tuntuvat liian pieniltä blogipostaukseksi, mutta silti riittävän mielenkiintoisilta Facebook-postauksiksi. Muutama päivä sitten jaoin Facebookissa esimerkiksi esittelyvideon El yad fi elyad (”Käsi kädessä”) -ohjelmasta, jossa autetaan kurjissa asuinolosuhteissa eläviä perheitä kunnostamalla heidän asuntonsa. Ohjelmassa tehdään upeaa jälkeä ja on aina yhtä ihanaa nähdä perheiden reaktio, kun he näkevät remontin lopputuloksen. Ohjelma avautuu mielestäni sellaisellekin, joka ei osaa arabiaa. Pienellä varauksella siis tykkään nykyisin Facebookista siinä tarkoituksessa, johon sitä itse käytän.

Nuorten käyttäytyminen Facebookissa on kuitenkin monesti hieman ajattelematonta; huomaan, että moni nuori julkaisee sellaisiakin kuvia, joiden julkaisemista saattaa myöhemmin katua. Kun lasten teini-ikäinen serkkupoika avasi vierailunsa aikana 7-vuotiaalle oman Facebook-sivun, kiehuin kiukusta! Meillä on sovittu, että teinit saavat käyttää some-kanavia niiden ikärajoitusten mukaisesti, meidän vanhempien valvovan silmän alla, mutta pikkupojilla ei ole asiaa some-kanaville.

Blogissahan vanhimmat lapset eivät alun alkaen halunneet esiintyä lainkaan tunnistettavina, joten olen pyrkinyt julkaisemaan lapsista ainoastaan sellaisia kuvia, joista heitä ei tunnista. Nuorimmat lapset esiintyisivät blogissa luultavasti oikein mielellään, mutta olen jatkanut heidänkin kohdallaan samalla linjalla. Osittain tämä tekee varmastikin blogistani hieman tylsän, mutta senkin uhalla olen päättänyt jatkaa tällä linjalla lasten yksityisyyden suojelemiseksi.

Instagram

Blogini löytyy myös Instagramista. Tosin täytyy sanoa, että olen melkoisen laiska lisäämään kuvia omalle sivulleni. Tiedostan erittäin hyvin, ettei kuvaaminen tai yleensäkään oikein mikään visuaalinen ole vahvinta osaamisaluettani, joten kuvien lisäämiseen Instagramiin kaikkien niiden upeiden otosten keskelle on tullut tietynlainen kynnys. Olen kuitenkin viime aikoina alkanut kehittää visuaalista puoltani ja innostunut aivan uudella tavalla esimerkiksi sisustamisesta ja voi kuinka nautinkaan Instagramin kuvien kertomista tarinoista! Lukeminen on viime aikoina jäänyt jostakin syystä vähemmälle; en muista milloin viimeksi olisin lukenut kokonaisen kirjan, ellei lastenkirjoja lasketa! Pitäisiköhän tästä jo huolestua?

Syytin lukuinnon katoamisesta aluksi Netflixiä, joka vie yhä useammin sen osan vapaa-ajastani, jonka ennen käytin lukemiseen, mutta luulen, että vieläkin suurempi syy lukuhalujen vähenemiselle on se, että tuijotan päivän mittaan niin kovin monia erilaisia tekstejä, etten iltaisin kertakaikkiaan enää jaksa lukea. Elokuvien tai sarjojen katsomisessa ei vaadita samalla tavalla omaa ajattelua kuin lukemisessa ja kuvienkin katsominen on jotenkin huomattavasti lukemista kevyempää viihdettä. Hyvän kuvan sanotaan kertovan enemmän kuin 1000 sanaa, joten kuvia katselemalla saa nopeasti ”luettua” tarinoita. Huomaan, että esimerkiksi osaa suosikkiblogeistani seuraan nykyisin mieluummin Instagramista kuin varsinaisista blogeista ja että on niin kovin paljon helpompaa klikata Instagramissa sydämenmuotoista ”Tykkään”-nappia kuin kommentoida postauksia varsinaisen blogin puolella. Tavallaan tämä on sääli, tavallaan taas helpotus, kun kiireisenäkin on sentään useimmiten sen verran aikaa, että voin antaa kuvaajalle tai bloggaajalle palautetta tykkäyksen muodossa.

