Kesäloman loppu ja koulun alku

Näin upeita uimakavereita olisi saanut Bab Ezzouarista. Pistin harkintaan ja seuraavalla kerralla ne olikin jo loppuunmyyty. Onneksi valas ja krokotiili olivat iskukunnossa vielä tänäkin kesänä.

Ihanat rantapäivät ovat taas takana päin ja on ollut aika palata arkeen. Algeriassa koululaisten kesäloma on PITKÄ ja lasten koulu alkoikin vasta keskiviikkona 6.9.!

Pystyin itsekin pitämään tänä kesänä pitkän kesäloman – kesä- ja heinäkuun lähes kokonaan vapaina, mutta elokuun alusta olen jälleen tehnyt pitkiä työpäiviä. Tämän hetkisistä työprojekteistani tärkein ja mieluisin liittyy lasten koulutukseen, minkä vuoksi kesä on hiljaista aikaa, joten pitkä kesäloma onnistui tämän ansiosta. Ajoittain elokuussa ja syyskuun alussa on ollut hieman huono omatunto lasten puolesta, koska en ole ollut niin läsnäoleva kuin haluaisin olla. Toisaalta ei lapsilla ole ollut mitään hätää – tekemistä on riittänyt, kun leikkikavereita löytyy omasta takaa. Annoin myös lasten surutta nukkua lomalla aamuisin pidempään ja heräsin itse ajoissa töihin. Näin ehdin tehdä useamman tunnin töitä lasten vielä nukkuessa.

Pikkupoikien, erityisesti pienimmän pojan, tämän kesän hittileluja ovat olleet legot. Poika on viettänyt monen monta tuntia kasaillen Roomasta tuliaisiksi tuomaani Spidermanin autoa yhä uudelleen ja uudelleen. Ensin hankin pojalle junior legoja, mutta yllätyksekseni huomasin, että juuri viisi vuotta täyttänyt poika osaa jo tehdä 7-9-vuotiaille suunnattuja legorakennelmia.

Algeriasta saa nykyään kivasti legoja – jopa sellaisia suuria erikoispaketteja, joita on vaikea Euroopastakaan löytää! Yhtä tällaista pakettia pojat ihailivat pitkään Bab Ezzouarin ikkunassa. Ajattelin tuoda vastaavan paketin Roomasta tuliaisiksi, mutten onnistunut sitä löytämään. Tällä välin se oli loppuunmyyty Bab Ezzouarissa sekä jopa Legon omassa verkkokaupassa. Onnistuin löytämään sen vain yhdestä verkkokaupasta Suomesta ja paketti odottaakin nyt äitini luona. On aika kuvaavaa, että osa algerialaisista pystyy helposti ostamaan lapsilleen satoja euroja maksavia legopaketteja, koska paketit oli Bab Ezzouarissakin loppuunmyyty, mutta osalle legot ovat erikoinen ilmestys. Meilläkin eräs Eid-vieraista tutki pojan Spiderman-autoa selvästi hämmästellen.

Pienimmät pojat jatkavat tänä syksynä tutuissa opinahjoissa, pienempi tosin iltapäiväryhmässä, koska aamupäiväryhmässä ei ollut enää tilaa. Olin varmistellut mieheltä monta kertaa, milloin ilmoittautuminen esikouluun tulee tehdä ja mies oli toistuvasti sitä mieltä, että vasta koulujen alettua. Mies ei selvästikään ole sisäistänyt, kuinka suositusta paikasta on kyse, koska aamupäivän paikat oli varattu jo ennen kesälomaa! Selvisin onneksi nopeasti harmistuksestani, koska tajusin, että ehkä tämä rytmi voi sopia paremminkin aamu-uniselle pojalle – ja ainakin alku on sujunut kivasti.

Näin kivoja suklaamunaleppäkerttuja sen sijaan sai Ardiksesta. Näitä ei sentään ehditty loppuunmyydä ennen kuin saimme omamme.

Tyttö siirtyi yläasteelle vaihtaen samalla koulupuvun vaaleanpunaisesta valkoiseen. Ikänsä puolesta tyttö olisi Algeriassa jo paria luokkaa ylempänä, mutta Suomessa menisi myös seiskalle aivan kuten menee nyt Algeriassakin. Tämä johtuu siitä, että Algeriaan tullessamme sijoitimme tytön hieman alemmalle luokalle kuin hän olisi ikänsä puolesta kuulunut. Tämä on osoittautunut sekä hyväksi että huonoksi ratkaisuksi. Tytön koulumenestys on Algeriassa reippaasti parempi kuin Suomessa, mutta tietysti juuri yläasteelle siirtymisvaiheessa on joskus tuntunut ikävältä, että osa luokkakavereista on tyttöä nuorempia ja siten tytön mielestä joskus hieman ”lapsellisia”. Onneksi tämä ei ole ollut suuri ongelma, koska vapaa-ajalla tytöllä on toki myös ikäisiään ystäviä. Kouluun mennään Algeriassa 6-vuotiaana eikä kuudetta luokkaa ole lainkaan (älkää kysykö miksi!), mikä selittää sen, että tyttö on tästä alemmalle luokalle siirtymisestä huolimatta menossa samalle luokalle kuin olisi menossa Suomessakin.

