Hauskanpitoa ja erinomaista ruokaa Setifissä

Eräs Algerian parhaista puolista on mielestäni se, että jo lyhyen ajomatkan päässä saman maan sisällä voi siirtyä muinaisista olosuhteista huippumoderneihin olosuhteisiin. Ainakin tällaiselle ihmiselle, joka on vahvasti sitä mieltä, että vastakohdat täydentävät toisiaan, tämä piirre on erityisen mieleinen. Näin teimme lasten syyslomalla, sillä Djemilasta matka jatkui Setifin Park Mallin sisähuvipuistoon. Jo pelkästään Setifin sisällä liikuttaessa tuntui kuin olisimme siirtyneet kymmeniä (ellei satoja) vuosia eteen- ja taaksepäin.

Meillähän on ollut ajatuksena vierailla jossakin vaiheessa Tunisian puolella Pohjois-Afrikan ensimmäisessä varsinaisessa huvipuistossa Carthage Landissa, mutta Tunisian heikko turvallisuustilanne on estänyt suunnitelmat. Olen vähän sitä mieltä, että nykyisin missä tahansa voi tapahtua mitä tahansa, mutta jos turvallisuustiedotteen mukaan kaikkea ei-välttämätöntä matkustamista maahan tulee välttää, niin silloin on kyllä parempi pysyä poissa! Kuitenkin juuri ennen lasten syysloman alkua radiosta tuli automatkan aikana juttua siitä, kuinka useat maat ovat muuttaneet Tunisian turvallisuusluokista. Viimeisenä maana mainittiin Finlanda – riittävän vakuuttavaa minulle!

Kuitenkin mutkia tuli matkaan, kun aloin etsiä meille junalippuja Tunisiaan. Luulin, että junareitti on jo toiminnassa Algerin ja Tunisin välillä, mutta eipä niin taidakaan olla. Ehkä reitti oli auki vain kesällä tai sitten se on vasta rakenteilla? Olisimme halunneet mennä nimenomaan junalla, koska automatka pienten lasten kanssa tuntui muutaman päivän reissulle liian pitkältä. Lentäen matka olisi maksanut sen verran, että olisimme päässeet samaan hintaan kauemmaksikin (ja ehkä kohteisiin, jotka kiinnostaisivat vieläkin enemmän). Tälläkin kertaa Carthage Land jäi siis väliin, mutta onneksi se ei jäänyt harmittamaan, koska Park Mallin sisähuvipuisto oli lasten mieleen ja 7-vuotias ehti jo pyytää, josko voisimme mennä Setifiin seuraavallakin lomalla. Teinitytöllekin löytyi mieleisiä (riittävän hurjia) laitteita. Yhteen niistä tyttö halusi mennä isänsä kanssa ja miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen hurjan kyydin aikana!

Siinä mielessä meille osui hieman huono vierailupäivä (1.11.), että Algeriassa vietettiin vallankumouspäivää, joka on yleinen vapaapäivä. Moni muukin näytti halunneen tarjota lapsille mukavaa tekemistä ja paikalla oli tosi paljon väkeä huolimatta siitä, että Algerian hintatasoon nähden paikka oli kallis. Täällä se 400DA, jonka maksoimme Djemilan raunioalueen ja museon sisäänpääsystä kahdelta aikuiselta ja kolmelta lapselta meni helposti yhden lapsen yhteen laitekäyntiin. Laitteita varten ostettiin viivakoodilla toimiva kortti, johon ladattiin kassalla rahaa. Aika näppärä systeemi. Ihmispaljouskaan ei näyttänyt lapsia häiritsevän.

Tarjolla oli laitteiden lisäksi esimerkiksi luistelua tarvittaessa hauskoja pingviinitukia apuna käyttäen (plussaa kypäristä!)…

… sekä seinäkiipeilyä.

Myös ostosmahdollisuudet olisivat olleet Park Mallissa hyvät, mutta meitä kiinnosti shoppailua enemmän hyvä ruoka.

Bongasin houkuttelevan näköisen intialaisen ravintolan, mutta valitettavasti iltapäivällä ravintolassa oli pitkä jono ja lapsilla kova nälkä, joten jouduimme tyytymään pizzaan. Koska olimme Setifissä yötä, pääsimme kuitenkin Park Malliin toisenkin kerran ja illalla meitä onnisti. Jo ruuan tuoksusta arvasin, että saisimme hyvää ruokaa!

Tilasimme lämmintä kebab-salaattia….

… herkullista naan-leipää….

…. jonkinlaista riisiruokaa, jossa oli lammasta sekä butter chickeniä ja valkoista basmatiriisiä, joka on yksi lempiruuistani. Butter chicken tuotiin pöytään pienissä kasareissa, jotka pysyivät lämpiminä alla olevan kynttilän avulla. Helsingissä Namaskaar oli yksi lempiravintoloistani ja butter chicken siellä vakioannokseni. Opettelin jopa tekemään lähes samalta maistuvaa butter chickeniä kotona, mutta nyt täytyy sanoa, että Setifissä butter chicken oli viety aivan toiselle tasolle! En oikein tiedä, miten ruoka voikin maistua samaan aikaan sekä tuliselta että makealta ja olla niin valtavan herkullista kuin tämä butter chicken. Taisin todeta ruuan lomassa, että tämän parempaa ruokaa ei voi olla olemassa ja tyttö oli kanssani samaa mieltä! Kun kotona katsoin uudelleen omaa reseptiäni, huomasin, että siinä on maininta ”mieto”, kun taas Setifissä syömämme ruoka ei missään tapauksessa ollut mietoa. Kunhan saan taas käsiini intialaista mausteseosta, ajattelin yrittää fiksata omaakin reseptiäni hieman tulisemmaksi…

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä tutustumassa Setifin remontin alla olevaan Park Mallin kupeessa sijaitsevaan leikkipuistoon. Puitteet ovat kivat, mutta kyllä tuolla vielä hetki menee ennen kuin kaikki on valmista.

