Blogger Recognition Award

bloggeraward

Sain Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä -blogin Petralta ja Kirjeitä Kairosta -blogin Anskulta tunnustuksen blogilleni, mikä ilahdutti kovasti! Nämä molemmat blogit ovat sellaisia, joita seuraan tiiviisti ja jotka kertovat erinomaisella tavalla ulkosuomalaisen elämästä. Kiitos molemmille tunnustuksesta ja kiitos kaikille kanssabloggaajille siitä, että jaksatte kirjoittaa mielenkiintoisia juttuja kuukaudesta ja vuodesta toiseen!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

 

Aloitin bloggaamisen ollessani neljännen lapsemme kanssa äitiyslomalla. Vauva oli niin helppohoitoinen ja muutenkin arki tuntui pitkän työoravanpyörän jälkeen niin kevyeltä, että aloin kaivata jotakin omaa tekemistä – jotakin, jota voisin tehdä vauvan ja isoveljen nukkuessa – jotakin, jonka kautta saisin aikuista seuraa, vaikkakin vain ”online”. Oli mukavaa vaihtaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olleiden äitien kanssa ja päästä kokeilemaan kiinnostaisiko ketään lukea omia tekstejä. Kun sitten päätimmekin repäistä ja kokeilla Algeriassa asumista, muuttui blogin sisältö ja aihealuekin aikalailla. Tässä tilanteessa on ollut upeaa saada vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia muiden ulkosuomalaisten kanssa sekä edelleenkin seurata myös suomalaista lapsiperhearkea. Huomaan, että blogeista on muodostunut tärkeä osa arkea, joka osaltaan korvaa sitä, että saan enää vain harvoin käsiini suomen tai englanninkielisiä aikakauslehtiä.

Aloitteleville bloggaajille antaisin vinkiksi, että kannattaa uskaltautua rohkeasti mukaan! Tämä ei kuitenkaan ole lopulta niin kovin vakavaa. Harrastuksena bloggaaminen on kovin antoisa harrastus, jonka kautta voi oppia paljon sekä tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Oma blogi on oiva tapa petrata omaa kirjoitustaitoa eikä harrastusmielessä bloggaavan tarvitse olla läheskään täydellinen kirjoittaja tai valokuvaaja. Rohkeasti siis mukaan!

Tunnustus on jo kiertänyt useammassa blogissa, joista pidän erityisesti, mutta pyrin nyt laittamaan tunnustuksen eteenpäin niihin lempiblogeihini, joissa en sitä vielä muista nähneeni. Onkin kiva saada tähän listattua omia lempiblogeja, kun olen hieman harmitellut, etten täällä Rantapallon puolella ole keksinyt keinoa, jolla saisin suosikkiblogieni listan sivuni reunaan. Nopealla silmäyksellä katsottuna tällaisia listoja ei näyttäisi muillakaan Rantapallon bloggaajilla olevan, mutta entisestä blogistani kyllä kaipaan tätä ”omaa blogilistaani”. Enemmittä puheitta, tunnustus jatkaa matkaansa seuraaviin blogeihin:

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

9 Comments

  • Reply sirokko perjantai, marraskuu 11, 2016 at 09:49

    Kiitokset tästä. En tiennytkään, että olet blogannut jo ennen Algeriaa, löysin blogisi vasta Algeria-vaiheessa ja ajattelin, että kiva, joku muukin suomalainen kirjoittaa tästä maasta. Ja varsinkin eri paikkakunnalta, aivan kuin eri maasta, täällä kun ne erot ovat aika suuria alueittain. Pääkaupungin tunnen vain algerialaisten sukulaisten silmin, kiva nähdä sitä suomalaisinkin silmin katsottuna.

  • Reply Laura T. maanantai, marraskuu 14, 2016 at 08:52

    Bloggasin tosiaan jo ennen Algeriaa, mutta aivan erilaisesta aiheesta. Tuolloin tuntui, että olin käsitellyt kaksikulttuurista perhe-elämää (ja siihen kohdistuneita ennakkoluuloja) niin paljon ”oikeassa” elämässä, että halusin alkuun pitää koko asian poissa blogista. Kun sitten tulimme Algeriaan, ajattelin, että joko otan asian esiin tai lopetan bloggaamisen kokonaan. Nyt onkin tuntunut kivalta kirjoitella maan ilmiöistä suomalaisesta näkökulmasta :). Luin muuten sinun blogiasi jo paljon ennen kuin itse aloitin omani – suomen tai englanninkielisiä Algeriasta kertovia blogeja ei ole kovin paljon ja oli ihan huippujuttu löytää suomalainen, joka bloggasi Algeriasta!

    Alueelliset erot on tosiaan aivan valtavat! Jo 5 minuutin ajomatkan päässä meiltä on aivan erilaista kuin täällä meillä ja pääkaupungissakin, kun ajaa 5 minuuttia suuntaan tai toiseen, päätyy aivan erilaisille alueille. Jo pelkästään pääkaupungin sisällä voi tuntea joko olevansa kuin Euroopassa tai kuin olisi matkustanut satoja vuosia taaksepäin. Oikeastaan tämä on mielestäni myös osa maan viehätystä.