Keskimmäiset lapset saivat koulusta pitkät listat kouluun hankittavista tavaroista ja täällä onkin ollut melkoinen tohina, kun vihkoja on päällystelty oikean värisillä kansimuoveilla ja lapset ovat valinneet mieleisiään koulutarvikkeita. Tyttö on jo ehtinyt kehua matematiikan opettajaa, joka tuntuu suhtautuvan opettamiseen pilke silmäkulmassa. Ajanmääreitä opeteltaessa opettaja on jo ottanut esille sen, kuinka laveasti Algeriassa aikakäsitteeseen saatetaan suhtautua. Periaatteessa tunti on 60 minuuttia, mutta Algeriassa se voi olla melkein mitä tahansa 60 minuutista moneen sataan minuuttiin… Minulla oli yläasteella samantapainen opettaja, joka kehotti meitä ajattelemaan X:iä ja Y:itä vaikka perunoina tai porkkanoina, mikä teki laskuista paljon konkreettisempia. Matematiikka oli yksi monista lempiaineistani, joten opettajakin on jäänyt erityisesti mieleen. Minulle tuli muuten hieman yllätyksenä, että Algeriassa tytöt ja pojat ovat vielä yläasteellakin yhdessä liikuntatunneilla. Miesopettaja opettaa molempia.

Nam!

Vanhin poika aloitti Algeriassa suoraan 5.-luokalta ja oli aikamoinen ihme, että poika pääsi samantien läpi viidennen luokan suuren loppukokeen, vaikkei ollut ikinä ennen opiskellut esimerkiksi ranskaa, joka täällä alkaa kolmannella luokalla. Arvosanat eivät tosin tietystikään olleet lähellekään niin hyviä kuin pojan arvosanat olivat Suomessa – olihan hyppäys sen verran iso ja arabian kirjakieli sen verran haasteellista. Heikoilla arvosanoilla ei ole täällä mitään asiaa huippulukioon eikä toisaalta heikoilla lukion arvosanoilla ole mitään asiaa opiskelemaan hyvää alaa yliopistossa.

Onneksi olemme kuitenkin pitäneet pojan suomen kieltä yllä Kulkurikoulun kautta ja Kulkurista saadut arvosanat ovatkin pysyneet hyvällä tasolla. Päätimmekin yhdessä, että poika hankkii lukiokoulutuksen Suomesta. Opiskelin itse maisteritasoiset yamk-opinnot Algeriasta käsin suurimmaksi osaksi verkossa etänä ja olen oikein ihastunut kaikenlaisiin verkkoratkaisuihin, teenhän kokopäiväistä työtäkin nimenomaan verkon kautta. Opintojen aikana halusin antaa Algerialle reilun vuoden aikaa tehdä minuun vaikutus sekä itselleni aikaa miettiä, mitä haluan seuraavaksi elämässäni tehdä. Verkko tarjosi ratkaisun myös pojan lukiodilemmaan; miten suorittaa suomalainen lukio olematta kuitenkaan Suomessa.

Jos jotakin Suomessa arvostan, niin se on koulutus ja onkin aika hienoa, että pojalle avautui mahdollisuus hankkia suomalainen koulutus siitä huolimatta, ettemme ole Suomessa. Yleensä verkkolukio on ainakin pojan opinahjossa tarkoitettu 18 vuotta täyttäneille, mutta huipulle tähtäävien urheilijoiden kohdalla tehdään poikkeus, minkä ansiosta poika pääsi aloittamaan opinnot erityispäätöksellä minun puollettuani hakua ja luvattuani ohjata pojan opintoja. Näin itsenäinen opiskelu tulee varmasti olemaan haastavaa näin nuorelle lukiolaiselle, mutta ainakin alku on sujunut hyvin ja poika on ollut motivoitunut opintoihin.

Verkko-opinnot on myös tavallisia opintoja helpompaa saada sopimaan pojan entistä tiukempaan jalkapalloharjoittelurytmiin. Jos harkat ovat aamulla, voimme opiskella iltapäivällä ja päin vastoin. Harkat on olleet viime aikoina niin kovia, että poika on alkanut nukkua päiväunet harkkojen jälkeen. Tästäkin syystä on hyvä, että opinnot joustavat! Koska teen töitä freelancerina kotoa käsin, myös minä voin joustaa ja auttaa poikaa opinnoissa tarvittaessa vaikka keskellä päivää tai myöhään illalla.

