When in Rome, do as the Romans do – Maassa maan tavalla

Olen kesän aikana miettinyt useamman kerran, miksei Rooma onnistunut tekemään minuun aivan odotetun kaltaista vaikutusta ja ylipäätään sitä, millaisista matkoista oikein pidän.

Aivan ensimmäinen oivallus oli, että minulle taisi olla pienoisen kulttuurishokin paikka, että meitä kohdeltiin Roomassa turisteina. Vaikka toki eroan Algeriassakin joukosta ja tulen varmasti aina olemaan tietyllä tavalla outolintu, niin täällä turisteja on sen verran vähän, että minua kohdellaan yleensä kuin ketä tahansa algerialaista. Kun tulimme Algeriaan, minut toki identifioitiin yleensä saman tien joko eurooppalaiseksi tai venäläiseksi, mutta nyt viime aikoina on tapahtunut jotakin perin kummallista; yhä useammin minua on toisten algerialaisten taholta luultu berberiksi! Berbereiden keskuudessahan sinisilmäisyys ja vaaleahiuksisuus on käsittääkseni reippaasti yleisempää kuin muiden algerialaisten keskuudessa, mutta ilmeisesti olen myös alkanut sopeutua Algeriaan siinä määrin, että näytän kuuluvan joukkoon aikaisempaa paremmin. Ehkä huvittavin oli tilanne lentomatkalla Roomaan. Vieressäni istui nimittäin nuori nainen, joka on itse kotoisin berberialueelta ja joka luuli minua ensin berberiksi algerialaisten keskellä matkustaessani. Meillä oli muuten erittäin mielenkiintoinen juttutuokio kyseisen nuoren naisen kanssa, joka oli matkalla Roomaan opiskelemaan italiaa.

Valitettavasti massaturistikohteissa liikuttaessa tietynlainen välitön ja taka-ajatukseton hyväntahtoisuus usein katoaa ja tilalle astuu laskelmoiva mielistely. Minun ongelmani on vieläpä se, että näytän kovin kiltiltä ja helposti lähestyttävältä, mutta osaan tarvittaessa olla hyvinkin temperamenttinen ja pitää puoleni. Äiti huomasi parikin kertaa Rooman matkan aikana, että olin lähellä räjähdyspistettä, kun emme meinanneet päästä eroon yli-innokkaista kaupustelijoista. Toki siinä, ettei maassa ole juuri lainkaan kokemusta turisteista, on myös huonot puolensa, mutta mielestäni monesti hyvät puolet painavat vaakakupissa enemmän.

Toinen oivallus oli, että luonnonläheisyys tuntuu olevan minulle erityisen tärkeää. Ihmisten rakentamat rakennukset yksistään tekevät minuun vaikutusta aika harvoin. Esimerkiksi Eiffel-torni on minusta paikan päällä katsottuna huomattavan paljon vaatimattomamman oloinen kuin parhaissa kuvissa, kun taas Tlemcenin Keijuluola, joka on varmasti suurimmalle osalle matkailijoista kohde, josta he eivät ole koskaan kuulleetkaan, teki minuun erittäin suuren vaikutuksen ja on yksi hienoimmista kohteista, joissa olen käynyt. Usein jopa itselleni tulee hieman yllätyksenä, mitkä kohteet tekevät minuun suurimman vaikutuksen ja mistä en taas erityisemmin pidä. Monet suosikkikohteeni eivät löydy TOP10-listoilta, toisin kuin osa kohteista, joista olisin halunnut saman tien pois. Viihdyn myös suurkaupungeissa, kunhan luonto on niissä edes jollakin tavalla läsnä. Algerissa on mahdollista vetäytyä meren rannalle rauhoittumaan, jos kaupungin vilske tuntuu liian tukahduttavalta – sama koskee toista suosikkikaupunkiani Istanbulia. Luulin olevani erityisen kiinnostunut Rooman valtakunnan muinaisista raunioista, mutta keskellä paahtavaa suurkaupunkia ja turistimassoja ne eivät tehneetkään minuun sellaista vaikutusta kuin Algeriassa kauniin luonnon keskellä, jossa raunioihin saa tutustua kaikessa rauhassa turistimassojen ulottumattomissa.

Olen tiennyt jo pitkään, etten ole pakettimatkailija. Olen käynyt viimeksi pakettimatkalla 90-luvulla Antalyassa ja se matka oli monin tavoin katastrofi. Kun tutustuin mieheeni, huomasin pian, että mies oli tottunut matkustamaan yksikseen ja pian minäkin tutustuin matkustustapaan, jossa lennot ja majoitukset valitaan itse ja tullaan ja mennään oman mielen mukaan. Matkustamiseen aukesi näin aivan uudenlainen ulottuvuus! Muistan, kuinka tällainen matkustaminen herätti ainakin omassa lähipiirissäni kummastusta vielä 90-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa. ”Eikö se ole vaarallista?”, oli usein kuulemani kommentti.

Minulle olisi kauhistus osallistua matkalle, joka vietettäisiin suurimmaksi osaksi hotellin uima-altaalla. Haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon matkan aikana! Joskus on toki mukavaa majoittua erityisen tasokkaaseen hotelliin ja nauttia hyvästä aamupalasta kaikessa rauhassa, mutta sitten hotellilta onkin jo päästävä pois! Toisaalta viihdyn myös vaatimattomammissa majoituskohteissa ja etenkin Algeriassa suosimme pieniä paikallisten asukkaiden ylläpitämiä majoituspaikkoja.

