Kallista hiekkaa

Kallista hiekkaa

”Algeria oli kuulunut Ranskalle 1830-luvulta lähtien. Ranskalaiset tulivat omien sanojensa mukaan ystävällisissä aikeissa ja ”tieteellisten tarkoitusperien vuoksi”. Mitä todella tapahtui? Algerialaiset alistettiin väkivaltaisesti. Ranskalaiset loivat oman mukavan paratiisinsa hehkuvan taivaan alle, jossa heidän viiniviljelmänsä antoivat pian runsaita satoja. Algeriasta tuli eräs Ranskan tärkeimpiä siirtomaita. Juuri tämän vuoksi ranskalaisten oli niin vaikea luopua vallastaan Algeriassa. Ja tämän vuoksi vapaustaistelusta tuli niin äärettömän verinen.”

– Saeed Assad: Testamentti / Jaakko Sarlin-Lappeteläinen & Heli Santavuori: Kallista hiekkaa

Nykyään on aika luksusta saada käsiinsä suomen- tai englanninkielinen kirja ja vielä harvinaisempaa on saada käsiinsä Algeriasta kertova suomenkielinen ihka oikea kirja! Luen edelleenkin paljon, mutta olen joutunut tekemään sellaisen myönnytyksen, että luen yleensä kännykällä. Ensin ostin kännykän kirjakaupasta useita kirjoja, mutta sitten keksin, että voinkin suomalaisen kirjaston verkkopalvelusta lainata kirjoja maksutta kirjastokortillani! Kirjakulut putosivat samantien! Aivan kaikkia kirjoja palvelusta ei tietysti löydy ja suosittuja kirjoja joutuu odottamaan, mutta muutoin palvelu on loistava! Suosittelen siis, jos joltakin muultakin ulkosuomalaiselta on tällainen vaihtoehto mennyt ohi ja kirjastokortti löytyy! Tällä kertaa kuitenkin sain käsiini ihka oikean kirjan, koska vanhempani toivat sen mukanaan Suomesta.

Kuulin isältäni, että suomalainen Ranskan muukalaislegioonassa palvellut sotilas on kirjoittanut kirjan Algerian sodasta ja alettuani asiaa tutkia googlettamalla, löysin Jaakon tarinan, jonka halusin ehdottomasti lukea. Jaakko liittyi legioonaan erittäin nuorena, ainoastaan 16-vuotiaana ja hänen suhtautumisensa sotaan olikin kovin ristiriitainen. Välillä tarinasta välittyi tunne, ettei Jaakko oikein ollut tiennyt itsekään, mihin tuli ryhdyttyä.

Tarinassa ei ihannoida eikä mässäillä väkivallalla, vaikka muutamia väkivaltaisia kohtauksia tarinassa onkin kuvattu. Jaakko itse toivoi, että kirja kertoisi ”totuutta, ei mitään ramboa”. Toisinaan Jaakko suhtautuu oikeinkin myötätuntoisesti algerialaisiin, vaikka periaatteessa taisteleekin näitä vastaan ja ainakin kerran hän joutui legioonassa vaikeuksiin osoitettuaan myötätuntoa kuolevalle algerialaiselle taistelijalle. Joissakin kohdissa Jaakko tunnustaa, että tilanteet tuntuivat pahalta ja että oli hirveää, kun syyttömät joutuivat kärsimään niin paljon. Hän myös kunnioitti vastapuolen rohkeutta ja taistelutahtoa. Sota oli molemmin puolin raaka, mutta keskustelu ranskalaisten tekemistä suoranaisista sotarikoksista Algerian sodan aikana on alkanut vasta viime vuosina osan sodassa mukana olleista ranskalaisista upseereista tunnustettua syyllistyneensä algerialaisten kidutukseen. Myös Jaakko kuvailee tarinassaan, kuinka algerialaisia kidutettiin lukuisin eri tavoin – jopa lennättämällä näitä sidottuina helikopterin alle kovassa vauhdissa. Pidin koulussa erittäin paljon historiasta, mutten muista, että Algerian sotaa olisi historian tunneilla juurikaan käsitelty.

Algeria sai itsenäisyytensä veristen ja pitkien taisteluiden jälkeen. Tässä suhteessa Algeria muistuttaa mielestäni hieman Suomea – molemmat ovat saaneet itsenäisyytensä ikään kuin altavastaajina. Myös Jaakon ajatukset karkasivat välillä hänen isäänsä, joka oli taistellut talvisodassa. Algeriassa vapaustaistelijoilla oli toki kotikenttäetu siinä mielessä, että he tunsivat paikallisen maaston legioonalaisia paremmin. Toisaalta legioonalaisilla oli verrattomasti parempi kalusto sekä koulutetumpi miehistö. Sekä Algeriassa että Suomessa itsenäisyyden puolesta taistelleita kunnioitetaan suuresti. Muun muassa virolaisia oli auttamassa Suomea itsenäisyystaistelussa, kun taas Algeria sai apua Tunisiasta esimerkiksi aseiden muodossa. Molemmissa maissa on lisäksi itsenäisyyden saamisen jälkeen käyty läpi sisällissota.

Marttyyrien muistomerkin yhteydessä oleva museo avasi omat silmäni – oli aika hurjaa nähdä kuvia, jotka kertoivat algerialaisten kurjasta asemasta omassa maassaan Ranskan vallan alla. On aika tekopyhää kauhistella esimerkiksi maan lukutaidottomien määrää Euroopasta käsin, kun lukutaidottomuus oli algerialaisten keskuudessa yleistä nimenomaan Ranskan hallitessa maata. Nykyisin lukutaidottomuus on nuorten keskuudessa harvinaista ja esimerkiksi yliopisto-opiskelijoista jo yli puolet on naisia.

Kirjan lukeminen kesti minulta tavallista kauemmin. Vaikka aihe olikin mielenkiintoinen, olisin kaivannut kenties vielä enemmän sodan syihin ja oikeutukseen liittyvää pohdiskelua. Kirja sisältää runsaasti legioonalaisten arkeen liittyvää kuvailua, kuten harjoittelun ja kaluston ylläpidon kuvailua, joka ei ollut niin mukaansa tempaavaa luettavaa kuin hieman pohdiskelevammat osuudet. Oli mielenkiintoista, että monet kirjan tapahtumat sijoittuvat viime lomamme maisemiin, Tlemceniin ja Oraniin – Mascarankin ohi muistan meidän ajaneen – paikka jäi nimensä ansiosta mieleen! Näimme matkan varrella myös ainakin yhden suurmaatilan, joka oli luultavasti kuulunut aikoinaan ranskalaiselle yläluokkaiselle perheelle. Kirja on kuitenkin mielenkiintoinen teos Algerian historiasta kiinnostuneelle – se saa ymmärtämään, kuinka kalliisti algerialaiset ovat joutuneet itsenäisyydestään maksamaan ja kuinka kallista, ihmishengin maksettua, hiekkaa tässä maassa onkaan! ”On kallista hiekkaa. Kallista kalliota.”, Jaakko itse totesi.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like