Hetki ”omaa aikaa” & ARVONTA

 

boy-1209964_1280

(Yhteistyössä Babysitter.fi / Kuva  Pixabay.com/scottwebb)

”Oma aika” on taas termi, josta en niin kovin välitä – tuntuu jotenkin hassulta ajatella ”lapsivapaata aikaa” ”omana aikana” – ihan kuin lasten kanssa viettämäni aika olisi jotenkin minulta pois. En kuitenkaan nyt saanut suomenkieltä taipumaan tämän paremmin, joten käytän kyseistä termiä hieman vieroksuen ja lainausmerkeissä.

Olen kirjoitellut joitakin postauksia yhteistyössä Babysitter.fi :n kanssa ja tämäkin on sellainen yhteistyöpostaus. Tällä kertaa pohdin siis sitä, miten käyttäisin ”oman aikani” kaikista mieluiten. Lisäksi Babysitter.fi haluaa lahjoittaa yhdelle lukijalleni mahdollisuuden ”omaan aikaan” ja lastenhoitoon tarjoamalla 12 kuukauden Premium-jäsenyyden palveluunsa – palkinnon arvo on jopa 84 euroa eli kannattaa osallistua! Kerron tämän jutun lopussa, miten voit ottaa kilpailuun osaa.

Miten siis viettäisin hetken ”omaa aikaa” kaikista mieluiten? Olen tainnut aikaisemminkin kertoa, että pyöritämme lapsiperhearkeamme aikalailla kaksin miehen kanssa eli lastenhoitoapua meillä ei juuri ole – tilanne oli sama myös Suomessa. Olenkin tottunut nappaamaan pieniä hetkiä ”omaa aikaa” sieltä sun täältä. Nyt kun lapset ovat jo huomattavan omatoimisia, huomaan, että näitä hetkiä tulee aikaisempaa useammin, koska vaikka lapset olisivat kotonakin, ei minun enää tarvitse olla koko ajan samanlaisessa ”valmiudessa” kuin aiemmin, vaan voin esimerkiksi lukea kirjaa samalla kun lapset touhuavat omiaan. Ja siinähän se jo tulikin, eräs asia, jota kaikista mieluiten teen ”omalla ajallani” –luen kirjoja! Tämä on siitä näppärää tekemistä, että kirjan voi napata esiin aina silloin kun näyttäisi siltä, että olisi mahdollisuus syventyä hetkeksi lukemaan.

Tällä hetkellä menossa on jo toinen Jo Nesbøn dekkari, joihin siirryin sekä erään lukijani että kännykkäni kirjakaupan suosituksesta luettuani kaikki Joona Linnan seikkailut. Ja voi että nämä ovatkin hyviä dekkareita – kirjailijalla kestää ehkä hieman päästä vauhtiin, mutta kun tapahtumat lähtevät kunnolla liikkeelle, ei  kirjasta kännykästä meinaisi malttaa hellittää ennen kuin tarina on lopussa. Sellaisen myönnytyksen olen nimittäin joutunut olosuhteiden pakosta tekemään, että luen nykyisin suuren osan kirjoista kännykällä. Kummasti siihenkin tottuu, vaikkei kännykkä kyllä mielestäni koskaan voikaan täysin korvata aitoa kirjaa. Erityisen ihanaa on lukea sellaisina päivinä, kun syysmyrsky tuivertaa ulkona ja saan itse käpertyä lämpimän peiton alle lukemaan jännää dekkaria.

ipe-yellow-1741843_1280

(Kuva Pixabay.com/costasuellen)

Toinen asia, jota mielelläni teen saadessani hetken ”omaa aikaa”, on tämä blogi – tykkään sekä kirjoittaa blogia että lukea muiden blogeja. Tämäkin on juuri sellaista tekemistä, joka on näppärästi kotona käden ulottuvilla saadessani hetken ”omaa aikaa”. Netti tarjoaa myös mahdollisuuden katsella lempisarjojaniLemmieläinten kanssa touhuaminen on myös kuulunut lempitekemisiini lapsesta asti.