    Jotain valtavista eroista kertonee sekin, että Aasiasta kotoisin oleva Suomessa asuva ystäväni oli kovin huolissaan, että miten oikein pärjään täällä. Hänellä nimittäin asuu myös ystävä täällä, mutta niin kaukana, ettemme ole päässeet toisiamme tapaamaan. Tämä ystävä oli valitellut, kuinka Algeriasta ei kuulemma saa edes kunnollisia sukkia lapsille ja kuinka vastasyntyneitä ei edes punnita lääkärintarkastuksissa. On aika jännä, että köyhästä Aasian maasta kotoisin oleva kokee, ettei Algeriasta saa edes perustuotteita, kun taas minä Helsingistä tulleena hämmästelen nimenomaan valikoimien laajuutta. Osa lasten parhaista vaatteista on ostettu nimenomaan täältä ja esimerkiksi elektroniikkaakin on saatavana aivan viimeisen päälle malleja. Alueellisten erojen täytyy tosiaan olla aivan valtavia tai sitten ystäväni ystävä ei ole päässyt oikein kunnolla tutustumaan tarjontaan! Alussahan minäkin mietin, että mitä kaikkea täältä ei kaupoista saa, mutta tulomme jälkeen meidän lähelle on avattu kattavan valikoiman omaava supermarket ja kun tutustuin kauppakeskusten ruokakauppoihin, niin huomasin, että tarjontahan onkin aivan erinomainen. Ja vaikka itse olenkin kokenut, että täällä hyväksytään helposti erilaiset ihmiset, niin taas tätä ystävää ei aasialaisena otettukaan niin avosylin vastaan kuin eurooppalaiset vaimot yleensä otetaan.

  • Reply Ansku keskiviikko, marraskuu 16, 2016 at 10:49

    Totta tuo että ei se bloggaaminen niin vakavaa ole, vaikka joskus tuntui mahdottomalta ajatukselta jakaa elämäänsä netissä. Ja niin juuri, antoisa harrastus josta oppii paljon. Sulla onkin ollut jo kauan blogi, kiva!

    • Reply Laura T. perjantai, marraskuu 18, 2016 at 09:10

      Niin, se sinun neuvosi, että on tärkeää miettiä yksityisyyden ja blogin rajoja oli myös vallan mainio! Pyrin itse pitämään yksityisasiat aika tarkasti erossa blogista, vaikka joskus olenkin joitakin sellaisia asioita kirjoittanut, jotka ovat vähän siinä rajalla että kertoako vaiko eikö :). Lapsista pyrin laittamaan vain kuvia, joista heitä ei tunnistettaisi ja jos kerron toisista ihmisistä, pyrin mahdollisimman hyvin häivyttämään kenestä on kyse, jos tuntuu, että sellaiselle on tarvetta. Mutta tasapainoilu yksityisyyden ja blogin välillä on kyllä tärkeää, että harrastus pysyy kivana 🙂

  • Reply Maryam keskiviikko, marraskuu 16, 2016 at 10:50

    Käyn mielelläni lukemassa tätä blogia, omaa en ehdi enkä oikeastaan haluakaan pitää.
    Sukat on nykyään Suomessakin niin huonolaatuisia, että niitä ei ainakaan kannata Suomesta mukaan ottaa.
    Ystäväni siellä kertoi synnytyssairaalassa juoksennelleen hiiriä lattialla, ja kahden naisen nukkuneen samassa sängyssä. Luulin sitä vitsiksi, mutta sitä se ei ollut, eikä kertojaa yhtään naurattanut… Rahalla kyllä saa parempaa palvelua siisteillä yksityisillä klinikoilla, mutta esim. synnytyksen hinta voi olla suolainen.
    Joitain keittiötarvikkeita siellä kaipailen Suomesta. Vaikka tarjontaa riittää, en ole löytänyt laadukkaita (ehkä oma vaatimustaso on liian korkea). Esim. paistinpannut. Vaikka ostin italialaisia ja ranskalaisia (mm. Tefal), ne meni nopeasti huonoon kuntoon. Aika äkkiä varsikin irtosi…kaasuliedellä saa olla tarkkana kuumuuden kanssa. Ehdottomasti pakkaan mukaan kunnon valurautapannun, joka kestää ”ikuisesti” ja jonka varsi ei voi irrota:) En ole nähnyt niitä siellä myytävänä. En myöskään kunnollisia kattiloita. Niissä on tosi ohuet pohjat, ja kahvat ovat muovia (ne irtoaa ja kuumuus irrottaa ilmeisesti kemikaaleja, myrkyn hajun haistaa).
    Vai osaatko suositella sieltä jotain hyvää paikkaa, josta voisi saada edellä mainittuja laatutuotteina? Ehkä olen katsellut vääristä paikoista. Ympäristön kannaltakin on kurjaa ostaa jatkuvasti uusia pannuja ja kattiloita. Algeriassa myös käytetään paljon alumiinisia keittoastioita, jotka Suomessa vaarallisina käskettiin poistamaan käytöstä jo vuosikymmeniä sitten. Ja raapiintuneita teflonpannuja myös käytetään, jopa sellaisia joista lähes koko pinnoitus on kulunut, osittain kai syöty ruoan mukana:( Kauhulla katselen kun vaikka tammiinaa valmistetaan sellaisella pannulla, ryynejä paahdetaan ja teräslusikalla hämmennetään..
    Perinteinen tagine kai on paras vaihtoehto.