Kävimme myös toisessa puistossa, jossa mietin, miten ihmeessä saisin omankin puutarhamme pysymään tässä kunnossa…

Miehen mukaan Setifissä käydessä on tapana maistaa Setifin erityisen hyvänä ja terveellisenä pidettyä vettä Ain El Fouara -lähteellä, joten pitihän sielläkin sitten toki käydä.

Tämäkin loma taisi onnistua tarjoamaan jokaiselle jotakin. Vanhin poika ei ollut tällä kertaa mukana jalkapalloharkkojen vuoksi, mutta poikakin oli onneksi keksinyt mukavaa tekemistä serkkunsa kanssa. Poikahan on Djemilassa käynyt isänsä kanssa jo aiemmin eli sikäli kohde ei jäänyt pojalta täysin väliin.

 

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply sirokko keskiviikko, marraskuu 8, 2017 at 15:37

    Oliko se Ain El Fouaran naispatsas vielä kokonainen? Vuonna 1997 joku pamautti sen pommilla sirpaleiksi, alaston nainen, hui. Kokosivat sen palasista 48 tunnissa takas patsaaksi, aikamoisen urakan tekivät.
    Minunkin puutarhani saisi joku viherpeukalo tulla kunnostamaan tullaiseksi keitaaksi!

    • Reply Laura T. keskiviikko, marraskuu 8, 2017 at 19:45

      Tuota en tiennytkään! Kiva kuulla lisää taustoja! Kyllä se kokonaiselta näytti, oma kuvani on vain sellaisesta kohtaa, että nainen jää toiseen kulmaan. On kyllä ollut melkoinen urakka koota se palasista!

      Mistähän löytyisi sellainen puutarhuri, että saisi meidänkin puutarhan kukoistamaan tuolla tavoin ja erityisesti pysymään tuossa kunnossa :)? Tuolla kyllä hääri useampi puutarhuri pitämässä puutarhaa kunnossa, joten meidän aikatauluillamme taitaa olla turha toivo, että itse pystyisimme edes murto-osaan tuosta…

  • Reply Petra keskiviikko, marraskuu 8, 2017 at 18:29

    Kuolasin noita intialaisia ruokia, olen ihan tajuton intialaisen ruuan fani mutta meilla on taalla huono etninen valikoima. Tuontituotteet ovat kalliita joten esim. japanilaiset ja thai-ruokaa tarjoilevat ravintolat ovat kalliita. Harvassakin niita on, silla turkkilaiset ovat todella rakastuneita VAIN omaan ruokaansa. Intialaisesta ravintolasta voidaan siis vain unelmoida ja yrita kokkailla itse kotona, huoh. Olen hieman allerginen noille sisaleikkipuistoille silla taalla niissa on usein kauhea meteli, saan happi loppuu kohtauksen aika pian ja siihen korttiin ladattu raha tuntuu hupenevan hetkessa, tyttö kylla tykkaa 🙂

  • Reply Laura T. keskiviikko, marraskuu 8, 2017 at 19:58

    Minä taas tykkään kyllä itsekin sekä huvipuistoista että sisähuvipuistoista – jokin sisäinen lapsi taitaa haluta itsekin pitämään hauskaa. Olin niin nuori naimisiin mennessäni, että kävimme miehen kanssa kahdestaankin huvipuistoissa ennen lasten syntymää :). Etenkin Saksassa on tosi upeita huvipuistoja, joissa on vaikka mitä nähtävää laitteiden lisäksi. Tuolla Setifissä kyllä korttiin ladattu raha kului nopeasti, kun käyttäjiä oli useampi! Tykkäänkin Keski-Euroopan huvipuistoista, joissa sisäänpääsymaksulla saa yleensä käyttää kaikkia laitteita ja käydä näytöksissä. Vaikka sisäänpääsymaksu onkin kallis, tulee se silti usein halvemmaksi kuin maksaa jokaisesta laitekäynnistä – ja ainakaan ei tarvitse enää huvipuiston sisällä laskeskella, raaskiiko kaikissa laitteissa käydä, kun käynti on kerran jo maksettu :).

    Tuokin intialainen oli reippaasti kalliimpi kuin pizzeriat tai esimerkiksi suosimamme turkkilainen kebab-paikka pääkaupungissa, mutta kun käänsin hinnat euroiksi, oli hinta mielestäni edullinen – noin 20 euroa viideltä hengeltä ja söimme vatsamme täyteen – lapsetkin hyvällä ruokahalulla. Joskus hintojen osalta tuntuu vaikealta, kun toisaalta vertaan hintoja Algerialaiseen yleiseen hinta- ja palkkatasoon ja taas toisaalta paha tapa on myös verrata hintoja Helsingin vastaaviin, jolloin yleensä tuntuu, että täällä saa samalla rahalla niin kovin paljon enemmän, varsinkin nyt kun euron kurssi dinaareihin nähden on korkea.

  • Leave a Reply