Liian usein toisinaan sorrun herkuttelemaan saadessani hetken ”omaa aikaa” – sillä mikäpä piristäisikään paremmin kuin suuri herkullinen kuppi erikoiskahvia ja muutama kenties vielä herkullisempi macarons-leivonnainen? Herkkujakin on meillä liiankin näppärästi saatavilla ja ihan käden ulottuvilla.

autumn-1013982_1280

(Pixabay.com/arutina)

Listastani huomaa varmastikin sen, että monet lempitekemiseni sijoittuvat kotiin – en ole oikein koskaan kaivannut sellaista ohjattua harrastamista, jonne pitäisi mennä tiettyinä viikonpäivinä ja tiettyinä kellonaikoina, vaan järjestän mieluummin itse omat kivat hetkeni juuri silloin kun haluan. Olen joskus ajatellut tämän johtuvan ainakin osittain siitä, että olen kasvanut maalla, jossa oli keksittävä itse itselleen tekemistä, ellei halunnut tylsistyä. Olin tässä aika hyvä ja minulla olikin aina mielekästä tekemistä! Toisaalta ehkä tämä on osittain myös luonteenpiirre, koska lapsistamme kolme neljästä näyttäisi olevan samankaltaisia kanssani tässä suhteessa, mutta yksi lapsista selkeästi tarvitsee säännöllistä harrastamista harrasteryhmässä.

Tytön kohdalla muistan, kuinka ilmoitin innokkaan askartelijan Arkkitehtuurikoulu Arkkiin Helsingissä ja kuinka tyttö oli asiasta ensin aivan innoissaan, mutta sitten kun kouluun olisikin pitänyt mennä aina tiettynä ajankohtana, alkoi tämä tuntua tytöstä vaikealta – hän leikki niin kovin paljon mieluummin ulkona ystäviensä kanssa kuin osallistui säännölliseen ryhmässä järjestettävään toimintaan. Arkkitehtuurikoulun toiminta vaikutti mielettömän kivalta ja olin asiasta hieman harmissani, mutta toisaalta tytön valinta tuntui kyllä kovin tutulta. Maalit ja askartelutarvikkeet kun voi ottaa esiin kotonakin – juuri silloin kun itsestä siltä tuntuu!

child-1031171_1280

(Kuva Pixabay.com/Unsplash)

Lähden kyllä toki myös ihmisten ilmoille, koska vaikka viihdynkin hyvin kotona, kaipaan vastapainoksi kaikenlaista uuteen tutustumista, olenhan luonteeltani melkoisen utelias. Jos tarvitsen lastenhoitoapua ihmisten ilmoilla, järjestän lastenhoidon usein kauppakeskuksen lapsiparkin avulla. Maksan tällöin mielelläni kahden lapsen kahden tunnin valvotusta leikkihetkestä kivoissa olosuhteissa yhtä paljon kuin yhden lapsen koko kuukauden hoidosta päiväkodissa. Täällä ei ole Babysitter.fi:n kaltaista palvelua enkä oikein vielä osaisi kuvitella sellaisen myöskään Algeriassa toimivan, mutta Turkissa palvelun ”sisarsivusto” aloitti toimintansa vastikään ja Hollannissa jännitetäänkin nyt, kuinka palvelu otetaan Turkissa vastaan. Vilkasta 4-vuotiasta, jonka arabiankielentaito ei välttämättä ole aivan ikätasoista, en ehkä vielä uskaltaisi yksin lapsiparkkiin jättää, mutta näppärän ja erinomaisesti arabiaa puhuvan isoveljen kanssa olen jättänyt myös nuorimmaisen pojan lapsiparkkiin huojentunein mielin.

autumn-165184_1280

(Kuva Pixabay.com/PublicDomainPictures)

Mitä sitten itse teen tällä välin? Usein käyn syömässä kaikessa rauhassa. Tuntuu oudolta syödä siten, ettei tarvitse keskittyä kenenkään muun syömiseen eikä siivota sotkuja ruokailun jälkeen, vaan voi nautiskella aivan kaikessa rauhassa. Ja tietysti tämän jälkeen ryntään lempikauppoihini katselemaan niiden tarjontaa – jälleen kaikessa rauhassa. Monesti tykkään kyllä käydä syömässä lastenkin kanssa ja monesti otan lapset mielelläni mukaan myös kauppoihin – yritän myös päästä liikkeelle toisinaan pelkästään pikkupoikien kanssa ja toisinaan ainoastaan tytön kanssa, koska huomaan, että näin eri-ikäiset lapset pääsevät helpommin tekemään juuri niitä asioita, joista eniten tykkäävät. Jututkin ovat aivan erilaiset silloin kun mukana on pikkupoikia tai teini-ikäinen tyttö. Lisäksi tyttö on jo hyvä makutuomari vaateostoksilla.