Blogien Instatilien lisäksi suosikkejani Instagramissa ovat esimerkiksi yläkuvassa näkyvä SkyCam Algeria -sivu, joka jakaa upeita kuvia Algeriasta inspiroivien mietelauseiden kera. Toinen suosikkini on National Geographic upeine luontokuvineen.

Pinterest

Pinterest on näistä kolmesta some-kanavasta oikeastaan pitkäaikaisin suosikkini ja taidan olla siellä kaikista suosituin, kun vertailen eri tilieni seuraajamääriä. Olen ehtinyt kerätä Pinterestiin jo monen monta kansiota monenlaisista aiheista. Esimerkiksi tällä viikolla lukiolaispojan piti valmistaa biologian tehtävänä eläinsolumalli ja Pinterest oli tässä oivallinen apuväline, koska sieltä löytyi monenlaisia solumalleja. Poika teki lopulta solumallin läpinäkyvästä ämpäristä, muovailuvahasta ja helmistä.

Pinterest on oivallinen apuväline esimerkiksi sisustussuunnittelussa. Kun halusin keittiöömme uuden keittiösaarekkeen, selasin hetken jos toisenkin Pinterestista löytyviä kuvia, kunnes löysin mieleisen saarekkeen. Tämän jälkeen mies lähti saarekkeen kuvan kanssa tapaamaan puuseppää ja valitsemaan kivitasoa. En muuten olisi uskonut, että puuseppä osaa tehdä niin täsmälleen haluamani kaltaisen saarekkeen kuvan perusteella! Ilman kuvaa olisikin ollut vaikea selittää, millaisen saarekkeen oikeastaan haluan. Pinterestissa voi myös hullutella eikä kaiken tarvitse olla niin kovin vakavaa; esimerkiksi omasta puutarhasuunnittelukansiostani löytyy sellainenkin hulppeus kuin pihamuuriin rakennettu akvaario, vaikka sellainen taitaa kyllä omassa puutarhassa jäädä saamatta.

Ikävä muistutus netin vaaroista

Vaikka meille netti on monin tavoin tällä hetkellä erittäin tärkeä, niin sen käyttöön liittyy kyllä myös vaaroja. Viime aikoina Algeriassa on kohistu valitettavasta netin käyttöön liittyvästä vaarasta, joka on algerialaisille aivan uusi. Täällä on nimittäin kuollut useampia nuoria Venäjältä levinnyttä itsemurhapeliä pelattuaan. Maailmalla peliin liitettyjä kuolemia on satoja. Asiasta on uutisoitu ja keskusteltu niin televisiossa kuin lehdistössäkin.

Kaksi lapsistamme ahdistui pelistä kuultuaan ja huomasin, että ajatuskin tuollaisesta pelistä tuntui pelottavalta, mikä ei olekaan ihme, koska peliin liittyy lasten ja nuorten manipulointia sekä itsemurhaan kannustamista. Aikuisestakin tuntuu pelottavalta ajatus, että joku soittaisi puhelimeen ja sanoisi tietävänsä missä asun ja ryhtyvänsä toimenpiteisiin, ellen noudata pelin sääntöjä. Pelissä lapselle annetaan erilaisia tehtäviä 50 päivän ajan. Aluksi ne ovat helppoja, mutta vaikeutuvat vähitellen. Viimeinen tehtävä on päättää oma elämä. En voi ymmärtää, millaisella moraalilla varustettu aikuinen on keksinyt tällaisen pelin!!!!

Algerialaiset ovat suhtautuneet pelin vaaroihin vakavasti ja hakkerit ovat yrittäneet estää pelin levittämisen maassa, ilmeisesti tässä onnistuen. Kuitenkin maassa voi olla vielä pelaajia, jotka ovat jo ladanneet pelin ja jo pelaamassa sitä eikä tätä voida estää kuin vanhempien ja muiden läheisten valppaudella ja nopealla väliintulolla! Tämä oli jotenkin aivan hirvittävä muistutus netin vaaroista sekä siitä, ettei ole tosiaankaan ihan sama millaisia sivuja lapset netissä käyttävät!

