Vappukohteena Tigzirt

Myös täällä vietettiin eilen vappua – kalenterissani luki eilisen kohdalla Féte du travail – tai oikeastaan ehkä sana ”viettää” on tässä yhteydessä väärä siinä merkityksessä missä Euroopassa puhutaan vapun viettämisestä – en nimittäin tiedä, onko täällä mitään perinteisiä tapoja viettää vappua tai perinteisiä nimenomaan vappuna syötäviä ruokia. Ainakaan kukaan lähipiirissämme ei täällä varsinaisesti vappua vietä eikä myöskään kaduilla näkynyt minkään näköisiä vappukarkeloita. Lapsilla sen sijaan oli lomaa koulusta, joten päätimme suunnata pienelle retkelle ja tällä kertaa kohteeksi valikoitui koillisrannikolla Tizi Ouzoun maakunnassa sijaitseva pieni rannikkokaupunki, Tigzirt, joka on länsimaalaisille turisteille lähes tuntematon kohde, mutta jonne monet suurissa kaupungeissa asuvat paikalliset vetäytyvät viettämään rentouttavaa kesälomaa rauhallisissa, hieman jopa uneliaissa tunnelmissa.

Meilläkin oli oikein leppoisa miniloma! Olen monesti huomannut etsiväni Algeriasta itselleni tuttuja asioita ja niin taisivat tällä kertaa tehdä lapsetkin, koska saavuttuamme perille takapenkiltä kuului ensimmäiseksi: ”Äiti, katso, muumitalo!”. Ja niinpä olikin – hätkähdyttävällä tavalla muumitaloa muistuttava talo toivotti meidät tervetulleiksi Tigzirtin satamaan. Kuva on valitettavan huono – 7-vuotias taisi napata sen vielä liikkuvan auton ikkunasta – mutta yhdennäköisyys on kyllä nähtävissä huonostakin kuvasta!

Tigzirt on kabyylialuetta eli siellä puhutaan yleisesti berberikieliin kuuluvaa kabyylia, joka on yli viiden miljoonan algerialaisen äidinkieli. Nykyisin kabyylilla on Algeriassa kansalliskielen asema. Huomasin muutamia jänniä eroja Tigzirtissa verrattuna vaikkapa Algeriin. Ensinnäkin Tigzirtissa tuntui olevan huomattavasti enemmän kulkukoiria kuin -kissoja ja nämä koirat saivat oleilla satama-alueella aivan rauhassa. Ne vaikuttivat jopa melkoisen kesyiltä eivätkä tuntuneet häiriintyvän ympärillä leikkivistä lapsista. Algerissa en ole nähnyt juuri lainkaan kulkukoiria mutta kulkukissoja sitäkin enemmän. Jäin miettimään suvaitaanko berberialueilla koiria jotenkin muita alueita paremmin? Toinen mutu-tuntumalla tehty havainto oli, että Tigzirtissa huivin käyttö tuntui olevan vähäisempää kuin Algerissa, saatika Algerin lähellä olevissa pienemmissä kaupungeissa. Jäin miettimään, käytetäänkö berberialueilla huivia harvemmin kuin muilla alueilla? Onko kulttuuri tältä osin jotenkin erilainen?

Satamasta löytyi lapsia kiinnostanut tivolialue, jossa oli kaikenlaisia pieniä laitteita sekä elokuvateatteri. Tyttö ja 7-vuotias kävivät elokuvissa, mutta me muut jäimme sen sijaan ihastelemaan maisemia, koska arvelin elokuvan todennäköisesti olevan aivan liian jännittävä 4-vuotiaalle. Olemme Euroopassa toki käyneet monesti 4D-elokuvissa, mutta algerialaiset laittavat paremmaksi ja tämä elokuva oli ihan 12D!!! Ja meno oli ollut sen mukaista – 7-vuotias oli aivan innoissaan kertoessaan, kuinka katsojat olivat menneet välillä jopa pää alaspäin elokuvan jännittävien tapahtumien melskeessä ja kuinka elokuvassa oli tapahtunut vaikka mitä. Onnistunut elokuvakäynti siis!

Pieni pettymyskin reissuun silti mahtui. Lapset olisivat halunneet veneellä aivan rannikon edustalla sijaitsevaan lähisaareen, mutta epäröin, koska veneissä ei ollut lainkaan pelastusliivejä. Periaatteenani on, etten lähde pienellekään veneretkelle ilman pelastusliivejä, mutta nyt matka oli niin lyhyt, että mietin, josko voisin kumminkin tässä kohtaa joustaa periaatteestani. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että on parempi pysyä rannalla, joten saarelle emme tällä kertaa päässeet. Sataman kaupassa olisi kyllä myyty oikein hyvännäköisiä Yamahan pelastusliivejä, mutta koska emme yleensä kuljeta kovin suuria summia rahaa mukana, ellemme aio ostaa jotakin erityistä, niin matkabudjetti ei oikein venynyt koko porukan, tai edes lasten, pelastusliiveihin. Onneksi pojat pääsivät kuitenkin toisenlaiseen venekyytiin ja tämä hieman lievensi saariretken peruuntumisen aiheuttamaa pettymystä. Tällaisia veneitä en muuten ole ennen nähnyt. Pojilla kesti ensin hetken hoksata, miten veneillä pääsee liikkeelle ja etenkin, miten veneitä ohjataan, mutta kun he keksivät idean, alkoi veneily sujua mukavasti ja pojilla oli hauskaa! Tykkään yleensäkin tällaisista laitteista, joissa lapsen pitää itse nähdä hieman vaivaa ja hoksata sekä oivaltaa – sen sijaan, että he vain istuisivat passiivisina laitteen kyydissä.