    • Reply Laura T. perjantai, marraskuu 18, 2016 at 09:31

      Olen itse tainnut tehdä parhaat löydöt tällä saralla Bab Ezzouarin lähellä olevalta torilta, joka ei missään tapauksessa ole edullisimpia toreja, mutta jossa on mielestäni tosi hyvät valikoimat. Luotan itse saksalaiseen laatuun :), mutta tykkään myös ranskalaisen Luminarcin astioista (tosin Luminarcin ruuanvalmistusastioita en ole kokeillut, onkohan niitä edes?). Myös Pyrexin ruuanvalmistusastioita on tuolla tarjolla runsaasti. Paikallisista astioista olen ihastunut perinteisiin tagineihin.

      Meillä on kyllä reippaasti keittiötavaroita mukana Suomesta, koska tyhjensimme keittiötä pikkuhiljaa tärkeimmistä tavaroista, kun päätimmekin tänne jäädä ja kun alussa reissasin Suomen ja Algerian väliä monta kertaa vuodessa, niin matkalaukuissa tavarat kulkivat (melko) näppärästi. Huomaan, että myös Suomesta tulleet kattilat ovat olleet täällä kovilla kaasulieden kanssa – alussa varmasti käytin sitä myös liian kuumana, mutta huomaan, kyllä että myös paikallisilla astiat tummuvat kaasulla tosi nopsaan. Meillä myös Iittalan suuri kulho meni pilalle, kun alkuun ostamamme astianpesukone oli niin onneton, että sen takia kalkkipitoisen veden kalkki jätti pinnan kamalan näköiseksi :(. Täältä saa loistavia astianpesukoneita, nyt meillä on parempi kone kuin koskaan Suomessa, mutta ne myös maksavat helposti enemmän kuin Suomessa.

      Olen nähnyt algerialaisesta synnytyssalista niin kamalan kuvan, että huono olo tuli vielä monta päivää kuvien näkemisen jälkeenkin, kun vain ajattelinkin niitä :(. Synnytysturvallisuus on parantunut reippaasti (olen jostakin lukenut, että synnytysturvallisuus olisi Algeriassa Yhdysvaltojen luokkaa, mikä on aika yllättävää), mutta tästä huolimatta monin paikoin olot ovat tosi alkeelliset. Meillä monet tuttavat synnyttävät Zeraldassa, jossa on kuulemma hyvä synnytyssairaala, mutta en kyllä ole sitä omin silmin nähnyt. Tässä kohden olen NIIN kiitollinen, että olen saanut synnyttää Suomessa!

      Minä muuten toin niitä sukkia Suomesta, kun ystäväni niitä ystävälleen huolestuneena lähetti ;). En hennonnut enää sen painavammin sanoa, että kyllä täältä hyviä sukkia saa, kun ystäväni tuntui jo ajattelevan, että minäkin yritän vain pehmentää olosuhteidemme vaikeutta :).

      Oletko muuten käynyt pääkaupungin Printemps-nimisessä kaupassa? Kävimme siellä yhtenä lauantaina, kun ajelimme ohi ja huomasin ihmisvilinästä, että se näyttää olevan suosittu ostospaikka. Sieltä myös löytyi kaikenlaisia kodintavaroita ja tosi hyvänoloisia lastenvaatteita – ei siis ihme, että paikka näytti suositulta. Kannattaa ehkä mennä joskus muulloin kuin lauantaina, koska lauantaina paikka oli tupaten täynnä enkä ihan niin hyvin pystynyt valikoimia käymään läpi kuin olisin halunnut.

  • Reply Maryam keskiviikko, marraskuu 16, 2016 at 10:54

    Kiitos vielä blogistasi, on mukavaa kun voi oppia uutta!

    • Reply Laura T. perjantai, marraskuu 18, 2016 at 09:33

      Kiitos itsellesi – olen myös oppinut kommenteistasi paljon uutta! Algeria on niin valtavan suuri maa, että tunnen tuntevani ja tietäväni vasta vain pienen pisaran verran ja into oppia uutta on valtava!

  • Reply Näitä blogeja luen | Meriharakka.net perjantai, joulukuu 30, 2016 at 17:43

    […] Algeria lapsiperheen silmin […]

  • Leave a Reply