Haluan matkan aikana saada edes jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista paikallisten elämä kohteessa on ja minulla on omituinen tarve käydä kurkkimassa alueen asuntoja myyvien toimistojen ikkunoissa olevia ilmoituksia sekä vertailla asuntojen hinta-laatusuhdetta. Roomalaiset tuntuvat lyhyen ilmoituksiin tutustumisen perusteella asuvan kovin ahtaasti. Vaikka haluankin yleensä nähdä myös edes osan kohteen tärkeimmistä nähtävyyksistä, niin usein matkojen parasta antia on juurikin kohteen tunnelmasta nauttiminen.

Rooman loman aikana majoituspaikan valinta osuikin aikalailla nappiin – majoituimme nimittäin alueelle, josta oli hyvät metroyhteydet haluamiimme kohteisiin, mutta jossa tästä huolimatta oli mahdollista tutustua roomalaiseen lähiöelämään. Nautimme aamupalan kahvilassa, jossa majapaikkamme aamiainen oli järjestetty, ja aamupalan aikana pääsimme seuraamaan lähietäisyydeltä roomalaista elämää. Illallisella kävimme buffet-paikassa, jossa taisimme olla ainoat turistit. Pienen Lego-kaupan työntekijä(/omistaja?) ilahtui silminnähden tuliaisostoksistani ja kääri pienimmän pojan tuliaisen kauniiseen pakettiin kaupan päälle. Vähintään yhtä paljon iloa tuliainen on tuonut pojalle itselleen. Kun majapaikkamme emäntä lupautui viemään meidät lentokentälle, oli mukava seurata hänen kommunikointiaan alueen asukkaiden kanssa. Kynsistudion työntekijälle hän huikkasi, että hänen pitäisi pian tulla korjauttamaan kyntensä. Majapaikan ei turhaan sanottu Booking.comissa olevan erityisessä suosiossa kyseisellä alueella.

Kaiken edellä kirjoittamani valossa on ehkä hieman yllättävää, että viihdyn myös suurissa huvipuistoissa ja moneen reissuumme onkin liittynyt käynti jossakin keski-eurooppalaisessa huvipuistossa. Lasten ilon näkeminen sekä puistojen kiva tunnelma tarjoavat kyllä aikuisellekin tilaisuuden päästä hetkeksi mielikuvitusmaailmaan. Tänä kesänä meidän oli hieman tarkoitus tutustua Tunisiaan avattuun Carthage Landiin, Pohjois-Afrikan ensimmäiseen varsinaiseen huvipuistoon, mutta Tunisian heikon turvallisuustilanteen vuoksi päätimme jättää reissun väliin. En usko, että Carthage Land olisi ollut kovin kummoinen kohde hurjapäisille teineille, mutta uskoisin, että pikkupojat olisivat puistossa viihtyneet.

Millaisista lomista sinä pidät?

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply MatkaMartta torstai, elokuu 31, 2017 at 23:23

    Tykkään myös lomista, jossa voi nähdä paljon. Tykkään raunioista, mutta myös merenrannoista, vuorten katselusta ja luontokohdista. Istanbul on huikean ihana kaupunki, juuri hehkutin sitä yhden postauksen verran. Vanha kotikaupunkini <3

  • Reply Laura T. torstai, elokuu 31, 2017 at 23:30

    Istanbul ON ihana! Pitääkin tulla lukemaan postauksesi siitä. Olen viime aikoina ehtinyt valitettavan huonosti lukemaan blogeja ja kun on aikaa, luen usein monta postausta maratonina :).

  • Reply Petra perjantai, syyskuu 1, 2017 at 15:43

    Kuulosti tutulta, ihan kun olisin itse kirjoittanut 😀 Huomasin saman Espanjassa pari vuotta sitten, en osannut oikein olla turistina ja ulkopuolisena ja suoraan sanottuna hermostutti etta koulu espanjani oli niin ruostunut etta kommunikointi aiheutti ongelmia. Moni nahtavyys on ollut mulle pettymys, nayttaahan moni paikka paljon hienommalta kuvissa ja mainoksissa kuin todellisuudessa turistimassojen keskella. Sitten on taas niita paikkoja, joissa voisin kayda uudestaan milloin vaan kuten Pietarin Eremitaasi tai Pietari Paavalin linnoitus. Opin matkustelemaan ominpain ollessani nuorena vuoden vaihdossa Malesiassa, koko se matkailun tarkoitus itselleni avautui, matka junassa tai minibussissa oli yhta tarkea kuin kohde, matkalla kun saattoi tavata mita mielenkiintoisempia ihmisia ja nahda vaikka mita, usein paljon hienompaa kun ne upeat kohteet. Lomalla en valttamatta halua juosta nakemassa koko ajan jotain, tykkaan ihan vain istuskella ja katsella, monesti ikkunat, ovet ja pienien kujien elama on paljon jannittavampaa kuin ne kaupunkien must-paikat.

  • Reply Laura T. perjantai, syyskuu 1, 2017 at 23:11

    Nimenomaan – matkanteko on usein tärkeä osa matkaa! Mikä siinä onkin, että esimerkiksi lentokoneessa tutustuu niin kovin helposti mielenkiintoisiin ihmisiin :)? Espanjassa en jostakin syystä tuntenut oloani niin turistiksi kuin Italiassa, mikä on aika jännä. Espanjassa viihdyin siis huomattavasti paremmin, vaikken edes osaa espanjaa. Sekä Italiassa että Espanjassa kyllä yllätti paikallisten huono englannin kielen taito. Harmittelen täällä, että niin kovin harva osaa englantia, mutta usein, kun lopulta löydän englantia puhuvan algerialaisen, on heidän kielitaitonsa ja ääntämisensä reippaasti parempaa kuin mutu-tuntumalla espanjalaisten ja italialaisten. Sanoisin, että jopa erittäin hyvää!!

  • Leave a Reply