Lähitulevaisuudessa aion alkaa harrastaa enenevässä määrin liikuntaa ”omalla ajallani” sekä yhdessä lasten kanssa. Syytä tähän ei varmastikaan tarvitse pitkään pohtia, jos lukee edellä kertomani lempipuuhalistan…

happy-718501_1280

(Kuva Pixabay.com/moonalong)

Kerroin jo jutun alussa, että nyt Babysitter.fi-palvelu haluaa antaa yhdelle perheelle mahdollisuuden ”omaan aikaan” tarjoamalla palveluunsa 12 kuukauden ilmaisen vanhemmille suunnatun Premium-jäsenyyden (arvo 84 euroa!), jonka avulla vanhempien on mahdollista lähettää rajaton määrä viestejä muille palvelun käyttäjille ja etsiä näin sopivaa lapsenvahtia, lastenhoitajaa tai muita perheitä, joiden kanssa lastenhoidon voi näppärästi jakaa. Tämä voisi olla myös kiva lahjaidea jollekin lapsiperheelle, jonka tukiverkosto asuu kaukana ja lastenhoidon järjestäminen on haastavaa! Halutessaan voittaja saa vaihtaa palkinnon myös lapsenvahdin/lastenhoitajan 12 kuukauden Premium-jäsenyyteen (arvo 30 euroa), jos perheestä sattuu esimerkiksi löytymään innokas teini-ikäinen, joka haluaisi ansaita taskurahaa lapsenvahtina. Myös esimerkiksi opiskelijalle tai kotiäidille lapsenvahdin tai lastenhoitajan työ voisi olla kiva keino ansaita lisätuloja ja Premium-jäsenyys tarjoaakin tähän oivan mahdollisuuden. Kilpailuun voi osallistua myös ulkomailta käsin, jos haluaa lahjoittaa jäsenyyden Suomessa asuvalle tuttavalle tai ystävälle – jäsenyys siis arvotaan nimenomaan Suomen palveluun. Myös Suomessa asuva voittaja saa halutessaan lahjoittaa palkinnon tuttavalle tai ystävälle.

 

Kilpailun säännöt:

  1. Osallistua voi jättämällä kommentin tämän postauksen viestikenttään. Kerro vaikka mitä tekisit kaikista mieluiten ”omalla ajallasi” tai kenelle haluaisit Premium-jäsenyyden lahjoittaa. Osallistua voi nimimerkillä, mutta jonkinlainen sähköpostiosoite, josta saan voittajan kiinni, pitäisi ilmoittaa. Sähköpostiosoitteen ei kuitenkaan tarvitse olla omalla nimelläsi eli kilpailuun voi osallistua täysin anonyymisti.
  2. Arvon voittajan perjantaina 4.11.2016 kello 12 jälkeen (Suomen aikaa) käyttäen Random.org-palvelua ja ilmoitan voitosta voittajalle sähköpostitse perjantain aikana sekä sovin Premium-jäsenyyden toimittamisesta halutulle vastaanottajalle sähköpostitse.

Onnea kilpailuun ja ihania syyspäiviä!

Arvonta on suoritettu ja kilpailun voitti nimimerkki Matti! Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille!

Otan henkilökohtaisesti yhteyttä voittajaan.

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinrssyoutube
Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply sirokkoSuomessa as perjantai, lokakuu 28, 2016 at 10:57

    Oma aika -käsitettä ei varmaan ollut keksittykään vielä silloin kun minun lapseni olivat pieniä. Itse olen tehnyt kaiken lasten kanssa, yhden ainoan kerran olen tarvinnut lapsenvahtia Suomi-lomalla. Edellisen postauksesi huomio kotiäitiydestä on siis totta, Algeriassa ei menetä ihmisarvoaan vaikka olisikin kotona, päin vastoin. Ja siinä samalla tuli hoidettua muitakin sukulaislapsia eikä sitä edes työksi katsottu, omien kahden lisäksi meillä oli vakituiseen pari muutakin ja lomilla vähän enemmänkin, suomalaisesta näkökannasta katsottuna olin siis perhepäivähoitaja 🙂 Minulle oma aika alkoi siitä, kun lapset menivät nukkumaan, olen onneksi aina ollut iltavirkku 🙂
    Ja jee, onpa hieno palkinto! Lahjoittaisin sen heti Suomessa asuvalle yksinhuoltajapojalleni , jolla ei edes ole mummoa paikan päällä auttamassa, juuri nyt olisi tarpeen 😀

