Korvaavia yrityksiä & muutamia ajatuksia hintatasosta

Olen viime aikoina huomannut, että vaikka elämme hyvin erilaisissa puitteissa kuin Helsingissä, niin arki on alkanut muovautua yllättävänkin samankaltaiseksi. Tietyt käyttäytymismallit jatkuvat täälläkin, vaikka puitteet ovatkin erilaiset. Siinä missä Helsingissä kurvasimme kerran viikossa Citymarketin pihaan, teimme kerralla suuren määrän ruokaostoksia ja haimme lähikaupoista aina viikon mittaan täydennyksiä, niin täällä ajelemme kerran viikossa Bab Ezzouariin, keräämme kärryn kukkuroilleen ja haemme täydennyksiä toreilta sekä lähikaupoista. Ajattelinkin kertoa hieman siitä, millaiset tuotteet ja yritykset ovat täällä korvanneet Suomessa suosimamme ja miltä Algerian hintataso tuntuu.

Citymarket > Bab Ezzouar

Kun perheessä on neljä lasta, ruokaa kuluu melkoisia määriä. Samaan aikaan aika on usein tiukilla, joten ruokaostoksiin ei saisi huveta kovin paljon aikaa. Ratkaisimme tämän yhtälön Helsingissä ostamalla kerran viikossa Citymarketista suuren määrän ruokaa ja täydentämällä varastoja viikon mittaan lähikaupoista. Kävelin työmatkat, joten samalla oli helppo käydä ostamassa myös pieniä täydennyksiä lähikaupasta. Täällä suosimme Bab Ezzouaria, josta saa kerralla lähes kaiken tarvittavan. Tämä helpottaa ruokaostosten tekemistä huomattavasti! Lisäksi olen huomannut, että vaikka Bab Ezzouarin ruokakaupan Unon puitteet ovat erittäin siistit ja vaikka kauppakeskuksen vaatekaupoista monet ovat melkoisen kalliita, niin Unossa on usein hyviä tarjouksia ja ruokaa voi löytää jopa edullisemmin kuin lähikaupoistamme. Helppoutensa lisäksi koen, että tuolta saa kunnollista ja monipuolista ruokaa hyvään hintaan.

H&M ym. ketjuliikkeet> LC Waikiki

Suomessa ostimme lastenvaatteet pääasiassa erilaisista ketjuliikkeistä, kuten H&M:sta. Meillä lapset saavat vapaasti leikkiä ja rymytä vaatteita varomatta eivätkä kovin kalliit vaatteet oikein sovi tähän yhtälöön. Ketjuliikkeistä myös löytyi helposti vaatteita, joista lapset itsekin pitävät. H&M tai monet muutkaan Helsingistä tutut ketjuliikkeet eivät ole kuitenkaan tänne rantautuneet, vaikkakin H&M:n tuotteita löytyykin myynnistä satunnaisesti. Zara täältä löytyy, mutta olen nyt viime aikoina pettynyt Zaran laatuun; esimerkiksi pienimmälle pojalle ostettu nätti neule hajosi ja nyppyyntyi luvattoman nopeasti. Mangokin löytyy, mutta olen kauhistellut sen hintoja; vaatekaapistani löytyy paljonkin Mangoa, mutta ne on ostettu alennusmyynneistä verkkokaupoista murto-osalla siitä hinnasta, mitä niistä täällä pyydetään. Okaidia pidän normaalihintaisena melko kalliina vaihtoehtona ja ostettuani muutaman Okaidin paidan pojalle tarjoushinnalla petyin myös vaatteiden laatuun; muutaman käyttökerran jälkeen paidat repsahtivat ja näyttivät erittäin käytetyiltä!

Valintamme osuukin yhä useammin turkkilaiseen LC Waikikiin, joka on ollut meille aivan uusi tuttavuus. Hintalaatusuhde on mielestäni LC Waikikissa kohdillaan ja vaatteet ovat mutu-tuntumalla kestäneet reippaasti paremmin kuin Zaran tai Okaidin vaatteet. Sekä teinit että pikkupojat ovat löytäneet LC Waikikista mieleisiään vaatteita. Hintataso on suunnilleen sama kuin H&M:n hintataso Suomessa, mutta sanoisin, että vaatteet tuntuvat laadukkaammilta. Ihmettelen, ettei LC Waikikin liikettä löydy Helsingistä!