Algeriasta löytyy useita roomalaisten kaupunkien raunioita ja pieni raunioalue löytyy myös Tigzirtistä. On aina tosi mielenkiintoista kuvitella, miten näillä alueilla on ennen elänyt roomalaisia ja miten he ovat mahtaneet kaupungeissa elää. Mitä heidän arkeensa mahtoi kuulua?

Raunioalueelta löytyi erityisen rauhallinen alue, josta oli upeat näkymät ja jossa oli kiva tutkia maisemia. Tuulenvireiden ansiosta ilma oli ihanan raikas ja piristävä!

Haimme vanhimman pojan samalla matkalla kotiin pääkaupungista, jonne joukkue saapui joukkueen suurella bussilla ja autossa oli kiva vaihtaa kuulumiset puolin ja toisin. Turnausreissu oli ollut erittäin onnistunut vaikka voitto menikin tällä kertaa sivusuun! Olen varmaankin monta kertaa todennut, kuinka kiitollinen olen siitä, että pojan harrastaminen on meille vanhemmille ilmaista. En täällä monellekaan kehtaisi sanoa, että Suomessa harrastus maksoi reippaasti enemmän kuin Algeriassa maksaisi pojan laittaminen yksityiskouluun. Tälläkin kertaa pojat ruokailivat neljän tähden hotellissa, kun Suomessa maksettuamme turnausreissuista melkoisesti ruoka oli yleensä pikaruokaa. Tämä on ollut yksi niistä arjen helpotuksista, joka sai meidät tykästymään Algeriaan.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply sirokko keskiviikko, toukokuu 3, 2017 at 11:57

    Tuntuu, että joka paikassa on enemmän huvituksia lapsille kuin Annabassa…
    Kyllä muuten kulkukoiria on joka puolella, mutta kun ovat usein vaarallisia (ja tautisia) niin niitä hävitetään silloin tällöin ampumalla etteivät lisäänny liikaa. Kissojakin oli ennen paljon enemmän, mutta sen jälkeen kun kiinalaiset tulivat maahan, niitä ei ole paljoa näkynyt. Oikeesti en tiedä onko näillä yhteyttä, mutta näin sanotaan Annabassa 🙂

  • Reply Laura T. keskiviikko, toukokuu 3, 2017 at 12:12

    Olen ollut itse asiassa positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka kivasti täältä löytyy pienille lapsille huvituksia – ja vieläpä tuollaisia kivoja, joissa joutuu itsekin vähän pohtimaan, että mitenkäs tästä nyt pääsisikään liikkeelle. Teini-ikäisille huvituksia tuntuisi olevan hieman vähemmän, mutta onneksi vanhin poika urheilee ja on kokenut saavansa täällä vähintään yhtä hyvää valmennusta kuin Suomessa, joten sikäli teinikin viihtyy hyvin.

    Algerissa tosiaan kulkukoirat käsittääkseni kerätään aika tehokkaasti pois kaduilta (ja lopetetaan valitettavan raa’ alla tavalla), mutta tuolla ihmettelin, kun koirat lekottelivat aivan rauhassa penkkien vieressä ihmisten keskellä ja vaikuttivat melko kesyiltä. Tuollaisia laiskan pulskeita kulkukoiria en ole täällä ennen nähnyt. Yksikin koira nukkui ihmisvilinän keskellä niin sikeästi, että piti pari kertaa katsoa, onko se enää hengissäkään. Täälläkin väitetään, että kiinalaiset söisivät kulkukissoja, mutta mene ja tiedä :).

  • Reply Nimetön sunnuntai, toukokuu 14, 2017 at 23:59

    Pakko kommentoida, kun isän suku on juurikin Tigzirtin alueelta. Siellä ei tosiaan naiset juurikaan käytä huiveja ja meno on muutenkin vapaampaa. Luulin ite aluks että se on normimeiminki Algeriassa! Muutenkin tavoissa ja perinteissä on isoja eroja ei-kabylialueihin verrattuna.

  • Reply Laura T. maanantai, toukokuu 15, 2017 at 14:51

    Kiva, kun kommentoit :)! Huivin käytön osalta tuollainen tunne minullekin tuli jo lyhyen vierailun aikana. Ja laiskan pulskeat ihmisten keskellä loikoilevat katukoirat hämmästyttivät myös. Täälläkin näkee jonkin verran katukoiria, mutta ne vaikuttavat yleensä aroilta ja väistelevät ihmisiä.

    Aika jännästi uuden luottohammaslääkärini suku on kotoisin myöskin Tigzirtistä, pienestä vuoristokylästä ja hammaslääkäri tarjosi meille jopa sukunsa tyhjillään olevaa asuntoa käyttöön, jos haluamme tutustua alueen maalaiselämään. Ihmisten ystävällisyys hätkähdyttää edelleen! Ehkä vielä yllättävämpää on, että hammaslääkäri on käynyt myös Suomessa.

  • Leave a Reply