Päiväkoti- ja kouluvuoden yhteenveto

Jälleen yksi lukuvuosi alkaa olla takana päin ja ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen tästä lukuvuodesta. Tuntuu, että aika on mennyt taas tosi nopeasti. Usein sanotaan, että ajan kulumisen huomaa erityisesti lasten kasvamisesta, mutta itse oikein hätkähdin ajan nopean kulumisen vuoksi seurattuani L’ Arbassa pesivien haikaroiden touhuja – nimittäin kun viimeksi kävimme L`Arbassa, oli haikaroilla pesissään pienen pieniä poikasia, joille emot veivät suussaan ruokaa, mutta viime kerralla poikaset olivat kasvaneet jo niin kookkaiksi, että oli enää vaikea erottaa, mikä linnuista onkaan poikanen ja mikä aikuinen. Niin se aika vain menee!

Tänä lukuvuonna vältyttiin suuremmilta kommelluksilta tai sitten alan vain jo olla niin sopeutunut algerialaiseen koulumaailmaan, etteivät pienet omituisuudet enää herätä minkäänlaisia tunteita. Pienimmän lapsen päivähoitoon olen ollut alusta alkaen erittäin tyytyväinen – on melkein kuin lottovoitto, että täältä ”maalta” löytyi tuollainen hoitopaikka parin minuutin kävelymatkan päästä eli melkein naapurista! Toiseksi vanhin poikahan kävi samassa paikassa aikoinaan esikoulun. Paikka oli jo tuolloin ihan ok, mutta nyt kun päiväkoti on saanut tuloja, on siellä selkeästi käytetty osa tuloista tilojen ja toiminnan kehittämiseen. Tilat ovat kauniin värikkäät ja turvalliset ja lapsi on mennyt mielellään hoitoon. Algeriassa on hyvin tyypillistä, että asioita rakennetaan pikkuhiljaa, koska lainaa ei useinkaan haluta ottaa. Alussa eletään vaatimattomammin, mutta kovalla työllä ja kärsivällisyydellä moni saa aikaan yllättävän paljon! Näin näyttää käyneen myös päiväkodissa.

Myös tänä lukuvuonna kouluikäiset lapset opiskelivat suomea Kulkurikoulun kautta, minkä lisäksi vanhin poika opiskeli omasta toiveestaan Kulkurissa myös englantia. Englannin tasoero tuli selvästi esiin, koska täällä poika sai helposti kokeista täydet pisteet, mutta Kulkurikoulussa joutui tekemään runsaasti töitä 8-arvosanaan. Täällähän englantia ei pidetä lainkaan niin tärkeänä kielenä kuin Suomessa ja sanoisinkin, että yläasteen englanninopetus vastaa Suomen ala-asteen, ehkä 3-4-luokan, opetusta. Juuri tästä syystä poika on halunnut opiskella englantia enemmän kuin täällä opetetaan ja Kulkurikoulu on ollut tähän hyvä vaihtoehto!

Kulkurissa olemme opiskelleet lasten ehdoilla eli emme ole ottaneet opinnoista suuria paineita. Äidinkielen osalta Kulkuri on mielestäni auttanut kannustamaan lapsia lukemaan suomenkielisiä kirjoja sekä pitämään yllä myös kirjallista suomen kieltä. Isäni ihmettelikin Algeriassa käydessään, miten hyvin lapsemme puhuvat suomea. Ensi lukuvuonna vanhimmalla pojalla on opiskelusuunnitelmia, joissa suomen kielen taito pääsee koetukselle! Kahden pienimmän pojan kanssa on tarkoitus jatkaa suomen opiskelua Kulkurissa – 7-vuotiaan kanssa 2-luokalla ja pienimmän pojan kanssa esikoulussa. Tyttö ei halua Kulkurin opintoja jatkaa, joten hänen osaltaan Kulkurin opinnot jäävät ainakin tällä erää tähän. Yritän kuitenkin jatkossakin kannustaa tyttöä lukemaan suomeksi mieleisiään kirjoja, jotta suomen kieli pysyisi yllä. Olikin ihana kuulla, että tytön mummin ystävät ovat lahjoittaneet tytölle runsaasti omien lastensa vanhoja hevoskirjoja, jotka varmasti innostavat heppatyttöä lukuharrastuksen saralla!

Myös koululaiset ovat lähteneet kouluun mielellään, mitä pidän erittäin tärkeänä kriteerinä kouluvalintaa pohtiessani. Tänä vuonna olen tullut siihen tulokseen, että vaikka toki koulujenkin kohdalla on suuria eroja, niin kenties vieläkin tärkeämpää on se, millainen opettaja lapselle sattuu kohdalle – opettajienkin kohdalla kun tuntuu olevan melkoisen suuria eroja. Tytölle tuntuisi tänä vuonna osuneen kohdalle oikein hyvä opettaja, mutta 7-vuotiaan kohdalla toisinaan mietin, että opettaja olisi ehkä voinut joissakin tilanteissa olla hieman empaattisempi. Toisaalta toisinaan tuntuu siltä, että opettajat hieman suosivat ”hiljaista, suomalaista” tyttöä, mutta rauhallinen poika ei välttämättä tällaista suosiota osakseen saa. Erityisesti ranska on ollut tytön mieleen ja tuntuukin, että ranskan tehtävien parissa on usein kulunut reippaasti enemmän aikaa kuin muiden aineiden tehtävien parissa yhteensä.