Ikea > Rama Meubles

Suomessa tykkäsimme käydä Ikeassa. Toki sohvaa tai muuta jokapäiväisessä käytössä erityisen koville joutuvaa pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitettua huonekalua en välttämättä ostaisi Ikeasta, mutta lapsille löysimme sieltä paljonkin hyviä ja mieleisiä juttuja, jotka voi aina surutta vaihtaa lasten kasvaessa. Täällä tykkään erityisesti Rama Meubles -huonekaluliikkeestä, joka mielestäni muistuttaa ulkonäöltäänkin hieman Ikeaa – se on melkein kuin Ikean punainen vastine, ainakin, kun käyttää hieman mielikuvitusta!

Tosin tavallaan Rama Meubles ei kyllä korvaa Ikeaa lainkaan, koska siinä missä Ikea on Suomessa halpisvalinta, on Rama Meubles paikallisittain kallis vaihtoehto. Sieltä löytyy kuitenkin kivoja eurooppalaiseenkin makuun sopivia huonekaluja. Esimerkiksi tytön koulupöytä ja -tuoli on ostettu tuolta ja sukulaiset ovat usein kyselleet, olemmeko tuoneet ne itse Euroopasta. Viimeksi ostimme Rama Meublesista minulle kunnollisen työpöydän ja -tuolin. Olen tehnyt tähän asti töitä milloin missäkin, mikä ei ole järkevää, kun työpäivät ovat alkaneet venyä pitkiksi. Kunnolliseen työtilaan panostaminen tuntui siis järkevältä ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen! Selkä kiittää erinomaisesta työtuolista!

Ostettuamme työpisteen mies kuitenkin kysyi, että tiesinkö meidän tuhlanneen rehtorin kuukausipalkan yhteen pöytään ja tuoliin ja että liikkeessä myyjä luuli meidän omistavan ison yrityksen. En kuullut koko miehen ja myyjän välistä keskustelua, koska valinnan tehtyäni menimme mukana olleen 7-vuotiaan kanssa juttelemaan liikkeen papukaijojen kanssa sivummalle. Pidin itsekin työpöytää ja tuolia toki hieman kalliina ja käytin valintaan reippaasti aikaa, jotta olisin niihin varmasti tyytyväinen, mutta että tuhlata nyt korkeasti koulutetun henkilön kuukauden palkka muutamaan huonekaluun – APUA!

Jäinkin miettimään, mitähän huonekalujen kotiinkuljettaja mahtoikaan ajatella, kun huonekalut tuotiinkin suuren yrityksen sijaan meille kotiin. Vertailun vuoksi suomalainen rehtori ei kyllä taitaisi saada Suomessa tuhlattua kuukauden palkkaansa työpöytään ja -tuoliin edes Helsingin kalleimmissa huonekaluliikkeissä. Tuolla saman hintaluokan pöytiä oli pilvin pimein ja vieläkin kalliimpia olisi ollut tarjolla.

Tämä on oivallinen esimerkki Algerian hintatasosta suhteessa maan palkkatasoon. Algerialainen köyhyys ei yleensä tarkoita nälän näkemistä (vain muutama prosentti väestöstä on aliravittuja, toisin kuin monessa muussa Afrikan maassa!), mutta se saattaa tarkoittaa valinnanmahdollisuuksien kapeutta. Korkea koulutus ei myöskään täällä takaa hyvää palkkaa! Enkä nyt tarkoita, että rehtorit olisivat täällä köyhiä, heidän palkkatasonsahan on oikein hyvä moneen muuhun verrattuna ja rehtorin palkalla voi kyllä elää ihan kivaa arkea, kunhan koti on hankittu ja sisustettu, minkä johdosta moni algerialainen mies avioituukin melko myöhään.