On myös ollut ihanaa, että pojan täysi-ikäinen ystävä on kyydinnyt uskollisesti poikaa harkkoihin miehen poissaollessa! Bussilla kulkeminen veisi tuhottomasti aikaa ja hermoilisin pojan kulkiessa yksin ympäri pääkaupunkiseutua. Aivan kuten Maxin työstä, on tästäkin hyötyä molemmille. Maxin kohdalla meillä oli koira, jota emme voineet meistä riippumattomista syistä ulkoiluttaa niin paljon kuin halusimme ja löysimme miehen, joka tarvitsi koiraa, muttei halunnut hankkia omaa. Nyt meillä oli auto, mutta ei kuljettajaa ja löysimme kuljettajan ilman autoa. Pojan harkat ovat onneksi kyseisen ystävän työmatkan varrella ja koska hän oli joutunut luopumaan omasta autostaan saadakseen uuden kotinsa valmiiksi (ja päästäkseen tämän myötä naimisiin!), niin järjestelystä on hyötyä molemmille. Olen itse äärimmäisen huono pyytämään apua, mutta ihailen miehen ja pojan kykyä sopia tällaisista palvelusten vaihtokaupoista!

Syksyn opinnot ovat siis alkaneet kaikkien lasten osalta kivoissa merkeissä! Tästä on hyvä jatkaa!

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mari sunnuntai, syyskuu 17, 2017 at 17:40

    Luin taas näin jälkijunassa postauksiasi ja en ole todellakaan kaikkia lukenut,vaan valkkaan aina tietyt otsikon perusteella=)
    Ihan mielenkiinnosta kysyn,en tiedä oletko kertonut vai et täällä blogissa sitä eli mitä siis teet työksesi ja teetkö työtä Suomeen vai Algeriaan ja entäpä miehesi?
    Ja oletteko itse rakentaneet talonne vai ostaneet/vuokranneet vai miten?
    Ja minkä ikäiset lapsesi ovat nyt?
    Kiva,jos vastailet,ei mikään pakko.
    Olisi muuten kiva,jos välillä laittelisit enemmänkin kuvia kodistanne ja yleisesti Algeriasta,ei taida oikein muita blogeja sieltä olla.

  • Reply Laura T. tiistai, syyskuu 19, 2017 at 21:21

    Kiva Mari, kun kommentoit :). Teen freelancerina suomalaisella Y-tunnuksellani hyvin erilaisia tehtäviä. Eräässä yrityksessä toimin freelancer-markkinointipäällikkönä ja eräässä toisessa projektikoordinaattorina. Jonkin verran kirjoitan erilaisia artikkeleita ja toisinaan myös käännän englannista suomeksi helpohkoja tekstejä. Lisäksi toimin suomalaisessa projektissa, joka pyrkii löytämään yhteistyömahdollisuuksia suomalaisten ja algerialaisten yritysten välille. Mieheni on tässä toiminnassa mukana. Työpäivät ovat siis yllättävän vaihtelevia, vaikka teenkin työtä kotoa käsin. Teen yhteistyötä monessa maassa toimivien yritysten kanssa. Tämän hetkinen lemppariprojektini on suomalainen yritys, joka auttaa lapsia oppimaan matematiikkaa mielekkäällä tavalla.

    Olemme rakennuttaneet talomme. Ostimme ensin maata ja rakennutimme talon pikkuhiljaa säästöillämme miehen arkkitehtiveljen vastatessa rakennusprojektista paikan päällä. Lapset ovat nyt 15-, 13-, 7- ja 5-vuotiaita. Meillä on kotona siis sekä teinejä että pieniä koululaisia :).

    Olen pohtinut kovastikin blogin taipaleen aikana perheen yksityisyyteen liittyvää rajausta ts. sitä, kuinka paljon on järkevää kertoa esimerkiksi lapsista. Koen jotenkin kodin kovin yksityiseksi alueeksi enkä tästä syystä ole kovin paljon jakanut kodistamme kuvia blogissa. Samoin huomaan, että ”oikeassakin elämässä”, blogin ulkopuolella, koen kodin sen verran yksityiseksi alueeksi, etten kovin helpolla kutsu vieraita ja harkitsen tarkkaan, keitä kotiini kutsun.

    Algeriasta pyrin ottamaan kuvia aina kun liikumme mielenkiintoisissa kohteissa. Tosin ne ovat kännykkäräpsyjä ja usein otettu niin, että pidän lasta toisella kädellä kiinni kuvaa ottaessani. Olen monesti harmitellut sitä, etteivät blogini kuvat ole kovin laadukkaita, koska luonto täällä on kovin kaunis eivätkä blogini kuvat tee sille oikeutta :). Algeriasta bloggaa toinenkin suomalainen blogissa Lapiolla hiekkaa. Kyseinen blogi on yksi ehdottomista lemppareistani ja kertoo elämästä Algeriassa pilke silmäkulmassa.

    Kiva, jos piipahdat blogissani toistekin! Minäkin luen joitakin blogeja maratonina aina silloin, kun on aikaa. Aikaa on sen verran harvoin, että ahkerat bloggaajat ehtivät yleensä kirjoittaa useamman postauksen ennen kuin ehdin niitä lukea :).

  • Leave a Reply