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Jyrki keskiviikko, joulukuu 20, 2017 at 18:26

    Kiitoksia plogistasi.
    Aivan ihanaa, selkeää ja mukaansatempaavaa tekstiä perheesi elämästä Algeriassa, jonne nyt, vanhana Tunisianmatkailijana haluan lähteä käymään.
    Olen jo pitkään haaveillut Algerian matkasta. Sain nyt hyviä menovinkkejä paikoista, mihin tutustua. Ajattelin vuokrata auton, ja kun olen mm. Libanonia ajaen kierrellyt, ei se ajaminen Algeriassa varmasti siihen verrattuna ihan mahdotonta ole.
    Ahmin kirjoituksesi parissa illassa ja odotan kovasti lisää. Kiitoksia paljon ja terveisiä perheellesi.

  • Reply Laura T. keskiviikko, joulukuu 20, 2017 at 20:37

    Hei Jyrki,

    Kiitos sinulle ihanasta kommentistasi! Mukava kuulla, jos olet saanut blogistani vinkkejä Algerian matkaa varten. Tein muuten kategorioihin ihan oman osionsa Algerian matkakohteita varten, koska nykyisin minulta kysellään yllättävän paljon matkustamisesta Algeriaan ja yllättävän moni blogini lukija on täällä jo käynytkin ja koska tajusin, että tekemiämme Algerian reissuja voi muutoin olla melko vaikea poimia täältä muun höpöttelyn lomasta :). Osa teksteistä tosin jäi muutossa vanhaan blogiini, esimerkiksi ensimmäistä Tipasan reissuamme koskevat postaukset, mutta niihinkin olen pyrkinyt linkkaamaan täältä uudesta blogistani.

    En ole käynyt Libanonissa, joten en tietysti osaa suoraan verrata ajamista siellä ja Algeriassa, mutta uskoisin, että meno on melko samanlaista. Tunisiassa olen käynyt pariin otteeseen kauan sitten, mutta sanoisin sen perusteella, että ajokäyttäytyminen taitaa näissä naapurimaissa olla melko samankaltaista.

    Minähän pelkäsin alkuun täällä auton kyydissä, enkä olisi uskonut, että uskaltautuisin kiertämään Algeriaa lasten kanssa autolla siinä määrin missä olemme kiertäneet. Onneksi uskaltauduin, sillä huomasin, että monin paikoin moottoritiet ovat erinomaisessa kunnossa ja niillä saa ajaa yllättävän rauhassa! Suurten kaupunkien läheisyydessä voi olla ruuhkia, liikenne saattaa takuta ja moottoriteillä saa olla tarkkana, koska liikennettä on niin paljon, mutta lähdettäessä ulos kaupungeista oman kokemukseni mukaan liikenne harvenee reippaasti ja kyydissä istuminen on kauneimmilla tienpätkillä nautinto. Yleensä lähinnä nuoret kaahaavat ja hieman iäkkäämmät algerialaiset ovat usein yllättävänkin rauhallisia kuskeja.

    Varovainen liikenteessä saa toki olla, mutta uskoisin, että kokenut kuljettaja pärjää kyllä. Muukalaislegioonassa aikoinaan palvellut Jaakkohan ajoi ympäri Algeriaa melkoisella kalustolla – jopa vuorilla :). Silloin toki tienkäyttäjiä oli varmasti reippaasti vähemmän, mutta muita vaaroja olikin sitten senkin edestä enemmän kuin nyt.

  • Reply Jyrki torstai, joulukuu 21, 2017 at 16:00

    Hyvää Joulunaikaa ja kiitoksia vastauksestasi.

    Ajattelin alkaa nyt kevääksi suunnittelemaan Algerian matkaani. Olen TODELLA korkeanpaikankammoinen, joten haluaisin ehdottomasti käydä Constantinessa. YouTubessa olen tutustunut niihin upeisiin maisemiin ja ihastuin ikihyviksi. Haluaisin myös tutustua rakastamaasi Tipasaan. Se on kylläkin ihan toisessa suunnassa kuin Constantine. Mutta eiköhän parissa viikossa autolla ehdi jotakin nähdä.