Tyypillisesti algerialainen nainen vaatii, että sulhasehdokkaalla on koti kunnossa ja sisustettuna ennen kuin avioliitosta voidaan edes keskustella eikä ”Ikea-laatu” kelpaa, vaan etenkin olo- ja makuuhuoneen kalustuksen tulee olla viimeisen päälle laadukkaita ja näyttäviä. Me lähdimme miehen kanssa liikkeelle algerialaisittain hieman nurinkurisesti, sillä lyödessämme hynttyyt yhteen minä olin köyhä opiskelija, jonka jääkaapista löytyi juuri ja juuri valo ja miehen irtainomaisuus mahtui yhteen matkalaukkuun. On kuitenkin tuntunut mielekkäältä rakentaa elämästä pikku hiljaa ihan omannäköinen, ilman, että on tarvinnut astua esimerkiksi valmiiksi suunniteltuun kotiin, jossa olisi sitten tarkoitus viettää loppuelämä. Näin on tietysti helppo sanoa suomalaisen koulutuksen turvin; täällä ei voi samalla tavoin luottaa siihen, että hyväkään koulutus takaisi riittävän toimeentulon, minkä vuoksi oikeastaan ymmärrän sen, että naimisiin mennessään naiset haluavat varmistaa tulevaisuuden talouden.

En oikeastaan enää hämmästele kovin paljon edes sitä, ettei monissa perheissä lapsia pidetä ”salonkikelpoisina”, vaan kodin upean salongin ovi pysyy tiiviisti lapsilta lukittuna. Uudet kalusteet maksavat niin musertavan paljon, että olisi melkoinen taloudellinen katastrofi, jos sohvakalusteille kaatuisi vaikkapa mehua. Kun äitini oli käymässä Algeriassa kävimme niinkin hienossa salongissa, että me aikuisetkin saimme istua siellä vain kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen meidät ohjattiin vaatimattomiin perheen oleskelutiloihin.

Samanaikaisesti kun hämmästelen joitakin hintoja, minut on yllättänyt se, kuinka yllättävän suuri osa algerialaisista näyttäisi kuitenkin elävän melko keskiluokkaista elämää ja kuinka valtavan paljon täältä löytyykään varakkaita ihmisiä, joille työpöytäni hinta olisi ollut pikkuraha. Epävirallinen talous on yleistä ja moni yrittäjä ansaitsee erittäin hyvin. Nyt julkisuudessa puhutaankin paljon siitä, kuinka yritysten verotusta ja valvontaa aiotaan kiristää.

Rama Meublesista ei valitettavasti löydy samanlaista lapsiparkkia kuin Ikeasta, mutta vaatimaton leikkipaikka kyllä löytyy. Pikkupojat viihtyivät myös täällä leikkimässä, mutta toki emme tietenkään voineet miehen kanssa jättää poikia leikkimään ja poiketa itse kahveille, kuten teimme joskus Ikeassa. Rama Meubles sijaitsee siis viiden kilometrin päässä Bordj El Kiffanista, lähellä messukeskusta.

Olemme toisinaan kaivanneet mahdollisuutta minigolffata ja joku muukin oli tainnut ajatella samaa. Näyttäisi nimittäin aivan siltä kuin joku olisi yrittänyt rakentaa huonekaluliikkeen pihalle minigolf-rataa. Tosin olen nähnyt jo pari kertaa aluetta käytettävän miesten petankki-kenttänä, joten minigolf-haaveet saavat ilmeisesti edelleen odottaa.

Myös monet muut tutut ja turvalliset vaihtoehdot ovat saaneet täällä uudenlaisen vastineen. Herkutteluhetkiin suosimme yleensä Bab Ezzouarin turkkilaistyylistä kebabpaikkaa ja suosimani edulliset Yves Rocherin kylpytuotteet ovat vaihtuneet Ushuaian vastaaviin. Olemme tytön kanssa nyt aivan ihastuneita Ushuaian ihanan tuoksuisiin suihkugeeleihin! Yves Rocheria ei täällä muuten edes tarvitsisi korvata, koska liike löytyy kyllä pääkaupunkiseudulta – vain niin hankalasta paikasta, etten viitsi sinne asti kosmetiikan takia lähteä. Setifin Park Mallissa kävimme Yves Rocherin liikkeessä ja apua, kuinka kalliilta hinnat tuntuivatkaan dinaareiksi käännettyinä – kaikki on niin kovin suhteellista! Omalla kohdallani tuntuu aina kovin ristiriitaiselta verrata hintoja toisaalta eurohintoihin ja toisaalta maan hintatasoon. Välillä on todella vaikea määritellä, mikä oikeastaan on kallista ja mikä edullista!