Kenties erikoisin tämän kouluvuoden tapahtumista näin suomalaisen silmin katsottuina olivat ala-asteen päättökokeet, joihin tyttö osallistui. Paikalla oli poliisivalvonta ja poliisi tuli mukaan vessaankin! Valvonta oli siis tiukempaa kuin meillä konsanaan lukion kirjoituksissa! Kokeen tulokset ilmestyivät tänään nettiin, josta vanhemmat saivat ne lapsen oppilasnumerolla nähtäviksi. Tyttö pääsi kokeesta läpi ja ensi lukuvuonna onkin edessä yläaste! Eräs tytön kaveri kävi äsken meillä tarkistamassa koetuloksensa ja oli mukava kertoa tytölle hyviä uutisia! Täällä ala-asteen läpäiseminen on iso juttu ja meilläkin on ehtinyt jo käydä onnittelijoita kotona! Monet ala-asteen läpäisseet myös tarjoavat jotakin herkkuja naapureille, sukulaisille ja ystäville.

Mukavaa kesälomaa!

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply sirokko perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 10:39

    Jep, hirveät turvatoimet noissa kokeissa ja siitä huolimatta ala-asteen kysymykset vuosivat facebookiin päättökokeiden aattona, joillekin jo sitä ennen, jotkut opettajat ehtivät antaa vastaukset oppilailleen valmiiksi. Kymmeniä myös hylättiin kokeissa lunttaamisesta. Viime vuonna katkaisivat netin yo-kokeiden ajaksi, mutta kysymykset oli netissä jo ennen kokeita, saas nähdä miten tänä vuonna onnistuvat.
    Onnittelut lapsillesi, ovat ahkeroineet kahden koulun kanssa, vaikka täkäläisessäkin on jo tarpeeksi pitkien päivien takia!

  • Reply Laura T. perjantai, kesäkuu 9, 2017 at 18:55

    Noista vuodoista olen kuullut minäkin – ylioppilaskirjoitukset taisi mennä viime vuonna niiden vuoksi uusiksi :(. Kirjoitusten osalta turvatoimet taitaa olla vieläkin kovemmat – ainakin näennäisesti. Siellä kuulemma on ihan tavallista, että opiskelijoita pyörtyy jännityksestä. Hieman kauhulla katselen erään kirjoituksiin valmistautuvan sukulaistytön opintoja, kun suorastaan näännyttää itsensä opintojen vuoksi. Toisaalta ymmärrän, että tytöllä on paljon pelissä.

    Kiitos onnitteluista! Suomen opinnot on menneet rennolla otteella ja lasten jaksamisen mukaan. Olemme halunneet suomen kielen taitamisella pitää tietyllä tavalla takaporttia auki jatko-opintojen suhteen ja vanhin poika taitaa tätä takaporttia nyt hyödyntää ensi lukuvuonna :). Koulupäivät ovat täällä tosi pitkät, mutta toki lomapäiviäkin on reippaasti. Välillä on ollut viikkokin ”ylimääräistä” lomaa, milloin mistäkin syystä.

  • Reply Petra lauantai, kesäkuu 10, 2017 at 07:02

    Mielenkiintoista lukea kouluvuodestanne, tuo kulkuri-koulu pitaa ottaa nyt työn alle ja katsoa jaksaisiko tyttö sitakin tulevana syksyna alkavan ekaluokan sivussa. Tytölla loppui kolmevuotinen taival esikoulussa ja edessa on harppaus kovempaan koulumaailmaan, olen hieman kauhuissani silla turkkilainen koulujarjestelma ei ole kehittynyt tavalla jonka sille olisi toivonut. Opettaja on tarkea ja sen valinnan pohtiminen tulee olemaan taman kesan yksi tarkeita asioita. Erilaiset tasokokeet ovat taallakin arkipaivaa ja vastustan tata jo pienien lasten testaamista. Hyvaa lomaa ahkerille oppilaille!

  • Reply Laura T. lauantai, kesäkuu 10, 2017 at 22:40

    Täälläkin juuri lasten koulutus on ollut asia, jota olen joutunut miettimään paljonkin. Täällähän koulupäivät ovat valtion kouluissakin pitkät jo ala-asteella, sanoisin, että turhankin pitkät, mutta lapset ovat jaksaneet onneksi yllättävän hyvin. Erot opettajien välillä tuntuvat olevan valtavia ja vanhempien vaikutusmahdollisuudet valtion kouluissa opettajien valinnan osalta olemattomat.

    Meillä Kulkurikoulu on ollut erityisen tärkeä vanhimman pojan kohdalla, joka tuli Algeriaan hieman ”liian vanhana”. Vaikka poika puhui ”Algerian arabiaa” erinomaisesti, eivät kirja-arabian taidot tietysti olleet ikätasolla, mikä on myöhemminkin vaikuttanut arvosanoihin. Yllättäen poika kuitenkin pääsi läpi tuosta ala-asteen päättökokeesta, vaikka se oli hänen ensimmäinen kouluvuotensa Algeriassa eikä poika siis ollut koskaan ennen opiskellut esimerkiksi ranskaa! Nyt kuitenkin jatko-opinnot poika aikoo suorittaa suomen kielellä jalkapalloharjoitusten lomassa. Suomessa on onneksi runsaasti erittäin joustavia tapoja opiskella ja myös sellaisia oppilaitoksia, jotka on tarkoitettu juurikin urheilussa huipulle tähtääville nuorille. Haastavaa itsenäinen opiskelu varmasti tulee olemaan näin nuorelle, mutta uskoisin, että tässä tilanteessa kuitenkin varmasti paras vaihtoehto.

    Lasten koulutusvalintojen tekeminen on kyllä haasteellista, mutta jotenkin jaksan itse uskoa siihen, että yllättävän erilaisillakin valinnoilla ja erilaisista lähtökohdista käsin voidaan päästä hyviin lopputuloksiin. Hyvää lomaa myös sinne!

  • Leave a Reply