  • Reply Laura T. perjantai, lokakuu 28, 2016 at 21:26

    Toivotaan, että palkinto osuu kohdalle :). Nykyisin Suomessa mielestäni tämä ”oma aika” -käsite on viety jo hieman liiankin pitkälle – välillä jopa tuntuu, että siitä melkeinpä syyllistetään, jos ”omaa aikaa” tai ”parisuhdeaikaa” ei ole. Silloin kun tein pitkää työpäivää Suomessa ja olin illat usein yksin lasten kanssa, olisin välillä tarvinnut jostakin lastenhoitajan, jotta olisin päässyt esimerkiksi lasten vanhempainiltoihin ilman pienempiä sisaruksia, mutta jotenkin sitä saatiin miehen kanssa yleensä lastenhoidot sumplittua vaihtamalla hoitovuoroa vaikka lennossa. Olen itsekin illanvirkku, mutta samalla myös tarvitsen paljon unta. Ongelmaksi siis muodostuu se, että voisin valvoa vaikka aamuyöhön, mutta nyt arkena pitää herätä niin aikaisin, että aamulla olisin vaikeuksissa. Pakko siis yrittää sulkea kännykkä viimeistään kahdentoista maissa. Yksinhuoltajana olisikin vielä reippaasti haastavampaa ja nostan kyllä hattua kaikille, jotka hoitavat lapsiperhearjen pyörittämisen aivan yksin!

  • Reply Petra lauantai, lokakuu 29, 2016 at 08:14

    Onpa mielenkiintoista nahda millaisen vastaanoton palvelu saa Turkissa. Oma aika -kasite on itsellekin hieman vieras vaikka kylla sita omaa aikaa tarvitsenkin. Meilla ei ole sukulaisia taalla lahella joten olemme miehen kanssa tottuneet hoitamaan kuviot niin etta tyttö on monessa paikassa mukana, joskus isan kanssa jopa ravintolan baaritiskin takana, mun mukana laakarissa ja ostoksilla jne. Joskus mukana työjutuissanikin. Voisimme tietysti hankkia muutamaksi tunniksi lastenhoitajan mutta tuntuu kivemmalta ja helpommalta ottaa lapsi melkein mukaan kuin ottaa joku tuntematon meille kotiin, jossa seurana on viela iso vahtikoira.

  • Reply Laura T. lauantai, lokakuu 29, 2016 at 08:57

    Odotan itsekin mielenkiinnolla, miten palvelu otetaan Turkissa vastaan. Kävinkin jo sivuilla kurkkimassa ja yllättävän paljon oli jo käyttäjiä rekisteröitynyt :). Mullakin on ollut lapsi mukana lääkärissä ja jopa hammaslääkärissä . Ostosreissut hoidin lähes aina Suomessa yksin kolmen lapsen kanssa. Oikeastaan vasta täällä olen alkanut jättää lapsia hetkeksi ”parkkiin” päästäkseni johonkin myös yksin. Suurelta osin tämä johtuu siitä, että koen tuon lapsiparkin niin näppäräksi vaihtoehdoksi ja lapsista itsestään tuntuu, että pääsevät ”sisähuvipuistoon”, jollaisissa Suomessa usein kävimme yhdessä lasten kanssa. Olosuhteet myös tuntuivat turvallisilta tuolla lapsiparkissa. Suomessa tosin hyödynsimme myös Ikean lapsiparkkia ja kävimme miehen kanssa sillä välin Ikeassa ostoksilla tai kahvilla. Asuimme lähellä Ikeaa ja kävimme siellä aika usein – suurelta osin juurikin lapsiparkin ja edullisten hintojen (myös kahvila, pehmisjäätelöt lapsille jne. on tosi edullisia) ansiosta :).

  • Reply Matti tiistai, marraskuu 1, 2016 at 12:39

    Lahjoittaisin sen tuttavalle.

  • Reply Laura T. tiistai, marraskuu 1, 2016 at 14:49

    Kiva Matti kun osallistuit ja ajattelit tuttavaasi – arpaonnea toivotellen!

  • Reply Kirjamessujen 2016 satoa - Algeria lapsiperheen silmin keskiviikko, marraskuu 2, 2016 at 10:06

    […] vaikka arvontapostauksessa lainasinkin syksyiset kuvat Pixabaysta, niin kyllä täälläkin jo syksyn merkit alkavat […]

  • Reply Laura T. keskiviikko, marraskuu 2, 2016 at 10:26

    Nämä minun kommenttini ja linkkaukseni eivät sitten osallistu arvontaan :). Nyt kannattaakin osallistua – voittomahdollisuudet ovat tällä hetkellä erinomaiset :).

  • Leave a Reply