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply MatkaMartta perjantai, marraskuu 17, 2017 at 16:46

    LC Waikikille pisteet 🙂 Käytän sitä ihan itselleni Turkissa. Eihän se ehkä se laadukkain ole, mutta esim. sukat, perustopit, neuleet jne. löytyy sieltä oikein hyvin ja edullisesti. Kieltämättä soisi sen tulevan Suomeenkin joku päivä.

  • Reply Laura T. lauantai, marraskuu 18, 2017 at 21:35

    Olen ihmetellyt, miksei ole tullut Suomeen. Uskoisin, että vaatteet sopisivat suomalaiseen makuun ja laatu on mielestäni vähintään yhtä hyvä kuin suomalaisten suosimassa H&M:ssa. Nykyisin tuntuu, että monissa hieman kalliimmissakaan vaatteissa hinta ei oikein vastaa laatua. Suosin pitkään lastenvaatteissa Legon vaatteita, mutta kun niissäkin alkoi tulla vastaan pettymyksiä… Toki maanantaikappaleita osuu varmasti kaikkiin merkkeihin, mutta silti esimerkiksi Okaidin paidat kyllä yllättivät lyhytikäisyydellään (maksavat kuitenkin monin verroin sen verran kuin LC Waikikin vastaavat, jotka ovat kestäneet reippaasti paremmin).

  • Reply Petra sunnuntai, marraskuu 19, 2017 at 12:35

    Taalla myös LC Waikikin kannattaja, lapsille paljon parempia ja kaytannöllisempia vaatteita kun H&Mssa, joissa aina petyn esim housujen kummiin malleihin ja leikkauksiin. Ostan itsekin waikikista paljon perusvaatteita kun siella on aina tarjolla yksivarisia teepaitoja, kotihousuja jne. LC Waikikilla on muuten nettikauppa silla kaverini tilasi Suomeen sielta, innostui myös vaatteista Turkin lomalla. Meilla on taalla Ikea mutta se ei ole mikaan halpa paikalliseen hintatasoon suhteutettuna, turkkilaisista paikallisista huonekaluliikkeista saakin monesti laadukkaampaa tavaraa samaan hintaan. Halpatarjontaa saa sitten todella halvalla markettiliikkeista kuten A101 marketista, jossa on viikottain kampanjatuotteita, esim. Ikeasta ostimme edullisimman koulupöydan tytölle hintaan 350 tl kun taas kaverini osti lapselleen koulupöydan 60 tl A101 kampanjatuotteena.

  • Reply Laura T. sunnuntai, marraskuu 19, 2017 at 15:02

    Enpä tiennytkään, että LC Waikiki toimittaa nettikaupan kautta myös Suomeen – kiva kuulla, koska mielestäni vaatteet, sekä lasten että aikuisten, sopivat hyvin myös suomalaiseen makuun! Äitikin löysi sieltä viimeksi ostettavaa.

    Täälläkin hintoja on aivan laidasta laitaan, mutta useinkaan ei kannata ostaa kaikista halvinta vaihtoehtoa, koska laatukin on sitten yleensä sen mukainen – lukuun ottamatta taas monia algerialaisia tuotteita, jotka ovat mielestäni olleet hinta-laatusuhteeltaan usein yllättävänkin hyviä. Ostimme juuri kylppäriin algerialaisvalmisteisen allaskaapin lavuaareineen noin sadalla eurolla, kun Euroopasta tuodut maksoivat noin 500-800 euroa ja on mielestäni tosi nätti ja kestänyt ainakin tähän asti hyvin. En nähnyt järkeä ostaa hirveän kallista kaappia lähelle suihkua, kun siihen todennäköisesti lapsiperheessä kuitenkin osuu vettä ja tuo kaappimme oli todellinen löytö :). Toivonkin, että algerialaiset keksisivät pistää pystyyn LC Waikikin tapaisen vaateliikkeen, jonka vaatteet suunniteltaisiin ja valmistettaisiin täällä!

  • Leave a Reply