    Ranskani on on varmaankin peruskoulutasoa ja arabiani hyvin perustason Gazan arabiaa, jota opin ollessani 90-luvun lopulla töissä Shifan sairaalassa Gazassa. Mutta kummasti olen selvinnyt tällä sekasotkulla mm Tunisiassa. Paikalliset ovat ihastuttavasti ottaneet minut vastaan hyväntahtoisesti vitsaillen kielestäni, mutta myös palestiinan murteestani. Lappilaisella hurjapäisyydellä pääsee näemmä pitkälle:-)

    Beirutista pääsee kaupungin ulkopuolelle sinnikkäästi tööttiä käyttäen ja käsi ikkunasta ulkona viittoillen n. tunnissa. Sitten onkin hyvät moottoritiet etelään Saidaan ja Tyyrokseen ja pohjoisen Tripoliin ja tietysti Dimashqin tie. Muutenkin tiet siellä hyviä, ja korkeanpaikankammoa voi kokea mm Bekaan laaksoon mennessä ja Zahlen kristittyyn kaupunkiin ja Al-Arziin, eli Seetrivuorten laskettelukeskukseen mennessä.

    Odotan innolla tutustumista nykyiseen kotimaahasi.

    Hyvää Joulunaikaa koko perheellesi.
    Jyrki

    Ps. En tiedä vietättekö Joulua, mutta itse istun lämmitetyllä ja lasitetulla parvekkeellani, jonka olen koristellut kirkkailla jouluvaloilla, lyhdyillä ja tuoksun vuoksi parilla hyasintilla ja tuoksukynttilöillä, ja nautin kuumaa Glögiä ja oikeasta voitaikinasta tehtyjä joulutorttuja. Tabletista soi Fairuzin leyli tajjeb (kulkuset suomessa). Toivottavasti teilläkin tulisi vähän lunta tai sadetta jotta kaivot täyttyvät.

    • Reply Laura T. perjantai, joulukuu 22, 2017 at 09:47

      Tuolla kielitaidolla pärjäät kyllä! Algerialaiset yllättyvät yleensä täysin, jos ulkomaalainen edes yrittää puhua arabiaa ja ovat siitä aika otettuja. Isäni tuttava kiersi ystävänsä kanssa Algeriaa bussilla ja totesi kommunikoineensa algerialaisten kanssa suomeksi ja tulleensa ymmärretyksi (elekielellä pääsee pitkälle!). Ranskaahan olen itse opetellut vasta täällä paikan päällä – ihan alkeita siis. Ymmärrän yllättävän hyvin kirjoitettua ranskaa, mutta annas olla, kun joku puhuu ranskaa, niin putoan kärryiltä saman tien. Ääntämys on niin erilaista kuin englannissa.

      Upeaa, että uskallat ajaa vuorillakin korkeanpaikankammostasi huolimatta! Kärsin samasta vaivasta, joka tosin hieman helpotti, kun tutustuin vuoriin kävellen. Constantinea edellä mainittu tuttavani kehui Algerian matkan kohokohdaksi. En ole itse siellä vielä käynyt. Viimeksi mies olisi halunnut jatkaa matkaa Setifistä Constantineen, mutta totesimme matkan lopulta liian pitkäksi aikatauluumme nähden. Jos muuten lennät Algeriin, on sieltä helppoa tehdä kiva päivän matka Tipasaan (ajomatka kestää noin tunnin). Ajomatka Algerista Constantineen ei ole mitenkään mahdoton. Suosittelen, että poikkeat matkan varrella ainakin Djemilassa.

      Täytyy varmaan alkaa tehdä voitaikina itse! En ole sitä täältä valmiina löytänyt, mutta joulutorttuja söin kyllä äidillä yhden jos toisenkin. On ne vaan niin hyviä! En ole viettänyt omassa kodissani koskaan joulua, mutta lapsilla on täälläkin joulun aikaan lomaa, joten jotakin kivaa yritämme keksiä.

      Tänä syksynä on satanut yllättävän paljon, mutta yritän olla valittamatta, koska tiedän luonnon kaipaavan vettä. Omasta kaivosta on saatu vettä jo pitkään, mikä auttaa ihan uskomattoman paljon! Vettäkin oppii arvostamaan aivan eri tavalla, kun joutuu hetken olemaan ilman.

  • Reply Jyrkitässä perjantai, joulukuu 22, 2017 at 03:43

    Mahalaukkukeitosta tulee yllättävän hyvää, kun paloittelee mahalaukun suupaloiksi, keittää sitä oikein pitkään lihaliemessä huom. jauhetun Maustepuppurin kanssa, sitten lisää tomaattipyrettä ja porķkanaviipaleita ja n puolen tunnin kuluttua perunaa. Tulee ihan kuin vähän itämainen lihakeitto ja mahalaukunklämmäreetkin hautuu ihanan pehmeiksi ja on mukavan suolaisia.

    • Reply Laura T. perjantai, joulukuu 22, 2017 at 09:52

      Ehkäpä mahalaukkukeitostakin oppisi tykkäämään, jos pääsisi ensin omista ennakkoluuloista eroon :).

  • Reply Jyrkitässä perjantai, joulukuu 22, 2017 at 05:35

    Olen kokenut jotain ihanaa Jerusalemissa ja yllättäin myös Helsingissä. Ehkä enkelin siiven havinaa, kun olen päässyt mielikuvituksessani kokemaan hetken entisajoista. Odotan saavani samanlaisen kokemuksen Algeriassa. Etäinen sanoo niin, että tulen kokemaan jotain mukavaa siellä.

    • Reply Laura T. perjantai, joulukuu 22, 2017 at 09:54

      Harmittaa, etten aikoinaan käynyt Jerusalemissa! Olin lomalla Eilatissa, josta olisi tehty päiväretkiä Jerusalemiin. Olisi ollut varmasti hieno kokemus! Tykkään itsekin palata mielikuvituksessani entisaikoihin – ehkä juuri siksi pidän niin paljon Algerian roomalaisesta historiasta.

  • Reply Jyrkitässä perjantai, joulukuu 22, 2017 at 05:36

    Etiäinen siis.

  • Reply Laura T. perjantai, joulukuu 22, 2017 at 09:56

    Olen myös kokenyt etiäisiä. Toivottavasti tämä etiäisesi pitää paikkaansa ja viihdyt Algeriassa. Kevät on parasta aikaa täällä lomailuun! Luonto ja sää ovat parhaimmillaan!

  • Reply Petra lauantai, joulukuu 23, 2017 at 09:13

    Turkissa tuo sama pelottava peli on ollut paljon otsikoissa, mun tyttö saa katsoa tabletista meidan valvonnan alla youtubesta ohjelmia ja tablettiin on ladattu muutamia peleja, joitakin ihan hyödyllisiakin kylla koulun suhteen. Muuten en kylla antaisi viela someen laskea. Mulla on itsellani someen toisaalta positiivinen toisaalta negatiivinen suhde, tykkaan miten helppoa sen avulla on pitaa yhteytta mutten ole kovin aktiivinen. Instagram on mun suosikki silla tykkaan katsella kuvia mutta pinterestissa ja twitterissa en ole ollenkaan, facebookin avulla on tosiaan helppo hakea tietoa ja olla yhteyksissa, itse avasin facebook-tilin tosi aikaisessa vaiheessa 2007 mutta laitoin sen kiinni ja palasin sinne vasta takaisin muutama vuosi sitten. Mukavaa joulua teille, vietetaankö teilla joulua?

  • Reply Laura T. lauantai, joulukuu 23, 2017 at 17:51

    Sama juttu – somesta on sekä positiivisia että negatiivisia ajatuksia! Ikävää, että tuo kamala peli on otsikoissa sielläkin! En vaan voi ymmärtää, miten kukaan on moisen mennyt kehittämään!!

    Osa peleistä on tosi kehittäviä, sellaisia saa meillä pelata pienimmätkin, mutta esimerkiksi YouTubessa olen huomannut, että osa lapsille suunnatuista videoista on aivan kamalia. Pienin poika tykkää Spidermanista ja valitettavasti juuri monet Spiderman-videot on tosi levottomia! Eli valvonnan alla YouTube on hyvä, mutta muutoin nopeasti haitallinen. 7-vuotiaan Facebook-tili lähti saman tien poistoon, kun kuulin serkun sellaisen menneen avaamaan! Näin pienet eivät kyllä osaa lainkaan arvioida, mitä someen pistävät!!

    Mukavaa joulun aikaa sinnekin! Meillä ei varsinaisesti vietetä joulua, mutta lapsilla on kyllä lomaa koulusta ja tarkoitus on keksiä jotakin kivaa tekemistä.

  • Leave a Reply